Mutta aloituksesssa oli kaikki toisin. Yhtä sorsaa päästiin ampumaan, hieman kauas sitäkin ja tappiot oli lähinnä henkisiä. Ylipäätään laukauksia kuului vähän ja lintuja näkyi vieläkin vähemmän. Iltalennolta Petri oli yhden heinärin saanut alas joten ihan kokonaan ei pilit mennyt pataan. Harmittavan hiljaista kuitenkin
Tämä sorsastus on metsästysmuotona näin aikuisiällä rajoittunut lähinnä aloitukseen joten siksi tämä oli vähän harmi homma. Ehkä ensi vuonna teemana on back to basics ja häntä koipien välissä takaisin entisille paikoille. Nyt sorsaan tälle syksyä korkeintaan kotipaikalle iltalennolle Tervoon. Jänisjahdit alkaa kohta ja lintujakin pitää katsella. Ja starttaapa se salibandykausikin ja vie peliaikaa metsästysreissuilta. Hakusessa olisi vuorokauteen lisätunteja sekä pidemmällä pinnalla varustettu vaimo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti