torstai 28. maaliskuuta 2013

Siimat kasteltu, kalat lujassa

Perinteistä Viannan pääsiäisreissua puski niskaan kiirastorstaina aamuysiltä. Oltiin liikkeellä koko veljessarjan voimin ja tilanne vaikutti aamulla hyvälle. Aurinko helli ajoittain ja vesitilanne oli varsin mukava. Edellisenä päivänä oli saatu myös kaloja ja päivä saatiin kolmestaan kalastaa eli odotuksia mittaavan mittarin neula oli jälleen kerran vahvasti kaakossa. Kuvioihin oli tullut sen verran uutta, että saalispalautelomake on jatkossa täyteltävänä ja palautettava Esan postilaatikkoon. Optimistisesti otettiin 12h luvat ja silmissä kiilui täyte uuteen savustuslaatikkoon. Mutta kuinkas taas kävikään...

Iiron kanssa paukuteltiin päivä vaihtelevassa kelissä perhovälinein ja Petri syyti lippaa virvelillä kuohun reunaan. Kalasteltiin valtaosa ajasta patoluukkujen edustaa ja parkkipaikan alapuolen Iiro lirkki tarkkaan. Kalat vaan oli laittaneet suut kiinni tai tehneet vaelluksen järvelle. Tai sitten ei vaan osattu kuten luvan jälkeen Esan kanssa yksissä tuumin totesimme. Patoluukkujen eteen pääsi nippanappa kahlaamaan siten, että aavistus lorisi vettä kahlureiden sisään sinne mennessä. Mutta eipähän tuo kylmää tähän aikaan vuodesta ole kuten Iiro sai huomata. Itse kävin siellä kolme eri kertaa virran reunaa uittelemassa ja sen ympäristöä liitseillä, boobyllakin ja pikkuperhoilla. Ei vaan kerrassa vetoakaan.



Lopulta iltapäivällä Iiro sai tiukan työn jälkeen keskelle kahlaamalla indikaattorivirityksillä yhden kirren, joka puri aivan uskomattoman hienoon pinkkiin liitsiin. Kenen sitoma lie sitten ollut. Mutta tosiaan aikamoinen työvoitto tarvittiin, kun kalaa oli laitettu tiistaina. No ei toki eka kerta Viannalla näin mennyt etenkään keväällä. Virtausta oli sen verran, että yli 25kg:lla vähentynyt kaljamaha tuntui lähtevän kahlatessa lentoon eikä uskaltanut kipeällä jalalla keskelle kahlata. Selkä sen sijaan toimii hyvin ja oli tosi mukava kalastaa, kun ei koskenut sinne kuten aiempina vuosina.



Mulla menee vanha Viannalle ostettu Aircell DT#6 siima nyt vaihtoon liian kevyenä ja muutenkin se oli testiksi ostettu naru aikanaan. Taidan ostaa jäihin ja kiviin rapsittavaksi siimaksi WF7 saman merkin edustajan. Tämmöset setit siis tällä kertaa ja kausi on auki. Toivottavasti saaliin muodossa kehitystä tapahtuu kesää kohti. Nyt on mielessä ahvenpilkit jossain vaiheessa Pääsiäistä eikä passaisi vissiin noita muikkuja unohtaa sinne savustuslaatikkoon jossa nyt piti kirren lepäillä...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Joka vuosi sama homma

 Nimittäin tämä kahluuhousu-ruletti. Nyt kun allergiasta pääsi eroon, niin housut on isot. No, hyvä kai se niin vain on. Mutta jotain pitäisi noille pöksyille keksiä ja Visionilta en vastauksia kyselyihin uusista tai mahdollisiin vinkkeihin pienennyksestä ole saanut. Tuo neopreenittömyys vain asettaa tässä ne murheet. Itselle olisi täyspotti, kun löytyisi edullisia hengittäviä hyvällä kiintokengällä olevia housuja jostain joissa kengän ja housun sauma ei olisi nepparia. Veikkaan, että niille olisi ottajia muitakin. Ne on vaan niin pirullisen helpot puettavat.
















Mutta kyllähän sitä noillakin pärjäilee, kun vetää vyötä vaan tiukalle. Saa nähdä missä niitä nyt sitten tarvitsee käytellä. Heti alkukauteen tuli kyllä kova pettymys Villin Pohjolan toimesta, joka oli nostanut Kymö, Kella ja Kärnä-akselin hintoja reilusti ylöspäin. Käytännössä sumarikalastus ei siellä ole järkevää jos Äyskoskelta löytyy tilaa. Hinta menee polttoaineinekulujen vuoksi  muutaman euron sisään ja onhan noilla paikoilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Nokisenkosken suhteen olisi kanssa kiva tietää mitä siellä tapahtuu ja mitkä ovat tulevan kauden hinnat. Kotisivut huutavat taas hiljaisuuttaan. En vaan ymmärrä miksi niitä pitää perustaa jos niistä ei huolta pidetä. Tosin tiedän kyllä, että Laakkoselle soittamalla asia selviäisi nopeasti.


























Perhojen sitominen on tässä jatkunut enimmäkseen myynti-hommilla (voipi ottaa yhteyttä jos kiinnostaa allekirjoittaneen sötökset) ja itsensä piiskaaminen kalastuskuntoon on myös kiivaimmillaan. Fyysinen puoli alkaa olla kunnossa eli pahin riesa selän myötä on ok ja kuntokin on parantunut jo nyt roimasti. Kiitos 4xviikossa sählyjen ja pitkien koirien kanssa tehtyjen lenkkien sekä karppauksen & tipattomuuden. Henkisellä puolella voisi tämän vuoden yrittää ottaa rennosti ja nautiskella niistä reissuista mitä tulee ylipäätään tehtyä. Jättäisi ainakin puoliväkisellä tehdyt etukäteen jo olosuhteiden takia varmat pettymykset pois. Tyttäret alkaa jo olla niin isoja, että jarruja ei enää sieltä suunnalta pahasti ole. Tarkoitus on myös ensi syksynä herätellä henkiin hirvenmetsästys harrastusrintamalla tauon jälkeen ja tehdä paluu alasarjoihin salibandyssä. 10-vuottahan niitä kaukaloita on jo takana 2000-luvulla joten mikään kulttuurishokki ei tule olemaan.






































Suunnitelmat on suuret, mutta niin ne pitää ollakkin. Päätä ylös ja kesää kohti sekä kireitä kaikille sumarivesille!