Kauden kovin vääntö syyskylmässä

Tarkoitus oli tiistaina käydä Viannankoskeen jälleen tutustumassa, mutta tällä kertaa siellä oli jotain ulkomaalaisia vierailijoita, niin reissu siirtyi vuorokaudella. Keli oli kylmennyt reippaasti ja kun pääsin koskelle alkoi sataa rakeita ja tuuli pirun kylmästi. Pikkasen kirosin etten ottanut kynsikkäitä mukaan. Muita kalamiehiä oli pari paikalla eli virvelimies oli ottanut paikan kuohun alta hotspoteilta sekä armoitettu suuren kuhan pyytäjä Hannu aka Karttulan mies oli myös saapunut. Molemmilla oli 12h lupa ja olivatkin jo aamukasilta saapuneet. Esa osasi kertoa, että virvelimiehellä, oikein mukavalla sellaisella, oli jo kaksi kalaa ylhäällä ja Hannukin oli yhden saanut.

Aloittelin kalastuksen menemällä patoluukulle lipan alle ja katselin, kun virvelimies nosti kolmannen kalansa (kiintiö on 4 kalaa/12h). Kohta Hannukin pääsi samoilta sijoilta väsyttämään toista kalaansa ja saikin kirjon ylös. Valkea liitsi punaisella päällä ei ottipelinä ketään varmaan yllätä. Kovasti pisti tämäkin kala vastaan. Itse pääsin samoille tulille, mutta pari puhelua sotkivat ja jouduin palaamaan takaisin autolle hoitamaan "bisneksiä". Pääsin kuitenkin samoille seteille uudelleen ja kun olin vaihtamassa paikkaa eli kelailin siimaa sisään, niin tälläsi kala kiinni. Yllättävän lujille pisti tämäkin. Kirkkaan vihreää Chartreuse-liitsiä puri. Kalan kun sain haaviin, niin paikalle tuli myös Paanasen Jani kaverinsa kanssa eli 5 jamppaa oli koskella.



Sitten pitikin itsellä hiljaisempaa tovin. Kävin kopaisemassa Pielaveden puolta vallin reunaa kahlaten sekä sillan yläpuolella olevia virtoja. Katselin myös, kun Paanasen kaveri sai kirjon "pikkulirusta" sillan yläpuolelta parkkipaikan kupeesta ja Jani koukutteli myös kalaa tehokkaasti sillan alta montusta. Virvelimies myös karkuutti ison kirren Maaningan puolelta luukkujen edestä perinteisesti juuri ennen haavia. Jahka paikkoja vähän vaihdeltiin, niin pääsin sinne itsekkin heittämään. Jonkun tovin päästä vietiin perhoa todella voimakkaasti. Selvästi oli isompi kille ja nyt sai tehdä tosissaan töitä. Kala otti kovan spurtin kohti ja onneksi pysyi knapekissa kiinni. Sitten mentiinkin taas jo toiseen suuntaan ja räikkä lauloi suloista virttään. Jokunen tovi meni ennenkuin sain kalan asettumaan haaviin ja selvästi oli vanhempaa istutuskertaa. Ei uskalla tajuttomasti lyödä painetta, kun ei tiedä aina miten hankautunut tapsi on ja pannulle on kala menossa. Taisi muuten olla meikäläisen isoin kille eli tällä painoa pikkasen rapiat 2.8kg. Alkoi olla jo kalaa omiksi tarpeiksi.



Juttelin tovit virvelimiehen kanssa ja palasin vielä edelliselle paikalle heittämään. Hannu totesi, että vaihtaa virvelin, kun ei käsi kestä enää heittää. Sanoi samalla, että yhden kalan kun saa niin lähtee kotiin. Noh, tovin ehdin syytää ja nyt tarjoilussa kelpasi litkan ylimpänä ollu valkoinen pinkkikauluksinen kuulapää. Kala olikin selvästi tuoreempaa istutuserää. Huikkasin Hannulle, että otatko tämän jos saan ylös, niin lähdetään kotiin lämmittelemään. Tuntui kelpaavan ja itsekkään en kalaa ryssinyt joten kiintiö oli täynnä. Mukavaa vaihtelua tämän kesän lukuisten mp keikkojen suhteen. Myöskin pari ekaa kalaa oli vanhempia istareita ja antoivat kelpo vastuksen. Mukava oli myös huomata, että keväällä ostamani vissun haavi toimii hyvin eli isompikin kirjo sopi helposti eikä tarvinnut käsin painaa kalan päätä haaviin kuten olen jonkun kuullut tekevän...

Hannun kanssa lähtöä tehdessä kuultiin, että kiitettävästi oli ainakin Paanasella käynyt kalaa haavissa. Kirbelit on nyt selvästi laajemmalla alueella, kun vesi on kylmennyt. Nyt kalaa saa varmasti ihan laavun edestä vallilla syytämällä eli kahlaus ei välttämätöntä. Kovaa vastusta tuntuu myös osa tarjoavan. Kylläpä siellä nyt kelpaa kalastella jos kirjojen pyyntiä ei kavahda. Niin ja saihan Hannu myös muuten n. 35cm taimenen. Mutta yksi ikävä puoli on Viannalle tullut ja se on vihreä pirun liukas limainen levä. Sitä on perhoissa koko ajan pohjakosketuksien myötä ja todella liukasta kengän alla.

Se oli semmoinen kolmen ja puolen tunnin reissu. Todella hyvät fibat jäi tuosta isomman kirren kanssa väännöstä. Muuten kalaa tuntui olevan paljon joten ei tarvitse rintaa rottingille vetää suorituksesta eikä elätellä luuloja olevansa kovakin kalamies. Nyt onkin sitten seuraava reissu auki. Näyttäisi, että se on 10.10 Viannalle Söden, Harrin, Vehviksen ja kumppaneitten kanssa ja sitä kautta käydään saunomassa kauden pölyjä Siilinjärvellä ja toivottavasti Artsikin olisi paikalla soppaa keittelemässä. Korpilohi kyllä houkuttelisi, mutta pikkasen epäilen, että se saattaa jäädä. Pitäs nimittäin hirvimetsällekkin ehtiä ja alkaa päivät olla viikolla turhan lyhyitä...

Lampikalastus yllätti erittäin positiivisesti

Hain seuraa Kangaslammen kalareissulle pk.netistä (ei tarkoita päiväkahvit.net) ja sitäpä ei todellakaan pitkään tarvinnut odotella. Iivosen Antti Ankkalinnan Perhokalastajista pisti nopsaan viestiä, että olisi halukas lähtemään mukaan. Näinpä varmana nakkina otin tarjouksen vastaan ja sitä kautta sitten tehtiin vähän taustatutkimusta ja selvisi, että Kangaslammelta oli jo veneet käännelty mutta niitä sai käyttää. Ajelin varuilta kuitenkin maanantaina katsomaan veneiden ja airojen tilanteen sekä tapasin samalla sattumalta jälleen kerran viininpunaisella fordilla ajavan perhomiehen (mistä näitä oikein tulee) ja samalla turistiin kalapaikoista sun muista. Hän oli silloin saanut yhden kirjon Jyhis-tyyppisellä jatkoperäpupalla ja yleensäkkin kalat olivat olleet aika pinta-aktiivisia. Tarjoilu oli hyväksytty jos pupa oli aivan pintakalvon alla.



Kun nyt saavuin paikalle niin sama Ford napotti parkissa ja mies kohta rantaan soutelikin kirjon kanssa, kun olin jo sotisovassa rannalla Antsaa odottamassa. Samalla huomattiin hiekkarannan laiturin vierellä ruokaileva kirjo, joka ilmeisesti söi jotain pinnasta. Liekkö koivusta tippunut jotakin önninmönniäisiä. Antsakin saapui paikalle ja saatiin kaverilta vene käyttöön ja sitä kautta suunnattiin kohti vasemmalla olevaa lahdenpohjukkaa, koska siellä oli tuntunut olevan kaloja maanantaina ja oli ollut nytkin. Samalla katsottiin kauempaa, kun tämä tekijämies sai kirren nousemaan tod.näk. pupaansa ja otti kalan pois kuleksimasta. Kovin pirteitä kaloja. Tämäkin otti hyvän spurtin, kun huomasi kaverin haavin.



Itse olin viritellyt kaksi settiä eli #7 vavassa oli upposiima kera boobyn, liitsin ja nymfin. Demonissa taas pinturi ja pupa. Antsa taisi alusta asti viritellä superpupaa kehiin ja se kyllä pelitti todella hyvin. Itse aloitin perinteisemmillä välineillä ja en ehtinyt heittää kuin ehkä viisi heittoa, kun kala kiinni. Pieni kirjo oli hyväksynyt mustan boobyn yön timomaisilla silmillä. Edellisenä iltana sidoin elämäni ensimmäisen tämäntyyppisen kirjon surman. Samalla kokemusasteella oli itse kalastusreissu lampien osalta. Antsalla ei myös juuri sen enempää kokemusta seisovan veden touhuista. Jonkun aikaa vääntelin Gordonilla kirjoa ja Antsa sen kohta haaviin nappasi. Oli niin pieni (reippaasti alle kilon), että laskin takaisin kasvamaan. Pohdintaa tästä toiminnasta tämän jutun lopussa. Kuitenkin sähäkkä alku. Tämän jälkeen alkoikin suht näppärästi sataa. Ihan maahan asti kuten alla olevasta kuvasta selviää.



Sade onneksi taukosi ja päästiin taas tositoimiin, kun kelikin tyyntyi ja aurinko näyttäytyi. Antsa pääsi tarjoilemaan mukavasti pintakäyntiin ja näimpä kirre hyväksyi superpupan. Tämä oli selkeästi parempi kala. Valitettavasti jonkun tovin jälkeen ehkä hivenen turhan kovankin paineen takia 0.15 siima sanoi poks. Tämän jälkeen kalastus noudatti aika pitkälti sitä kaavaa, että katseltiin pintakäyntejä ja meikä tarjoili aika paljon myös booby, liitsi settiä hiljaisempina aikoina. Jonkun tovin päästä Siilinjärven Seat-mies sai superpupaan pienemmän kirjon kiinni ja ylös asti.



Käväistiin juomassa yhdet välikaljat autolla ja vielä sai Antsa yhden kalan kiinni superpupaan illan jo pikkuhiljaa hämärtyessä, mutta nyt oli tuulisolmu syyllinen siimankatkomiseen. Samalla kun ihailtiin todella reippaalla Catch a Fish-tyyppisellä lusikalla syytävää virppamiestä lähdettiin kohti "kotirantaa". Huomasin huopaillessa edessäni komean evällisen pintakäynnin ehkä vain 3-4m päässä veneestä ja löin jarrut päälle sekä huikkasin kohti keulatuhoa, että nyt sitä perhoa tuonne. Antsahan kääntyi vavan kanssa herkällä presentaatiolla kuin Jörn Donner tuolissaan ja näinpä vaan kirjo tarjoilun hyväksyi. Siitäpä sitten Iivosen perheelle ruokakala. Pirun pirteitä olivat kyllä. Kalat. Tämäkin väänsi ihan tosissaan jahka ensin tajusi, että tästähän saattaa pannulle joutua. Lopussa vielä pääsin itsekkin tarjoilemaan pinnassa käyneille kaloille, mutta meikän oliivipupa ja superpupa-tarjoilut ei kelvanneet. Näinpä sitten lähdettiin pikkuhiljaa autoille ja oltiin reissuun tyytyväisiä. Itse olin myös tyytyväinen uuteen Airflon ridge line pintasiimaan sekä eritoten siihen että Antilla on molemmat silmät vielä tallella vaikka monta tuntia huiskettiin samassa veneessä. Nopea jantteri väistelemään! Vähän kuin Keanu Reeves Matrixissa...

Loppupohdintoina voisi todeta, että syksyinen lampikalastus todella yllätti positiivisesti. Paljon tapahtumia ja pintakäyntejä oli mukavasti. Välillä vähän tuuli sotki. Ankkuri olisi syytä olla mukana, mutta noviiseina se unohdettiin. Kangaslampi paikkana oli todellakin jees. Sopivan kokoinen ja kalaakin tuntui olevan. 11e kera ruokakalan kelpaa ainakin allekirjoittaneelle hintapolitiikasta. Sääntöjä ei vaan löydetty mistään. Veneen vuokrasta ei puhelimessa mainittu mitään. Kelluntarengas tuntui olevan vieras keksintö, kun siitä tiedustelin. C&r hommista unohdin kysyä. Antsan kanssa laskettiin yhdet pienet kirret takaisin. En tiedä tehtiinkö jotain väärin. Väkäsettömillä kyllä kalastettiin ja nopeasti kalat takaisin elementtiinsä pääsivät ja voin vakuuttaa, että elossa ovat seuraaville kalamiehille. Vanhana jankkaana jälleen kerran palaan siihen, että jos olisi ollut uimarannalla kyltti kera laminoidun A4 jossa olisi kalastussäännöt, niin ei tarvitsisi arpoa ja miettiä, että onko joku sallittua jos ei ole kiellettyä tahi päinvastoin. No 22 eemeliä meiltä tuli tuloja Camp Atraimelle ja yksi ehkä tasan kilon kirjo lammesta ylös otettiin.

Todella miellyttävä kuva jäi Kangaslammesta sekä eritoten syksyisestä lampikalastuksesta. Olen oikeasti yllättynyt sillä oletin lampikalastuksen olevan mukavaa kuin keväinen kivien keruu pelloilta maatalossa. Tätä lampihommaa varmasti jatketaan. Seuraavaksi sitten kopaisemaan Korpilohi Viitasaarella jos vaan aikaa siihen löytyy.

Kaunis aamu, laiha saalis

Oli viikottaisen Viannan-reissun aika. Tällä kertaa johtuen vaimon töistä se oli ajoitettava aamulle. Se olikin kyllä todella komea. Ajelin maakunnan läpi kohti Viannankoskea ja isänmaa näytti parastaan. Auringon kajoa ja usvaisaa maalaismaisemaa. Ilma oli vaan jo syksyinen eli Seatinkin mittari näytti 2-3 astetta koko matkan. Kosken rannalla Esa vahvisti nämä lukemat. Samalla tarkistin paljonko se kotiportti-Vianta väli on kilometreissä. Taisi olla n. 64km. Paikalle oli eksynyt myös toinen kalastaja ja hän näytti olevan virvelimiehiä. Muita kalamiehiä ei ollut luvassa ja sehän sopi meikäläiselle kuin sialle otsatukka.

Tiesin, että tällä kertaa olisikin jo kalat varmasti tiukemmassa. Ja niinhän ne olivatkin. Omalta osalta reissu alkoi aika veikeästi, kun virittäessäni pelivermeitä tulille jäi kutistesukka-looppi kätöseen. Johtuiko siitä, että dt siima oli aika ohutta. Vahvistin kuitenkin kutistesukan pään kuten ennenkin pikiksellä ja kesti viimeksi kolmen kirjon kanssa meuhkata. Noh, onneksi ei mennyt kalan kanssa. Takaisin kuitenkin koskelle eli virvelimies sai tarpeekseen jo hieman aamukasin jälkeen eli itselle oli pedattu mitä parhaat kalastussessiot. Kalastinkin tosi tarkkaan vesitilanteeltaan ennallaan olevia kuohun reunoja, mutta ei kerrassa mitään. Välillä vaihtelin patoluukun edusvallille, mutta ei niin ei. Kalat tuntuivat karttavan kaikkia pyyntejäni eikä edes edellispäivänä perhorasian sivuilla keskustelua herättänyt kirrepupakaan pelittänyt. Luukkumies Luttinen käväisi myös paikalla, mutta hän ei ollut patoluukkujen aukaisu hommissa. Valitettavasti...

Lopulta sain kuitenkin kalakontaktin, kun heitin laavun edustalta kivivallilta kohti Maaningan puoleisia luukkuja. Kala jurnotti pohjassa ja kun yritin antaa painetta räikkä soi eikä jantteri osoittanut kovin suuria yhteistyöhaluja. Lahna se ei ainakaan kroppakalana ollut. Sen tunsi liikkeistä. Jonkin ajan päästä tunsin kun vapa keveni kesken lyhyen spurtin ja tuli pari nopeaa potkua. Kelailin sisään niin ylimpään liitsiin oli tarrannut ahven. Jäi kyllä mietityttämään, että mikä junnasi alhaalla. Tuskin ehkä ahven olisi tullut jos hauki olisi ollut. Vai ottiko ahven ja hauki yhtäaikaa. Oliko sitten parempi kuha. Vai oliko uhfomiesten tekosia. No oli mikä oli, mutta sinne meni...

Sain vielä yhden tärpin kuohun reunasta ja bonuksena kiisken. Kohtuu monipuolinen on repertuaari mitä Vianta tarjoilee. Mutta siis summa summarum niin kylläpä vaan meni kulkuset pataan. Mutta ei kyllä tällä kertaa harmittanut. Maltoin syytää koko luvan ja oli tosi hieno keli. Kerrankin myös pysyin pystyssä koko luvan ajan. Saisi kyllä tuota vettä tulla lisää. Meni tänäänkin pitkälti toistakymmentä perhoa.

Pistetäämpä vielä loppuun kuva, kun löysin vaapun kiveltä laavun edustalta koskesta. Olihan se kahlattava hakemaan ja tätä uitellaan hauelle tytön kanssa vielä. Tällä on ilmeisesti haettu sitä "vähän" isompaa kalaa Viannan syövereistä...

Myrskyssä yllättävän mukavaa Viannalla

Tuolla pk.netissä jo hivenen arvostelivat synkkäsävyisistä kirjoituksista täällä blogissa ja toki ihan aiheestakin. Tänäänkin oli ainekset katastrofiin olemassa, mutta nyt oli vähän säkääkin mukana. Homma alkoi, että lähdin hakemaan postista Garry Evanssilta tilaamaani Greys GRXi+ kelaa. Pistivät Airflo Ridge Linen kanssa niin hyvän tarjouksen, että kävi Sulo Vilenit. Oli muuten brittipojat oikein valmiiksi puolanneet ja näköjään sain pohjasiiman kaupanpäälle. Varsin mallikasta toimintaa. Tällä kelan hakureissulla meinasi jo käydä kylmät, kun moottoritien ohituskaistaa ajaessani pikkasen rapiaa satasta työnsi rinnalta saabbi kylkeen. Pikkasen huusi ensin renkaat ja sen jälkeen torvi sekä valot välkkyivät. Onneksi ei pahempaa sattunut vaan about 10cm turvaväli jäi. Tulomatkalla kävin myös suomalaista kauppaa kannattamassa eli ostin Rialinnalta pohjasiiman sekä Air Cel pintasiiman dt-mallisena kutosluokkaan. Tämä oli halpa täsmähankinta Viannan likaisille ja teräväkivisille vesille. Tuntui päivän mittaan toimivan ihan hyvin.

Kotona jo rouva ihmetteli miten tuohon tuuleen voi mennä kalaan. Noh, onhan se mentävä kun olin luvan varannut. Soittelin Esalle ja kyselin illan kalastajien lukumäärää ja ikäväkseni kuulin, että viisi jantteria oli tulossa. Kysyinkin heti, että voinko tulla aiemmin kalaan. Ja se onnistuikin. Näin ollen saavuin kalalle jo hieman klo 13 jälkeen. Koski oli tyhjä eli näytti lupaavalle. Uutta kelaa kiinni ja pohjalle pientä pinkkiä liitsiä, keskelle kirrepupaa ja kärkeen Kullervo Kuulapäätä. Lähdin oitis kohti Pielaveden puoleista patovallia. Sain rauhoitettua intoa sen verran, että maltoin kalastaa kiven edustan, jolle olin aikonut heittämään. Siitäpä heti kolmannella heitolla kala kiinni ja kohtuu mukavasti oli kaverilla menohaluja. Ei mikään raketti kuitenkaan. Kirrepupan pettämä 1.8kg kirbeli avasi pelin ja Greys toimi kalan kanssa mukavasti.



Sitten pitelikin hivenen hiljaisempaa. Tuuli oli todella kova. Onneksi myötäinen. Rouvakin soitteli kotoa, että oli katolta lähtenyt savupiipun sadesuojapelti. Keskityin kalastuksessa lähinnä Pielaveden puoleiseen osioon. Jonkin ajan päästä sainkin saman kiven kupeesta mistä edellisellä reissulla tuli 2.5kg kirjo kalan kiinni. Tällä oli menohaluja ja vaikutti, että ehkä haluaaa mennä patoluukun läpikin. Kala ajautui kovaan virtaan jossa se hyvin nopeasti sippasi ja tuli kyljellään kohti. Kädet kävi kuin kattilan pesijällä, mutta en ehtinyt kelata kyllin nopeasti. Kala pyörähti virrassa kiven yli ja sanoi heippa. No näitä tulee. Ehkä olisi väkäsellisessä pysynyt. Tiedä häntä..

Sitten pitikin hiljaisempaa taas. Joitain ahvenia silloin tällöin. Ilmeisen paljon tuntuu olevan sitä lajia nyt Viannassa. Lähdin makkaranpaistoon joskus neljän maissa ja samaan aikaan tuli toinen perhomies paikalle rouvansa kanssa. Esalle maksoin luvat ja juteltiin joku tovi niitä näitä sekä nappailin makkarat huiviin. Esa kertoi, että kolme kalamiestä oli perunut tulonsa eli nyt ei ollut ruuhkaa. Yes! Virittelin uutta litkaa kehiin. Peruke muuten kuluu Viannalla aivan uskomattoman nopeasti. Liitsiä kärkeen ja pari pientä pupaa ylemmäs. Palasin vanhalle tutulle heittopaikalle, koska toinen kalamies meni Maaningan puolelle patovallin lipan alle. En kauhean montaa heittoa ehtinyt heittää, kun siima kiristyi ja alkoi räikkä huutaa. Oli pirteä kaveri. Pohjasiimoilla käytiiin ja ilmeisesti asukki oli aiempia istutuskertoja. Se noilla lötköillä on, että kun ne sippaa, niin sen jälkeen tulevat suht helposti haaviin. Niin tämäkin. Kala oli 60g pienempi kuin ensimmäinen ja puri mustakuulaiseen pinkkikauluksiseen keltavihreä runkoiseen pikkupupaan. Esakin oli vielä paikalla ja rupateltiin taas tovi ja aloin lopulta etsimään puukkoa. Olin sitten sen pudottanut jotenkin mystisesti koskeen. Onneksi halpa taittomalli prismasta. Toinen porukka lainasi ystävällisesti teräasetta jotta sai evämakkaralta suolet lokeille.



Toinen perhomies saapui lipalta ja kehottelin häntä menemään Pielaveden puoleisen kuohun alle. Sinne hän painuikin ja toivottavasti on kalaa tullut illalla. Itse totesin, että annetaampa toiselle kalamiehelle rauha, että saa kalastaa nautiskellen patovalleja yksin. Kaksi kalaa kyllä riittää meidän perheelle. Oli tarkoitus käydä myös sillan alla olevaa virtaa kokeilemassa taimenen toivossa, mutta sen teki tuuli mahdottomaksi. Kaksi tuntia jäi lupaa jäljelle, mutta katellaampa ensi viikolla uudelleen jos vaan aikaa reissuun järjestyy.

Ihan mukava reissu siis oli ja onneksi tuuli ei lopulta sotkenut, kun käytännössä tuli selän takaa. Loppuun vielä parit vinkit Viannan kalastukseen. Pienet pupat toimivat esim. tämä: http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18240. Kalat ovat Pielaveden puoleisella kuohulla ja sen rajavirroissa molemmin puolin. Kuulapäät kohti vallia ja tuntuma pitäen vapaalla uitolla. Noilla teeseillä pitäisi kalaa irrota.

Tuuli sotki Nokisenkoskella

Oli viikottaisen kalareissun aika. Nyt järjestelyt näyttivät sille, että käväisen Nokisenkoskella. Rouvan yövuoro takasi etten voisi koskella olla ilta puoli kahdeksaa pidempään. Koska aamupäivän työposti oli hiljainen ja odottelen kommentteja, jotta pääsisin hommissa eteenpäin, niin lähdinkin ihan ajoissa tuumien, että tehdään illalla tarvittaessa hommia. Edellisinä päivinä oltiin myös pk.netissä heittotekniikasta keskusteltu ja koetin päästä tällä reissulla hakemaan rentoutta heittämiseen. Toisin kuitenkin kävi.

Koskella ei juuri kalamiehiä ollut yhtä kanootilla uistinta vetävää lukuunottamatta. Vesi oli ennätysalhaalla. Ei ole tuo ylimmäisessä kuvassa oleva saaren soraikko ennen ihan noin pahasti näkyä. Tai no varmasti joku muistaa vuoden jolloin on näkynyt, mutta ihan nyt lähivuosina. Edellisenä iltana sain vinkkejä kalastaa syvää uomaa sillan kupeesta ja sitä koetinkin vähän aikaa. Oli kohtuu vaikeaa heittää, kun alajuoksulta tuuli aikuisten oikeasti kuten videolta näkyy



Kahlailin myös saareen ja kävin syvän uoman kalastelemassa sekä larvoilla että liitseillä. Ei havaintoa kaloista. Ainoa havainto oli sorsaemon ränkytys, kun ajoi pikkuhiljaa muuttokypsän poikueensa toiselle rannalle. Syykin selvisi pian eli syvänuoman kivipakalla puikkelehti minkki. Loistava otus jolle ei luontaista vihollista ole suomen luonnossa. Eikun vaan kettutytöt kaikki vaan vapaaksi luontoon...



Kävin jututtamassa kanoottimiestä, kun hän oli saaressa lippaa viskomassa matalanuoman niskalla. Kertoi kaksi 45cm taimenta aamulla saaneensa uistellen ja toisen laskeneen pois. Edellisenä iltana oli kuulemma matalassa uomassa näkynyt myös isompia kaloja. Niitä ei vaan perinteisesti ollut saatu ylös. Piakkoin sain itse tarpeekseni varsinkin kun sillanympärystöön ilmestyi virvelimiehiä ja en voinut jäädä myöhäisempää iltaa odottamaan sekä sitä kautta mahdollista tuulen tyyntymistä.

Täytyy sanoa, että harmittaa kyllä kovasti tämä reissu. Oli vähän toisenlaiset odotukset. Mutta näitä sattuu eikä tuolla tuulessa oikein ollut mitään järkeä syytää, kun ei ollut pakko. Ensi viikolla pitää harkita Viannankoskelle reissua keskiviikkona. Nokisella kyllä kalaa tuntuu olevan, mutta taidan ehkä säästää viimeisen ilmaisen reissuni sumariajalle. Tämä vuosi oli vaikea Nokisella meikäläiselle. Keväällä kolme kalaa ja siinäpä ne sitten olikin. Ei tosin nyt hirveän montaa reissua tullut tehtyä ja viime kesän tapaisia läpiyön keikkoja ei tainnut olla yhtään.