tiistai 24. maaliskuuta 2015

Viikko vielä

Viikon päästä keskiviikkona oikeaa perhosiimat ensimmäistä kertaa tälle vuotta Viannalla. Jos vaan siellä tulva ei ole päällä. Niin vaan siinä taas kävi, että jäi sumarikeikat tekemättä. On ollut olevinaan tässä kaikkea muuta ja työkeikkaa sun muuta on luvassa lähiaikoina muutenkin. Sumarihommia enemmän harmittaa, että pilkille ehti luvattoman vähän. Oli mahtavia kelejä tässä alkukeväästä. Toivottavasti jäät kestäisi vielä tovin, että pääsisi vielä kokeilemaan. Puutossalmen lossilla on ollut suunnitelmissa käydä asenteella "matkailu avartaa". Sieltä on vissiin ainakin joskus isompaakin ahventa saatu. Nyt yhden reissun tein tuohon lähijärvelle, mutta sieltä löytyi lähinnä haukea ja pienempää ahventa. On siellä niitä isojakin, kun kesällä tulee uistelemalla, mutta missä ne on talvella, sitä ei tarina valitettavasti kerro...



Tuleva Viannan keikka on samalla ensitesti uudelle kahluutakille sekä kengille. Toivottavasti pelaavat hyvin. Pitäisi vissiin perhojakin sinne jokunen sitoa. Tosin perinteisesti siellä ei Pääsiäisenä ole tarvinnut kuin pinkkiä liitsiä. Sopivan yksinkertaista ensimmäiselle reissulle yksinkertaiselle kalamiehelle. Perhojen sidonnasta puheenollen, niin nyt on tuolla uudella penkillä tullut sidottua jo nelinumeroinen määrä sutturoita. Alkurouheuden jälkeen siitä on kuoriutunut kelpo työkalu. Ainakin toistaiseksi leuat on kestäneet hyvin. Kierrelukitetta piti pariin ruuviin laittaa, mutta se näytti auttavan löystymisvaivoihin. Nyt jonkinlaisella kokemuksella antaisin Anvillin penkille arvosanan tyydyttävän ja hyvän välimaastosta. Heikko viimeistely, siinä penkin suurin ongelma.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Pilkillä

Venyi aika pitkälle kevättä ensimmäinen pilkkireissu. Perhoja on tullut perinteisesti varsin paljon sidottua, mutta muuten on kalastukset olleet jäissä. Nyt kuitenkin naistenpäivänä herrasmiehenä jätettiin naiset rauhaan ja lähdettiin Iiron kanssa ongelle Nilakalle. Keli ei ihan parastaan tarjonnut. Tuuli ihan pirusti. Tässä lajissa se ei kuitenkaan ihan niin kohtalokasta ole kuin perhostelussa, onneksi. Ajeltiin paikoille josta Iiro oli seuramiehineen aiempina päivinä saanut hyvin parempaa ahventa. Nyt vaan piteli etenkin aamusta varsin hiljaista. Ihan ykköskalat saatiin. Itselle tuli pari kalaa ihan putkeen joka olikin päivän teema...



Paikan vaihto toi mukanaan heti pari messevän kalan karkuutusta ja nopeasti perään muutama ylös. Ja sitten taas laakista hiljaista. Vaikeaa oli. Kalat ilmeisesti liikkuivat pienissä parvissa varsin vikkelästi. Viimeiseltä onkipaikalta saatiin vielä muutamia hyviä ja toki kovin kalamies sen isoimman sai (jääköön arvoitukseksi kumpi oli) eli ihan jees 440g oli isoin. Tämä haksahti karvapyrstöiseen tasuriin joka tuntui toimivan ihan kohtalaisesti. Niin oli toiminut kuulemma eilenkin toisella kalamiehellä. Meikäläinen on aika noviisi näissä ahvenhommissa, ei osaa sanoa oikein mitään noista ottipeleistä. Morria ja tasuria pääsääntöisesti tänään tarjoiltiin. Tärkeinhän on että kalaa vähin tulee ja homma on mukavaa. Ja sitähän se oli. Joskin mönkijäkyyti oli aika kylmää ja märkää, kun vettä oli jäällä paikoitellin. Säikäytteli muuten yksi haukikin Iiroa mukavasti...Lopulta parempia ahvenia kuitenkin sen verran oli, että siivoamaan joutui, ei kehusaalis, mutta ihan ok



Reissun kruunasi ruokailu Keiteleellä jossa pääsi maistamaan paistettua rautua, kun isä ja Tuula olivat kotiutuneet Sevettijärveltä. Oli muuten mualiman hyvvee evästä! Jäätä oli muuten minusta aika vähän ja toivottavasti tulisi yöpakkasia ettei kausi lopu käsiin. Työ sotkee hyviä harrastuksia ja tässä on vielä yksi turnaus salibandyakin pelaamatta maaliskuussa. Kireitä pilkkimiehille ja olkaa varovaisi jäillä!