Pieni harjus saaliiksi ja isomus irti Äyskoskella

Viimein löytyi se rako, että pääsi koko kesän odotetun Äsyn reissun suorittamaan. Harmi vaan, että se meni myöhempään heinäkuuhun eli odotettavissa "ensikertalaiselle" vaikea keikka. Siis vielä kerran kertauksen omaisesti eli oma Äyskosken kesäkalastus on ollut virvelöintiä sekä viime keväänä muutama hyvin hiljainen sumarikeikka perhovälinein. Eli suomeksi keskikoskea en ollut perhostellen aiemmin nykäissytkään.

Onneksi kuitenkin paikalla oli paljon osaavia kavereita ja tietysti etunenässä Juhana Helmenkalastajat Söde ja Matti..Mistä nimi, niin katsokaa ao. kuvasta leuan ja hartioiden välistä. Mukana oli myös Häkkisen Ville sekä Pehkosen Janne. Kaikkiaan varsinaisen kalastusluvan ostaneita taisi olla 6kpl. Reissu alkoikin mainiosti Pehkosen kanssa oluen nauttimisella lodgen terassilla. Myös Häkkinenkin siihen saapui kalajuttujen turinointiin mukaan. Parin tuopposen jälkeen olikin aika viritellä kamoja valmiiksi ja sitä ennen Ville tosin esitteli ansiokkaasti kävelysillan pelipaikat sekä vinkit kalastukseen. Samalla nähtiin, kun joku nuorempi jamppa koukutti pitkän peilin alapuolelta klinkillä 42cm ja 50cm taimenet melkein peräkkäisillä heitoilla. Vaikutti lupaavalle... Klo 18 sitten siimat jo allekirjoittaneeltakin kastuivatkin



Yhden laskun ehdin kävelysillan ympäristössä tehdä larvojen kera, kun taas oli mentävä terassille Söden ja Matin saavuttua. Pojat olivat saapuneet köyhän miehen Law & Government säätiön kuormurilla sekä ottivat vähän rennommin ja niinhän kuumalla kelillä kannattaisi ottaakin. Itsellä oli taas oli kova kytö kalalle ja lähdinkin kalakioskin kulmilta nousemaan pinturin ja pupan kera. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että on vielä pitkä ja kivinen tie pinturi-kalastuksen saloihin. Sokkona tosin syydin ihan uittamisia harjoitellen. No jokatapauksessa nousu saaren kupeelle ilman havaintoja. Janne tulikin siinä vastaan ja oli jonkun harrin saanut pintureihin nousemaan.



Jatkoin pinturointia kävelysiltaa kohden vailla tapahtumia. Sitten taas larvastellen, mutta ei mitään. Iltakin alkoi hämärtyä ja kalamiehiäkin alkoi olla varsin mukavasti. Häkkinen oli käynyt kosken lopppuliukua syytämässä tinselillä viimeisen pohjapadon tuntumasta ja saanut 57cm oikein virkeän taimenen. Ville nimittäin hallitsee tämän tinselöinnin...Illan hämärtyessä saaren ympärystössä alkoi olla sakkia kuin Elon pelissä joten lähdin kokeilemaan tinseliä maantiesillan alle. Ei tapahtumia. Palasin kävelysillan tuntumaan ja siinä n. puoli yhdeltä sain heti sillan alta parit potkut tinseliin. Ei vaan pysynyt kiinni. Sitten hetken nojailin sillalla ja totesin olevani aivan liian sippi kalastamaan. Turhaan tuli aloitettua liian aikaisin ja edellisen yön heikot unet painoivat. Lisäksi helteessä tuli pari päivää vajaa kasailtua niin eihän se lihava konttorirotta moiseen ole tottunut. No jokatapauksessa lähdin kotipaikalle tuttuun sänkyyn unille ja rehellisesti sanottuna nukuin parhaan kalastusajan yli, mutta kyllä mieluummin kalastan virkeänä kuin aivan silmät ristissä. Ja meikäläisen kahluu on nähty väsyneenä, kun ei tahdo pysyä virkeänäkään pystyssä.



Aamulla palailin takaisin pelipaikoille seiskan maissa ja siellä olikin hiljaista. Larvastelin nopeasti patola2 alapuoleista virtaa ja lähdin sitten larvastelemaan patolan yläpuoleista maantiesillan alapuolella olevan virran reunaa. Sieltä sainkin 31cm harrin (mitattu verraten vaparenkaisiin ja nopsaan laskettu veks) ja ikäänkuin totaali mp oli vältetty. Kävin myös lirkkimässä siltamontut molemmin puolin tietä. Ei tapahtumia. Soittelin enolle ja kyselin kalakioskin avautumisaikaa. Siihenkin oli vielä joku tovi. Kävelin takaisin riippusillalle ja mietin, että joko kahvia odottelemaan vai heittäiskö vielä. Päätin kuitenkin kokeilla pitkän peilin larvastuksen, koska paikka oli saanut olla rauhassa. Sieltähän se sitten peilin alaosasta nasahti. Ensin tuntui pari potkua ja hätkähdin itsekkin, että kalakos siellä. Kalahan se siellä ja kohta huuti räikkä kuin viimeistä päivää ja vavasta tunsi, että nyt viedään ja aikuisten oikeasti. Oli todellakin vauraampi taimen. Tätä lystiä ei vaan kestänyt kuin n. 5s, kun pamahti siima poikki. En tiedä mihin 0.22 katkesi. Heitin kolmen larvan litkaa ja ylimmästä tapsista nasahti. Ottiko se kiinni johonkin. Sitä en tiedä, mutta mietin vielä pitkään. Koeponnistan kyllä solmut joka kerta, kun teen perukkeen. Vähän aikaa oltiin aika hiljaista poikaa keskellä virtaa.



Painuinkin kahville ja kiitokset ilmaisista kahveista Lohimaalle. Palasin vielä hetkeksi syytämään kävelysillalle, mutta tapahtumat jäivät kolmeen oikein komeaan +50cm taimenen hyppyyn jolle ei meikän tarjoilut kelvanneet. Pikkuhiljaa kuulin myös yön saldot eli Söde oli saanut 58cm ja 52cm taimenet. Jälkimmäinen Caddiksella. Pehkosen Jannelle myös miellyttävät 57cm ja 42cm. Södeltä oli karannut joku about 60cm kala sekä Matti oli karkuuttanut todella ison taimenen Patolan suvannon yläosasta ilmeisesti loppuliu'usta. Kalaa siis oli ja kuten tunnettua, niin yöllä oli ollut kovin syönti. Mutta tämä oli hyvää sekä arvokasta (monellakin tapaa) opettelua ja tuli päästyä kahlaamaan ja tutkimaan paikkoja. Samalla tuli paljon hyödyllistä tietoa yleensäkkin Äsyn kalastuksesta. Lähtiessä torjuin vielä lamaa hakemalla savukirren kioskilta. Täytyy sanoa, että oli oikein hyvää. Saapa nähdä jääkö rouvalle jahka ehtii iltavuorostaan. En ainakaan itse havainnut suuria makuhaittoja vrt löytynlohen savukirret. Mutta tämän kesän Äyskosken kalastus oli tässä. Nyt on luvassa Nokisenkosken ilmaislupia. Hieno koski, mutta valitettavan harvoin pääsee. Ensi keväänä viimeistään uudelleen ja kesällä haetaan sitten revanssia.

Kesäkauden hiljaisin reissu osui Nurmijoelle

Oltiin sovittu Hujasen kanssa, että käväistään reissu Nurmijoella. Siitäpä sitten tulikin omalta osalta koko kesän hiljaisin joskaan ei kuivin keikka. Ajelin torstaina Koirakoskelle odottelemaan toista sankaria ja ehdin siinä kalastella noin tunnin verran. Vettä oli suhteellisen vähän, mutta kuitenkin vielä riittävästi. Kalamiehiäkin näkyi ja lähtiessä niitä alkoi olla jo varsin kiitettävästi. Koirakoskelle on muuten annettava erikoismaininta tähän asti siisteimmästä ulkohuussista johon olen näillä kalapaikoilla törmännyt. Oli hirsisen mökin katonrajatkin oikein tilkitty itikkaverkolla. Hienoja ja viihtyisiä pelejä nämä nykyiset käymälät. Melkein pitäisi takapihalle yksi saada.



Itse kalastuksesta siellä ei jäänyt kauheasti jälkipolville kerrottavaa. Lähinnä larvastelin isoa kalaa etsien loppuliu'usta. Saaliiksi tuli vain 2 ahventa ja salakka. Niin ja oli muuten pojat kohtuu napakka hiki. En tiedä onkohan olemassa huurtumattomia aurinkolaseja, mutta jos ei, niin mulla on ihan mahdottomat kapistukset kesälämpöisillä käyttää. Yhdessä takavuosien katusählyturnauksessa Kuopion satamassa kuuluttajakin muisti finaalia pelatessa hehkuttaa kentällä olevan suomen hikisimmän miehen...



Kun Kiuruveden ihme kalastavalle maailmalle saapui paikalle, niin lähdettiin ajelemaan Päsmärille. Siellä saatiinkin kalastella todella rauhassa. Ainoastaan yhden kalamiehen näin vilaukselta joka ilmeisesti kävi pikaiseen niskan kopaisemassa. Päsmäri olikin paljon pitempi kuin muistin eli olin käynyt virppakamoilla siellä joskus 2000-luvun alussa. Nyt pääsin tekemään oikein mainion laskun, mutta taimenista ei tietoakaan. Ilmeisesti edellisestä istutuksestakin oli kulunut jo 4 viikkoa. Lasku huipuntui, kun esittelin uimataitojani Hujaselle. Jokeen kaatunut puu jatkuikin pidemmälle kuin oletin ja eikun siitä nurin sekä housuihin suht mukavasti vettä. Hujanen oli saanut kaksi pientä taimenta, mutta mittakaloista ei havaintoakaan. Sinällään mukava ja opettavainen keikka eli kalapaikkoja tuli opittua sekä jälleen uusi koski korkattu perhovälinein. Samoin kuin Koirakoskikin.



Päsmäriltä suunnattiin Mäkärälle ja itsellä oli mielessä, että jospa vaikka harjusta sieltä saisi, kun sitä on ajoittain ollut mukavasti. Mäkärällä olikin pari kalamiestä meidän lisäksi, mutta varsin mukavasti mahtui kalastamaan. Toinen kaverikaksikosta olikin saanut nippanappa mitallisen taimenen. Itse kahlailin ylempää kosken yli kunnioittaen tontit ja aloin larvastelemaan kaatuneen puun yläpuolista virtaa. Larvastelin todella tarkkaan ja vielä tein uuden laskun siten, että vaihdoin pupan rinnalle muddlerin. Ei niin kertakaikkiaan yhtään mitään. Yökin alkoi pimentyä ja lähdin laskeutumaan etsimään Hujasta. Eikös vaan siinä kaatuneen puun kulmilla tullut rypästyä ja selälleen koskeen siten, että kauluksesta vettä sisään kunnolla. Noh ei ollut uutta. Hieman tämän jälkeen tein myös löydön eli kiiltomato loisti pusikossa. En muista ennen nähneeni. Villin näköinen epeli.

Hujanenkin löytyi ja heti vaatimattomaan tyyliin kaiveli kameransa ja esitteli kuvaa muutaman millin yli 40cm taimenesta. Oli kuulemma ollut tosi pirteä kaveri ja ottanut oliiviin pupaan. Laiha kuitenkin kuin mikä ja oli päässyt nopean kuvauksen jälkeen takaisin koskeen. Tämän jälkeen lähdettiinkin autolle hieman matkalla larvastellen sekä seuraten, kun kaverikaksikosta toinen sai vielä napakan kokoisen säyneen tinselillä.



Ajettiin vielä ennen yhtä Koirakoskelle, mutta Hujasen viettämä perheturnee kymenlaaksossa sekä itsellä märät kamat & edellisillan aamukahteen kestäneet naapurin lomanaloittajaiset veroittivat voimat eli ei enää kalavehkeitä kaiveltu koirakoskella esille. Ajeltiin kerhonmökille makkaranpaistoon ja nautiskeltiin putelin verran puoliksi kalle-viinaa. Maailmakin on nyt jonkun verran parempi paikka. Summa summarum: toooodella hiljainen reissu kalojen suhteen. Mukavaa kyllä oli silti vaikka uituakin tuli ihan kunnolla. Nyt alkaisi sitten lomien viimeinen viikko. Olin himoinnut sille viikolle reissua Äyskoskelle, mutta en tiedä miten sen käy. Mulla on 3vrk ilmaista kalastusta Nokiselle ja voi olla, että käytän niitä nyt pois. Riippuu taas niin monesta asiasta, mutta se mikä on varmaa, niin tuskin voi enää hiljaisempaa reissua olla kalojen suhteen luvassa.

Nokisenkosken taimenrieha

Taisi olla maanantai vai tiistai, kun kuluneella viikolla tuli puhelu ennalta tuntemattomasta numerosta. Ajattelin, että sieltä joko tarjotaan maailmanpelastajan roolia kopterin tukijana tahi jotain uskomattoman räväkkää Pelastakaa hyvän tähden edes lapset -lehden tarjousta. Eipä osunut kohdalle kumpikaan vaan Ford-mies jumalan armosta eli Tiihosen Petehän se kyseli tuuraajaksi Nokisen taimenriehaan opastushommiin. Sainkin järjesteltyä asiat siten, että pääsin lähtemään junioreiden pariin.

Itse taimenriehahan koostui kahdesta osuudesta. Nokisella sai ilmaiseksi kalastaa klo 12-17 sekä klo 17 tarjoiltiin jossain lähiseudulla rantakalaa. Laakkosen Laurin kanssa turistiin pitkät tovit siinä n. 11.30 alkaen ja mm. vähää vesitilannetta pohdiskeltiin sekä kalastuksenvalvonta-kuvioita. Muutamia kalamiehiä tulikin paikalle ja yksi perhe pyysikin virvelöintiin opastusta. No siitäpä niihin hommiin ja siinäpä se päivä menikin rattoisasti hieman neuvoen ja suurelta osin myös turisten sillalla kalamiesten kanssa. Porukkaa oli varsin kivasti ja tunnelma oikein mukava.

Kalatapahtumiakin tuli vaikka keli oli kyllä kovin kirkas. Ja todella tuulinen! Sillan yläpuolella sai keski-ikäinen perhokalastaja mukavan kalan kiinni vihreään liitsiin. Väänsi kalan kanssa varmaan 10-15min ja oli miellyttävä sillalta tilannetta seurailla. Erikoisuutena oli, että kiinni olleen kalan perässä n. puolen metrin päässä ui tovin vastaava reilu 50cm taneli. Tämä kala valitettavasti karkasi juuri ennen haavia. Hieman turhaan kalamies otti perukkeesta kiinni ja kala potkaisi siiman poikki. Tapsikin liitsi hommaan mielestäni turhan köykäistä eli 0.17.



Tämän jälkeen isä ja lievästi innokas poikansa saivatkin mukavan kalan. Tai isä sai ja poika haavitsi. Suhteellisen tuore 55cm istari otti sillan alta oliiviin kuulapää nymffiin. Sillan yläpuolella majaili myös mukavan kokoinen taimen jolle itsekkin koetin larvoja muutaman heiton roiskia, mutta oli niitä kuuluisia kioskin kumikaloja. Muita tapahtumia oli ollut saaren kupeella jossa vanhempi herrasmies oli karkuuttanut ison taimenen ennen haavia virvelillä. Itse kävin haavitsemassa ja samalla mulahtamassa koskessa vaatteet märäksi syvän uoman loppuliu'usta nuoremman Vesantolaisen kalamiehen oikein kauniin 47cm ehjäeväisen kalan. Oliivikuulapää tämänkin surma. Kala sai jatkaa matkaansa onnellisena. Vielä lähempänä klo 17 sai virvelimies ilmeisesti syvänuoman niskalta lotolla n. 50cm istarin.

Tapahtuma itsessään oli oikein mukava vaikkei opastushommia kauheasti tarvinnut tehdäkkään. Kalastajista valtaosa oli nuoria kuten pitääkin. Itse heittelin ehkä n. 30 heittoa ja eipä tuolla ollut tarkoituskaan kalastaa. Mukavinta oli nuoren pojan kossin ensimmäinen kalastusreissu ja sai pikkulippaan tarttumaan särjen ja veljensä sai ahvenen. Siitä se kalamiehen ura alkaa ja tämä kai taimenriehan perimmäinen tarkoitus onkin eli ohjata nuoria kalastajia hyvän harrastuksen alkutaipaleelle.

Kotiseutu tutuksi: Konnekoski

Oinasmaan Juuso sai houkutelluksi meikäläisen tutustumaan Konnekoskeen Rautalammilla. Jotenkin nihkeällä mielellä olin lähdössä, mutta lopulta kuitenkin tuli suostuttua. Siitäpä seurasikin taas tapahtumarikas keikka. Itselle tämä olikin perhokalastus-kohteena neljäs uusi tälle kaudelle. Aiemmin uusina tulivat Äyskoski keväällä, Ahvenkoski sekä Huopana. Vielä noita kohteita riittää tutustuttavana ja noista vaikka päällimmäisinä voisi mainita Karvion sekä Iisalmen Pitkäkosken.

Ajeltiin Konnekoskelle Nokisen kautta ja katsasteltiin nopeasti tilanne auton ikkunasta. Vesi laskenut edelleen. Koskessa oli todella vähän kalamiehiä. Ainoastaan yksi virppamies sekä yksi perhojantteri saaressa. Siitä sitten sujuvasti ajeltiin Savon Taimenen & Tyyrinvirran ohitse Rautalammille ostamaan luvat. Koskella oltiin pikkuisen ennen iltakasia ja kalamiehiä paikalla olikin varsin kiitettävästi.

Kamoja laitellessa huomasin kauniimpaa perhokalastajaa lähestyvän ja samalla piti vilkaista vieressä olevaa autoa joka olikin varsin tuttu eli Artsihan se oli kanssa kosken rantaan saapunut rouvineen. Kertoili, että muutamia mukavia kaloja oli käynyt täräyttämässä, mutta eivät olleet kiinni pysyneet. Kuulemma myös alamittaista kalaa oli todella paljon. Virittelin larvat kehiin ja eikun syytämään. Eipä aikaakaan niin yksi reissun noin kymmenestä 30cm taimenesta kiinni. Samaan aikaan oikein miellyttävä kaveri Vantaan suunnalta sai larvaan paremman kalan kiinni. Sieltä nousikin varsin pätevä 54cm istari komealla pyrstöllä. Hän oli kyllä kaverinsa kanssa hyvä esimerkki herrasmiesmäisesti koskella käyttäytyvästä kalastajasta!

Pääsin larvastelemaan samoille kulmille ja itselle myös vähän parempi kala kiinni. Kala hyppyyn ja kohta irti. Sivusta seuranneet epäilivät, että oli selästään kiinni. Noh, eikun uutta putkeen. Eipä aikaakaan kun tuli oikein terävä ja hyvä tälli larvaan. Strippasin siimaa sisään, kun se löystyi, mutta kala uikin kohti ja kohta veti spurtin. Ja taas irti. Oli tunne, että mitä helvettiä! Katsoin siimaa, niin alin larva irti, kun kolminkertainen unisolmu oli pettänyt. Olen kalastanut koko ikäni käyttäen vain ja ainoastaan unisolmua vaapun, lipan, perhon kiinnitykseen ja ensimmäisen kerran kävi näin. Voin kertoa, että tämä pirun liukas siima ei enää ole käytössäni perhokalastuksessa (meni äsken kaapin perimmäiseen nurkkaan) vaikka varmasti hyvää onkin: http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=77&productid=137



Vähän tämän episodin jälkeen Artsi sai Carlin merkityn nelikymppisen (mikäli kuulin mitan oikein) kalan niskan tuntumasta. Koskelle myös saapui paikallinen perhokalastaja maalaisromanttisesti fillarilla. Eipä aikaakaan, kun kaveri 0.16 tapsilla mustalla pinturilla niskalta nappasi reilun 50cm kalan. Juuso kävi tarjoamassa haavitsemis apua, mutta ei ollut kelvannut vaan komiasti kala kiduskannesta ylös. Kala pussiin ja fillarin tanko kohti kotia. Näin se homma etenee. Siinä vaan haavi auki voi katsoa, että mitäpä sitä suotta koko iltaa syytämään.

Tästä innostuneena itsekkin laitoin Caddista siiman päähän ja niskaa syytämään. Pian sainkin 30cm kalan. Jäi varsin nätisti kiinni, kun samalla sen iskiessä nykäisin siiman takaheittoon. Jatkoin samalla linjalla ja taas mulahti perhoon. Nyt tuntui jo paremmalle. Mutta eipä mennyt mitta rikki vaikka tämäkin tosi kovan vastuksen kokoisekseen tarjosi. Olisiko ollut about 35cm. Helkkarin pirteitä olivat kalat!



Yöllä sitten olikin itsellä kaikkein kovimmat tapahtumat. Niskan ensimmäisen kiven takusesta tuli kunnon tällit larvaan ja heti tunsi, että parempi kala kiinni. Homma tuntui olevan hanskassa ja laskeuduin vallilta alemmas, jotta kai tämä muutaman minuutin päästä haavitaan. Kala oli "hivenen" toista mieltä ja otti aivan tolkuttoman spurtin virran yli vastarannan heittolaiturille mennessään hypäten. Ei mahdoton kala, mutta paras spurtti tälle kesälle. Scierran räikkä lauloi nätisti ja vapakin oli optimiasennossa, kun siima löystyi. Ja taas oli larva irti. Nyt oli siima katkennut. Mihin se katkesi en tiedä. 0.22 peruke olisi ehdottomasti pitänyt se paine kestää, kun räikkäkin varsin kauniisti huuti koko ajan. Vähän alkoi olla epätoivoinen olo jälleen kerran. Ennen tätä reissua olin karkuuttanut lyhyessä perhokalastus-historiassani yhden kalan Kellankoskella siiman katkeamisen vuoksi ja nyt tällä reissulla jo kaksi.

Jatkoin larvastelua samoilta tulilta ja eikun vaan taas parempi kala kiinni. Tai sille se tuntui. Tämä tuli ylöskin, mutta eväleikatulla mittaa 39cm. Mp keikka alkoi olla tosiasia. Joskus aamukolmen jälkeen niskalla pyörähti parempi kala ja Juuso sai sen kahdesti iskemään nymffi-pupa yhdistelmään, mutta ei halunnut tämäkään pilkkukylki ylös tulla. Vantaan miehellä oli myös yksi juna ollut vastarannalla kiinni. Ei ollut näyttäytynyt, mutta kovaa kyytiä oli kuulemma tarjonnut koko rahalla. Virppamies kantoi pois lähtiessämme tasan 40cm kalaa muovipussissa.

Sepäs oli semmoinen reissu. Tupla-mp keikka osa 2 Juuson kanssa. Konnekoski vaikutti varsin ok paikalta näin vähällä vedellä. Itse en sinne tulva-aikaan lähtisi, koska nytkin oli larvoissa 3-4.5g lyijyä paikoitellen. Pirun paljon oli eväleikattua alamittaa joskin seassa myös ehjäeväisiä. Olivat tosin myös oikein virkeitä ja tarjosivat mukavia tapahtumia. Erikoisuutena voisi mainita, että en saanut yhtään särkeä, ahventa tahi salakkaa vaan saman verran pientä taimenta kuin noita em. on normaalisti reissullaan tullut. Mutta jokatapauksessa kyllä tuolla voisi reissun uudelleenkin tehdä. Pistetään loppuun vielä kuva "polttopuista" jotka oli varattu kalamiesten iloksi. Kaikillahan on toki moottorisaha mukana peräkontissa...No okei okei...osan sai poikki poleksimalla

Huopanalla isompia ja pienempiä kaloja

Lähdettiin käväisemään Huopanalla Häkkisen Villen ja Iiron kanssa. Omalta osalta reissun teki jännittäväksi, kun tyttäret vuoronperään aamuvitoselta laatoittivat sänkynsä lähtöaamuna. Kiitokset tästä naapurustoon, kun oli synttärikemut järjestetty mahataudin juuri kärsineessä perheessä. Noh, jokatapauksessa eikun vessapaperia sekä jallua lääkkeeksi mukaan ja Ville koppasi meikäläisen kyytiin sekä totutun kaavan mukaisesti käytiin mennessä katsomassa Kellankosken vesitilanne. Vesi oli kyllä sielläkin laskenut melkoisesti. Luvat käytiin mennessä hakemassa ja meitä oli kalaan tulossa 11kpl, koska yksi oli kuulemma joutunut perumaan. Vatsataudin vuoksi...

Aloiteltiin Häkkisen kanssa kalastus torikosken yläosasta kutoselta, kun Iiroa ei kuulunut vielä kalalle. Oli äitinsä enon luona katselemassa/testaamassa jotain aika nostalgisia Kekkosen ja Ahon entisiä perhovehkeitä Huopanan kupeessa. Aika yllättävää silti myöhästyminen. Illan aikana kalasteltiin intensiivisesti tuttujakin ottipaikkoja, mutta kovin oli hiljaista. Ville taisi saada jonkun 35-40cm harrin sekä pienemmän taimenen jänönymffillä. Itselle lähinnä larvalla larvoja (ja niitä tuli paljon) ja särkeä oli koskessa myös todella paljon. Sain kyllä alhaalta sokkona uitettuun caddikseen mukavan tällin mahdollisesti harjuksen muodossa, mutta kala ei halunnut jäädä kiinni.



Jututin yöllä jotain kokeneempaa Huopanan kävijää ja hänkin kertoili, että hiljaista pitelee edelliseen yöhän verrattuna. Näin myös hänen seurassaan suomalaistuneen itämaalaisen (Korea tms.) ja sujuvalla suomen kielellä kertoi edellisiltana karkuuttaneensa torikosken sillan yläpuolelta n. 80cm taimenen 15min väsytyksen jälkeen. Tätä tarinaa tuki toisen kalamiehen viikko aiemmin näkemänsä n. 70cm kalan hyppy samalla paikalla..Nooohh..mitat elää ja näin se kuuluukin. Tapahtumat tahtoivat olla lujassa ja itselle lohikalojen muodossa ainoastaan jotain alamittaa. Iiron kanssa koetettiin mennä unille aamuyöstä, mutta itselle ei tullut uni silmään. Lompsin siitä niskalle ja siellä sainkin heti ensimmäisillä heitoilla mittakalan timppaan kiinni varsin rannasta. 10-15s potkujen jälkeen irti. Alkoi olla aika turhautunut fiilis.



Palasin larvastelemaan torikoskelle ja huomasin myös Villen sinne ilmestyneen sekä aurinkokin oli löytänyt itsensä takaisin taivaalle. Kohta kuuluikin huuto, että parempaa kalaa olisi kiinni. Ja niinhän siellä oli. Alla on jälleen video väsytyksestä. Pahoittelen, etten oikein päässyt perään paremmin ja ei tahdo lopusta saada kunnolla selvää (ei tuo olympus zoomaa). Toki muutama perinteinen V alkuinen sanakin videolla eli varoitus perheen pienimmille. Haavitsemis-episodin jälkeen "vikin" kala oli haavissa eli 65cm n. 3kg. Jonkinlainen Nykäsmäinen bon vojaas -tästä tapahtumasta tuli. Onnea kuitenkin isolla kädellä Villelle hienosta kalasta ja pönöstä! Pikkasen vapisi muuten kaverilla kädet ja niin se pitääkin kun enkat paukkuu...Ottipelinä muuten joku kuulaviherhypersuperpuperkuperlarva ottiväreissä #12. Kysykää iteltään tarkemmin..





Iirokin heräsi sopivasti tähän tohinaan ja palasi kalastelemaan ja Ville puolestaan unille. Jatkettiin larvastelu-linjalla. Itse sainkin ensin n. 30cm tanelin torikosken sillan luota ja heti perään 40.5cm istarin. Mp reissu oli vältetty ja simpanssi selästä ainakin hetkeksi. Myöskin olin tyytyväinen, että ensimmäistä kertaa sitomani jatkoperälliset pupat kelpasivat kaloille. Istuskelin oluen ääressä kalakioskin kupeella, kun Iiro tuli päättäväisin askelin tohkeissaan luokseni. Tämä on kyllä suht normaalia näillä reissuilla ja yleensä on vapaa poikki, paukkuliivit täynnä, lasit koskessa tms. pientä äksidenttiä. Mutta tällä kertaa oli sitten se mörkö käynyt larvassa kiinni sillan yläpuolella. Iirolla oli kädet jäätynyt aika pahasti, kun oli kalan hypyssä nähnyt ja eipähän tuo ihme ole. Mutta ei täysin sen piikkiin karkuutus vissiin mennyt, mutta suht nopeasti oli kala tiessään. Pettymys valtava. Ja ymmärtäähän sen. Ei ollut ensimmäinen parempi kala joka jäi saamatta haaviin Keiteleen mieheltä. Mutta päätä pystyyn vaan. Kyllä ne alkaa tulemaan myös perille!



Kalat aktivoituivat aamusta ilmeisesti yöksi tauonneesta kalastuspaineesta. Torikoskesta oli tapahtumia sekä Iirolla & Villellä ja karkuuttivat sieltä useamman mittakalan. Myös kuninkaanväylän alaosasta oli pienempiä istareita saatu saaliiksi. Jututeltiinkin niitä saaneita oikein mukavaa kaverikaksikkoa useammin reissun aikana. Puoli kahden maissa alkoi kuitenkin olla takki sen verran tyhjä, että oli aika lähteä kotiin. Olipahan taas reissu. Paljon tapahtumia. Minkäänlaisia hätsejä ei nähty ja hyvin vähän kaloja muutenkaan pintomassa tai pinnan yläpuolella. Niskalla koetin superpupaakin, jonka pienin kauniin nakkisormin väsäsin, mutta siinä oli koko ajan joku salakka kiinni. Siis lähinnä larvasteluksi meni ja samaa sanoivat muutkin eli esim. tinseliin tapahtumat nollassa. Saapa nähdä kuka on se onnellinen joka käyttää sen ison kalan haavissa sillan kupeesta vai ehtiikö taimen ottaa ritolat ennen sitä. Aika näyttää...

Loma!

Kauan sitä taas odotettiin, mutta vihdoinkin pärähti neljän viikon kesälomat. Ennen lomia velipoika kävi lapin keikan kavereittensa kanssa ja pojilla tuntui kovin mukavaa siellä olevan. Reissun kruunasi näätämöltä Iiron saama karvan auki 5 kg kala. Perho on kuulemma hyvässä tallessa ensimmäisestä saadusta lohesta..tai jalasta..no jokatapauksessa. Jopella oli ollut kuulemma Emma-vaapussa arviolta kympin kala kiinni, mutta hän oli halunnut spurtin jälkeen kiertää itsensä kiveen ja jatkaa uintiaan joessa...siis kala



Tosiaan loma alkoi ja kelit kylmeni välittömästi. Kirjoitushetkellä näyttää mittari seitsemää astetta. Huomenna maanantaina lähdetään Häkkisen Villen ja Iiron kanssa vuorokaudeksi Huopanalle. Saapa nähdä miten vähissä on vesi. Ainakin parhaat pinturihätsit jäänee näkemättä ellei säätiedotukset ole pahasti väärässä. Superpupia ja 14# caddiksia sidoin tätä varten. Noh larvathan toimivat aina. Sen oli ankkalinnalaiset huomanneet jo nyt pe-la yönä Vihalta josta oli Söde koukuttanut 64cm taimenen ja Häivikselle taisi tulla 55cm. Masakin oli kalan saanut (olikohan 53cm). La-su yön tuloksista ei ole tarkempaa tietoa...

Loppulomien osalta onkin reissut sitten ihan levällään. Äyskoskella on tarkoitus päästä vuorokausi käymään. Nurmijoen reissu on nyt vaakalaudalla kaverin kiireiden vuoksi. Viannalla on liian vähän vettä. Voipi olla, että Kellalla tai Kärnällä tulee käytyä ja tekisi mieli käydä uutena tuttavuutena katsomassa Karvionkoski. Siitä onkin jo hujasen kanssa ollut puhetta. Mutta tämmöisellä hyvin avonaisella planilla mennään nämä kesälomat.