torstai 27. kesäkuuta 2013

Olipahan mykkää

Hirveää arpomista taas kalapaikan valinnan kanssa. Iiro meni jonkun tunnetun jääpalloilijan kanssa Äsylle ja olisi voinut sinnekkin mukaan mennä, mutta ei taas oikein alkuperäissuunnitelmassa natsannut aikataulut ja halusin myöhempään yöhön olla. Vianta oli täynnä, kuha-aikaa pukkaa siis. Lähialueen kosket ovat tämmöiselle ihmiskammoiselle ujolle pojalle ihan liian täyteen kansoitettuja ja näinpä sitten löysin itseni kahden muun kalamiehen kanssa jälleen Kellalta.

Tästä reissuraportista tulee aika tynkä. Nimittäin kalastin reilut 8h tiukasti aivan tyhjää. Ylivoimaisesti hiljaisin reissu ikinä. Ei kerrassa mitään. Tai no hauki 2 aikaan yöllä niskalta. Eikä muutkaan saaneet mitään. Pari kalatapahtumaa heille ilman haavitsemisia ja toinen paikan vakikävijä oli kuitenkin aamuysistä piiskannut. Ei näkynyt kalaa ilmassa eikä pintomassa. Helle varmaan sotki ja se, että ilmeisesti koski oli jo niin puhki piiskattu. Lisäksi väkisellähän se näkyy tuolla etenkin milloin tankkiauto on mutkan tehnyt. Mutta kylläpä on vaan vieläkin epätodellinen olo miksi yhtään mitään ei löytynyt mihinkään perhomalliin vaikka tosi tiukka oli yritys. Esim. tinselilla ja surffilla niskat ja isot peilit huolella ronkittu ja ei roiskaisuakaan. Larvasetitkin ihan mykkää. Reissu oli kyllä saaliilleen yhtä väsynyt kuin alueella leiriytynyt parin jantterin orkesterilta kuultu juttu: "Ukko kysyi savolaistytöltä, että mikä on hänelle mahdotonta. Tähän tyttö vastasi, että kirnun nuoleminen. Sinne ei pää mahdu eikä kieli yletä"

No sepä siitä, back to the basics sanoisi lontoolainen. Nyt alkaisi huomenna lomat. Ja kuten erittäin usein ennenkin oma kesäloma menee näköjään ainakin alun helteissä joista en edelleenkään tykkää vaikkei nyt niin tukala olekkaan olla. Koskikalastukset ajoittuu öihin jos niitä tulee. Remonttia pitäs tehdä ja sisällä alkaa jo nyt olla 30 astetta lämmintä. Noh ei voi mitään, näillä mennään kohti uusia seikkailuja

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Nappireissu Juhannuksena


On ollut tapana jo muutamia kertoja käydä kalassa juhlapyhien aikaan johtuen kalastuspaineen vähyydestä. Jos oli joku vuosi sitten hieno reissu Kymölle vappuna pintaperhostelun merkeissä, niin tämä Juhannusaamu jolloin ihmiset rapuloissaan makoilevat tarjoili sitä nyt. Tai niin hienoa oikeastaan kuin Viannalla nyt voi olla. Aamusta taas aikaiseen tuli oltua liikkeellä ja puoli nelosen maissa jo koskella. Tällä kertaa kaveriksi tuli perhokaupoilta tuttu Korhosen Janne joka teki paluun Viannalle ymmärtääkseni 15 vuoden tauon jälkeen. Vähän pelotti etukäteen tuleeko perinteinen perhoja pohjaan tuhat ja kaikkia hatuttaa keikka, kun kaverikin mukana. Niitäkin reissuja on tullut nähtyä ihan tarpeeksi




No näin ei käynyt. Ensin kun olin vähän neuvonut salibandyn pakki-pakki syöttöjen teoriaa entiselle Happeen SM-hopeamitalistille, niin keskityttiin kalastukseen. Vesitilanne oli edellisestä reissusta aavistuksen vielä parantunut ja keskelle pääsi helpommin kahlaamaan. Katseltiin porukassa miten sinne mennään ja itse pudottelin jo ensimmäisiä kaloja, kun eivät pirut millään halunneet pysyä kuin potkun tai pari kiinni. Janne kiitti neuvosta ja ensimmäinen kirbeli haaviin hyvin nopeasti luvan alkamisesta.

Neuvoin säbä-miehelle seuraavaksi "parkkipaikan lirun" kopaisemista ja eikös sieltä heti toinen kirre. Kaveri vaan pyöritteli päätään, että on tämä ihmeellistä. Itse tein laskun keskeltä samoille apajille ja pudottelin tottakai paremman kalan jonka sain tarttumaan kahluureittiä kalastettaessa.



Esa saapui kutosen maissa ja osteltiin lupia (Janne 12h ja itselle 6h) sekä turistiin niitä näitä. Esaa tuntui kovasti naurattavan pieni muutos allekirjoittaneessa tyyliin "voe mahoton kun se Ismo ennen lyllersi tuolla koskessa niin että rannoilla vesi nousi". No meikäläiseen tämän tyyppinen huumori uppoaa ja eipähän siinä. Koski-isäntä muisti myös kertoilla aiemmin viikolla saadusta n. 4kg kuhasta.

Jannen kanssa jatkettiin kalastusta ja saatiin lähinnä lahnoja ja taimenia jotka oli ehkä nippanappa mitallisia tai alle. Alkoi jo näyttää vähän peli menetetyltä omien kalojen suhteen, mutta kävin kuitenkin kosken alaosan kopaisemassa, kun olin yli kahlannut. Sieltäpä tälläsikin tinseliin hieno salakkaimuri ja taimenella mittaa 53cm ja painoa 1945g. Siitä tuli oiva juhannuskala pöytään lisukkeeksi, kun syödään vaimon perhepiirissä isommalla porukalla ja tätä kirjoittaessa alkaa savustus ollakkin valmis.















Kahlailin vielä takaisin keskelle lupaa ollessa jäljellä n. 1h verran ja sieltähän löytyi vielä kirbelsson mustaan liitsiin. Mukava reissu oli kalastuksen suhteen hyvä päätellä siihen ja etenkin, kun Janne oli jo tässä välissä kiikuttanut oranssin liitsin pettämän 52cm taimenen rannalle. Patomestarikin oli ilmestynyt paikalle ja kävi nostamassa luukut alkuviikon asentoon joten senkin suhteen ajoitus meni kerrankin nappiin.















Olipahan siis mukava ja tapahtumarikas reissu ja tuli taas tutustuttua uuteen kalamieheen. Savolainen leppoisa viäräleuka. Varmasti joskus vielä samoille kalavesille eksytään. Se minne tulee seuraavaksi eksyttyä onkin eri juttu ja tarina ei kerro sille vielä jatkoa...

PS: niin ja käytiin juhannusaattona tytön kanssa haukeakin uistelemassa. 50min kalastettiin kahdella vavalla ja 10 hauen pulikkaa. Niistä pari tuli fileroitua ja väsättyä haukipihvejä, kun ostin vanhan kansan lihamyllynkin sitä varten ja hyviä tuli. Varmasti käydään myös vihernieriääkin jahtaamassa tässä kesän mittaan, kun tytöllä tuntuu intoa siihen piisaavan

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Aamuongintaa ja siiman testailua

Tilailin briteistä siiman Viannan kivikkoon hakattavaksi joku tovi sitten kelan kaverina eli Airflon Trucast #7 WF spekseillä varustetun. Maksoi muistaakseni 7 puntaa. Jostain muistelen lueskelleeni, että ei pitäisi olla susihuono siima hinnastaan huolimatta. Ostin tarkoituksella yliluokkaisen #6 demonin vavalle, mutta pihalla edellisenä iltana nakkelu jo osoitti, että taisi meikän Seppo Rätymäiseen räimintään olla liian kevyt yliluokkaisenakin. Ja sitähän se oli eli taitaa tarvita kalastella tuolla Vibellä joka toimii kyllä hienosti.

Tämmöisellä pohjustuksella huonojen unien, kiitos lasten ja iltasählyjen, suuntasin Viannalle aamuneloseksi. Itseasiassa olin jo kalassa aavistuksen ennen neljää ajeltuani jänisten ja muiden metsänelävien seasta maakunnan läpi Esan purolle. Suuria odotuksia ei ollut etenkään kirrejen suhteen, mutta toiveissa oli jos jonkun kuhan tavoittaisi patoluukuilta ruokakalaksi. Joku oli tavoittanut ainakin hauen sillä sumpussa oli reilu puolikas peratusta about 1,5kg vihernieriästä. No se meni Esan kissalle se..

Kuhia ei kuitenkaan löytynyt vallilta käsin löytynyt. Pientä taimenta sen sijaan nappaili liitseihin virrasta mukavasti. Sellaista about 35cm mittaista oli suht taajaan irroiteltavana. Osa näytti olevan eväleikattujakin. Kuka ja mikä lie ne järvelle istuttanut, sitä ei tarina kerro. Yhden säyneenkin sain ja yllättävän vähän lahnoja. Kirreistä ei havaintoa. Luvan lopuilla viimein murtui yksi mystinen taika, kun sain kuvan 41cm taimenen eli ensimmäisen mitallisen Viannasta. En tosin ole mitään taimenperhoja juurikaan uitellut, mutta silti on tosi hyvin kiertänyt mittakalat ja itselle perinteistä 30-38cm pulikkaa on tullut.















Paikalle tuli kutoselta pari muuta jantteria jotka ei merkittäviä saaliita saaneet ennen lähtöäni. Lopettelin ysin jälkeen ja hyvä oli lopettaa siihen, kun parkkipaikalta kahlaamaan lähtiessä nykäisin perinteiset rempulat koskessa. No onneksi vasta luvan lopussa eikä tuo harmittanut eikä kunnolla ehtinyt edes vaatteet kastua.

Semmonen reissu oli se. Yli pääsi kahlaamaan, mutta kirrejä ei mistään löytynyt. Toisaalta haitannekko tuo mittään. Lähtiessä rimpautin vielä Esalle ja tankkiauto oli juuri saapunut paikalle. Kävin siis itselleni perinteisen juuri ennen tankkiautoa reissun jolloin koski on varmasti tyhjimmillään kirjoista. Toisaalta omalle luonteelleni ei sovi selvitellä istutuksia vaan koskelle mennään silloin kun siihen on mahdollisuus. Ja mukavaa oli onkiminen vaikka liitsejäkin jäi pohjaan ziljardeja. Hiljalleen tästä hommasta alkaa taas tykätä!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kella kutsui jälleen

Kalalle teki mieli ja mietiskelin mahdollisuutta kalastella koko yötäkin. Jaloissa painoi kahden illan peräkkäiset varsin vauhdikkaat sählyt ja lupasi lisäksi aika viileää yötä. Näinpä päätin, että ehtii varmasti viimeistään Heinäkuussa lomalla riehumaan koskella yön ylikin ja varailin luvan Kellalle klo 18-24. Mielessä oli myös Nokisenkoski edullisempana ja lähempänä olevana, mutta puskaradioista oli kuulunut siellä olleen taas myös öisin sakkia kuin Elon pelissä. Itse tykkään paljon mieluummin kalastella suht rauhassa ja Kellalle oli lähtötietojen mukaan tulossa vain kaksi kalamiestä itseni lisäksi. Joka kyllä sekin on sinne ihan tarpeeksi.

Pääsin ensimmäisen laskun tekemään rauhassa ja varsin pian tinseliä vietiin ja n. 41cm taimen antautui hyvin nopeasti. Todella löysä otus oli. Mutkassa lisäksi tukeva tälli tinseliin. Yllättävänkin hiljainen lasku kuitenkin, kun pääsi kosken korkkaamaan. Pian tulikin pari kaverusta lisäksi koskelle ja vuoron perään siinä sovussa laskuja tehtiin. Pojat saivat joitakin kaloja ylös ja lähinnä mutkan seutu peileineen oli hotspottia. Itselle tuli kosken keskivaiheilta oliivilla mudlerilla jokareissun perinteinen n. 35cm eväleikattu ja pudotin pohjia ronkkiessa yhden aavistuksen paremman. Muutaman potkun oli kiinni ja sitten irtosi ja lähtiessään hyppäsi sekä Rätymäisesti v¤ttuillakseen vilkutti


















Pojilla oli tosiaan kalatapahtumia ja ilmeisesti mutkasta harjustakin löytyi. Mutkan seuduilta toinen myös pudotti isomman taimenen joka oli vetäissyt mustan streamerin järveä kohti voimakkaasti, mutta kalamiehen harmiksi ilmeisesti solmusta oli siima sanonut napsis. Itselle ei muita kalahavaintoja enää tullut lukuunottamatta yhtä roiskaisua niskan nielussa surffilautaan. Eivät vaan tunnu kiinni asti ottavan vaikka varsin lyhytpyrstöisiä on omat surffisidokset

Kahluuhousutkin muuten saapuivat viimein ennen reissua Vissulta. Ja yllätys oli mukava, kun sieltä tuli paljon pienemmät kuin oletin eli siis vähemmän isot. On noissakin toki vielä vyötäröllä tilaa ja pakkohan sen jossain on näkyä, että painoa on lähtenyt joulukuusta nyt vähän yli 40kg. Nurmijoen reissulla tuo näkyi eritoten paitsi jaksamisena, niin en meinannut päästä Mäkäräkosken yli kahlaamaan kuten ennen vaan virran voima yllätti pahasti. No se on kuitenkin murheista pienin. Kahluukenkiin hommasin pohjiin parempia ruuveja jotta ei menisi koko ajan neliveto päällä. Ne tuntuivatkin toimivan nyt varsin hyvin ja piiiiiiiitkästä aikaa heitin Kellalla reissun kuivin vaattein. Myös briteistä tilaamani kevyt halpiskela on pelannut ok ja täyttänyt tehtävänsä eli on kevyt ja siihen sopii Vibe #6/7 nikottelematta pohjasiimoineen.

Nyt seuraava reissu on perinteisen auki. Huopanallakin olisi kiva käydä, mutta saattaa olla että se menee heinäkuulle. Kella on ehkä nyt kalasteltu tälle kesää ja eihän näitä reissuja voi ilmaiseksi sanoa. 20e menee likimain polttoaineeseen ja 25e lupa 6h lirkinnästä. Pitää nyt katsoa kävisikö joku aikainen aamu mp-reissun Viannalla ihmettelemässä Esan luona. Sieltäkin oli vissiin joku viulisti Huttunen saanut liki 3kg taimenen keskellä päivää ja kuhaakin on koskessa. No se mikä on varmaa, niin nuorempi tytär, joka jo muuten 10-vuotias on hänkin, pitää viedä tuonne lähijärvelle haukijahtiin. Niitä siellä piisaa ja saadaan varmasti mukava reissu tapahtumien kera aikaiseksi.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kellankoskella iltakalassa

Keskiviikkona illan ratoksi sovittiin Iiron kanssa reissu Kellankoskelle, joka on ollut kalatapahtumiltaan ehkäpä se varmin koski lähialueelta. Näin oli tarkoitus saada itseluottamusta takaisin nousuun hiljaisten onkimisten jälkeen ja muutenkin mukavaa reissua tehdyksi. Ainoa miinus oli, että meidän lisäksi myöhempään iltaan oli tulossa nykyään mielestäni pahasti ylihinnoitetulle koskelle kolme kalamiestä joista yksi "onneksi" oli kuitenkin perunut sairastapauksen vuoksi. Iirolla oli jo pahimmat saalispaineet karisseet niskasta, kun oli juossut Äsyllä ongella ja pitääpä tätäkin kautta vielä onnitella todella messevästä 71cm taimenesta sieltä!

Keli oli varsin lämmin ja sen tunsi myös koskivedessä. Itse kasailin nymfi-pupa-streamer settiä ensimmäiseen laskuun Iiron paiskoessa muistaakseni streameria. Ensimmäisillä metreillä hörppäytin vettä reilusti ehkä seittämäntoista kokoa ylisuuriin kahlureihin. On nuo joku tovi sitten ostamani Scierran huopapohjalliset varmasti maailman liukkaimmat kahluukengät. Lisäsin niihin ruuveja pohjiin ja vähän paransi tilannetta, mutta ihan järjettömät luistimet ovat. Mutta takaisin kalastukseen eli Iiro kepitti 46cm ja 40cm taimenet ekalla laskulla. Itselläni oli parit tällit sekä ohilyönti alhaalla surffista.



Vaihtelin itsekkin tinseliä ja mutkasta jo sitten kalan makuun pääsinkin. 40cm eväleikattu oli yllättävän pirteä ennenkuin antautui haaviin ja alla vuoden kalakuva siitä. Heti perään 41cm kaveri otti myös tinseliin komealla hypyllä. Siinä on vaan aina sitä jotain, kun kala ottaa hypyn kanssa perhoon! Mukava oli väsytellä sitäkin ja ravistella apinaa niskasta.



Pari muuta kaveria saapui koskelle ja kalastusta jatkettiin sovussa heidän pääsääntöisesti viihtyessä niskalla. Ilta kiiri pikkuhiljaa ja aamuinen töihin lähtö vastaan. Koski hiljeni aika pahoin ensimmäisen laskun jälkeen, mutta Iiro kepitti vielä painoahvenella yhden 49cm kalan (kuva alla) ja itselle about 35cm eväleikattu mustalla streamerilla. Myös toisesta porukasta saivat ainakin yhden ja yksi kala oli larvastellessa repäissyt siimat kunnolla pihalle, mutta karaten samalla



Mutta mukava iltareissu Kellalle oli ja ohilyöntejä&tärppejä oli reilusti haaviin asti tulleiden lisäksi. Nelikymppiset laskettiin takaisin vaikka joidenkin tietojen mukaan ne saisi ottaa. Infotaulun mukaan ei. Kymöllä ainakin oli 40cm alamitta ja rasvaevälliset rauhoitettu, mutta Kellalla samaa infoa ei ollut vaan suositus ehjäeväisten vapauttamisesta sekä 45cm alamittana. No eipä siinä 40cm kalassa syömistä olekkaan ja olisi kyllä mukava jos saisivat vähän parempaa kalaa luparahojen vastineeksi istutettua kun kerran pyyntikokoista istutetaan. Nytkin kuitenkin 3kpl saatiin tuota suht tasan 40cm tanelia.



Mutta tästä mennään eteenpäin ja toivottavasti tapahtumia olisi jatkossakin. Koskien vedet vaan lämpenevät pelottavalla tahdilla. Pahasti vaikuttaa sille, että oma kesäloma joskus heinäkuussa tulee olemaan hauen uistelua tyttären kanssa eikä koskilla juuri tarvitse käydä...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Apina selässä

Alkaa olla melkoinen King Kong jo hartioilla, kun kalatapahtumia ei näy eikä kuulu. Tällä hetkellä on meneillään kuivin kausi sen jälkeen, kun reilu 5 vuotta sitten vaihdoin perhovälineiseen koskikalastuksessa. Nyt oli vuorossa siis tyhjän pyytämistä Nurmijoella jossa kalaa tuntui osaaville olevan tarjolla mukavasti. Siis pitkästä aikaa tuli suunnattua Nurmijoelle ja Hujasen vieraaksi Päsmärin nurkille. Isännällä oli myös toinen vieras eli Jukka-Pekka, tuo karhittujen peltojen kivien surma. Pientä bonvojaasia oli Nykäsittäin, kun ajelin mökille sillä oltiin juuri siitä kulmilta tultu takaisin loistavalta lomaviikolta Katinkullasta. Nurmijoki olisi mukava paikka kalastella, mutta reissujen määrää harventaa kyllä +150km etäisyys kotoa.














Mökillä laiteltiin kamat kasaan ja n. puoliseiskan maiskan illalla lähdettiin Mäkärälle. Saatiin siellä kalastella käytännössä ilta kolmestaan. Eikä kovin pitkään mennyt, kun pojilla alkoi vapa taipumaan. J-P ja Janne saivat 2 taimenta mieheen + karkuutuksia ja harjuksistakin oli jotain havaintoja. Taimenet oli n. 46cm luokkaa eli sitä perusistarin pönikkää. Oma saldo oli yksi pyöräys streamerissa ja sekin nielun yli heitettynä -> siima löysällä -> heippa! Streameria, pupaa, liitsiä yms. tuli yritettyä usean perhon litkana. Ei vaan onnistu, niin ei onnistu
















Ilta kalasteltiin siis Mäkärällä ja sitten möksälle makkaran paistoon, pojat kävi saunomassa ja pikkusen unta kupoliin. Aamulla oli tarkoitus vaihdella kohdetta Päsmärille, mutta yllättäen muutettiin suunnitelmia ja käytiinkin Haapakoskella. Sielläkään ei ollut edellisiltana kuulemma ollut porukkaa paljoa, liekkö sitten Talvivaara ihmisiä pelottaa. Taimenet olleet tiukassa kuuleman mukaan. Niinpä ne oli meiltäkin ja kovin pitkään ei oltu koskella, kun porukkaakin vähin oli. Jukka-poika sieltäkin jostain onnistui kuitenkin yhden eväkkään kaivelemaan















Palattiin takaisin Mäkärälle ja siellä taas saatiin kolmistaan vispata. Vaihdoin larvastelusettejä ja yksi kala pari potkua kiinni olikin. Sitten luulin jo mittakalan makuun pääseväni, mutta kappas kun hartsa oli purje-evästään kiinni. What a suprise! Janne sitten nappasi taimenen nokan edestä kuten edellisenä päivänäkin ja aamulla yksi virppa mies ohitti Haapakoskella laskussa samoin tuloksin, niin alkoikin olla valmis lähtemään kotia kohti. Kotimatkalla Hujanen soitteli vielä saaneensa pari joista toinen vauraampi istari mittauksen näyttäessä tasan 60cm.
















Tämmöstä reissua. Mukava oli taas kalastaa, mutta alkaa jo aika maagista olemaan tämä touhu kalatapahtumien vähyyden suhteen. Sidoin tälle kaudelle perhotkin uusiksi ja en oikonut ainakaan yhtä pahasti kuin ennen sidoksissa vaan yritin laatuun panostaa. Toisaalta myymistäni sidoksista, myös taimen perhoista, on maailmalta tullut paljon positiivista palautetta kalasaaliiden myötä. Nykyisin ei tule edes kaljoiteltua vaan keskityttyä täysillä ongintaan. Mutta kun ei, niin ei. Nyt sitten pitää tässä ensi viikolle iltareissua suunnitellessa toivoa, että kelit viilenisi vähän. Töissä on kiirettä kesäkuu ja omat kesälomat on vasta heinäkuussa. Ei hyvälle näytä jos tämmöisenä jatkuu vesien suhteen...

Lisätään loppuun vielä kalakavalkadi:

Hujasen taimenia:


J-P:n taimen:















Iken saalis: