Tilailin briteistä siiman Viannan kivikkoon hakattavaksi joku tovi sitten kelan kaverina eli Airflon Trucast #7 WF spekseillä varustetun. Maksoi muistaakseni 7 puntaa. Jostain muistelen lueskelleeni, että ei pitäisi olla susihuono siima hinnastaan huolimatta. Ostin tarkoituksella yliluokkaisen #6 demonin vavalle, mutta pihalla edellisenä iltana nakkelu jo osoitti, että taisi meikän Seppo Rätymäiseen räimintään olla liian kevyt yliluokkaisenakin. Ja sitähän se oli eli taitaa tarvita kalastella tuolla Vibellä joka toimii kyllä hienosti.Tämmöisellä pohjustuksella huonojen unien, kiitos lasten ja iltasählyjen, suuntasin Viannalle aamuneloseksi. Itseasiassa olin jo kalassa aavistuksen ennen neljää ajeltuani jänisten ja muiden metsänelävien seasta maakunnan läpi Esan purolle. Suuria odotuksia ei ollut etenkään kirrejen suhteen, mutta toiveissa oli jos jonkun kuhan tavoittaisi patoluukuilta ruokakalaksi. Joku oli tavoittanut ainakin hauen sillä sumpussa oli reilu puolikas peratusta about 1,5kg vihernieriästä. No se meni Esan kissalle se..
Kuhia ei kuitenkaan löytynyt vallilta käsin löytynyt. Pientä taimenta sen sijaan nappaili liitseihin virrasta mukavasti. Sellaista about 35cm mittaista oli suht taajaan irroiteltavana. Osa näytti olevan eväleikattujakin. Kuka ja mikä lie ne järvelle istuttanut, sitä ei tarina kerro. Yhden säyneenkin sain ja yllättävän vähän lahnoja. Kirreistä ei havaintoa. Luvan lopuilla viimein murtui yksi mystinen taika, kun sain kuvan 41cm taimenen eli ensimmäisen mitallisen Viannasta. En tosin ole mitään taimenperhoja juurikaan uitellut, mutta silti on tosi hyvin kiertänyt mittakalat ja itselle perinteistä 30-38cm pulikkaa on tullut.
Paikalle tuli kutoselta pari muuta jantteria jotka ei merkittäviä saaliita saaneet ennen lähtöäni. Lopettelin ysin jälkeen ja hyvä oli lopettaa siihen, kun parkkipaikalta kahlaamaan lähtiessä nykäisin perinteiset rempulat koskessa. No onneksi vasta luvan lopussa eikä tuo harmittanut eikä kunnolla ehtinyt edes vaatteet kastua.
Semmonen reissu oli se. Yli pääsi kahlaamaan, mutta kirrejä ei mistään löytynyt. Toisaalta haitannekko tuo mittään. Lähtiessä rimpautin vielä Esalle ja tankkiauto oli juuri saapunut paikalle. Kävin siis itselleni perinteisen juuri ennen tankkiautoa reissun jolloin koski on varmasti tyhjimmillään kirjoista. Toisaalta omalle luonteelleni ei sovi selvitellä istutuksia vaan koskelle mennään silloin kun siihen on mahdollisuus. Ja mukavaa oli onkiminen vaikka liitsejäkin jäi pohjaan ziljardeja. Hiljalleen tästä hommasta alkaa taas tykätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti