perjantai 21. elokuuta 2015

Hellettä sorsastuksessa

Syksyissä on savossa pari varmaa asiaa ja ne on hellepäivät Kuopion matkustajasatamassa pelattavassa katusählyturnauksessa sekä sorsastuksen aloituksessa. Tämä vuosi ei asiaan tehnyt poikkeusta. Viime vuoden vaisun aloituksen jälkeen vaihdettiin paikkaa takaisin tutuille ja turvallisille seuduille. Lintuja sekä etenkin metsämiehiä näkyi varsin vähän ennen h-hetkeä. Kuitenkin 12 jälkeen äksöniä vähin oli, mutta tulille ei päästy. Valitettavasti ensimmäisen vartin jälkeen tilanne hiljeni täysin ja taidettiin melkein klo 14 mennä ennenkuin haapana eksyi kuvia katsomaan ja se jäi viimeiseksi reissuksi hänelle.

Iltapäivä ja alkuilta oli myös erittäin mykkää. Joskus yhdeksän maissa yksittäinen sorsa eksyi kojulle ja pääsi hengestään. Taisi kuolettavat laukaukset näissä jäädä isän ampumaksi. Itselläni aseessa oli vanha ongelma, että löi varmistimen takaisin päälle ensimmäisen laukauksen jälkeen ja paikko lähti sitten liian kauaksi. No asiaa nyt selvitellään ja torrakka pitää saada kuntoon ellei korjaus kovin kallis ole. Jos kalliiksi menee, niin sitten Husqvarnasta tulee ratapyssy, koska siellä pelaa hyvin. Minulla on kiikarissa tässä yksi sukulaisten kautta tuleva Sauer & Sohn Suhl -rinnakkaispiippuinen haulikko. Kunhan näen sen ja jos näyttää hyvälle, niin pitää lähteä ostoluvat hommaamaan. Sekin kun yllättäen on sääntösuomessa kovin vaikeaa...

Vielä saatiin yksi haapana alas ja itse missasin tavin, osin tuon varmistimen takia seliseliseli. Haapanan sentään pudotin. Siinäpä ne oli tapahtumat. Aika hiljaista ja suht hiljaista oli muuallakin. Pari trendiä sorsastuksessa minun silmiin on osunut. Lintuja ei ole kauheasti siellä missä niitä ei ruokita. Siellä missä ruokitaan, niin kehusaaliit saadaan iltalennolta. Metsästäjien määrä on ollut jo vuosia laskussa. Nämä edelliset toki kapean katsonnan havaintoja, mutta ehkäpä noissa jotain perääkin on. Nyt pitää seuraavaksi tällä metsästyssaralla koettaa ehtiä hirvimerkki ampumaan Tervoon. Näillä näkymin se tapahtuu reilun viikon päästä...

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Neulansilmä vasempaan! Eiku...

Himppasen on ollut tässä nuo synnytykseen valmistautumiset tapetilla ja ei ole kalalle ehtinyt. Lopulta vielä tätä kirjoittaessa rouva on yhtenä kappaleena, mutta mahdottomia ei enää aikaa ole varmasti jäljellä. Toivottavasti huomisen sorsastuksen saisi hoidettua kuitenkin kunnialla. Olin siis jälleen Viannalle menossa ja aamuyöhön sai Esa puhuttua vaikka iltaan jo meinasin "rytmin" kääntää. Ketään ei ollut kalassa joten pääsin aamusumusta kurvaamaan yksin koskelle. Tai no pikkusen meni usvassa nuotit sekaisin ja piti hakea vauhtia, kun lipsahti risteyksen verran pitkäksi. On muuten oikeasti aika pirullisen sankka sumu Viannan kohdalla kosteana aamuyönä. Tuli kuin seinä vastaan...

No mutta sitten kalalle. Vettä oli sen verran, että kahlaamaan ei asiaa. Kuulemma jotkut nuoret kossit oli uineet punalihainen silmissään keskivallille ongelle ja laskeneet sillalta kamat sinne. Yrittäjyydestä 10 pistettä. Ilmeisesti kalaakin oli saatu. Mutta itse en uimaan lähtenyt vaan aloin perhoja paiskoja virran reunaan. Parista luukusta tuli vettä, niin painoa sai olla ja perhojen menekki oli taas aika musertava. Mutta varsin nopeasti sain laavun edestä kuitenkin kirren haaviin ja valkoinen liitsi sivutapsissa oli tälle kalalle surma. Pian sain toisenkin ja olin kalastanut vasta tunnin. Esaa ei vielä näkynyt, niin aika rauhallisesti jatkoin päivän alkaessa valkenemaan kalastusta 12h luvalla



Esan kanssa turistiin lähempänä seiskaa pitkät pätkät ja kuulemma alhaalta oli haavin vierestä iso kuha karkuutettu. Epäilyä oli, että kuhia ei luukuilla olisi ainakaan paljoa ja eipä niitä sieltä löytynyt. Nyt oli kuulemma ilmeisesti Viannan kalastuksessa kuuminta hottia isot heittoperhot joita koski-isäntä esitteli. Varmasti soivia pelejä kuhalle. Jonkinlaisia liitsien ja zonkerin tapaisia virityksiä painavalla päällä soveltuen heitettäväksi virvelivälineillä. Esa poistui ja jäin syytämään koskelle varsin hiljaisissa merkeissä. Ei ollut muita kalamiehiä eikä oikein kalojakaan ellei paria lahnaa laskettu. Nuo lahnat on kyllä kuin Klaus Järvinen ja Pirkko Liinamaa takavuosina Levyraadissa, eroon ei pääse millään..

Alhaalla kävin mutkan, mutta lopulta laavun edestä sain vähän pidemmän siivun heitettyä ja sieltä nasahti virran reunasta valkeaan liitsiin hyväkokoinen kirjo ja tämä haaviin. Tänään ei kaloja tippunut ja tosiaan valkoinen oli ottiväri. Viikko aiemmin oli kalaa kuulemma laitettu ja siihen nähden tapahtumia oli varsin kivasti. Kalatkin olivat todella hyväkuntoisia ja kokoisia. Kaukana on onneksi ne ajat kun aivan kaameita kaloja repaleisine evineen tuli Löytyltä ja toivottavasti sellaisia istareita ei jatkossakaan nähdä. Vesi tuntui ilmaan nähden varsin lämpimältä ja kalat olivat siellä kuuluisassa rajavirrassa. Ja näinhän ne tuppaa tähän aikaan olemaan vielä ennenkuin vesi kylmenee reilummin...

perjantai 7. elokuuta 2015

Aamu Varkaudessa

Viimeistä lomapäivää vietiin ja oli aikomus mennä Viannalle aamuksi. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Mika kutsui Varkauteen Ämmänkoskelle. Kostea kesä oli siellä tehnyt siinä mielessä hyvää, että vettä oli edelleen koskessa kalastaa asti ja isoja taimenia oli saatu. Edellisenä iltana oli havaintoa ollut n. 5kg kalasta ja yli 60cm veijari oli saatu. Yli 60cm kaloja oli ylipäätään saatu varsin hyvin. Myös keväällä koskeen laitettua kirreä oli vielä saatu ja tämä oli käsittääkseni pienimuotoinen yllätys. Näinpä me oltiin siis heti aamusta aikaiseen suurtaimenet silmissä koskella

Muuten meni ihan hyvin, mutta ei näkynyt sitten niitä isoja pilkkukylkiä. Vesitilanne oli ihan jees, mutta ensimmäinen tunti oli täysin hiljaista. Tuolla tosin ei pääse kalastamaan patoluukkujen alle kovaan virtaan, kun siellä on kalastus kielletty. Ja muistaessani jotta ei kukaan kysele "tyhmiä", niin tuo koskihan on kerhon omistuksessa ja sinne pääsee vain jäsenet sekä heidän vieraansa. No, tosiaan kalaan ei saatu mitään havaintoa ja paikkaa vaihdettiin. Itse olin heittänyt surffia ja tinseliä isomman kalan toivossa ja nyt vaihdoin punttisalakkaa ja yläpuolelle mustaa liitsiä, jos vaikka kirbelsson sattuisi kohdalle, kun niitä oli seuraavalta kalastuspaikalta saatu. Mutta ei saatu me, ei kerrassa mitään. Todella mykkää piteli...





Lopulta sain surffiin nousemaan taimenen, mutta ei tarttunut. Uusi heitto ja kiinni, minuutin verran kerkesi about 40cm tai vähän yli oleva kala pyristellä kun putosi. Näitä karkuutuksia tulee nyt vähän liian usein. Mutta tapahtuma piristi aamua kummasti ja sai suuta hymyyn. Vaihdettiin hetken päästä paikkaa ja siellä nähtiin isompi taneli pyörähtämässä pinnassa, mutta ei kelvannut mikään. Hauki sen sijaan taisi viedä minulta tinselin...





Lounasaikaan lopeteltiin, mutta sitä ennen olin ehtinyt vaihtaa vielä testiksi isointa mustaa streameria mikä löytyi ja sillä sain ikäänkuin protestiksi rasvaevällisen kosken oman n. 20cm asukin. Kuulemma ehjäeväiset on olleet tiukassa koskella, kun velvoiteistareilta on alettu leikata evät. Kertoo karua kieltään taimenen nykytilasta. Mutta koska kala ei syönyt, niin me syötiin ja käytiin lounaalla paikallisessa kiinalaisessa ja ruoka maistui. Nyt on tämän kesän taimenen jahtaukset takana, johan niitä kaksi reissua tuli tehtyä. Pojan syntymä lähenee vääjämättä ja saapa nähdä miten tässä Viannalla ehtii vielä käymään. Hirvikoekkin pitäisi ampua ja salibandykausi painaa jo päälle. Kiirettä tuntuu vaan aina piisaavaan...