maanantai 11. toukokuuta 2015

Mustalampi

Hiljaista on ollut kalastusrintamalla. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa lammelle ja tämä reissu on vähän samanlainen traditio kuin kevään avausheitot Viannalla. Bomanin kanssa ollaan lammella käyty muutamia kertoja jäiden lähdön aikaan ja kalaa on tullut suht mukavasti. Viime kevät tosin jäi välistä ja silloin vierailtiin vielä huhtikuun lopulla Viannalla. Se oli suht harvinaista, koska yleensä siellä on silloin tulva. Mutta nyt tosiaan tutulla lammella ja moni voisi kysyä mikä se ajattaa tuonne yli 100km päähän? No seura ensinnäkin eli hyviä kalakavereita ei ole liikaa. Toisekseen Mustalampi on erittäin hyvä kalastettava perholla, koska siellä on heittolaittureita ja ei tarvitse tolskata veneen kanssa. Myöskin hyvä katos löytyy makkaranpaistoon eli puitteet on kaikkinensa mukavat. Kalaakin on ollut pääsääntöisesti varsin kivasti joskaan keskikoko ei mitään mahdotonta. En ole tainnut yli 1,5kg kirreä sieltä saada. Ja nytkin oltiin taas reissuun liian myöhässä jäiden lähdön suhteen...

Vielä tähän lampeiluun liittyen, niin yhtä asiaa hieman ihmettelen. Nimittäin sen suosion laimeutta. Olen jonkun verran myynyt perhoja ja liitsejä menee aina kaupaksi. Ne juotikkaat tosin ovat vähän kuin kuparipannu huutokauppakeisari Akilla Palsanmäellä, varma nakki myytäväksi. Mutta boobyt ei taas mene kaupaksi ollenkaan ja härskin yleistyksen olen tehnyt, että se kertoo jotain myös lampikalastuksen vähyydestä. Kyseessähän on kuitenkin varsinkin viileään veteen ehkäpä jopa ykkösperho kirbelssonille. Lampikalastus saisi yleistyä, koska silloin kohteitakin tulisi lisää ja varmasti myös niitä joissa olisi kalanvaihtuvuus pientä = haasteellisia kaloja ongittavaksi. Myöskään lammella ollessa ei tarvitse ihan niin tarkkaan puntaroida etiikkaansa kalastuksen suhteen jos haluaa evästä viedä kotiin. Eikä siellä olla kiusaamassa uhanalaista taimenta. Minusta tämä on mukavaa vaihtelua virtavesikalastukseen, suosittelen kyllä lämpimästi



Mutta nyt itse kalareissuun. Mikan kanssa kun lammelle tultiin, niin siellä jo pari kuuluisaa tahna-Seppoa olikin. Hiljaista oli pidellyt. Ja niin piteli meilläkin vaikka yhden tärpin suht pian sainkin. Myöhässä oltiin tosiaan jäiden lähdön suhteen ja uutta kalaa ei varmastikkaan ollut laitettu. No haastetta piisasi. Lopulta sain yhden kalan hyväksymään boobyn, mutta onnistuin ryssimään sen karkuun. Samalla kirosin alimpaan helvettiin Skalkan ohutlankaiset koukut. Sehän oikeni siinä kalan hypätessä. Paljon tulee sidottua perhoja, mutta omiin perhoihin tulee valittua aina vähän sitä ja tätä ja tuota materiaaleihin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.



Eki kävi jossain välissä lupiakin kyselemässä ja lammella melkein aina tarkastus osuu kohdalle. Tänään peräti kahdesti. Mutta nälkäkin siinä tolskatessa ehti onkimiehille tulemaan ja kyrsät maistuu aina hyvälle ulkoilmamyrkytystä saadessa. Ruokatauon jälkeen joskus seiskan maissa illalla sai Mika puolihuolimattomasti kirren kiinni ja tämä ei karannut. Samoilta tulilta itse sain hetkeä aiemmin parit tärpit. Mutta näihin havainnot jäi meiltä kirjolohien osalta. Mukava reissu, opetti taas paljon. Mm. sen, että paremmat koukut ja pitäisi kasailla kyllä toinen setti aina valmiiksi. Nyt jäi nymfien uitto liian vähälle puhtaasti laiskuuden takia. Ja olipa siellä näköjään joku muukin käynyt perhojen kanssa kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Ottipelin oloinen suti vaikka koukku lienee oiennut puuhun osuessaan..kenen lie perho, se jäi meille arvoitukseksi