Vielä ehti hirvimetsälle mukaan. Edellisenä viikonloppuna oli ammuttu viisipiikkinen uros sekä vasa. Jäljellä oli kahden aikuisen luvat. Keliksi oli luvattu räntäsadetta ja kovaa tuulta. Ihan niin pahaa ei kuitenkaan ollut. Saapuessani paviljongille, niin parikin koiraa oli jo metsässä. Tarkoituksella oli koirat ajoissa laitettu liikkeelle. Siinä tovi odoteltiin tilanteen kehittymistä ja kohta passista itsensä löysikin. Jos edellisellä kerralla oli pitkä passi, niin nyt ei kovin kauaa ehtinyt mennä, kun laukaus kuului. Naarasta oli ammuttu. Vaihdettiin passia jos ehtisi vastaan mikäli haavoihin olisi jäänyt. Ei jäänyt vaan radiosta kuului vapauttava tieto: "hirvi nurin!"
Tosin tässä samalla oli ehtinyt toinenkin koira löytää hirven ja toi samoille passeille. Siitä erinäisten vaiheiden jälkeen nelipiikkinen uros nurin ja syksyn jahdit oli finaalissa. Viereinen passimies pääsi tämän ampumaan. Melkein jopa säikäytti, koska hirvestä ei itsellä ollut mitään tietoa missä se pyyhkii menemään. Aamulla ehti vähän pelottaa, että saattaa kylmä tulla passissa, mutta neljä paitaa, takki ja hirviliivi päällä muutaman sata metriä pulkassa hirveä vedettyä ei ollut enää kylmä....
Hirvijahdit ohi tältä syksyä ja viitenä päivänä ehti mukaan. Mukavaa oli pitkästä aikaa ja näihin jahteihin kuuluu isona osana sosiaalinen kanssakäyminen. Itse tykkään kovasti, että näkee kotiseudun ihmisiä. Homma jatkuu vuoden päästä varmasti myös omalta osalta, sen verran mukavaa oli....