Viannaltahan se keväällä aina alkaa ja sinneppä se oli hyvä myös lopetella tämän vuotiset perho-onkimiset. Nyt oli vähän toiveissa, että luukkuja olisi pikkusen avattu ja kalat olisi "valuneet" alajuoksulle ja siellä olisi hyvät virtaukset heitellä liitsejä rannalta suoralla selällä toinen käsi lantiolla. No ihan näinhän se ei nyt sitten mennyt. Vettä oli edelleen aivan järkyttävän vähän ja kalastus painottui siis patoluukuille. Edellisestä istutuksesta kuukauden päivät joten oli odotettavissa kalojen olevan tiukemmassa. Onneksi koski oli saanut olla rauhassa ja yksin sain tiistai-iltaa kalastella...
Esa jäi katselemaan joko se heti vapa taipuisi, ei taipunut. Aika pitkään piti vispata kunnes parempi kala kiinni joka paljastui 50cm taimeneksi. Sivuosumia tulee ja kala vapauteen. Pian sen jälkeen sain luukuilta peruskirren ja en onnistunut sitäkään ryssimään. Mustaa liitsiä puri molemmat. Kävin myös alaosia kopaisemassa ilman havaintoja, paitsi että sitä vettä oli vaan järkyttävän vähän.
Luukuilta sain myöhemmin n. 40cm taimenen ja pienen kirren tai tanelin tiputin sekä yhden ison ahvenen vapautin. Siinäpä ne saaliit. Ihan tyytyväinen tapahtumiin tällä vedellä. Nyt on aika laitella kamoja talviteloille ja pääsiäiselle Esan kanssa jo treffejä sovittiin. Silloinhan sitä on perinteisesti keväällä perhovapaa naftaliinista kaiveltu. Nyt jatkuu syksy muitten harrastusten parissa. Kalastusta luvassa sitten pilkkimisenä. Saa nähdä tuleeko kirrepilkille lähdettyä, viime vuosi oli välivuosi. Ahvenia ainakin kevätauringossa sitten jallitellaan, se on todella mukavaa hommaa kelin osuessa kohdalleen!
tiistai 30. syyskuuta 2014
maanantai 29. syyskuuta 2014
Ensimmäinen jänisjahti
Syntymäpäivän kunniaksi viimeinkin löytyi aikarako lähteä jänikseen. Paikkana kotitilan maat Tervossa. Mukaan aamulla koppasin enon Syvänniemeltä ja tämän Torsti-nimeä tottelevan Beagle-merkkisen koiran. Torsti ei ihan hirveään lentoon ole päässyt jäniksen ajamisessa eikä voida ajokoneesta puhua. Kuitenkin ristiturpia on ammuttu useita, mutta ajot ovat jääneet usein suht lyhyiksi ja hukkien, ei onneksi karvaisten, kanssa on ollut ongelmia.
Nyt oli aamusta ongelmia heti gps-pannan kanssa. Ei yhteyttä millään ja sen kanssa tapellessa meni joku tovi. Lopulta illalla syyksi paljastui nurin mennyt palvelin. Kyseessä ei ole kahden valtamerkin panta enkä nyt muista mikä tämä oli. No ei toiminut, niin ei toiminut.
Lähdettiin kiertämään tuttuakin tutumpia seutuja, mutta ei näkynyt jänöjä. Yhtä pyytä koetettiin ohessa hieman jahdata jos saataisiin toisen eteen ajettua, mutta eipä siitä valmista tullut eikä ollut pyypillikään minulla mukana. Enohan ei kuule koko vihellystä ja minäkin meluvamman takia vain toisella korvalla joten suuntiminen on aavistuksen vaikeaa.
Meidän mailla on vanhat mäyrän onkalot olleet vissiin iät ja ajat siellä ollen elämää a silloin ja b tällöin. Nyt alkoi koira siellä haukkua ja askelta pidentäen lähdettiin katsomaan onko siellä supikoira, tuo metsiemme vitsaus. No eipä ollut supi vaan hirven emä ja vasa oli Torstin "haukussa". Näillä kavereilla ei ihan paras säkä käynyt vaikka salaa siellä olivatkin, vaan pyörähtivät Äyskosken suunnalla olleeseen hirvipassiin. Vasa sieltä nurin. Taisimme tuurilla pelastaa ohessa hirviporukan päivän.
Koirakin ilmeisesti kotipaikan nurkilla vähän matkaa jänistä kyyditti. Ihan täyttä varmuutta asiaan ei ollut, mutta pari haukahdusta kuultiin. Tuuli ajoittain varsin ravakasti ja vei äänen mukavasti mennessään. Mutta siinäpä meidän havainnot siltä reissulta oli. Purettiin vähän piikkilankaa metsästä, ihmeteltiin Natura-aluetta jonka ely-keskus on "vuokrannut" meiltä suojelualueeksi, kyseessä joku lehtometsä-hässäkkä. En tiedä tarkemmin, mutta suojeltu on. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi mahdottomia ollut, mutta oli kuitenkin ja lähinnä meikäläisen niskassa. Nokipannu-kahvit soramontulla maistuivat makkaran kanssa aina hyville. Erittäin mukava reissu tutuissa maisemissa ja mukavaa ulkoilua. Saalista ei ole pakko aina saada vaan kyllä nämä lapsuusmuistojen verestämiset vie voiton helposti ainakin satunnaisilla reissuilla.
Lintuja olen kerran tässä syksyllä käynyt katsomassa, kolme teertä näin kaukaa. Tänään voisi töiden jälkeen ehkä uudelleen. Loppuu kausi käsiin. Huomenna tiistaina sitten illaksi Viannankoskelle ja siellä lienee kalat jo tiukassa, kun kuukausi istutuksesta ja uskoisin patoluukkujen olevan jo enemmän raollaan = virtaus tuppaa kaloja viemään järveen. Siihen reissuun on sitten hyvä päätellä perhokalastus tältä kaudelta, viikon päästä lauantaina ollaankin jo reikäpallon perässä Iisalmessa. Alkaa salibandy season. Puuhastelu ei pääse kesken loppumaan...
Nyt oli aamusta ongelmia heti gps-pannan kanssa. Ei yhteyttä millään ja sen kanssa tapellessa meni joku tovi. Lopulta illalla syyksi paljastui nurin mennyt palvelin. Kyseessä ei ole kahden valtamerkin panta enkä nyt muista mikä tämä oli. No ei toiminut, niin ei toiminut.
Lähdettiin kiertämään tuttuakin tutumpia seutuja, mutta ei näkynyt jänöjä. Yhtä pyytä koetettiin ohessa hieman jahdata jos saataisiin toisen eteen ajettua, mutta eipä siitä valmista tullut eikä ollut pyypillikään minulla mukana. Enohan ei kuule koko vihellystä ja minäkin meluvamman takia vain toisella korvalla joten suuntiminen on aavistuksen vaikeaa.
Meidän mailla on vanhat mäyrän onkalot olleet vissiin iät ja ajat siellä ollen elämää a silloin ja b tällöin. Nyt alkoi koira siellä haukkua ja askelta pidentäen lähdettiin katsomaan onko siellä supikoira, tuo metsiemme vitsaus. No eipä ollut supi vaan hirven emä ja vasa oli Torstin "haukussa". Näillä kavereilla ei ihan paras säkä käynyt vaikka salaa siellä olivatkin, vaan pyörähtivät Äyskosken suunnalla olleeseen hirvipassiin. Vasa sieltä nurin. Taisimme tuurilla pelastaa ohessa hirviporukan päivän.
Koirakin ilmeisesti kotipaikan nurkilla vähän matkaa jänistä kyyditti. Ihan täyttä varmuutta asiaan ei ollut, mutta pari haukahdusta kuultiin. Tuuli ajoittain varsin ravakasti ja vei äänen mukavasti mennessään. Mutta siinäpä meidän havainnot siltä reissulta oli. Purettiin vähän piikkilankaa metsästä, ihmeteltiin Natura-aluetta jonka ely-keskus on "vuokrannut" meiltä suojelualueeksi, kyseessä joku lehtometsä-hässäkkä. En tiedä tarkemmin, mutta suojeltu on. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi mahdottomia ollut, mutta oli kuitenkin ja lähinnä meikäläisen niskassa. Nokipannu-kahvit soramontulla maistuivat makkaran kanssa aina hyville. Erittäin mukava reissu tutuissa maisemissa ja mukavaa ulkoilua. Saalista ei ole pakko aina saada vaan kyllä nämä lapsuusmuistojen verestämiset vie voiton helposti ainakin satunnaisilla reissuilla.
Lintuja olen kerran tässä syksyllä käynyt katsomassa, kolme teertä näin kaukaa. Tänään voisi töiden jälkeen ehkä uudelleen. Loppuu kausi käsiin. Huomenna tiistaina sitten illaksi Viannankoskelle ja siellä lienee kalat jo tiukassa, kun kuukausi istutuksesta ja uskoisin patoluukkujen olevan jo enemmän raollaan = virtaus tuppaa kaloja viemään järveen. Siihen reissuun on sitten hyvä päätellä perhokalastus tältä kaudelta, viikon päästä lauantaina ollaankin jo reikäpallon perässä Iisalmessa. Alkaa salibandy season. Puuhastelu ei pääse kesken loppumaan...
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Aamu lammella
Pitkästä aikaa lampihommia. Suuntana tuttu Mustanlampi Heinävedellä. Niitä harvoja paikkoja joissa pystyy mukavasti rannalta kalastamaan. Alkuun ko. lammelta oli saaliit hyviä, mutta viime vuosina on tökkinyt. Nyt oli hellekesä alla joten vähän epävarmoissa tunnelmissa mentiin vaikkakin tarina kertoi uuttakin kalaa lammessa olevan.
Bomanin Mika oli perinteisesti seurana ja aloiteltiin aamusta ihmisten aikaan puoli seiskan korvilla. Lampi oli parkkipaikan puolelta pelottavan hiljainen. Mikalle yksi epävarma tärppi ja that's it. Vaihdettiin toiseen päähän joka on ollut ehkä se parempi meille. Karkuutin liitsistä melkein heti laiturin vierestä kalan, kun sivuperukkeessa ollut luttero jäi lumpeeseen, seli seli. Mika taasen koukutti kevyesti painotetuilla liitseillään pari kalaa melko nopeasti. Itsellä piti mykkää...
Piakkoin aloin uskoa, että ehkä tämä volsukuulilla painotettu liitsitroikka ei ole paras ase ja vaihdoin ylätapsiin kirkkaan vihreää liitsiä sekä pienen haulin solmun yläpuolelle (pintasiimalla kalastin) ja kärkeen valkean boobyn. Voe tokkiisa kun alkoi toimimaan. Varovaisia oli tärpit ja hitaasti sai uitella, mutta aika nopeasti oli kiintiön sallimat kolme kalaa ylhäällä. Viimeisellä kirbelssonilla oli vielä erittäin paksussa monofiilissa kiinni ollut pieni kolmihaara huulessa, tahnaukot...
Mika sai myöhemmin kolmannen kalansa, kun olin jo kotia kohden menossa makkaratulien jälkeen. Bomanin perhetuttu oli myös mukana virvelin kanssa ja tärppejä paljon sekä kuulemma lopulta nopeasti kolme kalaa vastarannalta. Mukavasti siis tapahtumia kaikille. Mahtava aamu oli muutenkin kelin puolesta. Tyyntä ja lämmintä. Nyt alkaa olla hiljalleen tämän vuoden onginnat tässä. Ehkä yksi reissu vielä Viannalle, ehkä ei,..tiedä häntä
Bomanin Mika oli perinteisesti seurana ja aloiteltiin aamusta ihmisten aikaan puoli seiskan korvilla. Lampi oli parkkipaikan puolelta pelottavan hiljainen. Mikalle yksi epävarma tärppi ja that's it. Vaihdettiin toiseen päähän joka on ollut ehkä se parempi meille. Karkuutin liitsistä melkein heti laiturin vierestä kalan, kun sivuperukkeessa ollut luttero jäi lumpeeseen, seli seli. Mika taasen koukutti kevyesti painotetuilla liitseillään pari kalaa melko nopeasti. Itsellä piti mykkää...
Piakkoin aloin uskoa, että ehkä tämä volsukuulilla painotettu liitsitroikka ei ole paras ase ja vaihdoin ylätapsiin kirkkaan vihreää liitsiä sekä pienen haulin solmun yläpuolelle (pintasiimalla kalastin) ja kärkeen valkean boobyn. Voe tokkiisa kun alkoi toimimaan. Varovaisia oli tärpit ja hitaasti sai uitella, mutta aika nopeasti oli kiintiön sallimat kolme kalaa ylhäällä. Viimeisellä kirbelssonilla oli vielä erittäin paksussa monofiilissa kiinni ollut pieni kolmihaara huulessa, tahnaukot...
Mika sai myöhemmin kolmannen kalansa, kun olin jo kotia kohden menossa makkaratulien jälkeen. Bomanin perhetuttu oli myös mukana virvelin kanssa ja tärppejä paljon sekä kuulemma lopulta nopeasti kolme kalaa vastarannalta. Mukavasti siis tapahtumia kaikille. Mahtava aamu oli muutenkin kelin puolesta. Tyyntä ja lämmintä. Nyt alkaa olla hiljalleen tämän vuoden onginnat tässä. Ehkä yksi reissu vielä Viannalle, ehkä ei,..tiedä häntä
tiistai 2. syyskuuta 2014
Liian helppoa
Viannankoskella pitkästä aikaa pistäytymässä ja perhokalastajat.net tiesi kertoa, että kalaa oli tullut köytenään. Syykin siihen selvisi paikalle päästyä. Vettä todella vähän ja Esa oli tilannut kalaa 300kg erän Rovaniemeltä. Siinä on sellainen kahden muuttujan yhtälö ettei tuntemattomia ole vaikea ratkaista huonommallakaan matikkapäällä.
Koski-isännän kanssa rupatellessa meni varmaan puolet siitä 45min mikä kesti saada kiintiöön kuuluvat kaksi kalaa. Ne tuli molemmat Pielaveden puolelta virranreunasta toinen mustalla ja toinen pinkillä liitsillä. Ei tästä nyt suurta tarinaa saa millään. Kotimatkan ajoin Siilinjärven kautta ajatuksella, että käyn Ahmolla heittämässä frisbeegolffia, mutta äärettömän hyvä suunnitelma kariutui siihen, että kiekot oli toisessa autossa.
Pitää tässä syksylle ehkä vielä yksi tai kaksi kalareissua koettaa järkkäillä. Lampikalassakin olisi kiva pitkästä aikaa käydä...
Koski-isännän kanssa rupatellessa meni varmaan puolet siitä 45min mikä kesti saada kiintiöön kuuluvat kaksi kalaa. Ne tuli molemmat Pielaveden puolelta virranreunasta toinen mustalla ja toinen pinkillä liitsillä. Ei tästä nyt suurta tarinaa saa millään. Kotimatkan ajoin Siilinjärven kautta ajatuksella, että käyn Ahmolla heittämässä frisbeegolffia, mutta äärettömän hyvä suunnitelma kariutui siihen, että kiekot oli toisessa autossa.
Pitää tässä syksylle ehkä vielä yksi tai kaksi kalareissua koettaa järkkäillä. Lampikalassakin olisi kiva pitkästä aikaa käydä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)