Apina selässä

Alkaa olla melkoinen King Kong jo hartioilla, kun kalatapahtumia ei näy eikä kuulu. Tällä hetkellä on meneillään kuivin kausi sen jälkeen, kun reilu 5 vuotta sitten vaihdoin perhovälineiseen koskikalastuksessa. Nyt oli vuorossa siis tyhjän pyytämistä Nurmijoella jossa kalaa tuntui osaaville olevan tarjolla mukavasti. Siis pitkästä aikaa tuli suunnattua Nurmijoelle ja Hujasen vieraaksi Päsmärin nurkille. Isännällä oli myös toinen vieras eli Jukka-Pekka, tuo karhittujen peltojen kivien surma. Pientä bonvojaasia oli Nykäsittäin, kun ajelin mökille sillä oltiin juuri siitä kulmilta tultu takaisin loistavalta lomaviikolta Katinkullasta. Nurmijoki olisi mukava paikka kalastella, mutta reissujen määrää harventaa kyllä +150km etäisyys kotoa.














Mökillä laiteltiin kamat kasaan ja n. puoliseiskan maiskan illalla lähdettiin Mäkärälle. Saatiin siellä kalastella käytännössä ilta kolmestaan. Eikä kovin pitkään mennyt, kun pojilla alkoi vapa taipumaan. J-P ja Janne saivat 2 taimenta mieheen + karkuutuksia ja harjuksistakin oli jotain havaintoja. Taimenet oli n. 46cm luokkaa eli sitä perusistarin pönikkää. Oma saldo oli yksi pyöräys streamerissa ja sekin nielun yli heitettynä -> siima löysällä -> heippa! Streameria, pupaa, liitsiä yms. tuli yritettyä usean perhon litkana. Ei vaan onnistu, niin ei onnistu
















Ilta kalasteltiin siis Mäkärällä ja sitten möksälle makkaran paistoon, pojat kävi saunomassa ja pikkusen unta kupoliin. Aamulla oli tarkoitus vaihdella kohdetta Päsmärille, mutta yllättäen muutettiin suunnitelmia ja käytiinkin Haapakoskella. Sielläkään ei ollut edellisiltana kuulemma ollut porukkaa paljoa, liekkö sitten Talvivaara ihmisiä pelottaa. Taimenet olleet tiukassa kuuleman mukaan. Niinpä ne oli meiltäkin ja kovin pitkään ei oltu koskella, kun porukkaakin vähin oli. Jukka-poika sieltäkin jostain onnistui kuitenkin yhden eväkkään kaivelemaan















Palattiin takaisin Mäkärälle ja siellä taas saatiin kolmistaan vispata. Vaihdoin larvastelusettejä ja yksi kala pari potkua kiinni olikin. Sitten luulin jo mittakalan makuun pääseväni, mutta kappas kun hartsa oli purje-evästään kiinni. What a suprise! Janne sitten nappasi taimenen nokan edestä kuten edellisenä päivänäkin ja aamulla yksi virppa mies ohitti Haapakoskella laskussa samoin tuloksin, niin alkoikin olla valmis lähtemään kotia kohti. Kotimatkalla Hujanen soitteli vielä saaneensa pari joista toinen vauraampi istari mittauksen näyttäessä tasan 60cm.
















Tämmöstä reissua. Mukava oli taas kalastaa, mutta alkaa jo aika maagista olemaan tämä touhu kalatapahtumien vähyyden suhteen. Sidoin tälle kaudelle perhotkin uusiksi ja en oikonut ainakaan yhtä pahasti kuin ennen sidoksissa vaan yritin laatuun panostaa. Toisaalta myymistäni sidoksista, myös taimen perhoista, on maailmalta tullut paljon positiivista palautetta kalasaaliiden myötä. Nykyisin ei tule edes kaljoiteltua vaan keskityttyä täysillä ongintaan. Mutta kun ei, niin ei. Nyt sitten pitää tässä ensi viikolle iltareissua suunnitellessa toivoa, että kelit viilenisi vähän. Töissä on kiirettä kesäkuu ja omat kesälomat on vasta heinäkuussa. Ei hyvälle näytä jos tämmöisenä jatkuu vesien suhteen...

Lisätään loppuun vielä kalakavalkadi:

Hujasen taimenia:


J-P:n taimen:















Iken saalis: