Toinen täysi kausi perhovälinein alkaa olla nyt finaalissa. Sellaisia pakkasia on luvassa, että ei taida olla ennen vuodenvaihdetta mitään asiaa kalalle ja kuten todettua niin kyseessähän on kesälaji. Nyt on siis hyvää aikaa sidonnan lomassa miettiä miten se kausi oikein kokonaisuutena meni. Mitä tuli tehtyä ehkä oikein ja missä mentiin takapuoli edeltä petäjään. Jaetaan nyt aluksi vuosi kevätkauteen, keskikesään sekä syksyyn ja pientä pohdintaa noista jokaisesta omaa kalastusta silmällä pitäen.
Kevät:
Aloin aika varhaisessa vaiheessa käymään Äyskoskella halpojen lupien innoittamana. Valitettavasti kertaakaan ei sattunut sumarihätsit kohdalleen. Ehkä parhaiten pääsin sumareita näkemään Nokisella, mutta koko kevään aikana en nähnyt yhtään korennoilla ruokailevaa kalaa. Joka tapauksessa reissuja tuli jonkin verran alle. Ensimmäisellä reissulla Äsyllä oli kirjo kiinni pyrstöstä ja myöhemmin sain alempaa hivenen alamittaisen tanelin summassa uitetulla Nyblom Caddiksella. Erittäin paljon olosuhteista johtuen tuli kalastettua indikaattorilla, joka oli itselleni uusi tekniikka. Kalat vaan tuntuivat kiertävän sitomani larvat ja kivikopat todella kaukaa. Äyskosken kalastuksen summana yksi vaatimaton alamitta-taimen koko keväältä. Jospa edes kelit sattuisi paremmin kohdalleen tulevana keväänä, jotta pääsisi oikeasti haastamaan ruokailevia kaloja.
Kevään mittaan kävin myös kerran Viannankoskella pääsiäisenä. Tämä oli ainut reissu kaudella jolloin tuli oltua osittain istareiden perässä "tositarkoituksella" eli oli etukäteen tiedossa pääsiäisen istutus. Valitettavasti kalat olivat vaan suu kiinni silloin koko porukalle ketkä koskella olivat. No tämä ei kuitenkaan suuresti murheelliseksi allekirjoittanutta tehnyt.
Nokisenkoskella taasen kävin yhden lyhyen sumarikeikan ja korentoja olikin silloin räpiköimässä. Pelipaikoilla saaren kupeessa oli ruuhkaa joten tyydyin kyttäilemään kaloja venerannan pohjukassa. Pintakäyntejä ei vaan valitettavasti näkynyt. Myöhemmin keväällä sain veneestä käsin kauden avauskalaksi 54cm vanhan istaritanelin ja kyllähän se suun hymyyn veti. Pikkaisen ennen kahluukiellon loppumista sain vielä lyhyellä reissulla elämäni ensimmäiset tinselikalat syvänuoman niskalta kiviriutan luota jotka molemmat olivat niukasti yli 50cm. Alkoi näyttää, että tästähän voi tulla mukava kausi.
Kokonaisuutena kevät oli pienoinen pettymys johtuen sumarikeikkojen reisille menosta. Mutta erittäin paljon sain arvokasta oppia ja oli kunnia tavata Äyskoskella hienoja kalamiehiä ja ammentaa oppia konkareiden jutuista. Myöskin reissu Ahvenkoskelle ysitien kupeeseen toukokuun puolessa välissä oli miellyttävä. Sielläkin oli mittakala sillan alla kiinni, mutta halusi irrota hypyssä.
Kesä:
Kesän kalastukset aloitin Nokiselta. Jotain ihmeellistä tunnuin tekevän koko kesän väärin ja en saanut kevään jälkeen yhtään mitallista kalaa sieltä. Yksi virhe oli edelliseen kauteen, että ei tullut oltua yhtään kokonaista yötä kalassa. Tästä Nokisen kalastuksesta jäi paljon pohdittavaa nyt talvi-illoille.
Tuli käytyä myös pari reissua Huopanankoskella kesä-heinäkuussa. Paikka oli itselle uusi. Ensimmäisellä reissulla sain ensimmäisen perhoharjukseni ja yhden alamittaisen tanelin. Toisella keikalla sentään nippanappa mitallinen taimen pääsi haaviin ja useita pienempiä. Erikoisuutena oli, että olin kuvaamassa saman 65cm taimenen pussituksen molemmilla keikoilla. Ensin sen jallitti Kivistön Viki ja toisella kerralla Häkkis Ville. C&r kalastusta parhaimmillaan.
Saaliin osalta paras reissu osui kesäkuussa Kellankoskelle josta sain pari mitallista taimenta ja kontakteja oli useaan kalaan. Konnekoski oli taasen uusi tuttavuus kohteena, jonka uusi kalakaveri Oinasmaan Juuso sai ottamaan listalle. Siellä koski tuntui olevan täynnä alamittaista taimenta. Karkuutin siellä pari mittakalaa. Ensimmäisessä tapauksessa petti ensimmäistä kertaa eläessäni unisolmu luistamalla läpi ja toisessa tapauksessa kala katkaisi tapsin hirmuspurtin jälkeen. Kaksi heittoa tuon jälkeen maksimoitiin harmitus 39cm taimenen muodossa. Kokonaisuutena jäi mukava kuva Konnekoskesta. Niskalla oli mukava heittää pinturia ja alaosa oli enemmän larvastelu-osastoa.
Nurmijoellakin käväistiin Hujasen kanssa yksi reissu kesällä ja sieltä itselle totaalinen mp. Viannankoskella kävin kesällä ainoastaan kerran velipojan kanssa ja sieltä yksi kirjo lähti silloin mukaan. Koetin kovasti jahdata kuhia, mutta ensi kesää odottaa ensimmäinen perhokuha.
Kesän kruunasi reissu Äyskoskelle. Tuli aloitettua hölmöyksissään kalastus heti luvan alettua ja väsytettyä itsensä illalla pyytämällä tyhjää. Yöllä sentään yksi kala kävi tinseliä tukistamassa. Sitten korjasi väsy ja piti kotipaikalla käydä joku tunti nukkumassa. Aamulla sain patolalta nippanappa mitallisen harrin ja pitkästä peilistä karkuutin ison kalan larvasta. Peruke poikki ja pettymys oli suunnaton. No ensi kaudella uusiksi paremmalla taidolla ja menestyksellä.
Kesäkalastus meni kyllä suht penkin alle. Selkeä muutos ensi kaudelle on, että esim. Nokiselle on ihan turha lähteä alkuiltaa heittämään. Muutenkin pitää keskittää kalastus myöhäiseen iltaan ja siitä läpi aamuun asti. Se nyt ainakin suurimpana kehityspiirteenä on otettava huomioon tulevana kesänä. Yksi kesän miellyttävimpiä tapahtumia oli Nokisenkosken päällikkötason keskustelut Tervon kunnanjohtajan kanssa. Kellankosken reissu oli myös varsin onnistunut.
Syksy:
Syksyn kalastus oli jälleen pääsääntöisesti Viannankoskea. Reissu tai pari tuli myös tehtyä Nokiselle joista toisen sotki älytön myrsky. Viannalla hommat meni mukavasti eli kirjoja löytyi, kun edellisenä vuonna tuli opittua taktiikat ja pelipaikat. Toistakymmentä eväkästä sieltä tulikin saaliiksi. Olisi voinut tulla enemmänkin, mutta lopettelin ainakin pari kertaa, kun oli kaksi kalaa takataskussa. Taimenet kiersivät siellä perinteisesti. Aivan viimeisillä reissuilla yksi reilu 35cm taimen haavissa nopeasti kävi. Kuhat tuntuvan kiertävän myös tarjoilut. Yksi kuha tod.näk. oli kiinni patoluukkujen edessä, mutta se jäi arvoitukseksi mikä se lopulta oli. Toki kuhien osalta pitäisi Viannalla syytää kesällä, mutta silloin kyllä kiinnostaa enemmän taimen-kohteet.
Lampikalastus-neitsyys tuli myös korkattua Riistavedellä Kangaslammella. Yksi pieni kirre sieltä boobyyn saaliksi. Antsa koukutti mukavasti kalaa superpupalla ja kaikenkaikkiaan pintovat kirjot ja lampihomma oli pirun mukavaa. Harmi vaan, että reissu jäi ainoaksi.
Syksyn tiimoilta kalastus meni varsin mainiosti. En taimen-kohteissa juurikaan käynyt enää elokuun jälkeen. Tämän suhteen tuskin kauheasti tulen taktiikkaa kaudella 2010 muuttamaan.
Summa summarum:
Omalta osalta voisi kaudelle antaa arvosanan tyydyttävä. Heittäminen on kehittynyt, mutta ei minusta kilpaviskojaa saa. Kiinnostaa vähän turhan paljon tuo kalastus enemmän kuin heiton treenaus. Pintureita pääsi uittamaan turhan vähän ja koska ei tullut läpi yön kalastusreissuja oikeastaan muualle kuin Kellankoskelle, niin streamer-kalastus oli myös selkeästi vähäisempää kuin larvastelu.
Tulevan kauden tavoitteina voisi olla mitallinen pintaperhotaimen, läpiyön kestävät kalareissut ja ehkä ensimmäinen perhokuha Viannalta. Haave-osastolla on reissu Sevettijärvelle ja sitä kautta Näätämölle jos sieltä löytyisi noita mitä velipoika kannattelee alla olevassa kuvassa. Uusia kohteita kesällä voisi olla esim. Kermankoski ja ehkä Kymönkoski. Nyt sitten vaan odotellaan lämpöisempiä kelejä ja lähdetään niiden tullen Äyskosken 10e luville kohottelemaan Patolan laiturille.