lauantai 10. elokuuta 2013

Kyyhkyjä ja Kärnänkoskea

Aikaslailla mielenvikasta rallia taas oli, kun pitkään ollaan etsitty englanninspringerspanielillemme uutta kotia tosiaan pitkän harkinnan jälkeen (vaikeuksia uroskoiran kanssa) ja piti lähteä ex-tempore viemään perjantaina illalla sitä Pohjois-Karjalaan Lieksan kulmille. 6-vuotias Peppimme sai sieltä vanhemmalta mieheltä tyttärensä avustuksella mukavan tuntuisen kodin ja jäi sinne. Tämä mutka oli henkisesti aika raskas ja takasi sen, että aamulla tapahtuvaan kyyhkyjahdin starttiin ei jäänyt kuin 2h yöunet ennen siirtymistä Keiteleelle. No kuten vänrikki Kärkikin joskus aikanaan sanoi, niin nukkuminenhan on homojen hommaa. Eli eikun vaan silmät ristissä kohti henkkoht-tasolla ensimmäistä kyyhkysjahdin starttia. Meitä oli pienen riistapellon laidassa kaikkiaan 5 henkilöä ja nuhruinen lauantai-aamu ei mahdottomia tarjonnut. Itseni pääsi yksi 3 parvi yllättämään ja meni ampumatta läpi sekä yhtä kaakana-merkkistä tipua kohden alaputken tyhjensin tuloksetta. Petri sen sijaan yhden siivekkään sai alas ja siihen jäi meidän pulujahdin saldo. Ei kyllä mennyt panoksiakaan. Mutta olihan se varsin mukavaa ja pitää nyt vähän selvitellä pelipaikkoja tästä lähempää jos vuoden päästä onnistuisi ilman 100km siirtymiä tämä. Mutta sepäs metsästyksestä. Jatketaan sitä 20 päivä sorsanaloituksessa samoilla "huudeilla"

Kun oltiin kyyhkyt katseltu ajeltiin Iiron kanssa Kymönkosken ruokapuodille. Perinteisen koskenvaihtoruletin neula pysähtyi tällä kertaa Kärnänkoskelle. Varsin vähävetiselle. Tiedossa oli, että sieltä kaloja oli saatu, mutta vesi oli tosiaan aikasta vähissä sekä oltiin kellonajallisesti ehkäpä huonoimpaan aikaan eli 9-15 liikkeellä.















Kalasteltiin monipuolisesti maantiesillan ympäristöä ja sillan yläpuolella luvan aikana yksi parempi kala Iiroa kiusasi useaan otteeseen. Pintoviakin kaloja siinä niskalla näkyi, mutta ainakin minun caddikseni sai rauhassa olla vaikka aika tarkkaan ja useasti tuli paikka sillä kammattua. Iiro sai yhden kaloista punttiahveneen toviksi kiinni, mutta karkasi. Itsellä samaa vikaa streamereissa yläkoskella parin kalan verran ja Iirolla myös taisi joku kala siellä joitain potkuja sätkiä.

Luvan lopussa sain työvoiton 41cm eväleikatusta jonka näin kiven huopeessa ja pääsin kahlaten sille streamerin nenän eteen uittamaan. Iirokin heti perään vajaan 40cm sai ja sitä ennen pari jo sillan luota. Luvattoman pientä on kyllä eväleikatut kalat luvan hintaan nähden. Hinta nousi 8e/6h lupa ja kalat senkun pienenee. Ei ole kiva purnata, mutta kyllä vähän aihetta on. No jaloillahan voi onneksi äänestää.













Mutta semmosta settiä. Aika perusmenoa. Ehkä larvastelemalla olisi tulos ollut parempi, mutta isot kalat kiiluivat silmissä streameria uitellessa. Iiro oikein Scottin vavalla. Leuhkoja vehkeitä! Mutta tämä oli tosiaan sellainen oheisreissu kyyhkyjahdin kylkiäisenä ja katsellaanpa miten tämä syksy etenee kalastuksen myötä. Syksystähän tässä hiljalleen voidaan jo taas puhua ja huomata, että kesäpä se taas oli ja meni...

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kesä edennyt haukea pyytäen

Eipä ole koskilla tullut käytyä. Urheilu on vienyt aikaa, kun ukkoa on piiskattu takaisin elävien kirjoihin ja jostain menoista on karsittava. Joskus se on näytettävä naamaa kotonakin. Ja näinpä on koskikalastus ollut se joka on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan lasten kanssa on haukea jahdattu aktiivisesti lähijärveltä ja siitä on tullut ruokaakin kovasti laitettua. Myös parempia puolen kilon ahvenia on löytynyt uistellen, mutta pari kertaa pilkillä yrittäen ainoastaan pienempää. Sama dilemma vaivasi jo keväällä. 

Mutta tosiaan hauki ruokana on ollut teemana ja alle kiloisista, joita tuntuu piisaavan pirusti, limatuubeista saa erittäin syötävää evästä, kun vetää ne nahattomiksi fileiksi, poistaa kylkiruodot ja ajaa myllyn läpi sekä valmistaa murekkeen. Reseptejähän on joka lähtöön ja montaa itsekkin tehnyt mm. esim. tabascoa taikinaan lisäten. Hyvää jokatapauksessa tulee ja voittaa kyllä väsyneen paistetun lohen ainakin satunnaisesti syötynä varsin kevyesti. Suosittelen kokeilemaan ja ehdottomasti kantsii kyllä perholla pyytää myös jos siihen on vesiä ja mahdollisuuksia. Nuo haukikannat kestää varmasti verottaa ilman omantunnontuskia.













































Mutta katsellaampa syksyä eteenpäin tästä. Lauantaina ensimmäistä kertaa eläissäni kyyhkyn aloitukseen Keiteleelle ja samalle suunnalle sitten 10 päivää myöhemmin sorsaan. Jossain välissä pitäisi yrittää perhokalallekkin ehtiä. Kohta alkaa jo turnaukset pyöriä salibandyssakin ja tuli luvattua ikämiesten mukaan myös. Henkisestihän tuo tuntuu ja kuulostaa aika pahalle. Enhän minä ole kuin vasta 36-vuotias enkä mikään ikämies, enhän...