lauantai 29. joulukuuta 2018

Välivuosi päätökseen

Vuosi 2018 alkaa vedellä viimeisiään. Itselleni tämä oli hyvin erikoinen vuosi. Avioeron myötä heitti elämä todella ison kuperkeikan ja sikäli nyt jos joku haluaa lukea, niin siitä on erillinen kirjoitus täällä: http://vainmuutaman.blogspot.com/2018/11/kuperkeikka.html. Mutta myös erähommissa oli hyvin erilaista. Keväinen Viannankosken reissu jäi jo välistä enkä kasannut koko kaudella perhovapaa kertaakaan. Hirvimetsällä kävin muutaman kerran ja erittäin hyvän startin jälkeen meidän seuralla stoppasi onnistumiset ja lopulta viimeinen neljästä vasasta jäi saamatta. Jänismetsälle ehdin vasta tänään eli ihan vuoden viimeisillä metreillä. Hyvin kummalliseen ja hieman synkkäänkin vuoteen sopi se, että keväällä vakiokaveri jänis-hommista poistui keskuudestamme. Tähän olisi paljonkin syvällistä pohdittavaa miten elämä ei mene aina kuten sen haluaisi, mutta antaa niiden nyt olla. Hyvät muistot yhteisiltä metsästysreissuiltamme kuitenkin jäivät elämään iäksi.

Tänään oltiin tämän mehtuukaverin pojan kanssa ja muutaman muun kanssa tutuilla paikoilla metsällä Riuttalassa. Vanha rouva Sara vielä jaksaa painaa vaikka ikää kymmenkunta vuotta ja eipä nytkään mennyt kuin alle 10 minuuttia ensimmäisen ajon lähdettyä rallattamaan. Se pupu vaan sanoi, että heippa ja painui jonnekkin huitsun nevadaan joten koira jouduttiin ottamaan kesken pois.



Iltapäivän alkuun lähdettiin suht uudelle kodalle makkaroille ja nokipannukahville Saran jäädessä näreeseen hommiin. Kuten asiaan kuuluu, niin ajo lähti jo tulille kävellessä käyntiin. Pitkään Sara perkkasi jänistä ja lopulta sitä passailtiin usealla ukolla ruokatauon jälkeen. Jänis Vemmelsääri oli vielä niin kiero savolainen ristiturpa, että painui lymyyn vanhan autiotalon alle. Sieltä sitä kaiveltiin ja Aki sai pitkällä oksalla pupun liikkeelle rystyset mustina siten, että Antti ehti sen vielä siitä ampumaan. Alkoikin jo hämärän aika olla käsillä ja työvoittoon lopetettiin tämä mukava reissu.



Kulunut vuosi on opettanut monta asiaa. Yhtenä mm. sen, että asiat kyllä aina järjestyy. Siihen luottaen, että myös erähommien puolelta vuodesta 2019 tulisi parempi katsellaan eteenpäin. Ainakin näillä näkymin on suunnitelmissa yrittää pääsiäisenä käydä kautta avaamassa Viannankoskella joten jospa kalastushommatkin olisi mukana ohjelmassa tulevana vuonna mahdollisuuksien mukaan...

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Hirvihommat käyntiin

Vähille on jäänyt metsästykset ja kalastukset vuonna 2018. No sille on osittain ihan järkevä syykin tuon avioeron myötä. Voin kertoa, että on melkoista aikataulutusta pojan hoitaminen, siihen vähän omia harrastuksia ja työtä sekä vähän koettanut ehtiä elämässä katsella myös eteenpäin tuolla parisuhderintamallakin eli suomeksi sanottuna siis juosta naistenkin perässä. On kyllä ollut liikkuvia osia niin paljon, että ainakin tänä vuonna tämä erähommailu oli pahasti häviävänä osapuolena. Ehkäpä tämä tästä ja elämä ajautuu uomilleen siten, että vuosi 2019 olisi jo taas parempi erähommienkin saralla. Mutta nyt parina päivänä kuitenkin ehdin hirvihommiin mukaan. Ja nehän onkin käynnistyneet meidän porukalla eli Utrianlahden Metsästäjillä oikein mallikkaasti!

Avauspäivänä olin mukana ja silloin saatiin yksi tappisarvi saaliiksi. Hirviä oli motissa niin paljon, että ei insinöörin matikalla enää perässä pysynyt. Yksi niistä kuitenkin päätti itsensä tapattaa juoksemalla Ikäheimon Jarille vastapalloon. Näin saatiin avauspäivänä heti peli auki. Sunnuntaina oli tahti jatkunut ja sieltä mainiosti pari vasaa. Ampujina muistaakseni seuran ykköspyssy Lappalaisen Pere ja vahvassa vireessä oleva Hemmolan isäntä Jukka.



Eilen jatkettiin jahtia ja tuoreelta jäljeltä tavoitettiinkin sitten viisipiikkinen uros. Erinäisten vaiheiden jälkeen tämän matka päättyi Lappalaisen Petterin eteen Niemen metsissä.  Todella komia hirvi ja keli oli mitä mainion jahtiin! Tänään sunnuntaina sitten hommat taas jatkuivat ja saatiin seuraan uusi hirvenkaatajakin. Poutiaisen Reijo ei kovin kauaa aikaillut ensimmäisenä syksynä vaan vasa nurin jo toisena viikonloppuna. Lisäksi emän kaatoi vielä Jukka, niin alkaa olla hirvenmehtuu hyvällä mallilla. Nurin siis jo 3+3...





Tulevana viikonloppuna en jahtiin ainakaan lauantaina pääse salibandyn takia, mutta sunnuntai vähän mietinnässä. Tällä tehokkuudella tulee muuten kiire päästä passiin tälle syksyä....

tiistai 21. elokuuta 2018

Sorsassa

Erähommia pitkästä aikaa. Sorsastuksen aattona tuli käytyä kotikulmilla metsästysseuran kesäkokouksessa. Siellä oli kaikki hyvin ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että seurassa ei suuria kipupisteitä tällä hetkellä ja asiat rullailee kuten niiden kuuluukin. Oon koettanut omalta osaltani puheenjohtajana viljellä avoimuuden ja kiitoksen antamisen kulttuuria ja luotan, että näillä saadaan hyvää aikaan myös harrastusmaailmassa. Toistaiseksi kokemukset ei huonoja..

Maanantaina oli vuorossa sen sijaan perinteinen sorsareissu Keiteleelle. Petrin ja isän kanssa oltiin tänä vuonna menossa Iiron ollessa töissä. Tosin ehkä hän kesti, kun alla oli hieno reissu Varzinaan itänaapuriin lohien perään. Kantsii muuten lukea hänen juttu täältä hänen blogistaan (ikävä myöntää, mutta kirjoittaa paremmin kuin itse)

https://iiroanttonen.wixsite.com/streamerfisher/single-post/2018/08/17/Viikko-Varzinalla


Jahka saatiin vene vesille ja parit kohmeloiset jututettua havaittiin, että lintuja oli todella reilusti, vähän kuin joskus takavuosina. Sinikoita nähtiin erilaisissa parvissa n. 100 ennen aloitusta. Mutta mutta...ne hävisi eikä päästy kojusta sinikoita ampumaan ollenkaan. Muutama haapana ja tavi missattiin suht huolella. Itselle jäi peiliin katsomista sekä ammunnasta, että siitä miten tuli lauottua liian pitkälle matkalle. Ei älyttömästi, mutta riittävästi. Tässä jäi kyllä parantamista. Kuten siinäkin, että tuo oma haulikko olisi viimein saatava kuntoon. Siinä on mystinen vika mikä palauttaa ajoittain varmistimen takaisin päälle ensimmäisen laukauksen jälkeen. Ei ole toistunut jäniksessä eikä radalla, mutta sorsassa toistuu usein. 


Noh lopulta saatiin kaksi tavia ja yksi heinäri hävisi. Oli heikoin saalis ikinä. Jotenkin pikkaisen haisi isoon nenään sorsien ruokinta etenkin iltalennolla milloin tietyistä lahdista kävi jäätävä räiske vs miten hiljaista oli muualla. Ensi vuonna varmaan suunnitellaan jotain toisenlaista lähestymistä jahtiin. Tosin niin on suunniteltu usein muulloinkin ja lopulta samalta lahdelta aina löydytty...


Mutta mukava päivä oli ja näissä on tämä sosiaalinen juttu se isoin juttu. Aika kaunis oli myös auringonlasku josta jonkinlaista kuvaa yllä. Päivän huipensi hyvät ruuat mökillä. Nyt seuraavaksi ehkä jänishommia ja hirvimerkki on pakko käydä ampumassa jossain välissä ennen jahtia....

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Tolosen kalareissu

Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen postauksen jälkeen. Ei niinkään eräilyhommissa, mutta siviilisääty on vaihtunut. Pitkä avioliitto meni toukokuussa puihin ja olen muuttanut kaupunkiin Rypysuolle kerrostaloon vanhemman tyttären kanssa. Tämä on toki näkynyt myös siten, että kalareissut ei ihan ensimmäisinä ole olleet mielessä alkukesästä. Viime aikoina olen sidoskellut kuitenkin perhoja hieman ja kuulin aika mielenkiintoisen uutisenkin tähän blogiin liittyen...ja kyllä tämä blogikin tästä taas henkiin herää, ei tätä ole kuopattu!

Niin siihen uutiseen eli Falckin Jarno otti yhteyttä, että ovat perustamassa tuohon Niiralaan vanhan Lekkerin paikalle ravintolaa kaverinsa kanssa. Noh, ehkäpä tällaiseen absolutistiin ei otettu yhteyttä siinä toivossa, että saataisiin uusi hyvä kantis imemään märkää illat pitkät vaan siellä olikin mielessä jotain ihan muuta. Tämän blogin innoittamana Jarno kysyi lupaa, että saadaanko laittaa listalle annos nimeltä "Tolosen kalareissu". Annos missä ei ole siis tippaakaan kalaa vaan puhdas liharuoka...



Itsehän sytyin vanhana kuittailun ystävänä tähän suuresti ja en olisi suuttunut vaikka lupaa ei olisi edes kysytty. Ja ei nyt jokaisella jantterilla ole omaa nimikkoannosta ravintolassa. Mutta semmoinen olisi siis tuonne huomenna 25.7 avattavaan (ilmeisesti pubi ja terassi avautuu silloin) ravintolaan tulossa. Kantsii käydä tsekkaamassa paikka vaikkapa facebook sivuilta täältä: https://www.facebook.com/B-Js-Livingroom-453945895065488/ tai sitten paikanpäältä. Nyt on hyvää aikaa ravintolassa notkua, kun koskivesissä ja muuallakin lämmöt pirun korkealla!



Seuraavaksi on erähommissa itsellä luvassa varmaankin hirvenammuntakoe, joka on menossa vanhaksi. Sorsajahtiin olisi tarkoitus myös lähteä ja eipä tässä kauaa enää mene hirvihommienkaan aloitukseen. Jänishommat koki kolauksen, kun aikaisempien syksyjen metsästyskaveri siirtyi autuaammille metsästysmaille. Rauha hänen muistolleen. Koskikalastuksetkin taisi sitten tältä kesältä jäädä väliin kokonaan näiden helteidenkin takia...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Hengissä ollaan

Blogi on uinunut hiljaiseloaan pisimpään sen liki 10-vuotisen historian aikana. Sille on syynsä eli ei kauheasti ole mitään konkreettista tapahtunut eräilyn suhteen. Jänis-hommat jäi tosi vähälle eikä niistä jäänyt mitään kerrottavaa. Hirvihommista täällä onkin. Tosin on tässä hallinnollisesti ollut kaikenlaista liittyen hirviseuran pyörittämiseen. On tullut väsättyä kotisivuja ja skannailtua sinne kuvia ja lehtileikkeitä sekä lisättyä ylipäätään kuvamateriaalia. Vuosikokousta on järjestelty ja nyt tulevana viikonloppuna olisi seurojen välinen kokous Lohimaassa liittyen hirvilupiin. Nuo metsästysseuran matalanprofiilin sivut muuten löytyvät täältä: http://www.utrianlahdenmetsastajat.fi/

Kalastusrintamalla lähinnä välillä hieman sitonut perhoja, mutta poika taklaa pahasti sitä harrastusta. Mutta tänään tuli kuitenkin päästyä pitkästä aikaa tositoimiin, kun käytiin Nilakalla Keiteleen väen kanssa pilkillä aivan loistavassa säässä. Pitkin ja poikin kyliä ja maakuntia on kuulunut juttuja todella haasteellisesta vuodesta pilkkirintamalla. Syiksi on kerrottu lumitilannetta, jäiden tulojen ajankohtaa, kuhakantoja muutama mainitakseni. Kummisetääni lainaten, niin ei sillä syyllä väliä jos lopputulos on sama. Ja sitähän se tulos vähän tänäänkin oli.



Ajeltiin kelkalla Rusin saareen ja pääsääntöisesti siinä sekä Kärpönsaaren kulmilla pyörittiin. Muutamia paistiahvenia saatiin ja olisiko isoin ollut +400g (ei kuvassa, toim.huom.). Iso särkiparvi antoi äksöniä väliin, mutta muuten kaloja tuli harvakseltaan. Itsellä meni iltapäivään ensimmäisen eväkkään saanti ja en moista muista Nilakalla käyneen. Mutta keli oli tosiaan hieno ja rusketusta tuli kivasti. Huomenna on taas hyviä ilmeitä töissä luvassa. Tietty myös mukavassa porukassa oli kiva onkia ja jäällä oli vielä helppo liikkua. Pilkkiminen on ehdottomasti kevätlaji jos multa asiaa joku erehtyisi kysymään..



Seuraavaksi sitten lienee vuorossa perhokauden startti. Missä se sitten on saati milloin, niin ei mitään käryä...