Olipas kapoinen "syönti-ikkuna"

Kylläpäs oli taas pelikaani turbiinissa jo ennen Viannankosken reissua. Esa oli Hujaselle soitellut, että kalalle voipi tulla ja keskenään saadaan olla, mutta vettä on sitten rannoille asti. Herkässä oli taas patovahdin liipasinsormi ollut. No kuitenkin päätettiin kalalle lähteä ja aamuvitoselta siimoja suoraksi uitella.

Mulla on kalustossa selkeä puute oikeasti synkän siiman osalta. Nyt kalastin sitten käytännössä Vissun Vibellä likimain koko luvan 1-3g mustikoilla, kun sain pidemmälle sillä tavalla siimat kuin vähemmän painottamalla Airflon fast interiä. Kuten Viannalla tapana, niin juoksutus oli taas Pielaveden puolelta eli patoluukkujen eteen ei yletetty kumpikaan kunnolla. Tosin kaloja löytyi laavun tasalta parit kappaleet virran reunasta ja todella lyhyt oli syöntiaika

Ne kalat vaan löytyivät "valitettavasti" Kiuruvetisen koskivesien selällään kellumisen mallisuorittajalle ja kuvassa perhoja lempipuskastaan repivälle eräänlaiseen kirrepupa muunnokseen. Ensin yksi ylös ja heti perään karkuutus puoli seiskan maissa. Yksi ilmeisesti kirre-karkuutus oli vielä tämän jälkeen jota itse epäilen ottipaikasta johtuen, mutta kaipa se on sankaria itseään uskottava. Tapsit pettivät. Alokasmaisia virheitä...















Omalta osaltani saalis oli (taas) lahnaa, ahventa ja särkeä. Nykyisin tuppaa joka reissu joku erikoisuus olemaan, niin tällä kertaa sain pelastettua vahingossa Hujasen supersynkän siiman kärjen joka oli painunut kiven koloon ja katkennut rannaristaan sitä pois repiessä. Kyllä oli mies tyytyväinen tästä. Olisi kirrenkin vielä oikein ihan vähän pyytäen antanut palkinnoksi jos vielä olisi saanut. No eipä tietenkään saanut. Varmaan uitteli pelkkiä mustikoita mokomakin hyväkäs!

Mutta joo. Eipä tässä nyt odotukset olleet kovin korkealla enää sen jälkeen, kun aamuöisen kissaviidakon läpi oli maakuntien mutkaisilta teiltä päässyt koskelle. Luvassa oli 6h syytämistä kivivallilta jolla en muista koskaan olleen noin paljoa vettä omilla reissuilla. Alaosa koskesta samoin kuin siltamonttu saivat jäädä rauhaan ja kahlaamaan ei ollut mitään asiaa, ei edes Hujasella. Mutta mutta...samoissa kovin mollivoittoisissa sävelissä kausi jatkuu. Heinäkuun loppuun sumariajoista taitaa saldo olla 5kpl kirrejä ja 4kpl mittataimenia. Reissuja kuitenkin ihan kohtuullisesti takana. Nyt on kuitenkin katse reilun viikon päähän Äyskoskelle. Sitä ennen tosin pitää pari päivää ensin köllötellä Tampereen kylpylässä ja Särkänniemessä perheen kanssa. Äsylle on jonkinlainen taktiikkakin mielessä. Se ei ole oletuksena mp reissu, mutta se on aika hyvä ja varma backup-pläni...

Sen verran vielä lopuksi Viannasta, että siellä ovat remontoineet turbiineja (ilmeisesti ei pelikaaneista johtuvista vaurioista) ja nyt on käsittääkseni kaksi kolmesta uudella tolalla. Esa kertoili, että oli remppamiehet todenneet, että mitenkähän sitä ensi kesänä ongitte, kun ovat huomattavasti tehokkaammat eli luvassa olisi siis kuivia aikoja patoluukkujen alapuolelle. No nämä asiat selvinnee, mutta remonttia siellä on tehty ja ilmeisesti jotain vaikutusta tällä tulenee olemaan tulevien kesien kalastukseen

Paluu arkeen

Huopanankoskelle oli tiistai-iltana suunta. Menomatkalla pyörähdin mummoa tervehtimässä Tervon palvelutalolla. Kovasti oli dementia tehnyt tehtäväänsä ja tällä vierailulla oli järkevät jutut kortilla. Koskelle ajellessa tuli sopivasti radiosta Viskarin hitiksi noussut Tuntematon Potilas, jonka hienoja sanoja tuli tällä kertaa kuunneltua hieman normaaliakin tarkemmin. No sepäs näistä, mutta ei ole tuo dementia kaunista katsottavaa rakkaalla ihmisellä jolta on kasvatuksensa saanut

Mutta palataanpa kalastusteknisiin kuvioihin ainakin toviksi. Iiro oli tulossa jälleen hieman myöhemmin koskelle joten kävin hakemassa lupani yssikseen vaille kuusi. Riitta kertoikin melkoisen esikuntakomppaniasta kuultua -tyyppisen tarinan, kun Kymöltä oli kuulemma saatu ja kolkattu sunnuntaina (ilmeisesti päivällä, koska yöllä olin itse siellä) karvan auki 7kg taimen. Oli joku Riitan tuttu nähnytkin kalan. No lukemat varmaan jossain vaiheessa tarkentuvat ja vaikka olisi vain puolet tuosta, niin onpa ollut komea eväkäs normaalisti siitä 45 +-5cm eväleikatusta koostuvalle kohteelle. Jatketaan kuitenkin nyt Huopanalla eli koskihan oli tupaten täyteen varattu, mutta kuitenkin varsin kivasti sieltä tilaa löytyi onkia.












Aloittelin onginnat torikosken loppuliu'usta jossa morjesteltiin tutun oloiselle kaverille kosken yli. Viime kesänä Kellankoskella ollut etelä-suomalainen kaveri oli kyseessä. Alunperin oli tarkoitus mennä kuninkaan väylään, mutta sinne painui "nenäni edestä" kolmen kalamiehen seurue joten oli jäätävä ylempiin kosken osiin. Torikosken loppuliuku ei siinä vaiheessa tarjonnut kuin niitä särkiä joita tuli taas paljon pitkin koskea ja jos mahdollista, niin osa alkoi olla jo pikkulahnan kokoisia. Etenkin tuplatärppinä säikäyttivät kivasti

Loppuliu'un kalastuksen jälkeen lähdin pinturoimaan Riuttakoskeen harjuksen toivossa. Ei tulosta. Iiro saapui paikalle ja siinä kahvit nappailtiin ja samalla Huopanan veteraanikävijää joka oli tuttu parin kesän takaa jututeltiin. Tämän jälkeen vaihdoinkin larva-setit joilla kalastin likimain koko loppuajan. Omalta osalta kalastus tuotti jälleen kerran pari kolmekymppistä taimenta Kuninkaanväylän sillan alapuolelta joita tunnun saavan kyllä mukavasti ja yhden karkuutin. Kuninkaanväylässä karkuutin yläosissa mielenkiintoisen tapauksen. Tuntui tärppi ja vapa pystyyn. Samalla siima lähtee liikkumaan sivuittain muutamia metriä ja tuntui tiukalle ja sitten irti. Mikä lie sitten ollut. Tätä piti miettiä lokin kanssa kimpassa vanhalla sillalla ja varovan melankolisesti jopa tapailla hyräillen hiljaa Junnu Vainion Albatrossia. Lokki kertoi mielipiteensä hyppäämällä välittömästä lentoon. Ei jatkoon!















Eräs nuorempi kalamies sai illan aikana ainakin kolme mitallista ja karkuutti pari isompaa kalaa. Joskin hän jäi kalaan, niin en tiedä lopullista saldoa. Reissun alussa moikkailtu huivipäinen "pupamies" sai paremman tuntuisen kalan kiinni Kuninkaan väylän alaosasta ja erinäisten seikkailujen jälkeen haavitsin tämän kaverina. Eväleikatulla oli pituutta ihan muikeat 51cm. Iiro karvasi samoilta sijoilta 46cm eväleikatun #16 Jyhiksellä. Evästauolla väisteltyjen lepakkojen jälkeen itse sain Torikosken loppuliu'usta ~30cm harjuksen. Vähän yli kolme oli 9 tuntia kalastusta takana ja haalarit vaihteeksi puolillaan vettä könyämisten ansiosta sekä palelsi jo aika mukavasti olon ollen samalla epämukava. Jouti kotiin nuolemaan haavojaan. Siinä kahlureita pois ottaessa Iiro kurvasi rehvakkaasti mersulla paikalle ja ilme paljasti välittömästi jotain tapahtuneen. Sieltä oli Torikosken alaosista larvaan tärpännyt mojova mölli, joka oli kiskaissut pohjasiimoille heti kättelyssä. Kuitenkin vielä jäi Iirolta 60cm rikkomatta tämän vapautensa saaneen lihavan kalan ollessa 57cm. Mutta kyllä se tuo velipoika silti pieksee nykyään reissusta toiseen ihan satanolla. Pakko se vaan on tunnustaa...

Semmosta settiä. Paluu arkeen kahden mittakalallisen reissun jälkeen. Tai no olihan tuo harri ehkä mitallinen mutta silti. Jotenkin täytyy sanoa, että aavistuksen alkanut tympiä tuo larvastelu. Kahdestakin syystä, tai no ehkä useammastakin, mutta ainakin käsi siinä kipeytyy ja joutuu kahlaamaan elukkana. Ei kiva. Todella tehokasta se kyllä on etenkin niillä ketkä sen hallitsevat hyvin. Itsellä on perisyntinä uitella toukkia vähän liian pitkillä siimoilla, kun haluaa minimoida sitä kahlausta. Streamerilla kalastin reissun lopussa about tunnin verran ja olihan se vaihteluna mukavaa ja tuo vissun vibe on ihana siima roimia kalajäljitelmää virtaan. Saaliiksi tästä jäi kuitenkin ainoastaan yksi tukistus Riuttakoskesta ja roiskaisu perään, kun uitin saman kohdan uudelleen

Nyt on sitten pari viikkoa Äyskosken lupavuorokauteen. Saapa nähdä tuleeko ensi viikolla käytyä kalassa missään. Ehkä Esan purolla voisi pistäytyä jos sinne nyt saa lupia. Kovin on suosittu sekin paikka nykyisellään

Salamastartti Kymönkoskella

Näin se vaan kesälomakausi koetti toimistorotallekkin. Ja hetihän se kalalle teki mieli vaikka tiedossa oli jo tulevan tiistain Huopanan reissu Iiron kanssa. Kohteen kanssa oli taas melkoista arpomista, mutta lopulta valinta osui Kymönkoskeen ja valintaa helpotti Viannankosken täysi varauskirja. Varasin siis luvat klo 23-05 ja kuulosti, että saan yksin yön kalastaa ja näin kävikin. Menomatkalla aiheutti hämmennystä Kymönkosken tiellä ollut väen paljous Myllytupa nimisen pienen kahvilan kulmilla. Ukkoa ja akkaa oli kuin elon pelissä. Tulomatkalla tämä selvisi eli bongasin kyltin Traktori jazzit. Kuulostaapa nimittäin todella koboltin kovilta kinkereiltä. Ilmeisesti kuitenkin sitä olivat jos vertasi siihen miten paljon taksia suihki Kymönkosken sillan yli alkuyöstä

Saavuin koskelle ja siellä oli lopettelemassa pari pääkaupunkiseudun perhokalastajaa ja yksi virvelivälinein kalastava edelleen pommitti koskea. Minulle jäi hieman epäselväksi mitä nämä mukavan tuntuiset etelä-suomen kaverit olivat koskelta saaneet, mutta ilmeisesti ei mitään isompaa. Heikkoa ilmeisesti oli syönti ollut. Joitain kaloja oli kuulemma ilmassa näkynyt. Itsellä sen sijaan oli askelmerkit selvät eli larvastellen aloitin laavun rannan kuohuista. Ja nytpä ei kauaa nokka tohissut, kun samainen oranssikuulainen pupa jolla sain Huopanan pari taimenta tartutti nyt kalan. Olin ajoittain vähän lirissä ko. kaverin kanssa, mutta lopulta sain 47cm eväleikattua veijaria haaviin ja pääsin testamaan Rialinnan pojilta ostettua uutta pappia. Hyvin pakeni taju eväkkäästä. Eli näytti varsin lupaavalta, kun alle vartti kalastusta ja ensimmäinen kala ylhäällä.



Virvelimies lopetti samaan aikaan kun sain kalan eli loppuyö oli sitten kalastusta loistavassa seurassa. Kalastus oli kyllä mukavaa koko loppuluvan, mutta koski oli täysin mykkä. Ei pintomisia, ei hyppyjä, ei tärppejä. Ei kerrassa mitään. Pimeimmän ajan heitin mustaa streameria, mutta larvastelin myös paljon. Niskaa pommitin myös pinturi-pupa yhdistelmällä. Koko loppuluvasta oli ainoat tapahtumat niskalta saatu pieni hauki sekä sillan alta simppu rokastamalla. Hyvä oli reissun alku, mutta kovin hiljaista oli sen jälkeen.

Mutta nyt odotellaankin sitten jo tiistai-yötä ja Huopanankoskea. Ennen sitä voisi kelloa katsoen lainata roudasta rospuuttoon -pätkää toteamalla: "Nyt jos koskaan, Kirsti. Varttitunniksi voisin kallistaa pääni vaikka siihen sohvalle ja vetää pikkusen henkeä ennenkuin jatkan. Älä sano mitään, kyllä minä tiiän perkele!"

Yö Huopanalla

Iiro soitteli alkuviikosta ja alkoi leuhottamaan kalalle lähdöstä. Pienien selvitysten jälkeen homma onnistui ja sain varattua viimeisen luvan Huopanalle ja samalla sovittiin, että muksut menee yökyläilemään ukkinsa luokse. Kelit eivät kalastuksellisesti mitään parasta luvanneet. Helteet olivat nostaneet vedenlämpötilaa ja se kuului Huopanalla alakosken leidien toisille virran yli huutelun mukaan olevan 24 astetta ja kioskin setä kertoi yöllä lämpötilaksi 23. Oli muuten aika perinteisiä huippujätkä on huippujätkä -juttuja, kun kävivät parin paikallisen kossin kanssa rupattelemassa. Muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut kaveri muisti muutaman kerran julistaa saavansa aina ruokakalan koskesta ja saavansa vain istareita. No mikäpäs se siinä, toiset ne vaan osaa.

Palataanpas taas aiheeseen eli Riitalta hain omani ja Iiron luvat. Riitta jo vähän varoitteli, että hiljaista saattaa pidellä helteitten takia. Ja eipä tuosta reissusta nyt mitään ilotulitusta tullutkaan. Jotain tapahtumia kuitenkin. Eli ajelin kasailemaan vermeitä ja ruokailemaan sillä aikaa kun Keiteleen Luigi jäi kotiinsa huuhtomaan muniaan. Kun miestä ei näkynyt eikä kuulunut, niin kävin hieman larvastelemassa Torikoskea ristiin rastiin kevennetyssä varustuksessa eli shortseissa. Sillä pistolla jo selvisi, että virta on likimain puolillaan särkeä. Ja seassa isoakin sellaista (ei kuvassa). Sitä tuli koko reissun ajan ihan jokapaikasta. Niin kovimmista kuohuista kuin miedommastakin virrasta.















Iiron tultua alettiin tosissaan onkimaan klo 20-21 välillä ja painettiin sitä rataa aamukolmeen asti. Koskella oli porukkaa aika reilusti etenkin Kuninkaanväylän alaosissa. Keskityttiin omassa kalastuksessamme pitkälti Torikoskeen ja larvasteluun. Larvastelu oli ok, Torikoski tällä kertaa oli sitten väärä valinta. Sen sijaan alhaalta nuoret kuopiolaiset kalamiehet saivat muutamia varsin mukavia kaloja. Eihän se ollut ihme, sillä olihan mukana menossa monilla forumeilla näytillä olleen Äsyltä saadun kirkkaan 70cm saamamies. Voisi jopa sanoa, että mr SuurTaimaani. Erittäin mukavia ja kohteliaita nuoria miehiä olivat ja tosiaan joitakin +50cm kaloja saivat. Taisi isoin olla 56-57cm. Alkuillasta yksi heistä sai myös 51cm kirkkaan ehjäeväisen kalan Saarensalmen alaosista jonka myöhemmin Iiro löysi kuolleena. Lämmin vesi ei ole hyvä juttu. Omaa 19.7 olevaa Huopanan lupaa on harkittava kyllä pari kertaa jos kelit jatkuvat tällaisina.



Tosiaan alkuyön saldo oli meillä Iiron kanssa varsin laiha. Noin miljoona särkeä ja joitain salakoita, allekirjoittaneen about 28cm harjus caddiksella Riuttakoskesta sekä toooooodella perinteinen n. 35cm taimen Kuninkaanväylästä kuulapupalla. Lienenkö ollut yön ainut kuka sai alamitta-tanelin. Etenkin Torikoski oli täysin mykkä. Iiro sai jossain kohti koskea mittakalan hyppäämään surffiin, mutta tässäpä oli meidän tapahtumat ennenkuin lähdettiin possuvartaita paistelemaan. Pitää kuitenkin todeta, että se mikä oli mukava yllätys alkuillasta oli, että kävin kalastamassa Saarensalmen ensimmäistä kertaa. Luulin sitä paljon pienemmäksi puroksi, mutta siellähän oli mukavia paikkoja. Vettäkin oli ihan tarpeeksi ja kahlureihinkin tuli siellä hörpättyä. Alla on myös kuva mitä siitä seuraa allekirjoittaneen tapauksessa, kun vesi ja neopreeni ovat sekaisin pöksyissä.















No ruokailun jälkeen Iiro päätti mennä näkemään unia misseistä (ei kai kiekkoilijat muista näe) ja itse ajelin vielä Kuninkaanväylän kulmille, kun pinturivapa oli siellä odottelemassa. Kävin sillalta katselemassa ja kuulin, että oli juuri saatu +50cm kala ja hyvä eväkäs oli surffista hypännyt ohi. Päätin käydä kalastamassa Kuninkaanväylän kuohun josta sain kolmevitosen aiemmin. Samoista kuohuista napsahti nytkin ja tulihan se mittataimen viimein sekä pääsi edes vähän väsyttelyn makuun. 44cm eväleikattu antautui haaviin ja pääsi ruokapöytään. Samalla oli hyvä lopettaa kalastukset ja lähteä ajelemaan Keiteleelle jossa ehdin 2h torkahtaa ennenkuin porukat palasivat mökiltä ja oli aamupalan jälkeen aika lähteä kohti kotia.

Meinasi tosiaan olla Ismo-pojalla aika iso apina jo selässä mitallisten kalojen saannin suhteen. Onneksi nyt jotain tuli vaikkei mitään röytämistä ollutkaan. Tällä keikalla tuli myös opittua paljon Huopanan kalastuksesta. Lisäksi reissu osoitti ainakin omalta osaltani sen, että vireystaso ja jaksaminen on ihan toista, kun ei ole niitä muutamaa keskihölmöä mukana. Nyt on pari viikkoa oltu absolutisti-linjalla toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella. Irtisanomisaika tosin on tarvittaessa lyhyt. Kumman paljon virkeämpi sitä ihminen on ja kalastaakin jaksaa paljon paremmin. Mutta nyt tosiaan odotellaan saako Pode kaiveltua kaloja päivällä vielä ylös ja mietittävä seuraavia reissuja. Jos jokin on varmaa, niin vaivalla täyttämäni liitsirasia kirrejen ongintaa varten tarvitsee uusintakierroksen. Aika kivasti lähti värit ainakin pinkeistä, kun pääsi vesi rasiaan. Pitäisi varmaan hommata vedenpitävä malli...

Kylläpäs tämä nyt on vaikeata

Nyt piti olla askelmerkit kohdallaan, kun oli aamuneljältä alkava lupa Viannalla ja sieltä oli aiemmin kovin jo taimentakin saatu. Kovasti mielessäni jo kaloja väsyttelin, kun väistelin kissoja ja jäniksiä maakunnan mutkaisilla hiekkateillä aamukolmen maissa. Mukaan kalalle oli tulossa myös kesäparran kasvattanut kahlaushirmu Hujanen

Koskella olikin jo sitten tuttu mies vastassa eli Hannu oli Karttulasta jo kalalle tullut puolille öin ja yhden paremman kirren saanut. No eikun nopeasti vaan koskea kohten ja kahlaamaan pelipaikoille. Virta oli omaan makuuni hieman liian kova kahlaukseen luukkujen lähelle keskempää ja lipallekkin pääsin kastelemalla itseni. No tapahtumia heti aamusta oli myös kalojen muodossa. Hujanen sai hyvässä lihassa olleen 46cm taimenen luukuilta ja miljoona säynettä, kuhan ja mitä lie vielä. Muikkukin löytyi kavalkadista. Itsellä oli kanssa aamun saldona pari alamittaista taimenta, n. 35cm kuha, säyneitä, lahna, ahvenia, särki ja kalastuksen kruunasi kiiski















Aamukutoselta paikalle saapui myös SM-liigassa linjatuomarina viilettävä perhomies, joka kaivoi patoluukuilta nelikymppisen kuhan ja haastoi kahlausinnossaan Kiuruveden ihmeen. Jotain muutakin pienempää kalaa hänellä näkyi vavan kulmakertoimen perusteella aina tasaisin ajoin olevan kiinni. Hannu pinturoi vallin edustaa josta joitain pienempiä taimenia kävi katsomassa perhoa, mutta kiinni asti eivät tainneet ottaa. Perhojakin jätettiin Hujasen kanssa varmaan yhteensä 30kpl Viannan aina niin ihaniin kivikoihin

On tämä kausi vaan ollut todellakin vaikea. Ei nyt edes rouva Fortuna tarjoile osumia. Nyt piti kellonajan olla sopiva ja tuli keskityttyä onkimaan se 6h suht täysillä. Silti ei havaintoakaan paremmista kaloista. Perjantaina oli kuulemma laitettu kalaa reilusti koskeen sisältäen 4kg möykkyjäkin, mutta näitä istukkaita ei juurikaan ollut saatu. Liekkö sitten vedenlämmöllä ollut osuutta asiaan. Esan mukaan lämpötila oli pikkasen rapiat 23 astetta ja kirrejä oltiin nähty uivan parvessa ilman suurempia ottihaluja. Koskella oli ollut pienimuotoinen vaaratilannekkin, kun oli automaattiluukut sekoilleet auki-kiinni-auki ja yksi kalamies oli käynyt uimasilleen. Toivottavasti nuo eivät toistu. Aika ikävä tilanne olisi jos luukku avautuisi heti kun sireeni soi. Aatteleppa ite, aatteleppa omalle kohallesi! Mutta onneksi oli kuitenkin mukava tulla mp-reissusta kotiin, kun kaksi koiraa oli oksentaneet kolmeen huoneeseen ja kolmas oli p#skonut tytön matolle. Sopii hyvin tämän kesän tyyliin. Toivottavasti suunta kuitenkin kääntyisi positiivisemmaksi viimeistään 19 päivä Huopanalla