Eipä ole koskilla tullut käytyä. Urheilu on vienyt aikaa, kun ukkoa on piiskattu takaisin elävien kirjoihin ja jostain menoista on karsittava. Joskus se on näytettävä naamaa kotonakin. Ja näinpä on koskikalastus ollut se joka on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan lasten kanssa on haukea jahdattu aktiivisesti lähijärveltä ja siitä on tullut ruokaakin kovasti laitettua. Myös parempia puolen kilon ahvenia on löytynyt uistellen, mutta pari kertaa pilkillä yrittäen ainoastaan pienempää. Sama dilemma vaivasi jo keväällä. Mutta tosiaan hauki ruokana on ollut teemana ja alle kiloisista, joita tuntuu piisaavan pirusti, limatuubeista saa erittäin syötävää evästä, kun vetää ne nahattomiksi fileiksi, poistaa kylkiruodot ja ajaa myllyn läpi sekä valmistaa murekkeen. Reseptejähän on joka lähtöön ja montaa itsekkin tehnyt mm. esim. tabascoa taikinaan lisäten. Hyvää jokatapauksessa tulee ja voittaa kyllä väsyneen paistetun lohen ainakin satunnaisesti syötynä varsin kevyesti. Suosittelen kokeilemaan ja ehdottomasti kantsii kyllä perholla pyytää myös jos siihen on vesiä ja mahdollisuuksia. Nuo haukikannat kestää varmasti verottaa ilman omantunnontuskia.
Mutta katsellaampa syksyä eteenpäin tästä. Lauantaina ensimmäistä kertaa eläissäni kyyhkyn aloitukseen Keiteleelle ja samalle suunnalle sitten 10 päivää myöhemmin sorsaan. Jossain välissä pitäisi yrittää perhokalallekkin ehtiä. Kohta alkaa jo turnaukset pyöriä salibandyssakin ja tuli luvattua ikämiesten mukaan myös. Henkisestihän tuo tuntuu ja kuulostaa aika pahalle. Enhän minä ole kuin vasta 36-vuotias enkä mikään ikämies, enhän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti