lauantai 29. toukokuuta 2010

Istaria, istaria, istaria

Keksittiin nohevina poikina Iiron kanssa, että järjestettäisiin kerrankin reissu jonne lähdettäisiin koko veljessarjan voimin. Tämä onnistuikin mukavasti, kun tyttäret pääsivät Kari-ukin ja Tuulan hoiviin Keiteleelle yökylään, rouva oli yötöissä ja me pojat sitten suunnattiin heittämään 12h lupaa Kellankoskelle. Tällä kertaa siis oltiin koko trio paikalla, kun mestiksessä SapKon takalinjoilla viihtyvä Petrikin pääsi mukaan. Voisi kuvitella, että kolminkertainen määrä tulee tuhoa särkyneiden vermeiden muodossa, mutta tästä reissusta tuli historiallinen eli mitään ei mennyt rikki eikä hävinnyt. Reissuun liittyi myöhemmin yöstä myös Iiron kaveri Heksu.

Käytiin hakemassa kaupalta luvat ja toki siellä jo ensimmäinen kylähullu nähtiin: "minu ei tarvii lohen onginnasta mittää maksoo!" julisti naama punottaen hivenen sekavan oloinen mies. Niin ja en ollut minä. No näitä aina sopii etenkin pienille paikkakunnille. Itselle ehkä legendaarisimmat vastaavat ovat tulleet nähdyksi Piippolan Shellillä 88-tien varressa. No jokatapauksessa luvat saatiin ostettua ja painuttiin virittelemään vermeitä. Kellalla meitä odottikin tuttu auto ja Niskasen Jukkahan se oli tullut kalalle mukanaan Jääskeläisen Tuomas, joka on isällä ollut ambulanssissa joskus töissäkin. Tuomakselle muuten vielä kiitokset virkistävistä vodka-ryypyistä. Pojilta oli lupa alkanut klo 18 ja meidän odotellessa oman lupamme alkamista klo 19 sai Jukka niskalta pari reilua nelikymppistä kalaa ja vastaavia tapahtumia oli myös kalakaverillaan.



Iiro ja Pete ampuivat luvan aloituksessa alas ja itse jäin syytämään niskaa. Sieltä oli ensimmäisellä kerralla tuloksena ohilyönti tinseliin. Hetken päästä itse painuin alemmas ja pojat ylemmäs ja Iiro nokitti viidellä ohilyönnillään niskalla. Itse kalastelin kosken keskiosaa ja alaosaa ilman mitään kontakteja kaloihin. Vettäkin oli ehkä turhan paljon. Palailin niskalle ja siellä oli ollut edelleen joitain ohilyöntejä. Pohdiskelin taktiikan vaihdosta ja pistin pienen salakan (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18966) ja uittelin sitä erittäin hitaasti. Kohta siihen puolivahingossa kahlauslinjaa katsoessa iski kala kiinni. Sieltä nousi eväleikattu 37cm taimen. Heti kohta otti nielun reunasta mitallinen kiinni, mutta se ei pysynyt kuin reilun 10s. Ennen luvan alkamista kävi rannalla joku näitten koskien vakikävijä joka kertoi tapahtuneen jonkinlaisen onnettomuuden Kymön kasvattamolla ja siellä oli sähkölinja kaatunut kala-altaaseen tuhoisin seurauksin jos yhtään käsitin oikein. Tämän vuoksi isompaa istaria ei kai ollut saatavilla ja esim. Huopanan suhteen Riitta kertoi istutusten siellä alkavan vasta juhannuksen kupeessa, koska pyyntikokoista istaria ei saada. Kellallakin oli alamitta ko. syystä laskettu 45cm ->40cm. Tästä toiminnasta sekä 36-39cm istarien tumppaamisesta koskeen voi jokainen olla mitä mieltä tahtoo. Itsellänikin oma mielipide on...

Sitten nähtiin jossain välissä niskalla myös aika erikoinen episodi. Iiro oli paiskomassa "heittokivellä" ja hänen selkänsä takana kävi iso molskaus. Rannalla pari pappaa oli kyyläilemässä ja taisivatpa kivellä viskata. Luikkivat sitten sieltä karkuun. Käsittämätöntä menoa. Onneksi näitä vatipäitä ei nähty sen koommin. Mutta noita pieniä taimenia sen sijaan näkyi myös jatkossa. Niskalla sitä evästä tuntui riittävän. Lopulta saatiin saldoksi "omalla" porukalla seuraavasti ja kaikki kalat olivat eväleikattuja:

allekirjoittanut 37, 38, 39, 40, 41, 42
Petri 39, 40
Iiro 2kpl n. 36-39
Heksu 40 ja reilun kilon hauki

Näistä kaloista eniten mieltä lämmitti Petrin saama ensimmäinen mitallinen taimen jota hartaasti nostettiin ylös. Omista kaloista miellyttävin oli juuri ennen lähtöä saamani 42cm yksilö, jonka sain Yön Timpalla, kuten muutkin mitalliset, josta oli jo kierrekkin kappaleina roikottamalla niskan heittokiveltä likimain pohjasiimoille niskan nielun alle. Nykäisin aina metrin pari siimaa kelalta ja annoin streamerin uida pienin nykäyksin. Tarpeeksi kun oli tavaraa ulkona oli kala kiinni. Okei..Ison kalan kanssa olisi voinut hätä tulla, koska kova koski oli suoraan alla. Ottipelit olivat illan ja yön aikana aika peruskauraa eli mustaa streameria ja tinseliä. Koetin aamulla myös pinturiakin niskalla, mutta ei siihen salakoitakaan edes noussut.



Se oli semmoinen reissu. Hiacen takaosasto patjalla ja makuupussilla ei aikaleimalla 02-04 ole ollenkaan yliarvostettu ratkaisu. Vähän jotenkin höntti olo tuosta taimen istareiden onginnasta jäi ja hivenen harmittaa, kun ei ehjä eväisiä joukossa näkynyt. Mukavaahan noitakin oli onkia ja osa antoi kovassa virrassa ihan kelpo vastuksen. Tyttärillä oli myös ollut hauskaa ja olivat päässeet mönkkäriajelulle jne. Vastaava keikka voitaisiin ottaa uusiksi joskus. Iiron kanssa vähän mietittiin, että jos seuraava reissu tehtäisiin Konnekoskelle. Saapa nähdä sitten toteutuuko se vai onko kohde joku muu...

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Hiljainen Huopana

Kevät oli odoteltu ja paljon puhuttu Huopanankosken viikonlopusta. Odotukset olivat korkealla ja kalaa toivottiin saavan runsaasti. Näitä odotuksia vastaan jouduimme kuitenkin hieman pettymään vaikka reissu muuten loistava olikin. Meitä lähti lopulta reissuun 9kpl, kun yksi lähtijöistä perui viime metreillä "työkiireiden" vuoksi. Näimpä meitä kosken rannalla heilui Söde, Masa, Artsi, Pode, Raksa-Apina (Söden lanseerama ja jatkossa käytettävä nimitys), Antsa, Häivis, Häksy ja allekirjoittanut. Reissu aloiteltiin Niskantalolla virallisella serenomialla jossa Söde ojensi Artsille lahjakortin nelivitosten verkkojen ostoon Riaskilta sekä kurkun huuhdokkeeksi pullon aina yhtä mainiota jallua. Artsilla oli siis synttärit. Reissun alkuun saimme myös varsin mainiota viihdykettä, kun Harri ja Juho saapuivat sa-int mallisella entisellä ambulanssilla ja pyörivät pihassa tovin etsimässä parkkipaikkaa. Ensin meinasi mennä navetta nurin ja sitten ikäänkuin ei tilaa olisi ollut, niin aivan liki Iivosen Antsaa amppari parkkiin ja hyvässä nousussa ollut raksa-apina tempaisi oven suoraan Antsan auton kylkeen/peiliin. Jonkun verran oli "pienimuotoista" repeilyä porukassa havaittavissa..


Jahka siitä sitten joskus lähempänä kasia maltettiin kalalle lähteä nähtiin aika pian, että kalastuksesta tulee aika haastavaa. Kahluukielto ja tulvavesi ovat perhomiehelle aika paha yhdistelmä. Edellisen päivän virvelikalastajien saalistietolomakkeet näyttivät ettei nekään tarjoilut olleet toimineet. Mutta eihän siinä kuin yrittämään ja streameria virtaan. Heti reissun alkuun raksa-apina sai niskalta mitallisen taimenen tinselillä sekä Artsilla oli kala kiinni niskalla. Sitten hiljenikin ja eipä muita kunnollisia tapahtumia perjantai-iltana ollut ellei lasketa homoeroottisia juttuja nuotiolla sekä naapurimökin elämöintiä. Pojat pariinkin kertaan siellä vierailivat ja taisipa sieltä joskus aamuvitosen aikaan pari "leidiä" pyörähtää mökillä, mutta tapahtumista eikä "naikkosista" tainut paljon jäädä kerrottavaa jälkipolville


Lauantai aamuna tuli herättyä ja huomattua vanha vitsaus. Joku kulkukissa oli pissinyt suuhun. No maku lieveni kuitenkin hampaiden pesulla ja keskioluella eli eikun suunnittelemaan kalastusta. Päivän aikana taidettiin Artsin kanssa eniten kalastella ja tuli käytettyä aika monenlaista tekniikkaa. Tuli paiskottua tinseliä, pinturia, larvasteltua ja yleensä kaikkea erilaista kokeiltua, kun ei tuntunut mitään tulevan. Salakka nousi viikonlopun aikana koskeen ja lauantaina niitä nousi jo pinturiin ja yksi tarttui kuninkaanväylästä kroppakalana jäljitelmäänsä. Minkäänlaista lätinää niskalla tai missään koskea ei reissun aikana kuitenkaan käynyt eikä salakka-ajoja näkynyt.


Päivän kalatapahtumaksi jäi Häksyn koukuttama nelikymppinen komea ehjäeväinen kala joka nousi hiiri-jäljitelmään. Illemmalla alettiin paukuttaa koskea koko arsenaalilla ja Iiro saikin pari kalaa torikosken kovan kuohun peileistä jallitettua. Suurin niistä 45cm. Masa sai sillan yläpuolelta tinselillä yhden 43cm yksilön ja karkuutti möykyn sillan yläpuolelta. Monia isoja kaloja pidellyt Matti totesi harmissaan kalan olleen reilusti yli kuusikymppinen. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivatkin. Sunnuntaina Harri kävi vielä viskomassa aamusta ilman mitään tapahtumia. Valtaosa porukasta itse mukaanlukien kipattiin sunnuntain kalastus ja lähdettiin ajelemaan kotia kohden ajoissa. Iiro sen sijaan jäi kalalle ja illalla kuulee, että vieläkö hälle puri siellä. Perinteistä Iiroakin reissulla nähtiin eli ties monennetko aurinkolasit ovat Huopanan pohjassa. Onnistuin kyllä itsekkin ryssimään pudottamalla täysin omituisesti kelan puolan koskeen ja piti pyydellä kahlurimiehiä auttamaan sen onkimisessa.


Reissu oli kyllä kalantulon suhteen pettymys. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kahluukielto, toki tarpeellinen, rajoitti kyllä kalastusta aika paljon etenkin korkealla vedellä. Kuitenkin kohtuullisesti saatiin koski haravoitua, mutta kalat eivät nyt oikein innostuneet tarjoiluista vaikka salakkaakin koskeen ilmestyi. Kokonaisuudessaan reissu oli kuitenkin varsin mukava ja seura oli hyvää. Niskantalo on tukikohtana tällaiselle reissulle loistava. Kelit suosivat ja itse kalastin koko viikonlopun ilman kahluuhousuja läpökkäissä tai kumppareissa. Ei käynyt mielessäkään vetää kurahuosuja jalkaan. Nyt onkin sitten taas kerran seuraava reissu ihan auki. Kellankoski himottaisi. Saapa nyt nähdä sitten mistä sitä itsensä seuraavaksi löytää...

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Aikainen onkimies taimenen nappaa

Viime vuotinen jatkuva epäonnistuminen eritoten kesäaikaan Nokisella ajoi päätökseen keskittää reissut todella aikaiseen aamuun, koska toissa kesänä aamuyö tuntui olevan sekä hiljaisin kalastajien suhteen, että myöskin tapahtumarikkain ajankohta. Nytkin kello oli soimassa 3.45, mutta toki kalamiestä aina sen verran jännittää, että pää nousi tyynystä jo tasan kolmelta. On se vaan luonto kaunista aamulla ja ulkona sai kuulla lintujen laulua sekä suht harvinaista hiljaisuutta, kaunista auringon nousua jne. Luontomami pisti parastaan. Tällä kertaa tuli myös Iisveden kupeessa nähtyä harvinaisempi asukki tienposkella näillä kulmin eli fasaani. Telkillä oli myös koskella aika kovasti kevättä rinnassa ja siipien suhinaa sekä pään kallistelua oli mukava seurata.

Nokisenkoskella oli edelleen kahluukielto ja onneksi asia tuli Laakkosen Laurin kanssa puheiksi, koska olin täysin siinä käsityksessä mitä Nokisenkosken sivuilla sanottiin eli sen mukaan kielto olisi loppunut 11.5. Samalla Laurin kanssa sovittiin, että aamulla nähtäisiin koskella ja keräiltäisiin mätirasiat koskesta pois (toki edellyttäen, että ovat tyhjiä). Noh, aamun aikana ei valitettavasti Lauria näkynyt eikä kuulunut ja puhelinkaan ei miehellä tuntunut mukana olevan. Syykin tähän myöhemmin selvisi, kuten oletinkin, eli oli oma aamun suht aikainen poistumispakkoni palkkatöihin mennyt häneltä ohi puhelun aikana. Paikalle myöhemmin tulleen Huopanankosken sumarispesialistin (http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pos=-21165) kanssa olivat rasiat saaneet myöhemmin päivällä pois. Hyvä näin! Kuulemma yksi saaren rannassa olleista rasioista oli jonkun vatipää-kahlaajan toimesta rikottuna. Kirotut lättähatut!

Kahluukieltohan Nokisella vaikeuttaa kalastusta jonkun verran etenkin jos ei ole venettä käytössä. Aloittelin omaa kalastusta sillan alta larvastelemalla sekä syvän uoman niskaa tinselillä pommittaen. Kovin hiljaista oli. Siirryin veneellä saaren taakse ja siellä päätin vaihtaa yön timppaa kehiin (alla kuvassa) ja suorittaa veneellä matalan uoman loppuliu'ussa laskuja samalla heitellen samoin kuin edellisenä keväänä jolloin sain sieltä ko. systeemillä 54cm taimenen



Tällä kertaa ensimmäisellä laskulla jo tärähti ja niinhän sieltä vanha eväleikattu 51cm kala haaviin pujahti. Mittailin nopeasti ensin haavilla ja sitten tarkastusmittaus (vissun mitta-asteikko haavissa on metsässä), nopea kuvaus ja laihahko kala takaisin jatkamaan matkaansa. Likimain pakko oli tuo kala ylhäällä käyttää tuolla haavilla yksin ja montaa sekuntia pidempään ei mennyt mittaillessa ja kuvatessa (lähinnä tiedoksi niille ketä ahdistaa kuitenkin tuo kuva). Tuota loppuliukua olisi helppo kalastaa jos veneen ankkurointi olisi sallittu tai olisi kaveri matkassa. Itsekseen ei ehdi kuin ehkä 4 heittoa heittää ennenkuin huomaa olevansa jo järvellä



Kävin saaresta käsin myös syvää uomaa lirkkimässä sekä pohjasta, että pinnemmasta, mutta eipä sieltä kalaa löytynyt. Piakkoin palasinkin jo rannalle odottelemaan Laakkosta josta nyt ei mitään tullut väärinkäsitysten johdosta. Muutaman tunnin kalastelin ympäriinsä koskea eri tekniikoilla ja mitään muita kosketuksia muuten kuin pohjaan ei tullut. Pohjaan jäikin sitten mukavasti perhoja ja pitää spigotin laulaa todennäköisesti ennen tulevaa Huopanankosken reissua. Aamupäivästä oli koski varsin tyhjän oloinen sekä kalastajista että kaloista eikä silloin vielä tuoreita nousukaloja läheisestä poikastuottoalueelta ollut vielä koskeen kumipyörillä tullut tälle kaudelle. Esimerkiksi niskalla ei näkynyt yhtään kalaa, mutta Hiltusen Ville oli sillan alapuolelta yhden mukavamman harjuksen bongannut. Tätä kirjoittaessa ei ole illan tapahtumista tarkempaa tietoa. Omat kalastukset jatkuvat nyt mahdollisesti jollain nopealla hauen jahtaukseen liittyvällä pistolla lähijärvelle sekä sitten on puolentoista viikon päässä se odoteltu Huopanankosken valloitus savolaisittain


keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Pakkasaamu, Heinävesi & ruokakalat

Joskus on kalamiehellä edessään tilanne, etenkin hänen ollessaan perheellinen jossa kalakin maistuu, että olisi saatava ruokapöytäänkin eväkästä. Tähänhän on pari vaihtoehtoa. Joko a: ostaa kalatiskiltä tai b: käy onkimassa tarkoitukseen soveltuvasta paikasta samalla yhdistäen huvin ja hyödyn. Koska tosiaan keväiset Viannankosken kirjolohet olivat aikaa sitten hävinneet parempiin suihin ja lampikalastukseen tuntui pientä kytöä oli helppo valita vaihtoehto b. Tällä kertaa kohteeksi tuli valittua hieman eksoottisempi ja perhomiehille ehkä tuntemattomampi Mustalampi Heinävedeltä. Toki kalantulo ei ollut kirkossa kirjoitettua ennen reissua, koska kaloja on laitettu viimeksi talvella pilkkimiesten riemuksi. Lammella on veneen käyttö kielletty ja uskoisin myös saman koskevan kelluntarengasta. Lammen pääkäyttäjinä otaksuttiin olevan tahnakalastajat sekä talvisin että kesäisin. Kohteen valintaan vaikutti vahvasti Varkauden suuri perhomies ja ajoittain kaupungin pitkästyneimmältä kuulostava, mutta komeimmat perhot sitova jantteri eli Bomanin Mika aiemmilla jutuillaan. Näimpä sitä erinäisten sattumusten ynnämuiden kautta pää nousi tyynystä aamulla 3.45, Seatin nokka kohti Heinävettä ja tarkoitus oli käydä kalassa sekä palata vielä takaisin sorvin ääreen. Tämä onnistuikin hyvin.

Lammella tuli oltua hyvissä ajoin puoli kuusi likiman yhtäaikaa Mikan kanssa ja hänellä olikin jo luvat meikäläiselle valmiiksi ostettuna. Eikun vaan kamoja kasaan ja päätin ottaa käyttöön pitkästä aikaa xdp-kelan jossa oli varsin heikolla hapella oleva samaisen valmistajan HMT-pintasiima. Tarkoitus oli kuitenkin varsin tummavetisessä lammessa uitella booby&liitsi -tyyppisiä ratkaisuja ja samalla testailla onko varakelan jarru hengissä. Ja olihan se. Yöpakkanen oli vaan tehdä meille tepposet eli pelipaikat olivat riitteessä ja ainoastaan pieniä aukkoja oli siellä täällä. Näihin aukkoihin alettiin paiskoa ja eipä kauaa mennyt kun Varkauden ihme sai pienen kirren kiinni ja sitä kautta haaviinsa. Kirbeli toimi myös samalla jäänmurtajana heittosiiman avustuksella ja aika erikoisen oloista oli väsytys.

Mikan väsyttelyjen ansiosta saatiin pieni ura riitteen sekaan jonne sopi heittämään. Kohtapa oli itselläkin kala kiinni ja parempi kokoinenkin, mutta puoli metriä ennen haavitsemista karkasi. Kohta Mikalla taas samalta paikalta kala kiinni ja ylös. Ja heittopaikan vaihto ja itselle jonkin ajan päästä kala kiinni. Tovin päästä irti. Ennen tätä reissua luulin olevani hyväkin pitämään kaloja kiinni, mutta aika pahasti rapisi se usko sillä jatkoa seurasi. Kuitenkin onnistuin aamun vähän valjettua ja jäiden hivenen lähdettyä saamaan mustalla boobylla 810g killen, jonka kanssa piti hätäpäissään oikein kuvakin ottaa, kun tuntui kaikki kalat tippuvan.

Sittempä niitä kaloja saatiinkin mukavasti. Silti pudotin kaikkiaan reissussa ainakin 6 kalaa saaden vain luvan sallimat 4 ylös isoimman ollessa aika perus n. 1400g. Mika taisi saada 6-7 kalaa (kalastuksen valvojen kanssa sovittu c&r kuviot) karkuuttamatta yhtään ja taisi noiden joukossa olla jokunen vauraampikin yksilö. Itsellä jäi kyllä miettimistä, että miksi ihmeessä kaloja karkasi niin paljon. No okei, tärpit olivat rauhallisia ja hitaita sekä ainakin yhden karkuutin omaa hölmöyttäni päästäessäni siiman löystymään. Monta kalaa karkasi kuitenkin vapa pystyssä tiukalla siimalla ja samoissa knapekeissa on Viannankoskella kirret pysyneet moitteetta. Ei oikein muuta syytä keksi kuin tärppien varovaisuuden. Ehkä joku muu keksisi...

Reissuhan meni siis mainiosti ja ehti vielä hyvin suunnitellusti palkallisiin hommiin. Mukava täsmäisku aamutuimaan. Paikkana Mustalampi oli miellyttävä joskin matkaa tuli vähän reilusti eli n. 115km kotiovelta. Perhomiehen kannalta selkeähkö kevätpaikka. Kesällä on paikalla olleiden tahnamiesten mukaan hiljaisempaa kalojen suhteen ja veden väristä voisi päätellä, että jokibroilereissa on makuhaittaakin silloin. Kalojen perkaukselle oli varattu oma katos ja jos onkimies epäilee olevansa krapulassa, niin konsti löytyy varmistamaan tämä olotila. Nimittäin nielaisemalla palanen sianihraa jossa on muutama karva pystyssä, päälle aimo tujaus taskulämmintä dry vodkaa sekä perään luukku auki ja syvä nuuhkaisu Mustalammen kalanperkeitä täynnä olevaan kompostiin. Jos ankkuri edelleen pitää, niin ei ainakaan kovin paha kohmelo ole. Pistetään tähän lopuksi vielä melkein 360 astetta kuvaus lammesta videon muodossa.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Toisenlainen Vappu

Vuosi sitten olin tehnyt 8 kpl kalareissuja verrattuna samaan päivään kuin nyt. Tänä keväänä olen päässyt kahdesti kalalle. Tämä mietintä pohjusti pitkälle vappu-viikon kovan tason ratkaisun eli jätetään lähikioskin huippujätkä on huippujätkä, elä tykkee pahhoo -tyyppiset karaoket välistä vapun aattona ja suunnataan kalalle vappu-päivänä. Alun perin suunnittelin käyväni Korpilohella lampihommissa. Paljon hyvää kuullut paikasta ja varta vasten omin kauniin pikkukätösin sidoskelin pieniä #18 nymfejä sitä reissua varten. Mutta sittempä tulikin takapakkia kuin aikanaan itselle illan viimeisten hitaitten kyselyissä, kun lampi olikin vielä jäässä. Nokinen kävi suunnitelmisssa mielessä, mutta viidakkorummut kertoivat Kymönkoskelta tulleen mukavasti niskalta kalaa. Näimpä varailin sinne 6h luvan ja viime kesäinen kotiseutu tutuksi -teema sai jatkoa eli kauden ensimmäinen uusi koskikohde. Kolima-Keitele -koskireitin muut Kärnä ja Kellankoski olivatkin ennestään jo tuttuja.
Kun isän ylpeydeksi myös toinen kolmesta veljeksestä eli taimen pehtoori Iiro päätti pitää selvän vapun ja lähteä mukaan, niin oli hyvä reissu tiedossa. Lisäksi vielä scouttailin ottipelejä koskivesien pisimmän haavin (ainakin viime kesänä Huopanalla) omaavalta Pielaveden ihmeeltä, niin näiltäkin osilta oli ennakkovalmistelut kohdallaan.

Kävin hakemassa luvat Kymönkosken ruokapuodilta sovitusta paikasta ja ilokseni sain huomata, että saamme kahden kalastaa koko päivän. Lupahan meillä alkoi klo 9. Sinällään kalastajien vähyys ei yllätys, kun vettä tuli ravakasti luvatun mukaisesti ja olihan vappu-aamu. Näimpä siitä sitten laavua kohden ja pelit tulille. Selkeästi oli tiedossa niskan olevan hotspot aluetta. Kasailin pari settiä erilaisilla streamer virityksillä ja aloittelin kalastuksen. Hyvin pian saapui Iirokin paikalle sekä niskalla näkyi paremman kalan pintakäyntejä sateen rikkomassa virrassa. Kala ei tuntunut hyväksyvän sen paremmin caddis-nymfi settiä kuin steamereitakaan. Eikä sille tuntunut Iiron tarjoilutkaan kelpaavan sen paremmin.

Ensimmäisen tunnin jälkeen oli kalakontaktit nollassa. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua. Iiro nimittäin hallitulla ja harkitulla uittelulla tyyliin "oho mulla on kala!" sai sumaripinturiin 43cm taimenen kiinni ja allekirjoittaneen haaviin. Ei ihan tyypillisin pinturikeli ehkä ollut. Kalalla oli rasvaevää tallessa ja vapaus koetti hänelle.


Heti perään vaihdoin itsekkin sumaripinturia ja niskalta kiven juuresta kala kiinni. Ehkä about 25cm harjus. Mietin Vicky Rostin tutuksi tuoman laulun sanoja mukaillen: "näinkö mulle täällä aina näin käy, käy käy". Heti perään Iirolta katkesi tapsi pinturiin tulleessa tärpissä. Itse keskityin jahtaamaan niskalla näyttäytynyttä parempaa taimenta. Lopulta cdc-sumari kelpasi ja kala näytti paljon suuremmalta kuin lopulta oli. Etenkin hypyssä. 0.15 kaapeleilla hennolla pitelyllä kala haaviin ja oli todella kaunis yksilö. Kuvasta ei valitettavasti rasvaevän kokoa näe, mutta hieno kala oli. Mittaa 46cm. Vapaus koetti tällekkin. Se oli muuten meikäläisen ensimmäinen mitallinen taimen pinturilla.


Sitten alkoikin röytämään aika reippaasti. Suht rannasta saatiin sumaripintureilla sekä white marabou muddlerilla useita kaloja. N. klo 13 lähdettiin paistamaan makkaraa saldona oli 11 kpl n. 35cm-46cm taimenia sekä allekirjoittaneen pieni harjus. Itseltänikin yksi kala katkotti tärpissä perukkeen. Iirolle lukumäärällisesti enemmän eli 4 mitallista ja 35,36&39cm ja meikälle 46cm,43cm sekä pari alamittaa. Toki kovin kalamies on se joka saa reissun isoimman kalan. Näissä kaloissa oli etenkin rasvaevältään monenlaista yksilöä. Selkeitä eväleikattuja oli kaksi joista toinen oli mitallinen ja toinen oli saamani todella virkeä about 35cm kaveri. Iiron saama eväleikattu 42cm jolta oli toinen etuevistä rikki oli ainut mikä otettiin reissulta mukaan.

Iltapäivällä loppui sade ja hiljeni myös kalantulo. Yksi taimen kävi katsomassa sumaripinturiani ja totesi, että vielä pitäisi sidoksia parantaa jos meinaat että kelpaa. Selkeästi kalat passivoituivat ja kävivät varovaisemmeksi vesisateen loputtua. Mutta olipahan mukava tapa viettää vappua tämäkin. Paljon tapahtumia ja eritoten pintaperhoissa on aina miellyttävää. Etenkin kun uutta kalaa ei tälle keväälle ole vielä laitettu eli talvehtineita kokeneempia kettuja jallitettiin.

Nyt on sitten reissukalenteri taas levällään. Tarkoitus olisi päästä yksi reissu Korpilohelle tekemään ja ehkäpä myös Nokiselle. Sitten on tarkoitus lähijärvellä kokeilla millaista on hauen perhokalastus. Kuun loppupuolella on sitten odotettu Huopanankosken viikonloppu. Mukavissa tunnelmissa mennään kohti alkavaa kesää. Niin joo sitähän sitä piti vielä, että Kymön laavulla oli ennakkotietojen mukaan oikein sähkötkin sekä kahvinkeitin. Ylläripylläri, että sitä oli jotkut lättähatut halunneet sitten käyttää syöpäkääryleiden tumppien varastointiin ja huuhtelunkin jälkeen vempain oli tukossa. Länsirintamalta ei mitään uutta, valitettavasti.