tiistai 18. kesäkuuta 2019

Kalalla viimeinkin

Niin siinä vaan kävi, että koko viime vuosi meni kokonaan ilman perhokalastusta. Pitkälti toki henkilökohtaisten syiden takia eli kesä meni enemmän elämän palapeliä järjestellessä ja sinkkumaailmaa tutkiessa. Nyt on jäänyt taakse viime kesä sekä sinkkuilukin on vaihtunut parisuhteeseen. Se mikä toki on haasteellista, niin "uusioperheen" ajankäyttö sekä muut harrastukset ja tuleepa tuossa ohessa opetettua esikoista ajamaan autoakin. Joutuu siis priorisoimaan ja kalastus ei ole ollut siinä listalla kärjessä eikä tule olemaan jatkossakaan. Perhoja olen toki lajinsa sitonut ihmisille ja spigotti pysyy edelleen jollain tapaa kädessä vaikka ikänäkö onkin alkanut aika pahasti jo vaivata. Mutta nyt viimein oli hetki, että illalla tsekkailin miten täynnä on Viannankoski ja varailinkin luvan siten, että kello soi 03 aamulla kalareissun merkiksi...

Viannankosken FB-sivustoa olen seuraillut ja Ristolle iso kiitos, että ylläpitää sitä. Siellä olikin kuvaa ja tilannetietoa, että kalaa on mukavasti. No kalaa oli, mutta vettä ei. Kun aamulla ajelin koskelle suomen kauniissa kesäaamussa, niin siellä yksi kalamies nukkui autossaan ja valitettavasit luukut oli likimain kiinni. Onneksi kalamiehiä ei enempää ollut. Sitä lirua ei kuudella ukolla kalasta. Nyt sai kalastaa koko reissun onneksi yksin...

Itse kalalle lähtö oli jo hauska, kun edellisenä iltana tutkailin kalakamoja. Tuli muutamia "Ahaa!" -elämyksiä, kun hoksasin, että minähän muuten möin "Viannankoski perhorasiani" edellisenä kesänä. Nooh...äkkiäpä nuo perussetit sitaisi tilalle. Sitten kalalaukkuun kurkatessa ihmettelin, että mitäs nämä kelat on. En muistanut, että ostin pari samanlaista kelaa, kun 40v lahjaksi ostin itselleni streamer-vavan. Pikkasen oli hommat painuneet siis unholaan...



Viannalla sitten ei mitään sen erikoisempaa. Kahlaus keskelle, kivet niin kerpeleen liukkaita kuten aina. Virrasta sain heti säyneen ja pienempää tosi kirkasta taimenta. Yksi parempi ilmeisesti taimen oli hetken kiinni. Perisyntini on ollut Viannalla heitellä ihan liian pitkiä heittoja (tai no pitkiä ja pitkiä) Rikumaisesti, kun kalat on siinä lähempänä. Nyt sen viimein myös uskoin ja larvastelemalla kaivoin varsin lyhyellä siimalla parit kirret virran reunasta.



12h lupa oli kirjojen osalta siis täynnä ja kahlailin patolipalle kuhien perässä ja sinnehän ei koskaan kuivin jaloin tällainen metrimake pääse. Mutta se kannatti ja tilannetta ennakoiden sidotulla tinseliliitsillä sain keskipilarin juurelta 48cm kuhan. Samoilta sijoilta vielä 43,5cm kuha ja siinäpä se reissu oli taputeltu ja töiden pariin. Olihan se ihan mukavaa oikoa siimoja välillä joskaan mitään hirveää kytöä ei tullut uuteen lähtöön vaikka saaliin osalta varsin jees reissu menikin...