Tuulisella kotiseudulla

Kyttäilin sumarireissulle ajankohtaa Äyskoskelle ja kun näytti, että maanantaina voisi ehkä olla ihan let's go keli ja työt painaa suht pahasti niskaan eikä viikolle saane talvilomapäivää järjestettyä päädyin varaamaan luvan. Ajelin aamukasiksi Patolaan, jossa muuten joskus vuonna kypärä ja kilpi tuli majoitettua Kokkarisen Eeron pitämällä kalastusleirillä. Leirin lopuksi käytiin onkimassa kirrejä kasvatusaltaista Nilakkalohelta (nykyinen RKTL ainakin toistaiseksi) ja oikein maikkarin ( vai oliko se kolmostelevisio vielä silloin) kuvausryhmä kävi tätä ihmettä todistamassa. Piti tulla loppukevennykseen ja toki automaattisesti orkesterin naurettavinta sälliä kuvattiin eli meikäläistä. Pettymys oli kyllä melkoinen, kun ei se lopulta kuitenkaan telkkarista tullut lupauksista huolimatta. Aika räyhäkkä meriitti olisi kuitenkin CV:ssä jos voisi sanoa olleensa kymppiuutisten loppukevennyksessä. No nyt ei oltu ja mennessä kävin tuikkaamassa terveiset Perälän Timolle postilaatikkoon huomaamattomassa kirjekuoressa. Hivenen yllätyin, että kalamiehiä ei näkynyt. Kohottelin pääasiassa aamun ensimmäiset pari tuntia ja hermohan siinä vähän meinasi mennä. Vaparenkaat oli umpijäässä ja perjantaina huomasin, että mulla ei olekkaan kuin 0,16 ja 0,30+ perukkeita. Hitto kun sitä pitää olla reikäpää. Varmaan johonkin kirrepilkkionkeen olin ne laittanut. No tyhmästä päästä kärsi taas koko ruumis eli kohottelu oli suht perhoille hubaa hommaa 0,16 tapsilla



No siinä kun olin jonkun kymmenkunta sutturaa pohjaan temponut ja niskalla pinturia syytänyt paikalle saapui toinen kalamies, joka pienen tunnistelun ja jutustelun jälkeen paljastui Hiltusen Teemuksi. Oli vaan kasvattanut sellaisin himoköyrijä Gyntterin parran, että vaikeutti tunnistamista. No Teemun kanssa juteltiin siinä niitä ja näitä. Kohta paikalle tulivat myös Söde ja Masa sekä heidänkin kanssa kuulumisia vaihdeltiin ja kävi ilmi, että suht vähän oli porukkaa paikalla. Teemun kanssa jatkettiin kalastusta Patolassa laihoin tuloksin. Ei pintakäyntejä ja Teemu painuikin kosken alaosiin. Jonkun ajan päästä kyllästyin pintakäyntien sekä korrien puutteeseen ja painuin myös kalasatamaan



Siellä olikin pari kaveria loppuliu'ussa ja laiturille tepastellessani toisella heistä olikin jo vapa mutkalla. Ilmeisesti mittataimen sieltä nousi ja aiemmin kai parempikin muistaakseni 55cm kala oli käynyt haavissa. Söde kertoilikin myöhemmin, että alaosissa oli korreja vähin ollut. Laiturilla ei sen sijaan korreja näkynyt vaan lähinnä joutsenia ja tuuli todella navakasti järveltä. Tovin paiskoin synkillä painoilla liitsejä, mutta usko loppui aika nopeasti kesken ja en halunnut poikien sekaan ängätä vaan palailin Patolalle.



Patolassa oli edelleen hiljaista. Mukavaa vaihtelua toi eräkirjailija ja kosken valvoja Juha Jormanaisen pistäytyminen. Tai taisipa siinä tunti mennä turistessa. Tästä miehestä huokui kokemus sekä eritoten hillitty herrasmiesmäisyys ja oli todella mukava kuulla vinkkejä kalastukseen sekä muitakin tarinoita. Jatkoin rupattelun jälkeen kalastusta Patolassa ja hiljaista piteli. Ainoa tapahtuma oli, kun Teemu sai ilmeisesti pinturiin hetkeksi vastarannalla kalastaen kalan kiinni. Itsellä ei tärppiäkään koko päivänä ja Patola on kuulemma ollut varsin hiljainen tänä keväänä. Paitsi, että sieltä oli saatu aika messevä taimen ja näin Jormanaisen kännykästä kuvan kalasta. Jäätävän komea eväkäs ja kannattaa bongailla Äyskosken blogia, koska sinne on juttua kuulemma tulossa.



No tämä oli taas perinteisen vaikea reissu ja ei ihan kelitkään suosineet. Kalojahan varmasti oli ja ne on erikaverit ketkä niitä saa. Opettelua siis riittää ja hyvä niin. Tympeää olisi jos osaisi jo kaiken. Toisaalta olisi kiva edes jotain osata. Mukava oli kalastella ja keli oli tuulta lukuunottamatta ihan ok. Kolme korria näin vedessä ja ehkä viisi hangella enkä ainuttakaan pintakäyntiä 9 tunnin aikana jonka koskella olin. Toivottavasti tilanne paranee kelien lämmittyä ja kalamiehet saisivat mukavia elämyksiä. Sitä pintaperho-kalastustahan sitä näille reissuille lähdetään kuitenkin ensisijaisesti hakemaan. Velipoika Iiro sekä Häkkinen olivat pääsiäisen Huopanalla ja yhden päivän Keihärillä ja mitään aivan kaameaa tykitystä ei sielläkään. Kaloja kuitenkin haaviin asti. Heillä viimeisen kalastuspäivän sotki tuulen lisäksi Iiron sairastuminen
















Tulomatkalla pistäydyin pitkästä aikaa Eijan baarissa Tervossa huuhtomassa murheet tuopillisella alas. Viimeksi olen käynyt ehkä 15v sitten. Sinällään meininki ei ollut 20 vuoteen juuri muuttunut eli Pulkkisen Risto edelleen siellä päivysti kuten ennenkin. Mummon ja äidin haudalla pistäydyin myös ja kovin oli nostalginen olo ja tunsi taas sen Tervolaisuuden sydämessään hautausmaalta autolle kävellessä. Lisäksi piti käydä pankkiautomaatilla kannatuksen vuoksi, koska Tervon otto-automaattihan oli jo lopetusuhan alla. Käykäähän muutkin kalamiehet nostamassa kaljarahukat, niin säilyy palvelut pienillä kylillä.

Nyt onkin sitten auki seuraava reissu. Kymöllä pitää kerran käydä pintureita uittamassa tässä kuussa ja jahka lampi aukeaa Heinävedellä, niin sinne suuntaamme Varkauden ihmeen kanssa kuten aiempinakin vuosina.