lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulukuun jahdit

Joulukuun jänisjahdeista ei aivan hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Itsepäisyyspäivänä käytiin enon kanssa kotipaikalla beaglea ulkoiluttamassa. Silloin oli pohjois-savossa vielä lunta topakasti. Aamuyöllä satanut lumi vaikeutti tuoreen jäljen löytämistä ja nuori koira ei saanut jänistä ylös vaikka yritettiin vähän miehissä auttaakkin. Jälkeä oli runsaasti käytännössä kaikkialla missä kuljettiin eli tyhjissä metsissä ei tarvottu. Itselle kävi vähän kylmät, kun en ollut kotimetsissä käynyt vuosikausiin ja moto oli paikoin heilunut isolla kädellä. Meinasi vähän tulla suunnistusmurheita, mutta suht pienellä harhailulla kuitenkin selvittiin. Ajoakaan siis ei silloin saatu aikaiseksi.

Joulukuun alkuopuolella naapurin koiralla oli juoksut ja ne reissut oli sitten siinä. Joulujuhlan siirtäminen lauantai-aamuksi vei jahtipäivän ja nyt Tapaninpäivän jälkeen vasta pääsi mukaan metsälle. Lumet oli käytännössä sulaneet likimain kaikki pois, joka vaikeuttikin metsästystä pahasti. Jänö kuitenkin saatiin liikkeelle metsästyskaverin sitä poukkoon ampuessa. Siitä ajo saatiin joka päättyi laukauksiin ja pupujussin häviämiseen. Ei mennyt kuin strömssössä vaikka nyt en tässä tapahtumassa ampuvana osapuolena ollutkaan enkä koko ristiturpaa edes nähnyt. No näitä sattuu ja katsellaanpa tammikuussa lisää. Tarkoitus olisi loppiaisena isän ja velipoika Iiron kanssa käydä kotipaikalla kokeilemassa Iiron nuorta +6kk ikäistä ajokoiraa jolle oli jo ensimmäinen kaato saatukkin. Saisi vaan tuota lunta tulla jo veden sijaan hiljalleen!

Perhorintamalla ei uutta. Mitään varusteita ei tarvitse hankkia eikä perhojakaan kovin paljoa sitoa. Uusi taimenen 60cm alamitta tuo oman mausteensa tulevaan suveen. Mielenkiinnolla seurailen mitä sen suhteen tapahtuu koskikohteilla...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Syksyn metsästyksiä

Tänä vuonna on metsästys noussut takaisin salibandyn lisäksi harrastuksiin vahvasti. Reikäpallon osalta löytyy kirjoittamani jutut seuran sivuilta täältä. Metsästyksen osalta aion jatkossa pitää omaa "päiväkirjaa" ainakin osittain samalla tavalla kuin kalastuksesta tässä blogissa. Jahtireissuthan meikäläisellä on kuten kalastuskeikatkin eli lyhyitä ja vähäsaaliisia. Ehkä ihan kaikista metsästyksistä en kirjoittele, mutta jotain koosteita ainakin ilmestyy säännöllisesti. Samoin kuin myös kevään tulevista pilkkireissuista eli muutosta tapahtuu laajentamalla juttuja pois pelkästään perhokalastuksesta kuitenkaan sitä unohtamatta.

Sitten asiaan eli syksyn metsästykset alkoivat kyyhkyjahdilla josta saatiin yksi lintu alas. Ei hirveää revittelyä joskaan ei missään viljapellolla oltukkaan. Oli muuten kyyhkystyksen neitsyyden menetys allekirjoittaneella. Ensimmäinen metsästyskortti on maksettu 8.8.1988 joten ehkä oli aikakin. Sorsastuksen aloitusaamuna käytiin uudelleen ja yksi lintu tonttiin. Vesilintuja nähtiin avauksessa ennätysvähän. Muutamia kuitenkin saatiin kojusta saaliiksi sen verran, että syömään pääsi. Nämä reissut tuli tehtyä Keiteleellä. Sorsassa tuli käytyä myös kotipaikalla Utrianlahdella (kuvassa yllä) yksi iltalentoreissu Ilpon kanssa ja kerran myös yksin. Sieltä saatiin ekalla reissulla sorsa ja toista päästiin ampumaan. Yksin käydessäni tapahtumiksi jäi hillittömän joutsenien metakan kuuntelu sekä kaulushaikaran ääntelyn ihmettely.















Jäniksen avauksessa olin piiiiitkästä aikaa mukana ja nostalgisesti vielä kotipaikalla Tervossa. Ilpo-enon nuori Torsti nimeä totteleva beagle on hakenut vielä askelmerkkejään jäniksen jäljille. Tuolloin lyhyt ajo saatiin ja pieni nyrkillä tapettava jänis olisi pystytty ampumaan Urpo-enon kanssa, mutta jätettiin ampumatta kun ei varsinaisesti ollut ajo eikä hukkakaan meneillään. Jäniksessä on tullut käytyä sen jälkeen pari reissua myös itä-karttulassa vieraana ja ensimmäisellä reissulla pääsinkin pitkästä aikaa pupun tälläämään ajosta joka ei ehtinyt kestää kuin ehkä 5min. Myöhemmin sillä reissulla isäntänä toiminut kaveri ampui jäniksen, joka ei oikein ajossa kulkenut ja sillä oli paha vekki kuonossaan. Samoin kuulemma lihat oli surkastuneet. Mikä lie keskigruusialainen hyppykuppa ollut sillä.















Linnussa kävin vaimon enon mailla Pihkainmäessä. Seurana oli meidän pystykorvainen seropi Vili. Vili sai yhden teeren ajettua sivulta hyvälle tontille ja se "nuakkotöyr" lopetti lentonsa siihen. Vilistä oli myös hyvä apu lintua etsiessä vaikka muuten se ei tunnu linnuista ymmärtävän sen enempää kuin pässi tähdistä. Tuota aluetta kiersin usein, mutta enempää teeriä en saanut enkä juuri ampunutkaan. Päätöspäivänä yhdeltä höyheniä pöläytin ja siinäpä ne. Jonkun pyyn olisi ehkä saanut ammuttua, mutta piti passailla kun olivat aina lenkin alkupäässä. Muutenkin tuo alue oli turhan pieni, kun matkaa oli n. 2km koko lenkillä eli yksi suoaukea. 















Mutta mukavaa on ollut jahdeissa pitkän tauon jälkeen ja jos kelit sallii, niin tuolla itä-karttulan suunnalla varmastikkin tulee vielä naapurin mukana kuljettua ristiturpia ihmettelemään. Paluuta hirvenmetsästyksen pariin suunnittelin jo tälle syksyä, mutta ainakin vuodella se vielä lykkääntyi. Kuitenkin ehkä paras metsästysmuisto toistaiseksi on se ensimmäisen hirven ampuminen joskus 18-kesäisenä...

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kautta hiljalleen pakettiin Riistavedellä

Korhosen Janne, tuo takavuosien reikäpallosuuruus, kyseli ongelle ja ehkä hyvä näin. Sain siis itseni vaihteeksi tämänkin harrastuksen ääreen piiskattua. Viannankoskelle on tullut monesti yritettyä, mutta aina jokin ollut vastaan. Lähinnä koski varattuna kuten nytkin lauantaina. Näinpä sitten arvottiin paikkaa ja lopulta päädyttiin suureen Kangaslampeen Riistavedellä, joka on ennenkin tarjonnut pintovien kirjolohien ongintaa eli luvassa olisi ehkä muutakin kuin aivotonta liitsin paiskomista. Aiemmilta reissuilta ottipeleinä oli tiedossa ainakin Jyhis-tyyppiset kalvopupat ja superpupa pintureista. Nyt oli kuulemma myös siikaa kiintiökalaksi asti laitettu ja sen onginnasta ei ollut kyllä muuta hajua kuin että jotain ihan pirun pientä olisi pitänyt olla eikä ollut ja rehellisiä kun ollaan, niin en jaksanut alkaa sitomaan.

Camping Atrain oli omistajaa vaihtanut, mutta veneitä oli edelleen saatavilla 10e vuokralla ja kalastussääntöjen sekä lupien tarkempi info löytyy täältä. Veneelle mentäessä nähtiin ensimmäinen tuikki ja toinen viritteli pintasysteemiä ja toinen liitsejä. Harmi kyllä pintomiset loppuivat siihen ja ainoastaan ihan muutamia nähtiin koko päivän aikana. Kuitenkin heti reissun alkuun musta liitsi petti pintavesistä alla olevassa vuoden kalakuva TOP3:n kalan uimarannan edestä.















Jatkettiin hiljalleen oikealla olevaan lahukkaan ja sieltä joitain tapahtumia saatiin. Pari kalaa veneelle asti ja pari karkasi. Ei mitään rytkettä kuitenkaan. Musta liitsi oranssilla kuulalla tuntui olevan päivän sana. Pinnemmasta ei nymfiin eikä pinturiin ottanut. Se vähän ihmetytti samoin kuin ne pintomisen puutteet.



Käväistiin välillä kahvilla autolla ja palattiin uimarannasta katsoen vasemmalle. Siellä saatiin vielä kalat mieheen, mustalla liitsillä kas kummaa. Erikoisvahvuutemme oli myös jäätävä yhteispeli veneessä ja vain hyvällä tuurilla molemmilla on vielä kumpikin silmä päässä...













Mutta mukava reissuhan tuo oli ja tylsää ei ainakaan ollut. Jännän hiljaista muuten kylläkin kun kahdestaan saatiin olla. Se taitaa tuo 1 kalan kiintiö pelotella isoimman osan pois ja enhän itsekkään ole kirjolohien vapautusjärjestön nokkamiehiä (solmuton järvihaavi pitää muistaa nyt kuitenkin ostaa ensi kaudelle). Mutta mukava tämmöisiäkin kohteita olla ja minusta nämä säännöiltään "poikkeavat" tuovat sitä omaa maustetta kalapaikkoihin.

Paljoa ei tullut ongella tänä vuonna käytyä eli lähellekkään reissu per viikko vauhdissa ei oltu. Siksi tämä blogikin on ollut hiljaisempi. Mitään elämää suurempaa ei siis kalavesillä tapahtunut mistä suurta kronikkaa voisi kirjoittaa. Mieleenpainuvin reissu oli Viannalle tämän päiväisen kalaseuran kanssa aiemmin kesällä josta pullea salakkaimuri saaliiksi kruunasi mukavan onginnan. Muista vispaamisista ei juuri kerrottavaa. Perhoja sidoin kyllä kesän aikana melkoisesti ja ehkä vuoden parasta antia olivat alla olevat viestit ja monet muut samanlaiset. Kiitokset teille ja kaikille mukavaa kalastuskauden jatkoa! Palailen varmaan vielä tämän blogin ääreen tämän vuoden puolella ja melkoisena vatvojana en täysin yllättyisi vaikka vielä jonnekkin extempore tulisi kalallekkin lähdettyä...

"neljän päivän reissu lokinlammella takana ja aikamoista kirjojen teurastusta oli. 55 killeä neljään mieheen, joista suurin osa boobeilla. Isoin kala taisi olla 2.8kg."

"Just eilen sain sun liitseillä hyvin kalaa vilppulankoskilla.(pinkki,oranssi, musta)"

"Eilen 13 pullalohta ja tänään 7. Kyllä sun liitsit pelittää! Iso hatun nosto laadusta ja palvelusta."

"reissu lusittu ja ajattelin nyt vielä kiittää kovasti perhoista. Erittäin kestäviä ja kalastavia! Eräskin jänökuula pysyi vielä hienosti koossa varmaan ~200 kalan jälkeen, vaikka suonipihtejäkin käyttelin surutta irrotukseen. Sain perhoillasi mm. 52 ja 45cm raudut, "miljoona" +40cm harjusta ja hyviä taimeniakin"

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Missä Mustanlammen kalat?

Otsikon kysymys jäi päällimmäiseksi mieleen aamureissusta Heinävedelle Enson miehen eli Bomanin Mikan kanssa. Pari vuotta sitten kalaa tuli kuin solkenaan, mutta nyt on ollut täysin mykkää lammella. Mika tosin oli pari viikkoa sitten kaverinsa kanssa muutaman paremman kalan saanut, mutta tiukassa olleet silloinkin. Se mikä on ihmeellistä, niin taas kerran oli pintaelämä täysin kuollutta. Ei tuikkeja, ei missään...

Liekkö sitten kalaa vähemmän vai mikä, mutta ei sitä vaan löytynyt vaikka kuinka yritettiin. Nyt pitää taukoa ottaa ko. paikan kalastukseen sillä sen verran monta tosi hiljaista reissua takana. Kuitenkin lampireissuilta haetaan tapahtumia, onhan se kuitenkin tylsempää kuin virtavesissä tapahtuva perhostelu. Paikkanahan tuo muuten on loistava ja järjestävä seura pitää lammesta tosi hyvää huolta. Myös hyvät rannalta heittopaikat ovat olleet syy miksi ajaa 100km lampiongelle. Ei puutu kuin kalat. Eipä tästä reissusta tämän enempää. Saaliina ahven ja Mikalla pari särkeä. Kirreistä ei tärppiäkään

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kalalla vaihteeksi

Hiljaista ollut kalastusrintamalla. Edellisen reissun jäljiltä tullut lähinnä pari metsästysreissua tehtyä eli sorsastuksen aloitus josta pari lintua saatiin sekä jänistä yritettiin enon ensimmäiseen syksyynsä lähtevältä beaglelta kotipaikalla Tervossa. Lyhyt ajo saatiin aikaiseksi ja jäniksiä nähtiin, mutta ajoon ei päästy ampumaan. Nyt kuitenkin teki mieli pitkästä aikaa kalalle ja soittelinkin Esalle vesitilannetta Viannalla. Ja sehän oli hyvä. Eikun aamukalalle ja yksin sain aloitella ja myöhemmin vanha tuttu eli Karppisen Hannu saapui myös paikalle. Esan kanssa turistiin puolisen tuntia niitä ja näitä. Helposti kyllä lipsahtaa maailmanparannuksen puolelle jos on taukoa reissujen välillä...

Kaloja oli saatu ja kännykästään koski-isäntä näytti komeaa taimenta (n. 3kg) ja niitä oli saatu vissiin muutamia muitakin. Sellaiset silmissä kalalle, mutta taimenten osalta tuloksena oli perinteiset n. 35cm kirkkaat yksilöt. Enpäs hölmöyksissäni muuten hoksannutkaan katsoa, että olivatko eväleikattuja. Ruokakalan sain maantiesillan alta eli peruskirre perusvalkealla liitsillä josta tulee perussavukalaa. Aikamoista persuilua

Ahvenia koskessa tuntui olevan todella paljon ja Esa kertoili jonkun pojan saaneen liki kiloisen. Itsekkin sain varmasti liki 20kpl raitapaitoja vaikken niitä sen kummemmin yrittänyt. Lahnasaldo jäi nollaan. Hannu taisi jonkun kaksikätisellään koukutella. Patoluukun edusta oli yllättävän mykkä vaikka sai sen rauhassa kalastella ja yletti jopa kohtuullisesti. Kyynärpää vaan vihoitteli jälleen aika pahasti.

Kalakuva jäi ottamatta, kun akku loppui ekaan kuvaan kamerasta. No eiköhän noita kirrejä ole nähty. Nyt sitten syksyä eteenpäin ja ehkä joku reissu vielä Viannalle tai lammelle tai jonnekkin. Nyt alkaa vaan aikaa viemään entistä enemmän salibandy sekä jänismetsällä on tarkoitus kulkea kanssa, kun nyt on koira minkä kanssa kotipaikan metsissä käydä...

lauantai 10. elokuuta 2013

Kyyhkyjä ja Kärnänkoskea

Aikaslailla mielenvikasta rallia taas oli, kun pitkään ollaan etsitty englanninspringerspanielillemme uutta kotia tosiaan pitkän harkinnan jälkeen (vaikeuksia uroskoiran kanssa) ja piti lähteä ex-tempore viemään perjantaina illalla sitä Pohjois-Karjalaan Lieksan kulmille. 6-vuotias Peppimme sai sieltä vanhemmalta mieheltä tyttärensä avustuksella mukavan tuntuisen kodin ja jäi sinne. Tämä mutka oli henkisesti aika raskas ja takasi sen, että aamulla tapahtuvaan kyyhkyjahdin starttiin ei jäänyt kuin 2h yöunet ennen siirtymistä Keiteleelle. No kuten vänrikki Kärkikin joskus aikanaan sanoi, niin nukkuminenhan on homojen hommaa. Eli eikun vaan silmät ristissä kohti henkkoht-tasolla ensimmäistä kyyhkysjahdin starttia. Meitä oli pienen riistapellon laidassa kaikkiaan 5 henkilöä ja nuhruinen lauantai-aamu ei mahdottomia tarjonnut. Itseni pääsi yksi 3 parvi yllättämään ja meni ampumatta läpi sekä yhtä kaakana-merkkistä tipua kohden alaputken tyhjensin tuloksetta. Petri sen sijaan yhden siivekkään sai alas ja siihen jäi meidän pulujahdin saldo. Ei kyllä mennyt panoksiakaan. Mutta olihan se varsin mukavaa ja pitää nyt vähän selvitellä pelipaikkoja tästä lähempää jos vuoden päästä onnistuisi ilman 100km siirtymiä tämä. Mutta sepäs metsästyksestä. Jatketaan sitä 20 päivä sorsanaloituksessa samoilla "huudeilla"

Kun oltiin kyyhkyt katseltu ajeltiin Iiron kanssa Kymönkosken ruokapuodille. Perinteisen koskenvaihtoruletin neula pysähtyi tällä kertaa Kärnänkoskelle. Varsin vähävetiselle. Tiedossa oli, että sieltä kaloja oli saatu, mutta vesi oli tosiaan aikasta vähissä sekä oltiin kellonajallisesti ehkäpä huonoimpaan aikaan eli 9-15 liikkeellä.















Kalasteltiin monipuolisesti maantiesillan ympäristöä ja sillan yläpuolella luvan aikana yksi parempi kala Iiroa kiusasi useaan otteeseen. Pintoviakin kaloja siinä niskalla näkyi, mutta ainakin minun caddikseni sai rauhassa olla vaikka aika tarkkaan ja useasti tuli paikka sillä kammattua. Iiro sai yhden kaloista punttiahveneen toviksi kiinni, mutta karkasi. Itsellä samaa vikaa streamereissa yläkoskella parin kalan verran ja Iirolla myös taisi joku kala siellä joitain potkuja sätkiä.

Luvan lopussa sain työvoiton 41cm eväleikatusta jonka näin kiven huopeessa ja pääsin kahlaten sille streamerin nenän eteen uittamaan. Iirokin heti perään vajaan 40cm sai ja sitä ennen pari jo sillan luota. Luvattoman pientä on kyllä eväleikatut kalat luvan hintaan nähden. Hinta nousi 8e/6h lupa ja kalat senkun pienenee. Ei ole kiva purnata, mutta kyllä vähän aihetta on. No jaloillahan voi onneksi äänestää.













Mutta semmosta settiä. Aika perusmenoa. Ehkä larvastelemalla olisi tulos ollut parempi, mutta isot kalat kiiluivat silmissä streameria uitellessa. Iiro oikein Scottin vavalla. Leuhkoja vehkeitä! Mutta tämä oli tosiaan sellainen oheisreissu kyyhkyjahdin kylkiäisenä ja katsellaanpa miten tämä syksy etenee kalastuksen myötä. Syksystähän tässä hiljalleen voidaan jo taas puhua ja huomata, että kesäpä se taas oli ja meni...

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kesä edennyt haukea pyytäen

Eipä ole koskilla tullut käytyä. Urheilu on vienyt aikaa, kun ukkoa on piiskattu takaisin elävien kirjoihin ja jostain menoista on karsittava. Joskus se on näytettävä naamaa kotonakin. Ja näinpä on koskikalastus ollut se joka on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan lasten kanssa on haukea jahdattu aktiivisesti lähijärveltä ja siitä on tullut ruokaakin kovasti laitettua. Myös parempia puolen kilon ahvenia on löytynyt uistellen, mutta pari kertaa pilkillä yrittäen ainoastaan pienempää. Sama dilemma vaivasi jo keväällä. 

Mutta tosiaan hauki ruokana on ollut teemana ja alle kiloisista, joita tuntuu piisaavan pirusti, limatuubeista saa erittäin syötävää evästä, kun vetää ne nahattomiksi fileiksi, poistaa kylkiruodot ja ajaa myllyn läpi sekä valmistaa murekkeen. Reseptejähän on joka lähtöön ja montaa itsekkin tehnyt mm. esim. tabascoa taikinaan lisäten. Hyvää jokatapauksessa tulee ja voittaa kyllä väsyneen paistetun lohen ainakin satunnaisesti syötynä varsin kevyesti. Suosittelen kokeilemaan ja ehdottomasti kantsii kyllä perholla pyytää myös jos siihen on vesiä ja mahdollisuuksia. Nuo haukikannat kestää varmasti verottaa ilman omantunnontuskia.













































Mutta katsellaampa syksyä eteenpäin tästä. Lauantaina ensimmäistä kertaa eläissäni kyyhkyn aloitukseen Keiteleelle ja samalle suunnalle sitten 10 päivää myöhemmin sorsaan. Jossain välissä pitäisi yrittää perhokalallekkin ehtiä. Kohta alkaa jo turnaukset pyöriä salibandyssakin ja tuli luvattua ikämiesten mukaan myös. Henkisestihän tuo tuntuu ja kuulostaa aika pahalle. Enhän minä ole kuin vasta 36-vuotias enkä mikään ikämies, enhän...





























perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kala tiukassa

Kesä se vaan on taas mennä lipsahtanut ja taimenen kalastus jäänyt tosi vähälle. Hirveitä vaikeuksia saada aikaiseksi lähteä kalalle. Eikä oikein kiinnostakkaan. Mikä lie...Nyt on ollut kaikkea muuta remonttia ja Linnanmäki & Serena hommaakin ja tuntuu aina jotain olevan iltaisin, kun pitäisi kalalle lähteä arkena. Viikonloppuisinhan koskille ei mene erkkikään kalastuspaineen takia. Niinpä tämän kesän reissut on olleet jo alkukesästä lähtien paljolti Viannankoskea ja siellä tuli nyt aamusta käytyä ruokakalaa etsimässä, kun sitä sinne ongittavaksi oli kuulemma laitettu.

Aamuneloselta koskella ja vesitilanne näytti paremmalle kuin pelkäsin. Yksin kalassa aamukuuteen asti ja sittenkin vain yksi lisää. Mutta missä kalat? Edellisenä päivänä joku neropatti oli kuulemma 16 kalaa käyttänyt haavissa. Liekkö sitten leuat olleet kaloilla vielä hellinä vai mikä. Myös kuhat loisti poissaolollaan ja kuulemma niitä ei oikein mahdottomasti ole nyt saatu. Kosken alaosa Esan mukaan suht vahvasti miehitetty vihernieriöillä.

No jotain tapahtumaa kuitenkin eli pudotin perholla yhden kirren aamulla melkein haavista ja muutamia kaloja oli vaan potkun tai pari kiinni. Sen verran että kirreksi tunnisti. Ahvenia oli koko koski täynnä. Niitä tuli koko ajan. Ja lahnojahan löytyy aina. Tällä kertaa reissun pelastukseksi osottautui virppavehkeet jotka otin patomiehen show:ta peläten ja kuhajahtia varten mukaan. Aivan patoluukun edestä yksi kirre erehtyi ruokakalaksi mukaan lähtemään.



En tiedä, mutta on outoa miten hiljaista piteli. Myös toisella kalamiehellä oli mykkää. Ymmärrän aina jos pyydän perhovälineillä tyhjää, mutta virpalla osaan kyllä kalastaa ja liian hiljaista oli sielläkin vaikka nyt yksi kala löytyikin. Mutta nyt taukoa Viannan suhteen. Ei kestä kyynärpää joko perhonsidontaa tai lyijyillä roiskamista tai niiden yhdistelmää. Ensi viikko on viimeinen kesälomaa ja voisi yrittää sinne taimenkalaan viimein lähteä. Pitäisi vaan varata se lupa, niin tulisi sitten mentyä. Mukavaahan se on viimeisen päälle, kun saa vaan takapuolen ylös kotisohvalta. Nykyisin vaan tuppaa tuota harrastusta olemaan aika paljon, kun pyörii katusählyjä ja eilen kävin ensimmäisen 8km juoksulenkinkin tekemässä. Tiedä vaikka vuoden päästä koettaisi käydä puolimaratonilla. Painoa on lähtenyt 45kg joulukuulta, mutta sen harrastuksen suhteen saisi vielä ainakin 10kg lähteä lisää jos sitä vakavammin meinaa ottaa...

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Paluu arkeen

Loma alkoi, mutta paluu arkeen kalastuksen suhteen tapahtui. Aamuvuorossa kävin makkariremontin keskellä Viannalla siis luvan heittämässä. Koskella olin ihmisten aikaan klo 03. 6h paiskoin yksin koskea. Vettä oli sen verran, että keskelle pääsi kahlaamaan ja taiteillen pääsi myös yli. Muutama ahven ja yksi pienehkö kirre/taimen oli hetken kiinni. Vesi oli kyllä julmetun lämmintä ja Esa epäili, että ukkoset on vaikuttaneet vedenlämmön ohella kalojen ottihaluihin. No vaikutti mikä vaikutti, niin hiljaista piteli. Toki edellisestä istutuksesta oli aikaa, mutta se mikä eniten ihmetytti, niin missä oli pienemmät taimenet joita tuli parilla edellisellä reissulla hyvin...

Tämmöinen tynkä juttu, kun oli tynkä reissu tapahtumille vaikka pitkästä aikaa paiskoin koko luvan. Mutta eipähän siinä. Ei ollut ensimmäinen täysin mykkä aamulupa ja tuskin oli viimeinenkään. Nyt sitten remppaa jatkamaan ja yrittää jollekkin ajalle saada vuorokausilupaa esim. Huopanalle heitettyä...

torstai 27. kesäkuuta 2013

Olipahan mykkää

Hirveää arpomista taas kalapaikan valinnan kanssa. Iiro meni jonkun tunnetun jääpalloilijan kanssa Äsylle ja olisi voinut sinnekkin mukaan mennä, mutta ei taas oikein alkuperäissuunnitelmassa natsannut aikataulut ja halusin myöhempään yöhön olla. Vianta oli täynnä, kuha-aikaa pukkaa siis. Lähialueen kosket ovat tämmöiselle ihmiskammoiselle ujolle pojalle ihan liian täyteen kansoitettuja ja näinpä sitten löysin itseni kahden muun kalamiehen kanssa jälleen Kellalta.

Tästä reissuraportista tulee aika tynkä. Nimittäin kalastin reilut 8h tiukasti aivan tyhjää. Ylivoimaisesti hiljaisin reissu ikinä. Ei kerrassa mitään. Tai no hauki 2 aikaan yöllä niskalta. Eikä muutkaan saaneet mitään. Pari kalatapahtumaa heille ilman haavitsemisia ja toinen paikan vakikävijä oli kuitenkin aamuysistä piiskannut. Ei näkynyt kalaa ilmassa eikä pintomassa. Helle varmaan sotki ja se, että ilmeisesti koski oli jo niin puhki piiskattu. Lisäksi väkisellähän se näkyy tuolla etenkin milloin tankkiauto on mutkan tehnyt. Mutta kylläpä on vaan vieläkin epätodellinen olo miksi yhtään mitään ei löytynyt mihinkään perhomalliin vaikka tosi tiukka oli yritys. Esim. tinselilla ja surffilla niskat ja isot peilit huolella ronkittu ja ei roiskaisuakaan. Larvasetitkin ihan mykkää. Reissu oli kyllä saaliilleen yhtä väsynyt kuin alueella leiriytynyt parin jantterin orkesterilta kuultu juttu: "Ukko kysyi savolaistytöltä, että mikä on hänelle mahdotonta. Tähän tyttö vastasi, että kirnun nuoleminen. Sinne ei pää mahdu eikä kieli yletä"

No sepä siitä, back to the basics sanoisi lontoolainen. Nyt alkaisi huomenna lomat. Ja kuten erittäin usein ennenkin oma kesäloma menee näköjään ainakin alun helteissä joista en edelleenkään tykkää vaikkei nyt niin tukala olekkaan olla. Koskikalastukset ajoittuu öihin jos niitä tulee. Remonttia pitäs tehdä ja sisällä alkaa jo nyt olla 30 astetta lämmintä. Noh ei voi mitään, näillä mennään kohti uusia seikkailuja

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Nappireissu Juhannuksena


On ollut tapana jo muutamia kertoja käydä kalassa juhlapyhien aikaan johtuen kalastuspaineen vähyydestä. Jos oli joku vuosi sitten hieno reissu Kymölle vappuna pintaperhostelun merkeissä, niin tämä Juhannusaamu jolloin ihmiset rapuloissaan makoilevat tarjoili sitä nyt. Tai niin hienoa oikeastaan kuin Viannalla nyt voi olla. Aamusta taas aikaiseen tuli oltua liikkeellä ja puoli nelosen maissa jo koskella. Tällä kertaa kaveriksi tuli perhokaupoilta tuttu Korhosen Janne joka teki paluun Viannalle ymmärtääkseni 15 vuoden tauon jälkeen. Vähän pelotti etukäteen tuleeko perinteinen perhoja pohjaan tuhat ja kaikkia hatuttaa keikka, kun kaverikin mukana. Niitäkin reissuja on tullut nähtyä ihan tarpeeksi




No näin ei käynyt. Ensin kun olin vähän neuvonut salibandyn pakki-pakki syöttöjen teoriaa entiselle Happeen SM-hopeamitalistille, niin keskityttiin kalastukseen. Vesitilanne oli edellisestä reissusta aavistuksen vielä parantunut ja keskelle pääsi helpommin kahlaamaan. Katseltiin porukassa miten sinne mennään ja itse pudottelin jo ensimmäisiä kaloja, kun eivät pirut millään halunneet pysyä kuin potkun tai pari kiinni. Janne kiitti neuvosta ja ensimmäinen kirbeli haaviin hyvin nopeasti luvan alkamisesta.

Neuvoin säbä-miehelle seuraavaksi "parkkipaikan lirun" kopaisemista ja eikös sieltä heti toinen kirre. Kaveri vaan pyöritteli päätään, että on tämä ihmeellistä. Itse tein laskun keskeltä samoille apajille ja pudottelin tottakai paremman kalan jonka sain tarttumaan kahluureittiä kalastettaessa.



Esa saapui kutosen maissa ja osteltiin lupia (Janne 12h ja itselle 6h) sekä turistiin niitä näitä. Esaa tuntui kovasti naurattavan pieni muutos allekirjoittaneessa tyyliin "voe mahoton kun se Ismo ennen lyllersi tuolla koskessa niin että rannoilla vesi nousi". No meikäläiseen tämän tyyppinen huumori uppoaa ja eipähän siinä. Koski-isäntä muisti myös kertoilla aiemmin viikolla saadusta n. 4kg kuhasta.

Jannen kanssa jatkettiin kalastusta ja saatiin lähinnä lahnoja ja taimenia jotka oli ehkä nippanappa mitallisia tai alle. Alkoi jo näyttää vähän peli menetetyltä omien kalojen suhteen, mutta kävin kuitenkin kosken alaosan kopaisemassa, kun olin yli kahlannut. Sieltäpä tälläsikin tinseliin hieno salakkaimuri ja taimenella mittaa 53cm ja painoa 1945g. Siitä tuli oiva juhannuskala pöytään lisukkeeksi, kun syödään vaimon perhepiirissä isommalla porukalla ja tätä kirjoittaessa alkaa savustus ollakkin valmis.















Kahlailin vielä takaisin keskelle lupaa ollessa jäljellä n. 1h verran ja sieltähän löytyi vielä kirbelsson mustaan liitsiin. Mukava reissu oli kalastuksen suhteen hyvä päätellä siihen ja etenkin, kun Janne oli jo tässä välissä kiikuttanut oranssin liitsin pettämän 52cm taimenen rannalle. Patomestarikin oli ilmestynyt paikalle ja kävi nostamassa luukut alkuviikon asentoon joten senkin suhteen ajoitus meni kerrankin nappiin.















Olipahan siis mukava ja tapahtumarikas reissu ja tuli taas tutustuttua uuteen kalamieheen. Savolainen leppoisa viäräleuka. Varmasti joskus vielä samoille kalavesille eksytään. Se minne tulee seuraavaksi eksyttyä onkin eri juttu ja tarina ei kerro sille vielä jatkoa...

PS: niin ja käytiin juhannusaattona tytön kanssa haukeakin uistelemassa. 50min kalastettiin kahdella vavalla ja 10 hauen pulikkaa. Niistä pari tuli fileroitua ja väsättyä haukipihvejä, kun ostin vanhan kansan lihamyllynkin sitä varten ja hyviä tuli. Varmasti käydään myös vihernieriääkin jahtaamassa tässä kesän mittaan, kun tytöllä tuntuu intoa siihen piisaavan

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Aamuongintaa ja siiman testailua

Tilailin briteistä siiman Viannan kivikkoon hakattavaksi joku tovi sitten kelan kaverina eli Airflon Trucast #7 WF spekseillä varustetun. Maksoi muistaakseni 7 puntaa. Jostain muistelen lueskelleeni, että ei pitäisi olla susihuono siima hinnastaan huolimatta. Ostin tarkoituksella yliluokkaisen #6 demonin vavalle, mutta pihalla edellisenä iltana nakkelu jo osoitti, että taisi meikän Seppo Rätymäiseen räimintään olla liian kevyt yliluokkaisenakin. Ja sitähän se oli eli taitaa tarvita kalastella tuolla Vibellä joka toimii kyllä hienosti.

Tämmöisellä pohjustuksella huonojen unien, kiitos lasten ja iltasählyjen, suuntasin Viannalle aamuneloseksi. Itseasiassa olin jo kalassa aavistuksen ennen neljää ajeltuani jänisten ja muiden metsänelävien seasta maakunnan läpi Esan purolle. Suuria odotuksia ei ollut etenkään kirrejen suhteen, mutta toiveissa oli jos jonkun kuhan tavoittaisi patoluukuilta ruokakalaksi. Joku oli tavoittanut ainakin hauen sillä sumpussa oli reilu puolikas peratusta about 1,5kg vihernieriästä. No se meni Esan kissalle se..

Kuhia ei kuitenkaan löytynyt vallilta käsin löytynyt. Pientä taimenta sen sijaan nappaili liitseihin virrasta mukavasti. Sellaista about 35cm mittaista oli suht taajaan irroiteltavana. Osa näytti olevan eväleikattujakin. Kuka ja mikä lie ne järvelle istuttanut, sitä ei tarina kerro. Yhden säyneenkin sain ja yllättävän vähän lahnoja. Kirreistä ei havaintoa. Luvan lopuilla viimein murtui yksi mystinen taika, kun sain kuvan 41cm taimenen eli ensimmäisen mitallisen Viannasta. En tosin ole mitään taimenperhoja juurikaan uitellut, mutta silti on tosi hyvin kiertänyt mittakalat ja itselle perinteistä 30-38cm pulikkaa on tullut.















Paikalle tuli kutoselta pari muuta jantteria jotka ei merkittäviä saaliita saaneet ennen lähtöäni. Lopettelin ysin jälkeen ja hyvä oli lopettaa siihen, kun parkkipaikalta kahlaamaan lähtiessä nykäisin perinteiset rempulat koskessa. No onneksi vasta luvan lopussa eikä tuo harmittanut eikä kunnolla ehtinyt edes vaatteet kastua.

Semmonen reissu oli se. Yli pääsi kahlaamaan, mutta kirrejä ei mistään löytynyt. Toisaalta haitannekko tuo mittään. Lähtiessä rimpautin vielä Esalle ja tankkiauto oli juuri saapunut paikalle. Kävin siis itselleni perinteisen juuri ennen tankkiautoa reissun jolloin koski on varmasti tyhjimmillään kirjoista. Toisaalta omalle luonteelleni ei sovi selvitellä istutuksia vaan koskelle mennään silloin kun siihen on mahdollisuus. Ja mukavaa oli onkiminen vaikka liitsejäkin jäi pohjaan ziljardeja. Hiljalleen tästä hommasta alkaa taas tykätä!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kella kutsui jälleen

Kalalle teki mieli ja mietiskelin mahdollisuutta kalastella koko yötäkin. Jaloissa painoi kahden illan peräkkäiset varsin vauhdikkaat sählyt ja lupasi lisäksi aika viileää yötä. Näinpä päätin, että ehtii varmasti viimeistään Heinäkuussa lomalla riehumaan koskella yön ylikin ja varailin luvan Kellalle klo 18-24. Mielessä oli myös Nokisenkoski edullisempana ja lähempänä olevana, mutta puskaradioista oli kuulunut siellä olleen taas myös öisin sakkia kuin Elon pelissä. Itse tykkään paljon mieluummin kalastella suht rauhassa ja Kellalle oli lähtötietojen mukaan tulossa vain kaksi kalamiestä itseni lisäksi. Joka kyllä sekin on sinne ihan tarpeeksi.

Pääsin ensimmäisen laskun tekemään rauhassa ja varsin pian tinseliä vietiin ja n. 41cm taimen antautui hyvin nopeasti. Todella löysä otus oli. Mutkassa lisäksi tukeva tälli tinseliin. Yllättävänkin hiljainen lasku kuitenkin, kun pääsi kosken korkkaamaan. Pian tulikin pari kaverusta lisäksi koskelle ja vuoron perään siinä sovussa laskuja tehtiin. Pojat saivat joitakin kaloja ylös ja lähinnä mutkan seutu peileineen oli hotspottia. Itselle tuli kosken keskivaiheilta oliivilla mudlerilla jokareissun perinteinen n. 35cm eväleikattu ja pudotin pohjia ronkkiessa yhden aavistuksen paremman. Muutaman potkun oli kiinni ja sitten irtosi ja lähtiessään hyppäsi sekä Rätymäisesti v¤ttuillakseen vilkutti


















Pojilla oli tosiaan kalatapahtumia ja ilmeisesti mutkasta harjustakin löytyi. Mutkan seuduilta toinen myös pudotti isomman taimenen joka oli vetäissyt mustan streamerin järveä kohti voimakkaasti, mutta kalamiehen harmiksi ilmeisesti solmusta oli siima sanonut napsis. Itselle ei muita kalahavaintoja enää tullut lukuunottamatta yhtä roiskaisua niskan nielussa surffilautaan. Eivät vaan tunnu kiinni asti ottavan vaikka varsin lyhytpyrstöisiä on omat surffisidokset

Kahluuhousutkin muuten saapuivat viimein ennen reissua Vissulta. Ja yllätys oli mukava, kun sieltä tuli paljon pienemmät kuin oletin eli siis vähemmän isot. On noissakin toki vielä vyötäröllä tilaa ja pakkohan sen jossain on näkyä, että painoa on lähtenyt joulukuusta nyt vähän yli 40kg. Nurmijoen reissulla tuo näkyi eritoten paitsi jaksamisena, niin en meinannut päästä Mäkäräkosken yli kahlaamaan kuten ennen vaan virran voima yllätti pahasti. No se on kuitenkin murheista pienin. Kahluukenkiin hommasin pohjiin parempia ruuveja jotta ei menisi koko ajan neliveto päällä. Ne tuntuivatkin toimivan nyt varsin hyvin ja piiiiiiiitkästä aikaa heitin Kellalla reissun kuivin vaattein. Myös briteistä tilaamani kevyt halpiskela on pelannut ok ja täyttänyt tehtävänsä eli on kevyt ja siihen sopii Vibe #6/7 nikottelematta pohjasiimoineen.

Nyt seuraava reissu on perinteisen auki. Huopanallakin olisi kiva käydä, mutta saattaa olla että se menee heinäkuulle. Kella on ehkä nyt kalasteltu tälle kesää ja eihän näitä reissuja voi ilmaiseksi sanoa. 20e menee likimain polttoaineeseen ja 25e lupa 6h lirkinnästä. Pitää nyt katsoa kävisikö joku aikainen aamu mp-reissun Viannalla ihmettelemässä Esan luona. Sieltäkin oli vissiin joku viulisti Huttunen saanut liki 3kg taimenen keskellä päivää ja kuhaakin on koskessa. No se mikä on varmaa, niin nuorempi tytär, joka jo muuten 10-vuotias on hänkin, pitää viedä tuonne lähijärvelle haukijahtiin. Niitä siellä piisaa ja saadaan varmasti mukava reissu tapahtumien kera aikaiseksi.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kellankoskella iltakalassa

Keskiviikkona illan ratoksi sovittiin Iiron kanssa reissu Kellankoskelle, joka on ollut kalatapahtumiltaan ehkäpä se varmin koski lähialueelta. Näin oli tarkoitus saada itseluottamusta takaisin nousuun hiljaisten onkimisten jälkeen ja muutenkin mukavaa reissua tehdyksi. Ainoa miinus oli, että meidän lisäksi myöhempään iltaan oli tulossa nykyään mielestäni pahasti ylihinnoitetulle koskelle kolme kalamiestä joista yksi "onneksi" oli kuitenkin perunut sairastapauksen vuoksi. Iirolla oli jo pahimmat saalispaineet karisseet niskasta, kun oli juossut Äsyllä ongella ja pitääpä tätäkin kautta vielä onnitella todella messevästä 71cm taimenesta sieltä!

Keli oli varsin lämmin ja sen tunsi myös koskivedessä. Itse kasailin nymfi-pupa-streamer settiä ensimmäiseen laskuun Iiron paiskoessa muistaakseni streameria. Ensimmäisillä metreillä hörppäytin vettä reilusti ehkä seittämäntoista kokoa ylisuuriin kahlureihin. On nuo joku tovi sitten ostamani Scierran huopapohjalliset varmasti maailman liukkaimmat kahluukengät. Lisäsin niihin ruuveja pohjiin ja vähän paransi tilannetta, mutta ihan järjettömät luistimet ovat. Mutta takaisin kalastukseen eli Iiro kepitti 46cm ja 40cm taimenet ekalla laskulla. Itselläni oli parit tällit sekä ohilyönti alhaalla surffista.



Vaihtelin itsekkin tinseliä ja mutkasta jo sitten kalan makuun pääsinkin. 40cm eväleikattu oli yllättävän pirteä ennenkuin antautui haaviin ja alla vuoden kalakuva siitä. Heti perään 41cm kaveri otti myös tinseliin komealla hypyllä. Siinä on vaan aina sitä jotain, kun kala ottaa hypyn kanssa perhoon! Mukava oli väsytellä sitäkin ja ravistella apinaa niskasta.



Pari muuta kaveria saapui koskelle ja kalastusta jatkettiin sovussa heidän pääsääntöisesti viihtyessä niskalla. Ilta kiiri pikkuhiljaa ja aamuinen töihin lähtö vastaan. Koski hiljeni aika pahoin ensimmäisen laskun jälkeen, mutta Iiro kepitti vielä painoahvenella yhden 49cm kalan (kuva alla) ja itselle about 35cm eväleikattu mustalla streamerilla. Myös toisesta porukasta saivat ainakin yhden ja yksi kala oli larvastellessa repäissyt siimat kunnolla pihalle, mutta karaten samalla



Mutta mukava iltareissu Kellalle oli ja ohilyöntejä&tärppejä oli reilusti haaviin asti tulleiden lisäksi. Nelikymppiset laskettiin takaisin vaikka joidenkin tietojen mukaan ne saisi ottaa. Infotaulun mukaan ei. Kymöllä ainakin oli 40cm alamitta ja rasvaevälliset rauhoitettu, mutta Kellalla samaa infoa ei ollut vaan suositus ehjäeväisten vapauttamisesta sekä 45cm alamittana. No eipä siinä 40cm kalassa syömistä olekkaan ja olisi kyllä mukava jos saisivat vähän parempaa kalaa luparahojen vastineeksi istutettua kun kerran pyyntikokoista istutetaan. Nytkin kuitenkin 3kpl saatiin tuota suht tasan 40cm tanelia.



Mutta tästä mennään eteenpäin ja toivottavasti tapahtumia olisi jatkossakin. Koskien vedet vaan lämpenevät pelottavalla tahdilla. Pahasti vaikuttaa sille, että oma kesäloma joskus heinäkuussa tulee olemaan hauen uistelua tyttären kanssa eikä koskilla juuri tarvitse käydä...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Apina selässä

Alkaa olla melkoinen King Kong jo hartioilla, kun kalatapahtumia ei näy eikä kuulu. Tällä hetkellä on meneillään kuivin kausi sen jälkeen, kun reilu 5 vuotta sitten vaihdoin perhovälineiseen koskikalastuksessa. Nyt oli vuorossa siis tyhjän pyytämistä Nurmijoella jossa kalaa tuntui osaaville olevan tarjolla mukavasti. Siis pitkästä aikaa tuli suunnattua Nurmijoelle ja Hujasen vieraaksi Päsmärin nurkille. Isännällä oli myös toinen vieras eli Jukka-Pekka, tuo karhittujen peltojen kivien surma. Pientä bonvojaasia oli Nykäsittäin, kun ajelin mökille sillä oltiin juuri siitä kulmilta tultu takaisin loistavalta lomaviikolta Katinkullasta. Nurmijoki olisi mukava paikka kalastella, mutta reissujen määrää harventaa kyllä +150km etäisyys kotoa.














Mökillä laiteltiin kamat kasaan ja n. puoliseiskan maiskan illalla lähdettiin Mäkärälle. Saatiin siellä kalastella käytännössä ilta kolmestaan. Eikä kovin pitkään mennyt, kun pojilla alkoi vapa taipumaan. J-P ja Janne saivat 2 taimenta mieheen + karkuutuksia ja harjuksistakin oli jotain havaintoja. Taimenet oli n. 46cm luokkaa eli sitä perusistarin pönikkää. Oma saldo oli yksi pyöräys streamerissa ja sekin nielun yli heitettynä -> siima löysällä -> heippa! Streameria, pupaa, liitsiä yms. tuli yritettyä usean perhon litkana. Ei vaan onnistu, niin ei onnistu
















Ilta kalasteltiin siis Mäkärällä ja sitten möksälle makkaran paistoon, pojat kävi saunomassa ja pikkusen unta kupoliin. Aamulla oli tarkoitus vaihdella kohdetta Päsmärille, mutta yllättäen muutettiin suunnitelmia ja käytiinkin Haapakoskella. Sielläkään ei ollut edellisiltana kuulemma ollut porukkaa paljoa, liekkö sitten Talvivaara ihmisiä pelottaa. Taimenet olleet tiukassa kuuleman mukaan. Niinpä ne oli meiltäkin ja kovin pitkään ei oltu koskella, kun porukkaakin vähin oli. Jukka-poika sieltäkin jostain onnistui kuitenkin yhden eväkkään kaivelemaan















Palattiin takaisin Mäkärälle ja siellä taas saatiin kolmistaan vispata. Vaihdoin larvastelusettejä ja yksi kala pari potkua kiinni olikin. Sitten luulin jo mittakalan makuun pääseväni, mutta kappas kun hartsa oli purje-evästään kiinni. What a suprise! Janne sitten nappasi taimenen nokan edestä kuten edellisenä päivänäkin ja aamulla yksi virppa mies ohitti Haapakoskella laskussa samoin tuloksin, niin alkoikin olla valmis lähtemään kotia kohti. Kotimatkalla Hujanen soitteli vielä saaneensa pari joista toinen vauraampi istari mittauksen näyttäessä tasan 60cm.
















Tämmöstä reissua. Mukava oli taas kalastaa, mutta alkaa jo aika maagista olemaan tämä touhu kalatapahtumien vähyyden suhteen. Sidoin tälle kaudelle perhotkin uusiksi ja en oikonut ainakaan yhtä pahasti kuin ennen sidoksissa vaan yritin laatuun panostaa. Toisaalta myymistäni sidoksista, myös taimen perhoista, on maailmalta tullut paljon positiivista palautetta kalasaaliiden myötä. Nykyisin ei tule edes kaljoiteltua vaan keskityttyä täysillä ongintaan. Mutta kun ei, niin ei. Nyt sitten pitää tässä ensi viikolle iltareissua suunnitellessa toivoa, että kelit viilenisi vähän. Töissä on kiirettä kesäkuu ja omat kesälomat on vasta heinäkuussa. Ei hyvälle näytä jos tämmöisenä jatkuu vesien suhteen...

Lisätään loppuun vielä kalakavalkadi:

Hujasen taimenia:


J-P:n taimen:















Iken saalis:





perjantai 17. toukokuuta 2013

Aamukalassa

Aika vähän tullut käytyä ongella tässä keväällä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja Kokkarisen Hannun oman reissunsa innoittamana lähdin kuitenkin Kymönkoskelle, jota vähän aioin boikotoida hintakorotuksen vuoksi. No eipä näissä mun kalareissuissa ole ennenkään sen suurempaa järkeä ollut joten eipä tuo uutta. Nokisenkosken rannassa kävin edellisenä viikonloppuna ja minun makuun vettä oli aika railakkaasti ilman venettä kalastettavaksi (= ei pääsyä saareen). Nyt perjantai-aamulle oli kuitenkin odotettavissa erittäin mukavaa keliä, kalojakin pitäisi olla eikä muita kalamiehiä. Voiko sitä parempaa enää kalareissultaan toivoa. Ylipäätään tähtäimessä oli tapahtuma jossa pääsisi vaihteeksi kalojakin väsyttelemään





















No siltä reissulta jäi kuitenkin osumakeskeispiste löytämättä ja ei tuo sääennustekkaan ihan kutiaan pitänyt. Heti alussa oli niskalla mustassa streamerissa kala pari potkua kiinni ja siinäpä ne tapahtumat. En tiedä sitten vaikuttiko jälleen kova tuuli vai mikä maasäteily. Epäilen kuitenkin kalastajan taitoja myös suuresti syypääksi hiljaiseen aamuun. Vaikeaa tämä on. Tuli tarjoiltua niskalla tinseliä, mustaa streameria, punttisalakkaa, surffia, liitsiä, nymfiä ja pinturiakin. Ei vaan ei, ei sitten millään. No eteenpäin vaan taas sanoi mummo lumessa eikä jäädä tätä märehtimään. Ehkä taidon lisäksi Hannun ja kaverinsa reissuun ero oli, että en ollut veneellä niskalla upposiimojen kanssa. Sellainenkin paatti sinne on ankkureineen kalastajien riemuksi siis tuotu vuokrattavaksi. Mutta, mutta...reissun hyvää antia oli kesän "tuoksu" tuulessa eli lämpöisesti jo puhalteli sekä Wilhelmin chili-sulatejuusto makkara. Lisäksi perhorasia ei vajunut ollenkaan ja kyläkaupalta sai lähtiessä vastakeitetyt sumpit. Vähän aikaa kun pyörittelee, niin ehkä tästäkin hiljaisesta reissusta tuleekin ihan oiva tapahtuma...
















Kalustorintamalla olen tehnyt pieniä päivityksiä. Englannista tilasin edullisen peruskelan ja tarkoituksena olisi, että siihen sopisi Vissun Vibe -siima. Siitä on tulossa siis ihan perustyökalu jota ei säälitä, ei mikään jatke mihinkään housun punttiin. Samaan tilaukseen pistin halvan WF-siiman jota on tarkoitus paiskoa Viannan kivikkoon ja vaparenkaiden rapsuttelu -reissuilla. Sidontapuolella ostin uuden Danican penkin Ruodon pojilta ja se on kyllä ollut hyvä peli nyt about 300-400 perhon kokemuksella. Leuat ovat aavistuksen pehmeäkärkiset. Muuta huomautettavaa ei ole ja pikakiinnitys eritoten toimii kuin Buick. Kahluuhousujakin olen ajoittain kysellyt Vissulta, että millonkahan ne takuuvaihdokit tulevat. Eivät ole vielä tulleet. Kaipa ne joskus. Kohta kai niille vähin käyttöäkin ehkä olisi. Nuo vanhat kuitenkin aavistuksen vuotavat. Tulevana päivityksenä on etsinnässä uusi kahluutakki hyvin palvelleen vanhan Vissun Classicin tilalle vai mikä piru tuo punainen nykyään jo kova käppyrä onkaan. Sen etsintä ei vielä kovin aktiivista ole ollut, mutta ehkä se tämän kesän hankinta kuitenkin on...




Kalareissut koskille jatkuu tästä tod.näk suht harvakseltaan kesän mittaan. Haukea olisi tarkoitus kokeilla perholla jahka vihernieriän kutusembalot on ohitse. Jostain syystä kovin polte koskihommiin (kirjoitin tämän viimeisen kappaleen jo muuten ennen tätä mp-reissua toim.huom.) on vaihteeksi hieman hiipunut. Samaa oli joskus 2000-luvun puolessavälissä ja ilmeisesti joku hiljaisempi aika tekee hyvää sekin, niin jaksaa taas uudella innolla. Muuten kalastus itsessään on oikein mukavaa, kun virtaa riittää eikä selkäkään oireile. Elämäntaparemontti on tehnyt keski-ikää lähestyvälle miehelle hyvää. Täysraittius, ruokavalioremontti ja salibandyn pariin palaaminen on vienyt kropasta tähän mennessä 37kg pois. Matkaa edelleen on tavoitteeseen, mutta enää ei ole niin kiirus. Tämä muutos kyllä näkyy kalallakin parempana jaksamisena sekä henkisesti että fyysisesti. Nykyisen elämäntilanteen ja olemisen voisi kiteyttää kuten keskisuomen huutokauppakeisari Aki usein tokaisee: "ei voi muuta kuin olla tyytyväinen". Näillä eteenpäin ja kireitä kaikille!! Ja loppuun pakollinen "tuulee kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa" -video

perjantai 3. toukokuuta 2013

Lammella

Mikä helkkari tässä oikein mättää? Se kysymys oli taas huulilla aamuisen Heinäveden reissun jäljiltä. Mikan kanssa siis pyörähdettiin Mustanlampea korkkaamassa jäiden seasta kello hyvissä ajoin. Tosin tällä kertaa vakiokalapaikkamme olivat jään alla. Aiempina vuosina nämä reissut on suht hyviä menestyksiä olleet ja nytkin aivan aamusta pintomisia näkyi, mutta hiljaista oli. Mika yhden ehkä 400g sattumakirren sai väsyteltyä rantaan ja meikäläisen liitsin koukussa oli suomuja. Lammen penkka kaiken huipuksi petti ja tuli uituakin varsin lämpöisessä vedessä. Kovin perinteisesti siis meni

Eli siis mp reissua taas kerran. Se mikä lohduttaa, niin ei saa kyllä muutkaan meikäläisen mukana kalaa. En tiedä onko olosuhteet aina vastaan vai mikä ihme tässä nyt oikein on. Nyt sidoin erikseen vielä pienempiäkin liitsiä niukemmalla pidemmälle pyrstöllä, kun isot pojat vissiin semmosia uittelee. Lisäksi oli myös pienempiä nymfejä siiman päässä. Myöskin niillä perhoilla joilla ennen on saatu kalastettiin tiukasti. Toisaalta tuolla lammella kun tuulee, niin kalojen aktiivisuus on ennenkin loppunut. Niin kävi myös tänään. Ehkäpä tämän aamureissun opetus oli, että tuuliseksi luvatulla päivällä ei sinne kalaan. 



Mutta onneksi näitten reissujen antia on muukin kuin munapohjaa rantamatalikossa kroolaus ja tyhjänpyytäminen eli pitkästä aikaa tuli nähtyä Bomaniakin. Mukavahan se on makkaratulilla istua ja niitänäitä rupatella. Puitteet oli kyllä taas Mustalla tosi hyvässä kunnossa kuten aina. Toivottavasti Mikalla nakertaa jahka uusintareissun sinne piakkoin tekee. Itse taidan suunnitella Nokista ehkä seuraavaksi jollekkin aamulle. Jatketaan vanhalla kliseellä eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!