Pakkassäässä Tervossa

Käytiin joulun jälkeen parin enon kanssa kotipaikalla pupuja ihmettelemässä. Lunta oli satanut alkuyöstä ja pakkastakin oli yli 10 astetta. Jokunen tovi etsiskeltiin tuoreita jäniksen jälkiä niin koiran kuin ukkojen toimesta. Lopulta sellaiset löydettiin ja ajo saatiin aikaiseksi. Tai no ajo ja ajo, aika pirusti oli koira jäljessä ja lähinnä sellaista hukalla olemistahan se oli, mutta jänis oli kuitenkin liikkeellä. Pari kertaa pääsin näkemäänkin, mutta ampumahommiin ei tarvinnut alkaa. Koiralle näytti GPS n. 15km lenkkiä ja itselleni ostama Polarin M400 tiesi kertoa, että rapiat 7km tuli pakkassäässä köpösteltyä. Lähellä oli pupun saanti, mutta eipä niitä aina.

Enon beagle on saanut rohkeutta kivasti lisää ja toiminta on parantunut kovasti. Nytkin ampui heti jollekkin vanhalle jäljelle ja oli poissa ukkojen luota pitkän huikosen ja kävi aika kaukana. Hukkien selvittämisessä vielä tekemistä, kun palaa omia jälkiään pirusti taaksepäin ja homma etenee kovin hitaasti vaikka liikettä kaverilla onkin. Tosin minä en näistä ajohommista ymmärrä mitään, mutta tuommoisia havaintoja siinä tehtiin ja on tehty pitkin syksyä...

Ajo tiukassa

Käväistiin itsenäisyyspäivänä aamupäivästä tovi Riuttalassa jänisten perässä. Aamulla oli kuudesta lähtien sadellut lunta ja meinasi olla tiukassa saada pupu ylös. Lopulta reilun 2h karvaamisen jälkeen ristiturpa löytyi ja kolme varttia kestäneeseen ajoon sen pääsin ampumaan. Ei ollut pahasti vielä Sara edes pitkäkorvaa perässä siinä vaiheessa. Mukava tapa oli viettää itsenäisyyspäivää. Nyt ensi viikonloppu menee taas reikäpallon perässä, mutta jospa sitä vielä joulua edeltävänä lauantaina pääsisi metsälle. Mukavahan se on raikkaassa ilmassa käyskennellä, siellä ei Mirkku motkota...

Revanssi

Pihkainmäen suunnalla oli sadellut yön lunta, kun lähdettiin Riuttalaan uuttamaan jänisten kanssa uusintamatsia. Nyt oli ukkoa vähemmän ja mentiin yhdellä koiralla. Aamu näytti että voi olla tiukemmassa saada jänö ylös, mutta lopulta kuitenkin näin kävi. Minun ja Mikan lisäksi kolmanneksi passimieheksi tullut Kimmo sai todistaa, että puolen tunnin ajon jäljiltä isäntä pääsi ison jäniksen ampumaan "toiselle lenkilleen" eli omille jäljilleen. Nähtiin myös vähän erilainen suolistustyyli jossa käytettiin putkesta tehtyä kinnerpuuta apuna. Nätisti lähti pitkäkorva puhtaaksi.

Vaihdettiin paikkaa ja pian taas ajo käyntiin. Tämä ei kauaa kestänyt, kun ilmeisesti rusakon ja jäniksen sekoitus juoksi passiin eteeni ja päätti siihen päivänsä. Kimmo poistui rivistä ja lähdettiin vielä yhtä ajoa hakemaan. Sellaisen Sara sai vielä aikaiseksi ja n. 40min ajosta pääsin isohkon metsäjäniksen ampumaan. Tuli täysin kopiksi ja onnistuin pyörähdykseen ohi ampumaan, mutta paikko kuitenkin lopetti ristiturvan matkanteon. Hieno jahtipäivä onnistumisineen, ei voi valittaa...

Huomenna luvassa jäniksen nylkemistä ja nyt ainakin viikon tauko jahteihin, kun tulevana lauantaina höntsäillään taas reikäpallon perässä mahtavissa nelosdivarin kamppailuissa...

Jäniksille 100-0

Ei onnistunut lauantainen jahti saaliin osalta. Ajo saatiin käyntiin Riuttalassa pienen etsiskelyn jälkeen ja pääsin näkemään n. 300m päästä hitaasti vuppasseen lumivalkean jäniksen, mutta ammuttavaksi asti ei pupu tullut. Toinenkin ajo saatiin ja siitä näki jäniksen useampi. Taidettiin sitä kerran pitkähköön matkaan ampuakkin ilman vaikutusta. Näin lauantain metsästysreissun saldoksi jäi pari ajoa ja  hyvät nuotiomakkarat (suosittelen muuten Kivikylän juustotuhtia, ehkä paras markkinoilla oleva makkara at tö moument). Viikon päästä uusinta jos ei ihmeitä tapahdu, jospa vähän paremmalla tuurilla saataisiin joku jänö nurinkin silloin...

Ristiturpien perässä

Erittäin vähän ehtinyt tälle syksyä metsälle. Aikataulut menneet aina ristiin ja vaimon kolmivuorotyö sotkee likimain aina kaiken mahdollisen. Nyt viimein päästiin Riuttalan suunnalle lähtemään naapurinmiehen ja hänen poikansa kanssa. Olivat sieltä jo joitakin jäniksiä ampuneet ja suomenajokoira Sara oli niitä mukavasti pöllyytellyt. Mukana opissa myös nuori alle vuoden vanha uros jolla homma vielä alkutekijöissään.

Nyt näytti, että saadaan heti pupu ylös, mutta ei kuitenkaan. Reilun tunnin päästä ajo kuitenkin käyntiin ja tunnin ehti rallatella ennenkuin isäntä pääsi varsin tummassa karvassa olleen metsäjäniksen tälläämään hengiltä. Kapean uran yli ollut jänis kovaa tullut joten ei niitä helpoimpia paikkoja. Toinenkin ajo saatiin samoilta kulmilta, mutta pitkäkorva painoi kovaa vauhtia tielle ja sinne tuli sitten hukka. Päivä oli täynnä ja isäntäväki lähti peijaisiin. Itse liukastelin Karttulaan ja voin veljet kertoa, että en muista milloin on sivutiet olleet niin liukkaat kuin ne tänään oli!



Viikon päästä olisi tarkoitus yrittää jänikseen uudelleen jos vaan koiran juoksut ei sotke, saapa nähdä miten tässä käy...

Kahluukenkien uusinta

Pari kesää palvelleet Scierra Contour -kahluukengät tulivat tiehensä päähän. Ne on olleet liukkaimmat huopapohjaiset mitä koskaan mulla ollut. Virittelin niihin kotikutoiset nastat ja vähän paremmat olivat, mutta ei oikein hyvät sittenkään. Nykyisin näyttää, että huovat on jotain synteettistä keinotekoista materiaalia normaalin perinteisen sijaan. Veikkaisin syyn liukkauteen löytyvän sieltä...

Sain tässä tilauksen sitoa 160kpl boobyja ja kävin matskuja katsastamassa Rialinnassa työmatkalla. Joskus tulee tehtyä heräteostoksia ja tänään oli sellaisen vuoro. Muutenkin näin lamassa tarpoessa on hyvä muistaa välillä tukea kotimaisiakin ja paikallisia kivijalkapuoteja. Ostin siis Orvis Riverguard kumipohjaiset kengät nastoilla. Näillä nyt toivottavasti pääsisi muutaman kesän eteenpäin. Itse en ole mikään välinehifistelijä joten en jaksanut mitään syvällisempää analyysiä tekemään minkämerkkiset pitäisi ostaa. Puolesta ja vastaan on aina porukkaa kuitenkin. Nyt alkaakin sitten taas olla jo ensi suven hankinnat tehtynä. Aika vähällä sitä pääsee, kun ei sorru mahdottomia ädläämään...Kahluutakki tosin olisi jossain vaiheessa vaihdettava, mutta ehkä sillä vielä yksi kausi menee vaikka susirumahan tuo vanha Vissun Classic on, mutta niin on mieskin...

Sidontapenkki vaihtoon

Kaksi edellistä talvea olen sitonut Danican penkillä ja se on ollut varsin hyvä. Paitsi..paitsi ettei sen leuat ole kestäneet. Enää en lähtenyt toisia varaleukoja ostamaan vaan päätin vaihtaa penkkiä. Tämä ei ollutkaan se ihan yksinkertaisin juttu. Neuvojia piisaa ja vaihtoehtoja on paljon. Muutama malli oli mielessä ja jotain kävin katsomassa kivijalkakaupassakin. Lopulta ajatusmaailmaan iskostui, että haluan edelleen sitoa ns. true rotation penkillä. Minulla oli jo aiempaa kokemusta Tiemcon penkistä jonka ostin käytettynä eikä siinä ko. ominaisuutta ollut. En tykännyt sen rotaatiosta ja siinä oli muutakin ongelmaa leukojen jumimisen kanssa.






Nyt sitten lopulta päädyin Anvillin Atlas Vise -penkkiin. Siihen sain suositteluja ja olin netistäkin lukenut. Lopulta tilasin penkin Ruodosta ja sain sen kotiin. Hämmästys oli melkoinen, kun penkki mun silmään näytti varsin käytetyllä ja siinä oli lievästi sanottuna karu viimeistely ottaen huomioon että melkein 200e vempain kyseessä. Otin yhteyttä ja kuulemma tällainen työnjälki on tässä jenkkiläisessä penkissä normaalia. No käyttöön se mulle tulee ja en jaksa siitä enempää tapella. Toivottavasti kestää sitten paremmin kuin miltä näyttää. Parit ekat perhot on sidottu ja ominaisuudet on kyllä sitä mitä haen. Hyvin tilaa sitoa ja leukojen pikakiinnitys tuntuu hyvältä. Myös jalusta on jämäkkä ja riittävän painava mitä esim. Tiemcon penkissä ei ollut. Nyt sitten tässä talven mittaan nähdään mihin tästä oikeasti on....

Perhostelut pakettiin

Viannaltahan se keväällä aina alkaa ja sinneppä se oli hyvä myös lopetella tämän vuotiset perho-onkimiset. Nyt oli vähän toiveissa, että luukkuja olisi pikkusen avattu ja kalat olisi "valuneet" alajuoksulle ja siellä olisi hyvät virtaukset heitellä liitsejä rannalta suoralla selällä toinen käsi lantiolla. No ihan näinhän se ei nyt sitten mennyt. Vettä oli edelleen aivan järkyttävän vähän ja kalastus painottui siis patoluukuille. Edellisestä istutuksesta kuukauden päivät joten oli odotettavissa kalojen olevan tiukemmassa. Onneksi koski oli saanut olla rauhassa ja yksin sain tiistai-iltaa kalastella...

Esa jäi katselemaan joko se heti vapa taipuisi, ei taipunut. Aika pitkään piti vispata kunnes parempi kala kiinni joka paljastui 50cm taimeneksi. Sivuosumia tulee ja kala vapauteen. Pian sen jälkeen sain luukuilta peruskirren ja en onnistunut sitäkään ryssimään. Mustaa liitsiä puri molemmat. Kävin myös alaosia kopaisemassa ilman havaintoja, paitsi että sitä vettä oli vaan järkyttävän vähän.



Luukuilta sain myöhemmin n. 40cm taimenen ja pienen kirren tai tanelin tiputin sekä yhden ison ahvenen vapautin. Siinäpä ne saaliit. Ihan tyytyväinen tapahtumiin tällä vedellä. Nyt on aika laitella kamoja talviteloille ja pääsiäiselle Esan kanssa jo treffejä sovittiin. Silloinhan sitä on perinteisesti keväällä perhovapaa naftaliinista kaiveltu. Nyt jatkuu syksy muitten harrastusten parissa. Kalastusta luvassa sitten pilkkimisenä. Saa nähdä tuleeko kirrepilkille lähdettyä, viime vuosi oli välivuosi. Ahvenia ainakin kevätauringossa sitten jallitellaan, se on todella mukavaa hommaa kelin osuessa kohdalleen!

Ensimmäinen jänisjahti

Syntymäpäivän kunniaksi viimeinkin löytyi aikarako lähteä jänikseen. Paikkana kotitilan maat Tervossa. Mukaan aamulla koppasin enon Syvänniemeltä ja tämän Torsti-nimeä tottelevan Beagle-merkkisen koiran. Torsti ei ihan hirveään lentoon ole päässyt jäniksen ajamisessa eikä voida ajokoneesta puhua. Kuitenkin ristiturpia on ammuttu useita, mutta ajot ovat jääneet usein suht lyhyiksi ja hukkien, ei onneksi karvaisten, kanssa on ollut ongelmia.

Nyt oli aamusta ongelmia heti gps-pannan kanssa. Ei yhteyttä millään ja sen kanssa tapellessa meni joku tovi. Lopulta illalla syyksi paljastui nurin mennyt palvelin. Kyseessä ei ole kahden valtamerkin panta enkä nyt muista mikä tämä oli. No ei toiminut, niin ei toiminut.

Lähdettiin kiertämään tuttuakin tutumpia seutuja, mutta ei näkynyt jänöjä. Yhtä pyytä koetettiin ohessa hieman jahdata jos saataisiin toisen eteen ajettua, mutta eipä siitä valmista tullut eikä ollut pyypillikään minulla mukana. Enohan ei kuule koko vihellystä ja minäkin meluvamman takia vain toisella korvalla joten suuntiminen on aavistuksen vaikeaa.

Meidän mailla on vanhat mäyrän onkalot olleet vissiin iät ja ajat siellä ollen elämää a silloin ja b tällöin. Nyt alkoi koira siellä haukkua ja askelta pidentäen lähdettiin katsomaan onko siellä supikoira, tuo metsiemme vitsaus. No eipä ollut supi vaan hirven emä ja vasa oli Torstin "haukussa". Näillä kavereilla ei ihan paras säkä käynyt vaikka salaa siellä olivatkin, vaan pyörähtivät Äyskosken suunnalla olleeseen hirvipassiin. Vasa sieltä nurin. Taisimme tuurilla pelastaa ohessa hirviporukan päivän.

Koirakin ilmeisesti kotipaikan nurkilla vähän matkaa jänistä kyyditti. Ihan täyttä varmuutta asiaan ei ollut, mutta pari haukahdusta kuultiin. Tuuli ajoittain varsin ravakasti ja vei äänen mukavasti mennessään. Mutta siinäpä meidän havainnot siltä reissulta oli. Purettiin vähän piikkilankaa metsästä, ihmeteltiin Natura-aluetta jonka ely-keskus on "vuokrannut" meiltä suojelualueeksi, kyseessä joku lehtometsä-hässäkkä. En tiedä tarkemmin, mutta suojeltu on. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi mahdottomia ollut, mutta oli kuitenkin ja lähinnä meikäläisen niskassa. Nokipannu-kahvit soramontulla maistuivat makkaran kanssa aina hyville. Erittäin mukava reissu tutuissa maisemissa ja mukavaa ulkoilua. Saalista ei ole pakko aina saada vaan kyllä nämä lapsuusmuistojen verestämiset vie voiton helposti ainakin satunnaisilla reissuilla.

Lintuja olen kerran tässä syksyllä käynyt katsomassa, kolme teertä näin kaukaa. Tänään voisi töiden jälkeen ehkä uudelleen. Loppuu kausi käsiin. Huomenna tiistaina sitten illaksi Viannankoskelle ja siellä lienee kalat jo tiukassa, kun kuukausi istutuksesta ja uskoisin patoluukkujen olevan jo enemmän raollaan = virtaus tuppaa kaloja viemään järveen. Siihen reissuun on sitten hyvä päätellä perhokalastus tältä kaudelta, viikon päästä lauantaina ollaankin jo reikäpallon perässä Iisalmessa. Alkaa salibandy season. Puuhastelu ei pääse kesken loppumaan...

Aamu lammella

Pitkästä aikaa lampihommia. Suuntana tuttu Mustanlampi Heinävedellä. Niitä harvoja paikkoja joissa pystyy mukavasti rannalta kalastamaan. Alkuun ko. lammelta oli saaliit hyviä, mutta viime vuosina on tökkinyt. Nyt oli hellekesä alla joten vähän epävarmoissa tunnelmissa mentiin vaikkakin tarina kertoi uuttakin kalaa lammessa olevan.

Bomanin Mika oli perinteisesti seurana ja aloiteltiin aamusta ihmisten aikaan puoli seiskan korvilla. Lampi oli parkkipaikan puolelta pelottavan hiljainen. Mikalle yksi epävarma tärppi ja that's it. Vaihdettiin toiseen päähän joka on ollut ehkä se parempi meille. Karkuutin liitsistä melkein heti laiturin vierestä kalan, kun sivuperukkeessa ollut luttero jäi lumpeeseen, seli seli. Mika taasen koukutti kevyesti painotetuilla liitseillään pari kalaa melko nopeasti. Itsellä piti mykkää...

Piakkoin aloin uskoa, että ehkä tämä volsukuulilla painotettu liitsitroikka ei ole paras ase ja vaihdoin ylätapsiin kirkkaan vihreää liitsiä sekä pienen haulin solmun yläpuolelle (pintasiimalla kalastin) ja kärkeen valkean boobyn. Voe tokkiisa kun alkoi toimimaan. Varovaisia oli tärpit ja hitaasti sai uitella, mutta aika nopeasti oli kiintiön sallimat kolme kalaa ylhäällä. Viimeisellä kirbelssonilla oli vielä erittäin paksussa monofiilissa kiinni ollut pieni kolmihaara huulessa, tahnaukot...



Mika sai myöhemmin kolmannen kalansa, kun olin jo kotia kohden menossa makkaratulien jälkeen. Bomanin perhetuttu oli myös mukana virvelin kanssa ja tärppejä paljon sekä kuulemma lopulta nopeasti kolme kalaa vastarannalta. Mukavasti siis tapahtumia kaikille. Mahtava aamu oli muutenkin kelin puolesta. Tyyntä ja lämmintä. Nyt alkaa olla hiljalleen tämän vuoden onginnat tässä. Ehkä yksi reissu vielä Viannalle, ehkä ei,..tiedä häntä

Liian helppoa

Viannankoskella pitkästä aikaa pistäytymässä ja perhokalastajat.net tiesi kertoa, että kalaa oli tullut köytenään. Syykin siihen selvisi paikalle päästyä. Vettä todella vähän ja Esa oli tilannut kalaa 300kg erän Rovaniemeltä. Siinä on sellainen kahden muuttujan yhtälö ettei tuntemattomia ole vaikea ratkaista huonommallakaan matikkapäällä.

Koski-isännän kanssa rupatellessa meni varmaan puolet siitä 45min mikä kesti saada kiintiöön kuuluvat kaksi kalaa. Ne tuli molemmat Pielaveden puolelta virranreunasta toinen mustalla ja toinen pinkillä liitsillä. Ei tästä nyt suurta tarinaa saa millään. Kotimatkan ajoin Siilinjärven kautta ajatuksella, että käyn Ahmolla heittämässä frisbeegolffia, mutta äärettömän hyvä suunnitelma kariutui siihen, että kiekot oli toisessa autossa.



Pitää tässä syksylle ehkä vielä yksi tai kaksi kalareissua koettaa järkkäillä. Lampikalassakin olisi kiva pitkästä aikaa käydä...

Sorsastuksen aloituksesta floppi

Sorsanmetsästyksen aloitus on tullut jo yli 10 vuotta vietettyä Keiteleellä. Lintuja on ollut vaihtelevasti. Viime vuonna saatiin yksi heikoimmista saaliista eli kaksi sinikkoa ja tavi vakiopaikaltamme ja sitä kautta ajatus lähti siirtää avauksen kohdetta hieman toisaalle. Lintuja olikin mökin luona olevassa lahukassa näkynyt viikolla mukavasti ja isoimmat parvet 40 heinärin luokkaa...

Mutta aloituksesssa oli kaikki toisin. Yhtä sorsaa päästiin ampumaan, hieman kauas sitäkin ja tappiot oli lähinnä henkisiä. Ylipäätään laukauksia kuului vähän ja lintuja näkyi vieläkin vähemmän. Iltalennolta Petri oli yhden heinärin saanut alas joten ihan kokonaan ei pilit mennyt pataan. Harmittavan hiljaista kuitenkin

Tämä sorsastus on metsästysmuotona näin aikuisiällä rajoittunut lähinnä aloitukseen joten siksi tämä oli vähän harmi homma. Ehkä ensi vuonna teemana on back to basics ja häntä koipien välissä takaisin entisille paikoille. Nyt sorsaan tälle syksyä korkeintaan kotipaikalle iltalennolle Tervoon. Jänisjahdit alkaa kohta ja lintujakin pitää katsella. Ja starttaapa se salibandykausikin ja vie peliaikaa metsästysreissuilta. Hakusessa olisi vuorokauteen lisätunteja sekä pidemmällä pinnalla varustettu vaimo...

Helle

Voi elämä taas näitä kelejä. Ei tarvinnut näilläkään kesälomilla paljoa kalassa käydä vaikka ajatuksissa kyllä oli joku yön yli reissu tehdä. Aika surkealle näyttää jos tämmöisiä on kesät jatkossa. Toisaalta pitää muistaa, että viime kesänä oli ainakin täällä savossa ainoastaan pari kappaletta ns. hellepäiviä eli yli 25 astetta ja 30 asteen rajapyykkiä ei taidettu hätyytellä lainkaan...

No näillä keleillä on mukava käydä järvellä. Liian vähän sielläkin, mutta eilen viimein saatiin nuoremman tyttären kanssa aikaiseksi lähteä ja pientä haukeahan sieltä pukkasi. Mallisuorituksen voi katsoa tästä. Se on kyllä jännä otus tuo vihernieriä, että se kyllä syö aina. Ja itse olen kanssa omituinen otus, sillä oikeasti tykkään paistetusta hauesta. Mutta nyt odotellaan kelien viilenemistä ja taitaa sitten hiljalleen jo reissut kallistuakkin Viannankosken perinteisen syksykalastuksen suunnalle. Metsästysaika tosin verottaa niitäkin reissuja lajinsa...

Äyskoski

Korhosen Jannen kanssa viime suvena heitettiin pari varsin onnistunutta reissua. Toinen oli Juhannuksena Viannalle josta saatiin +50cm taimenet sekä kirjoja. Toinen tehtiin suurelle Kangaslammelle josta myös kirjolohia useampi käytettiin haavissa. Tällä kertaa meillä oli alkuperäinen idea lähteä Kermankoskelle, mutta suunta vaihtuikin Tervoon. Janne oli neuvotellut meille ilta-yö luvan Äyskoskelle ja mikäpäs siinä, kun meikäläinen sitoi perhoja vastineeksi luvan maksusta eli vaihdantataloutta parhaimmillaan. Kotinurkille on kyllä muutenkin aina mukava mennä. Matkaakin paljon vähemmän kuin Heinävedelle. Mummon kuoleman jälkeen Tervossa on tullut käytyä enää kovin harvakseltaan ja nyt sattui sopivasti haudoilla käyntikin, kun äidillä olisi tänään ollut 57v syntymäpäivän ellei 18 vuotta sitten olisi viina vienyt. Salakavala aine ja etenkin naisväelle joiden kroppa isolla kädellä mukin ottamista ei kestä kuin miehillä

Mutta sepäs siitä ja kalalle. Ajeltiin autot Patolan raunioille parkkiin. Vanha rakennus jossa tuli yövyttyä kalastusleirillä joskus 80-luvulla oli poissa ja tilalle oli uuden rakennuksen/rakennuksien perustukset ilmestyneet.  Laiteltiin setit kasaan ja aloittelin itse kosken yläosissa surffilaudalla tutkailemaan nouseeko siihen taimenta. Ei noussut. Vaihto Lohimaan puolelle rantaa ja isohkoa tinseliä haulin kanssa kiinni. Sitä kovaan virtaan syytämällä vapa notkahti painokkaasti ja annoin painetta kalalle enemmän kuin varmaan koskaan aiemmin. Varsin nopeasti sain koskessa viihtyneen tummahkon pitkällä koukkuleualla varustetun taimenen haaviin ja tarkistusmittaus kalan rauhoituttua osoitti oman ennätyksen syntyneen ja kalalla oli mittaa 60cm ja muutama milli päälle. Kuvauksesta ei tullut mitään ja siinä on mulla opettelemista vielä, mutta onneksi oli kaveri näkemässä joten kalajutun piikkiin ei mene



Sitten vaihdeltiinkin alempiin osiin koskea ja sieltä Janne streamerilla pari 45cm taimenta sai. Lisäksi isomman kalan pintomisen bongasi rannassa. Itsellä ei mitään havaintoa kaloista. Myöhemmin palailtiin vielä yläkoskelle ja joskus about klo 23 meinasi vapa lähteä käsistä samoissa paikoissa mistä sain reissun alussa kalan. Kahlasin puolijuoksua ja sain kalan pois kovasta virrasta ja suht nopeasti lähelle haavia. Kättä haaville viedessä irtosi tinseli ja kuului aika painokas perkele. Pyrstön näin ja sellainen 60cm +-5cm oli tämäkin veijari. Hieno kokemus oli päästä pitelemään, kiitos tästä



Sittemmin ei sitten kaloista ollut havaintoja vavan päässä eikä oikein näköhavaintojakaan. Itse lopetin 8h kalastuksen jälkeen klo 02 ja Janne jäi vielä yhden laskun tekemään. Siellä oli kuulemma vielä yksi 45cm tullut ja vapa poikki. Nooh..tapahtumaa, tapahtumaa..

Hieno reissu, hieno koski, hienot kalat. Meidän lisäksi kolme kalamiestä. Pitäisi yrittää käydä tuolla Äyskoskella kyllä enemmän noita iltalupia heittämässä jotta tulisi virta vähän tutummaksi. Saa nyt nähdä minne seuraavaksi. Se Kermankoski ainakin jäi vielä odottamaan omalta osalta ensireissuaan. Mukava oli nähdä, että jaksaa kevyesti 8h kahlata ja kalastaa, kun oluet on vaihtuneet kylmälaukussa light-limppareihin. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että eilinen kyllä aavistuksen painaa nyt jaloissa. Harjoituksen puutetta kahlauksessa, sanoisin...

Helle, tuo jokakesäinen vitsaus

Niin se vaan helle taas tuli. En fanita kympillä, ei voi mitään. Tulevalla viikolla alkaisi kesäloma ja vahvasti näyttää taas sille, että kun koskikalalle ehkä ennättäisi paremmin, niin vesien lämmöt on taas kaakossa. No ei auta itku markkinoilla, sillä tätähän se suomen heinäkuu aina on. Nyt oli äkkiä käytävä nopea reissu ennen pahempien kelien alkamista, että edes vähän ehtii kalastaa jos helteet pitkäänkin jatkuvat

Esan purolla siis taas kerran aamuvitoselta. Yksin kalassa, aika luksusta. Vettä oli mennessä varsin mukavasti. Edellisestä kirjojen istutuksesta pidempi aika joten helppoja kaloja ei ollut luvassa nytkään, kun viimeksikin jo oli tiukassa. Lisäksi luukkuja vekslattu edestakaisin. Mutta mies koskeen ja hyville pelipaikoille kahlaten kalaan. Keskeltä koskea muutama n. 35cm eväleikattu taimen kävi morjestamassa. Yksi isompi lahna säikäytti myös kovemmassa virrassa. Kuhia ei näkynyt. Tarina kuitenkin kertoi n. 3kg kuhasta viime päiviltä...



Alhaalla kävin, ei mitään. Takaisin luukuille ja automaatilla meni luukkua kiinni. Alkoikin vesi olla sitten aika vähissä. Hujasmaisesti kahlasin pitkälle kohti keskipilaria ja siitä sainkin heti kalan larvastelemalla kiinni. Aivan täyttä varmuutta siitä ei mulle jäänyt ennenkuin se metri pari ennen haavia väsyttelyn jälkeen perkeleiden kera karkasi. Spurtit viittasivat kirreen, taimen se ei ollut. Kuitenkin heti perään sain lahnan suustaan kiinni keskeltä kovinta virtaa joten saattoihan se sellainenkin olla, määppä tiijä



Neljän ja puolen tunnin kalastuksen jälkeen piisasi ja kesän ensimmäinen mp oli taputeltu. Mutta eipä siinä, vapa oli mutkalla ja aika montaa lajia ehti tänäänkin näkemään. Meikäläiselle harvinaisempi saalis eli säyne myös eksyi siiman päähän. Jostain syystä ne kiertää meikäläisen perhot samoin kuin hauet Viannalla. Se tosin nyt ei suuri vahinko ole...




Ensi viikolla olisi tarkoitus jonnekkin yökalaan lähteä. Saa nyt nähdä minne. Ihan älyttömällä helteellä pitää kyllä passailla. Toivottavasti nyt kalamiehet muistavat jättää vavat rauhaan jos vesien lämpötila nousee paljon. Ollaan taas siellä kuuluisan kaksinaismoralismin alkulähteillä jos koskessa on vesi +25 ja kalastellaan c&r. Toki vesien lämmöt ei vielä kaakossa ole, mutta hyvä muistaa tuo...

Pikapisto

Kalakuumetta pukkasi ja näköjään Viannankoski on profiloitunut nopeiden pistojen vakiokohteeksi. Siispä sinne. 3.45 soi kello ja silmäpussit oli kuin Jari Porttilalla. No ei auta, kun pirullinen kiire oli vielä töihinkin ehtiä. Hässäkkää puskee ennen lomia ja verenpaineet kaakossa. Mielessä pyörii lähinnä Lidlin mainos: "Miksi tehdä muuta kun voi grillata"

Kello 05 olin kosken rannalla ja vesi oli noussut luukkujen aukaisun myötä verrattuna siihen mitä tilanne oli lupia soittaessa. Juoksutus oli kuitenkin tasaisempaa kuin Juhannuksena joten keskelle pääsi kahlaamaan. Paikalla oli myös yksi yön kalastanut virvelimies. Kirre oli karannut likimain haavista, haukia, lahnoja ja pieniä taimenia pääosin ollut saalis. Edellisenä päivänä mainittavat kalat oli yhteen kirjoloheen jäänyt. Ei mitään hirveää rytkettä. Mutta mikä mukavinta. niin sain aamun yksin kalastella ja oli odotukset korkealla vavan taipumisesta, kun pääsin vielä kahlaten hyville pelipaikoille

Mutta eipä taipunut Hardy. Ahventa pukkasi pirusti ja pari pientä taimenta. Kuitenkin todella hyvin pääsi kalastamaan kaikki paikat ja juoksutusluukkujen väliin jäi erittäin herkullisen oloinen "rajavirta" jota äärettömän pitkillä siivuilla leijuttelin. Joskin tuloksetta. Ehkäpä juoksutuksen isonnuttua kalat olivat painuneet alas...



No eipä olleet. Sekin tuli käytyä testaamassa suht huolellisesti. Töihin alkoi jo kiire olla, mutta ajattelin vielä kopaista patoluukuilta Maaningan puolelta paikasta josta normaalista kahlataan lipalle. Siinä on aina ohivirtaus luukulta ja viime kesänä yhden reissun pelastikin korkealla vedellä. Ja niin teki nytkin kun sain vielä nappiheiton melkein luukkuun kiinni padon seinämää ryystäen ja karvan yli 2kg kirbelssoni sieltä haaviin jonkinlaisen tangon jälkeen taipui. 4h kalastuksen jälkeen nokka kohti Microtekniaa palkkatöihin. Olisi ollut mukava kyllä lupa loppuunkin kalastella



Noh, nyt vielä viikko töissä ja sitten lomalle. Jospa olisi aikaa kalastella paremmin ja toivottavasti ihan älyttömäksi ei sitten helteet ylly. Tosin lomaksi vaimo on keksinyt jo kaikkea kivaa kuten mm. 40m2 olohuone-keittiö-eteinen kompleksin sisäkaton levytystä..vapisen innosta!

Juhannuskalat

Piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa ehti kalalle juhannuspäivän aamuna. Viannalle oli helppo lähteä tutuille mestoille ja eipä tuo ruokakalakaan olisi harmittanut. Kauden kolmatta reissua pukkasi siis ja taas kerran on sanottava, että kyllä suomalainen aamu on kaunis ja taianomainen. Ja pirun kylmä! +1 oli lämmintä. Aamun erikoisuutena oli Tuovilanlahdessa ilmeisesti juhannuspirskeistä kotiutuva nuori neitokainen joka moikkasi iloisesti ohi ajaessani. 15 vuotta sitten olisi jarrut mennyt pohjaan, peruutus, ikkuna auki, kulmakarvaa ylös, paras Frendien Joey hymy ja kysymys: "mitä sinulle kuuluu?". No nyt ei ehtinyt hameväen perään ilakoimaan, kun kalalle piti päästä

Pieni ylläri oli, että kalassa oli jo yksi mies, kun vitoselta olin koskella. Vesitilanne oli kohtuullinen, ei mikään nappi, mutta ihan jees. Pikkasen olisi saanut vähemmän mun makuun olla jotta keskelle olisi viitsinyt kahlausta yrittää. Ahventa oli tullut koskeen älyttömästi ja niitä oli kiinni koko ajan. Ilmeisesti vihernieriät oli seuranneet niitä ja jotkut valopäät oli 4kpl jättäneet rannalle mätänemään. Heikkisen Kalle, sähkövoimatekniikan opettaja amiksella, olisi sanonut takavuosina, että "jumaliste minä mukutan teidät sinisiksi" jos olisi tuon nähnyt. Esan kanssa olimme yhtämieltä, että joko hauet vapautetaan tai sitten otetaan ruokakaloiksi. Tappamisen huvista niitä ei pidä listiä. Niille on oma paikkansa luonnon kiertokulussa ja meidän kalamiesten tulisi muistaa kunnioittaa tätä.













No kalan makuunkin pääsin, kun parkkipaikan alapuolisesta kovasta virrasta sain peruskirren haaviin mustalla liitsillä. Muuten ei ollut havaintoa kuin ahvenista. Ronkin siltamonttua, kahlailin maantiesillan pilarille sekä kalastelin alaosan, mutta sieltä ei mitään. Virvelikaveri oli yön kalastanut 01 alkaen ja hiljaista oli pidellyt. Pari perus n. 35-40cm taimenta oli saanut ja joku parempi kiinni. Lisäksi hänelle komia n. 2kg hauki patoluukuilta aamulla.

Kolmas kalamieskin ehti välissä saapua ja ilmeisesti taimenen penikan käytti ylhäällä sillan alla. Itse sain toisen kirren samoilta jalansijoilta kuin ensimmäisen ja sittenhän se lupa olikin täynnä. Oma periaate on, että en lisälupia osta kuin erikoispoikkeuksena, eikä yleensä ole tarvekkaan ja Esa ei kirjojen c&r kalastuksesta pidä joten kotiinpa siitä jouti kasin maissa ajamaan. En kyllä minäkään suurin kirbelssonien c&r rintaman kärkimies ole. Vähän monisyinen juttu ja eiköhän tuosta liene väännetty tarpeeksi. Kuitenkin itse kun vieraana on koskella, niin kohteliaisiin tapoihin kuuluu kunnioittaa järjestävän tahon toiveita kalastuksesta...












Semmosta settiä. Kolme reissua ja kaikilla saanut kalaa, jotain on pielessä siis. No eiköhän tilanne korjaudu seuraavalla kerralla. Tietäisi vaan milloin se on ja missä...

Niin joo ja kaloista ylipäätään, niin aika hiljaista oli Esan mukaan ollut niin kuha kuin taimen rintamallakin. Kylmä keli vaikuttaa. Pienempää taimenta oli noussut nyt koskeen ja sitä tullut. Lisäksi viime viikolla oli iso ankerias ollut kiinni, mutta karannut. Hrrr.....toivottavasti ei oman siiman päähän sellainen eksy ettei mene köntsät housuun!

Nykyaika, kiire, priorisointi..huoh sentäs

Blogi on ollut hiljainen siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole kalalla käynyt lainkaan edellisen Viannan reissun jälkeen. Allekirjoittaneelle kesäkuu on aina kiireisin työkuukausi ja muut harrastukset sekä vaimon työvuorot vieneet peliaikaa ja ehkäpä jotain muita harrastuksia on tullut priorisoitua kalastuksen ohi. Pakko myös myöntää, että alamittasekoilu ei koskikalastuksen kiinnostavuutta omalta osaltani ole lisännyt. Mutta nyt sentäs juhannuspäivän aamuun on reissu Viannalle luvassa ja varattu. Saapa nähdä löytyykö kuhiakin jo koskesta. Tosin sitä ennen pitäisi kyllä yrittää jo käydä haukeakin uistelemassa. Kalapihvejä tekisi mieli ja vaaleampi kalakin välillä maistuisi...

Farssiksihan se menee

Enkä tarkoita nyt Plihalin tekemää maalia Kärppiä vastaan vaan tätä rumbaa jolla halutaan taimenen alamittaa laskea. Mikähän se meille suomalaisille on niin pirun vaikeaa ymmärtää kalakantojen huonoa tilaa joidenkin lajien osalta? Tosiasioiden ymmärtäminen ja oman toimintansa sopeuttaminen ei tarkoita samaa kuin kukkahattutäteily tai puiden halailu. Järkeä käteen lähimmäiset. Näitä miettiessä voi pieni ihminen ottaa kantaa vaikkapa nettiadressissa joka tuli itsekkin äsken allekirjoitettua: http://www.adressit.com/sano_ei_jarvitaimenen_alamitan_laskemiselle

Tästäkin huolimatta, niin mukavaa viikonloppua! Salakka-aika alkaa olla kohta puoliin jo käsillä...

Mahtavaa kevätkeliä

Pukkasi hienoa keväkeliä, kun lähdettiin Bomanin Mikan kanssa käymään Viannalla. Mikalle reissu oli ensimmäinen koskelle ja piti olla luvassa tapahtumarikasta meininkiä, koska kuuleman mukaan pääsiäisen alla oli kalaa laitettu. Mutta kuten usein ennenkin, niin toisin kävi. Ukkoa oli koskella aamun ollut ja ei kalaakaan ylös. Ja oli kalamiehiä iltapäivällekkin riittävästi. Tapahtumia oli ollut aamulla ylipäätään hyvin niukasti. Vesi oli laskenut edellisestä parin viikon takaisesta pistosta ja tarina tiesi kertoa, että kaloja oli jo päivää aiemmin saatu varsin alhaalta koskea.

No eipä siinä kuin ongelle kuitenkin ja patovallin edustan tsekkaus. Ei mitään. Eikä oikein muualtakaan iltapäivän alussa. Ilmeisesti sillan alla oli yksi kala käynyt kiinni ja tämmöisestä rupattelimme klo 16 maissa, kun makkaroita lämmiteltiin.















Makkaratulilta mentiin Mikan kanssa saunarantaan ja sieltä sain yhden kalan kaivettua ylös. Särkeä oli jo myös alaosilla ja melkoista mekkalaa piti lokit niitä jahdatessaan. Lisäksi joku parempi kala siellä vettäkin pärskäytti näyttävästi. Mutta siiman päähän ei tätä yhtä lukuunottamatta muita saatu.















Siltapilarilta saatiin virvelillä samoihin aikoihin toinen kala ja siinäpä ne päivän haavitsemiset sitten olikin. Perinteinen kuvio eli kalat viihtyivät varsin vähän aikaa ennenkuin painuivat järvelle tai laittoivat suun kiinni. Mutta hieno oli keli ulkoilla, ei voi valittaa. Ei kosken rannalla Mirkku motkottanut....

Ihastus ja mietteitä taimenen alamitasta

Viannankosken reissun jälkeen ei ole tullut kalassa käytyä. Nyt pääsiäisenä vähän himottanut jo, mutta paikat suht vähissä. Heinävedellä oli lammetkin jäässä ja Mikan mukana Ämmänkoskelle ei ollut nyt järkeä lähteä vierailijaksi. Pitänee katsoa jos Esalle soittelisi josko johonkin väliin sopisi. Helpot kalat ainakin on Viannalta ongittu pois jos uusia istutuksia ei ole tehty.

Sidoskelin tässä perhoja pitkin suomi-neitoa ja törmäsin yhteen itselleni uuteen malliin. Nyblomin kirjan J.P salakkaan. Se veikin sydämen vaikka ihan oikeita materiaaleja ei minulla ollutkaan kuten jääkarhua. Ja pyrstöön ja alussiipeen olisi saanut olla bucktailia jäykempänä matskuna, mutta valkoista uupui. Ylhäällä kuvassa kuitenkin oma räpellykseni. Resepti:

- koukku: fulling mill streamer #4
- pyrstö alhaalta ylös: helmiäsfläsä, kettu, hopeafläsä
- runko: icewing dubattuna
- siipi alhaalta ylös: alla kettu, punaista fläsää muutama suikale, uv-pearl ice wing, jotain sinikeltaista maagista fläsähärdelliä (etikettiä ei tallessa)
- pää: fly-rite puppelina

Mutta mennäänpä aidasta aidan seipääseen eli varovaisen diplomaattisesti on vähin tullut otettua kantaa tuohon taimenen alamitan nostoonkin. Tarkoitus ei ole ollut nousta kukkahattutädiksi vaan herätellä hieman, että ylipäätään kalastuksessa on aika paljon ristiriitoja. Ja kuten osuvasti eräässä face-to-face keskustelussa paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä todettiin, niin lopulta kalamiehet, niin verkkomiehet, uistelijat, virppamiehet koskilla ja perhokalastajat, ajavat lopulta lähinnä vaan omia etujaan ja turvaavat omaa kalastustaan. Niin ja onko se sitten väärin? Ehkä se on jos se tehdään unohtaen kalakantojen heikko happi.

Meikäläisestä ei mitään Jasperia saa enkä sellaiseksi haluakkaan, mutta minun ajatusmaailmaan ei vaan millään uppoa sivuuttaa sitä asiaa, että c&r kohteissa uhanalaisten kalalajien kalastaminen on hyvin kyseenalaista hommaa. Mutta se lienee kuitenkin nykymenossa se ehkä paras kompromissi kalakantojen hoidon silmin, kun totaalikielto tuskin lienee vaihtoehto ainakaan kovin monella kohteessa. Tulen varmasti itsekkin käymään näillä koskilla, sillä kyllä kalastuksesta sen verran tykkään.

Sivusta seuranneena ja tilastoista yms. ymmärtämättömänä sunnuntaikalastelijana näyttäisi kuitenkin ehkä se suurista suurin ongelma olevan tuolla järvialtailla. Verkotusta ja miksipä ei uisteluakin pitäisi ehdottomasti tiukasti rajoittaa reittivesillä joissa vaeltavaa järvitaimenta on, siis jos sitä enää on. Itselläni ei vaan usko riitä, että tämä tulee kalastuskuntien toimesta koskaan onnistumaan. Tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Siksi olisi valtion otettava nyt oikeasti sitä sankarin viittaa niskaan ja hoidettava asia. Alamitan nosto oli hyvä juttu, mutta lisätoimia tarvitaan. Järkeviä sellaisia ja niihin ei kuulu esimerkiksi täyskielto verkoille. Taisi se kuuluisa jalkaväenkenraalikin jo todeta aikanaan, että suomalaisia on johdettava edestä esimerkillään ja tässä sen johtajan kypärässä lukee MMM

Lyhyesti vielä tuosta ceeärrästä loppuun, niin itse vielä tuossa vuosi sitten ajattelin vaikkapa kirjolohen c&r kalastusta huonona juttuna. Nyt jos miettii, niin ehkä se ei ole huono juttu. Parempi juttu sekin on kuin kalastaa luonnontaimenta c&r sen uhanalaisuuden takia. Toivottavasti tänne pohjois-savoon löytyisi yrittäjiä jotka voisi vaikka sivubisneksinä pyörittää suuren Kangaslammen tapaisia kirrekohteita joissa voisi olla myös taimenta ja idea ei olisi onkia heti kaikkia pois istutuksesta vaan kalat ehtisivät oppia luonnonravinnolle ja niiden onkiminen ei sitten enää olekkaan ihan niin helppo jobi. Tuon lampikulttuurin nousua toivoisi suuresti sillä se kuitenkin tarjoaa mahdollisuutta moninaiseen onkimiseen pintaperhostuksesta lähtien ja on sitä kuuluisaa kestävää kalastusta

Mutta nää on näitä ja mennäänpä kesää kohti. Taidan itse veivata kohta Esan numeron ja kysellä sopiiko sinne Viannalle nyt pyhinä vai nou....

Mukava startti

Normaalisti on tullut keväällä käytyä yksi reissu aina pääsiäisenä Viannalla. Nyt kun "avajaiset" eivät ole kiinni enää Löytynlohen avauksesta, niin tällä kertaa ongelle päästiin jo Huhtikuun alussa. Itseltä olisi saattanut kinkerit mennä ohi, mutta Hujanen kutsui mukaan ja ainahan sitä kalalle joutaa jos muut aikataulut mätsäilee.

Luvassa oli siis suht vastaistutettujen kirjolohien ongintaa. Ei elämää suurempaa jutskaa, mutta ihan okei-hommaa kauden avaukseen. Esa kertoili, että myös isompaa taimenta oli saatu nyt lähipäivinä. Siis ihan nykymitat rikkovaa ja kalat oli silti saaneet jatkaa matkaansa. Kalastuskulttuurit ainakin koskivesillä hitaasti mutta varmasti muuttuvat ja taimenten osalta näin on varmasti hyvä. Kirjolohta oli sitten ongittu tiistaina isolla kädellä ja useita lupia kalastettu. Vähän kyllä omituiselle ajatukselle ainakin itselle tuntuisi onkia kolme lupaa = 60e putkeen, mutta eihän siinä. Ja se on nähty niin monena vuonna, että istarit ei pitkään koskessa keväällä viihdy joten suurempaa vahinkoa ei taida siinä tulla
















Hujasen ja allekirjoittaneen lisäksi koskella oli parin miehen seurue lisänään poika, joka otti ensimetrejään perhokalastuksessa. Oma näkemykseni on, että Vianta ei siihen kyllä paras paikka ole vaikka kalaa onkin kivasti. Tässä harrastuksen alkuvaiheessa olisi omasta mielestäni hyvä vaihtoehto, kun olisi kirrelampia joissa kunnolliset heittolaiturit. Saisi perushommia kuntoon ilman virran sekä mahdollisimman kahlauksen tuomaa haastetta ja oppisi näin tekniikoita rauhassa kuntoon.


Mutta se siitä ja pari sanaa kalastuksesta. Omalta osalta mukava startti, kun ehkä 10min ja ensimmäinen kirjo kivivallilta paiskoen haaviin. Sitten pitelikin hiljaista ellei yhtä virppamiehen kalaa lasketa. Hujanen karvasi pitkin koskia perinteiseen tyyliin, mutta kalat oli lujassa. Parin tunnin kalastuksen jälkeen kahlailin sillan keskipilarille ja Kiuruveden ihme tuli lirkkimään siltamonttua. Saikin siitä pari kalaa ja neuvoi samalla minulle miten se kuuluu kalastaa. Puolihuolimattomasti itsellekkin kala kiinni, mutta haavin vierestä karkuun. Väkäsetön koukku oli vääntynyt kiveen aiemmin enkä moista ollut huomannut. Oma moka.















Patovallilta löysin kuitenkin parit kalat, kun pääsi heittämään lähemmäs luukkuja. Pinkillä liitsillä, milläpä sitä muulla. Patolipalla tuli käytyä ja samalla uitua. Oli muuten pojat kylmää vettä. Kolmannen kalan (12h lupa) jälkeen olikin ohjelmassa pikaiset kuittailut Hujaselle, kun kerrankin oli vähemmän kalaa siinä vaiheessa ja Corollan nokka nopeasti Pihkainmäkeä kohti ja lämppärit täysille. Olihan se opettajamieskin sitten kalan vielä saanut ja yhden pudottanut joten tasapeliksi meni

Mut mut...mukava reissu uimista lukuunottamatta. Perussähläämiset sählätty kuten tuli nähtyä taas. Pitkän kahlaamisen jälkeen huomasi perukesiimarullan olevan auton kontissa ja perhot pohjassa. Nää on näitä. Mutta nyt osimoilleen kesää kohti ja toivottavasti tuuri olisi jatkossakin kohdillaan.

Viisi vuotta

Blogin synttäreitä siis vietellään, viisi vuotta kirjoittelua takana. Aloitin blogin kirjoittamisen idealla, että kirjoittelen kaikista kalareissuistani ja silloin ne koostuivat likimain pelkästään perhokalastuksesta ja enimmäkseen koskilla. Näin on tullut toimittua, mutta nykyään metsästys on tullut harrastuksiin ja pilkkimistä myös sekä kesäisin hauen uistelua. Koskikalastus ehkä vähentynyt ja nämä painotukset muuttuvat tässä elämän myötä aina suuntaan jos toiseen. Esimerkiksi pari vuotta sitten kävin innokkaasti kirjolohipilkillä, mutta nyt ei kertaakaan talvella ja ahvenen onginta kiinnostaa enemmän. Samoin urheilu vie aika paljon peliaikaa kalastukselta, kun reikäpallon perässä tulee hötkellettyä 3-5 kertaa viikossa ja siihen päälle muutama kerta kuntosalilla.
















Mutta paljon mukavia tapahtumia on viiden vuoden aikana ollut. Hyvin paljon epäonnistuneita reissuja lähinnä omista mokista johtuen, mutta mukana myös onnistumisia. Mitään huippukalastajaa tai perhonsitojaa ei tässä ajassa ole tullut, eikä ehkä tarvekkaan. Näin iän lisääntyessä on oppinut jo ottamaan vähän rennommin ja keskittymään vain omiin tekemisiinsä ja kilpailuvietti vähentynyt. Luulin ikääntyessä tulevien juttujen olevan vaan tarua, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Sen on huomannut etenkin urheillessa, mutta myös mentaalipuolella kalastuksessa




























Ihan ilman konflikteja ei ole menty, mutta niistäkin selvitty ja tosiaan tärkein opetus on ollut itselle, että keskittyy vain ja ainoastaan omiin hommiinsa ja jokainen muu tehkööt ja kalastakoot miten lystää. Se on ollut hyvä linjaus mielestäni. Joskin tämän asennemuutoksen takia on tullut hiljennyttyä kovasti tuolla forumeilla ja muualla somessa kalastuksen suhteen. Se kun kovasti tunteita nostaa ja mielipiteitä on monia.


















Yksi iso ongelma on myös tullut ratkaistua tässä vuosien varrella eli neppariallergia. Se oli aika rasittava systeemi ennenkuin varmistui ja ostin Visionilta erikoisvalmisteiset housut. Mistään ihan pikkujutusta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä olin muutaman yön sairaalassa ihotautipolilla vaivan takia. Onneksi se on kuitenkin historiaa.













































Tästä blogin olemassaolon ajalta jos nostaa muutaman reissun tapetille jotka on erityisesti mieleen jääneet, niin pintaperhoilu reissu vappuna Iiron kanssa 2010, juhannuksen reissu Viannalle 2013 Korhosen Jannen kanssa sekä lampikeikat Bomanin Mikan kanssa. Näitä on aina mukava muistella!











































Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en tiedä. Tai no sen verran tiedän, että ensi keskiviikkona Viannalla perinteinen kauden avaus. Sen jälkeen on sitten epävarmaa. Yksi mikä kiinnostaisi kovasti, niin olisi haukea käydä Tervossa kotijärvellä matalasta lahukasta kokeilemassa surffilla. Se voisi olla mukavaa hommaa. Ainakin nuorena lipalla kalastaessa sai hyviä fiboja, kun näki vihernieriän aallon lähestyvän jo kaukaa uistinta.













































Mutta sepä näistä ja rapsaa Viannan kevätavauksesta keskiviikkona sekä kireitä siimoja kalamiehille suvelle 2014!!