sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Pohdintaa menneestä kaudesta 2009

Toinen täysi kausi perhovälinein alkaa olla nyt finaalissa. Sellaisia pakkasia on luvassa, että ei taida olla ennen vuodenvaihdetta mitään asiaa kalalle ja kuten todettua niin kyseessähän on kesälaji. Nyt on siis hyvää aikaa sidonnan lomassa miettiä miten se kausi oikein kokonaisuutena meni. Mitä tuli tehtyä ehkä oikein ja missä mentiin takapuoli edeltä petäjään. Jaetaan nyt aluksi vuosi kevätkauteen, keskikesään sekä syksyyn ja pientä pohdintaa noista jokaisesta omaa kalastusta silmällä pitäen.

Kevät:
Aloin aika varhaisessa vaiheessa käymään Äyskoskella halpojen lupien innoittamana. Valitettavasti kertaakaan ei sattunut sumarihätsit kohdalleen. Ehkä parhaiten pääsin sumareita näkemään Nokisella, mutta koko kevään aikana en nähnyt yhtään korennoilla ruokailevaa kalaa. Joka tapauksessa reissuja tuli jonkin verran alle. Ensimmäisellä reissulla Äsyllä oli kirjo kiinni pyrstöstä ja myöhemmin sain alempaa hivenen alamittaisen tanelin summassa uitetulla Nyblom Caddiksella. Erittäin paljon olosuhteista johtuen tuli kalastettua indikaattorilla, joka oli itselleni uusi tekniikka. Kalat vaan tuntuivat kiertävän sitomani larvat ja kivikopat todella kaukaa. Äyskosken kalastuksen summana yksi vaatimaton alamitta-taimen koko keväältä. Jospa edes kelit sattuisi paremmin kohdalleen tulevana keväänä, jotta pääsisi oikeasti haastamaan ruokailevia kaloja.



Kevään mittaan kävin myös kerran Viannankoskella pääsiäisenä. Tämä oli ainut reissu kaudella jolloin tuli oltua osittain istareiden perässä "tositarkoituksella" eli oli etukäteen tiedossa pääsiäisen istutus. Valitettavasti kalat olivat vaan suu kiinni silloin koko porukalle ketkä koskella olivat. No tämä ei kuitenkaan suuresti murheelliseksi allekirjoittanutta tehnyt.



Nokisenkoskella taasen kävin yhden lyhyen sumarikeikan ja korentoja olikin silloin räpiköimässä. Pelipaikoilla saaren kupeessa oli ruuhkaa joten tyydyin kyttäilemään kaloja venerannan pohjukassa. Pintakäyntejä ei vaan valitettavasti näkynyt. Myöhemmin keväällä sain veneestä käsin kauden avauskalaksi 54cm vanhan istaritanelin ja kyllähän se suun hymyyn veti. Pikkaisen ennen kahluukiellon loppumista sain vielä lyhyellä reissulla elämäni ensimmäiset tinselikalat syvänuoman niskalta kiviriutan luota jotka molemmat olivat niukasti yli 50cm. Alkoi näyttää, että tästähän voi tulla mukava kausi.



Kokonaisuutena kevät oli pienoinen pettymys johtuen sumarikeikkojen reisille menosta. Mutta erittäin paljon sain arvokasta oppia ja oli kunnia tavata Äyskoskella hienoja kalamiehiä ja ammentaa oppia konkareiden jutuista. Myöskin reissu Ahvenkoskelle ysitien kupeeseen toukokuun puolessa välissä oli miellyttävä. Sielläkin oli mittakala sillan alla kiinni, mutta halusi irrota hypyssä.



Kesä:
Kesän kalastukset aloitin Nokiselta. Jotain ihmeellistä tunnuin tekevän koko kesän väärin ja en saanut kevään jälkeen yhtään mitallista kalaa sieltä. Yksi virhe oli edelliseen kauteen, että ei tullut oltua yhtään kokonaista yötä kalassa. Tästä Nokisen kalastuksesta jäi paljon pohdittavaa nyt talvi-illoille.



Tuli käytyä myös pari reissua Huopanankoskella kesä-heinäkuussa. Paikka oli itselle uusi. Ensimmäisellä reissulla sain ensimmäisen perhoharjukseni ja yhden alamittaisen tanelin. Toisella keikalla sentään nippanappa mitallinen taimen pääsi haaviin ja useita pienempiä. Erikoisuutena oli, että olin kuvaamassa saman 65cm taimenen pussituksen molemmilla keikoilla. Ensin sen jallitti Kivistön Viki ja toisella kerralla Häkkis Ville. C&r kalastusta parhaimmillaan.



Saaliin osalta paras reissu osui kesäkuussa Kellankoskelle josta sain pari mitallista taimenta ja kontakteja oli useaan kalaan. Konnekoski oli taasen uusi tuttavuus kohteena, jonka uusi kalakaveri Oinasmaan Juuso sai ottamaan listalle. Siellä koski tuntui olevan täynnä alamittaista taimenta. Karkuutin siellä pari mittakalaa. Ensimmäisessä tapauksessa petti ensimmäistä kertaa eläessäni unisolmu luistamalla läpi ja toisessa tapauksessa kala katkaisi tapsin hirmuspurtin jälkeen. Kaksi heittoa tuon jälkeen maksimoitiin harmitus 39cm taimenen muodossa. Kokonaisuutena jäi mukava kuva Konnekoskesta. Niskalla oli mukava heittää pinturia ja alaosa oli enemmän larvastelu-osastoa.



Nurmijoellakin käväistiin Hujasen kanssa yksi reissu kesällä ja sieltä itselle totaalinen mp. Viannankoskella kävin kesällä ainoastaan kerran velipojan kanssa ja sieltä yksi kirjo lähti silloin mukaan. Koetin kovasti jahdata kuhia, mutta ensi kesää odottaa ensimmäinen perhokuha.



Kesän kruunasi reissu Äyskoskelle. Tuli aloitettua hölmöyksissään kalastus heti luvan alettua ja väsytettyä itsensä illalla pyytämällä tyhjää. Yöllä sentään yksi kala kävi tinseliä tukistamassa. Sitten korjasi väsy ja piti kotipaikalla käydä joku tunti nukkumassa. Aamulla sain patolalta nippanappa mitallisen harrin ja pitkästä peilistä karkuutin ison kalan larvasta. Peruke poikki ja pettymys oli suunnaton. No ensi kaudella uusiksi paremmalla taidolla ja menestyksellä.



Kesäkalastus meni kyllä suht penkin alle. Selkeä muutos ensi kaudelle on, että esim. Nokiselle on ihan turha lähteä alkuiltaa heittämään. Muutenkin pitää keskittää kalastus myöhäiseen iltaan ja siitä läpi aamuun asti. Se nyt ainakin suurimpana kehityspiirteenä on otettava huomioon tulevana kesänä. Yksi kesän miellyttävimpiä tapahtumia oli Nokisenkosken päällikkötason keskustelut Tervon kunnanjohtajan kanssa. Kellankosken reissu oli myös varsin onnistunut.

Syksy:
Syksyn kalastus oli jälleen pääsääntöisesti Viannankoskea. Reissu tai pari tuli myös tehtyä Nokiselle joista toisen sotki älytön myrsky. Viannalla hommat meni mukavasti eli kirjoja löytyi, kun edellisenä vuonna tuli opittua taktiikat ja pelipaikat. Toistakymmentä eväkästä sieltä tulikin saaliiksi. Olisi voinut tulla enemmänkin, mutta lopettelin ainakin pari kertaa, kun oli kaksi kalaa takataskussa. Taimenet kiersivät siellä perinteisesti. Aivan viimeisillä reissuilla yksi reilu 35cm taimen haavissa nopeasti kävi. Kuhat tuntuvan kiertävän myös tarjoilut. Yksi kuha tod.näk. oli kiinni patoluukkujen edessä, mutta se jäi arvoitukseksi mikä se lopulta oli. Toki kuhien osalta pitäisi Viannalla syytää kesällä, mutta silloin kyllä kiinnostaa enemmän taimen-kohteet.



Lampikalastus-neitsyys tuli myös korkattua Riistavedellä Kangaslammella. Yksi pieni kirre sieltä boobyyn saaliksi. Antsa koukutti mukavasti kalaa superpupalla ja kaikenkaikkiaan pintovat kirjot ja lampihomma oli pirun mukavaa. Harmi vaan, että reissu jäi ainoaksi.



Syksyn tiimoilta kalastus meni varsin mainiosti. En taimen-kohteissa juurikaan käynyt enää elokuun jälkeen. Tämän suhteen tuskin kauheasti tulen taktiikkaa kaudella 2010 muuttamaan.

Summa summarum:
Omalta osalta voisi kaudelle antaa arvosanan tyydyttävä. Heittäminen on kehittynyt, mutta ei minusta kilpaviskojaa saa. Kiinnostaa vähän turhan paljon tuo kalastus enemmän kuin heiton treenaus. Pintureita pääsi uittamaan turhan vähän ja koska ei tullut läpi yön kalastusreissuja oikeastaan muualle kuin Kellankoskelle, niin streamer-kalastus oli myös selkeästi vähäisempää kuin larvastelu.



Tulevan kauden tavoitteina voisi olla mitallinen pintaperhotaimen, läpiyön kestävät kalareissut ja ehkä ensimmäinen perhokuha Viannalta. Haave-osastolla on reissu Sevettijärvelle ja sitä kautta Näätämölle jos sieltä löytyisi noita mitä velipoika kannattelee alla olevassa kuvassa. Uusia kohteita kesällä voisi olla esim. Kermankoski ja ehkä Kymönkoski. Nyt sitten vaan odotellaan lämpöisempiä kelejä ja lähdetään niiden tullen Äyskosken 10e luville kohottelemaan Patolan laiturille.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Talvi saapui Savoon

Tässä on nyt pari kuukautta tullut kytättyä, että tulisi se hieman lämpöisempi ja aurinkoisempi päivä, jotta voisi yrittää pinturilla lähteä kiusaamaan harjusta Äyskoskelle. Alkaa näyttää aika pahalle sen suhteen. Lunta nimittäin lykkäsi aika mukavasti maahan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja ilmeisesti loppuviikosta jälleen pakastaa.

Kävin ostamassa ilmastointiruuveja joista tein nastat uusiin kahluukenkiini ja olihan niitä kuitenkin päästävä testaamaan. Hintaa hankinnalla oli kaikki 0.28e paikallisesta maxi-kodintukusta. Luontevinta oli niitä käväistä testaamassa todella liukkailla kivillä Viannalla. No näimpä kävinkin sitten hivenen vajaan 3h reissun heittämässä. Aiemmin maanantaina oli velipoika Iiro käynyt mp keikalla Esan purolla, mutta pari muuta perhomiestä oli saanut kalat mieheen. Toinen kaloista tosin mahasta tahattomasti rokastaen, mutta toinen kunniallisesti mustalla liitsillä suusta. Molemmat kirbelit olivat ottaneet klo 9 aikaan aamulla ja sen jälkeen ei ollut kuulemma merkkiäkään kaloista koko päivänä



Patoluukut oli jälleen laitettu kiinni ja vesi oli todella vähissä. Pääasiassa tuli tuon lyhyen session aikana kalastettua sekä patoluukkujen edestä lipalta että maantiesillan yläpuoleista suvantoa. Mitään kontaktia ei kaloihin tullut. Sen sijaan perhorasia harveni jälleen mukavasti. Heittelinkin tarkoituksella enempi vähempi munilleen menneitä sidoksia. Häiväläisen Harrikin kävi tarjoamassa maittavat pikasumpit (tämä murukahvi tunnetaan meillä töissä nimellä Haista V#¤tu -kahvi) ja ehkä reilun tunnin pätkän kalasteli seurana ilman saalista (lupa-asiat olivat kyllä ok vaikka lyhyesti Hartsa kävikin).

Noh, reissun päätarkoitus olikin siis testailla "nastoja" ja kyllä niillä pito oli parempi. En taida alkaa kuitenkaan niitä liimailla ainakaan vielä aquasealilla jos pysyisivät noin. Olisi helppo vaihtaa tarvittaessa uusiin terävämpi särmäisiin tai poistaa kokonaan jos tarvitseekin lähteä vaikka rauhalahteen naistentansseihin kesken reissun. Voi tosin nastojen kanssa käydä kuin Klamydian Nina Autio -biisissä joka meni suurin piirteen näin "vika on poken sen parimetrisen" eli perinteinen "ei tänään" -tyyppinen ratkaisu



Kylläpä se nyt alkaa oikeasti olla lopuillaan tämä kausi. Ei sille vaan voi mitään. Vesikin on virtapaikoissa erittäin vähissä ilmeisesti koko maakunnassa. Uskoisin, että korkeintaan yksi reissu tulee enää tälle vuodelle heitettyä jos sitäkään. Perhojen sidontaa olen aloitellut ja pääpaino niissä tulee olemaan larva yms. kulutustavara osastolla. Streamereita ei ehkä kovin kauheasti tule sidottua, koska niitä jäi mukavasti kesän jäljiltä. Ädlääminen eli uusien kamppeitten hankinta jäänee aika nollaan. Ei oikein ole mitään minkä hankintaa voisi perustella a: itselle b: saati vaimolle.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kahluukamoja testailemassa

Taas kävi niin, että oli suunnitelmia ja suunnitelman muutoksia. Kohtuullisen normaalia meikäläisellä ja kaikki ketkä on vähänkään enemmän käyneet kalassa allekirjoittaneen kanssa tietävät tämän perinteisen vatuloinnin. Kaikkihan oikeastaan alkoi siitä, kun sain uudet kahluukamat kotiin viime viikolla. Samalla kyllä sitten menetin kaikki keräämäni pisteet, kun en ollut tilauksesta rouvalle maininnut. Ostin siis taimen.comista housut (http://www.taimen.com/mt/product_info.php?cPath=316_77&products_id=5310) sekä kengät (http://www.taimen.com/mt/product_info.php?cPath=316_79&products_id=5301) ja näitäpä sitä oli päästävä testaamaan.

Ensin mietin, että sunnuntaina voisi käydä jossain ja ehdinkin jo Viannalle varata luvan. Sitten homma kuitenkin meni reisille Iiron mennessä Ruunaalle lauantaina Häkkisen kanssa ja ajattelin pistäytyä keskiviikkona, kun käytännössä hommat nyt työrintamalla meilin päivystystä ja speksailua. Mietin vaihtoehtoina Äyskoskeakin, mutta en pystynyt kovin montaa tuntia käymään joten oli helpointa käydä kuitenkin Viannalla ja samalla saisi kengille kunnon testin liukkailla kivillä. Myös Korpilohi kävi mielessä, mutta siellä ei olisi päässyt kunnolla kahlureita ja varsinkaan kenkiä testaamaan ja ilmeisesti lampikin on siellä jäässä.

Näinpä sitten käväisinkin muutaman tunnin keikan Esan purolla. Vesitilanne koskella ennallaan. Olin yksin kalassa eli siinä mielessä luksusta. Levää edelleen pirusti varsinkin patoluukuilla. Kaloihin en juuri kosketusta saanut. Ainoa positiivinen yllätys oli mustalla liitsillä saatu n. 36cm (nopsaan mitattu ja tunnistuksen jälkeen raakasti haaviin vedetty) suht pirteä ja kaunis taimen maantiesillan alta. Taisipa olla vasta toinen taimen itselle Viannankoskelta. Ja ennenkuin joku älähtää, niin taimenen rauhoitus on ko. paikassa kumottu ja ei siellä kutua muutenkaan tapahdu. Lisäksi syksyllä eritoten olen valinnut perhot ja kalastuspaikat siten, että ne mahdollisimman vähän taimenta kiinnostaisivat Viannallakin. Ehkä tuo musta liitsi ärsykekuulalla on niistä kovin taimen perho.

No tärkein anti reissussa oli kahluukamojen testaus. Taimenen housut olivat oikein hyvät. Täydellisen sopivat omalle päärynävartalolle. Sukkaosakin oli LK kokoisissa housuissa oikein hyvä. Eivätkä housut myöskään vuotaneet mikä oli yksi tarkoitus eli selvittää ennen ensi kevättä ettei ole valmistusvikaa. Henkselit olivat myös napakat toisin kuin vanhoissa jossa olkaimet eivät kuosissa pysyneet. Ainut pieni miinus tuli henkselien ja vyön kiinnikeklipsuista, jotka vähän ensituntumalta vaikuttivat heppoisilta. Olkaimet myös pysyivät mainiosti paikallaan kun piti heittää kepillinen vettä ja pikkaisen ihmettelen vetskarihousujen valintaa ainakaan pelkällä tyhjennyksen helpotuksen suomalla edulla. Noh ne on makuasioita.

Kengätkin olivat oikein sopivat ja kun käytin neopreenin päällä villasukkaa suojana, niin istuvuuskin oli liki täydellinen. Pohja noissa on kumia jonka materiaalista en ole varma. Pitivät suhteellisen hyvin, mutta limainen levä kivien päällä oli aika paha ko. pohjalle eli pito oli hieman heikompi kuin vanhoilla huopapohjaisilla siinä tilanteessa. Pitää harkita "nastojen" asennusta pohjaan. Ei vaan viitsinyt ostaa Taimenelta tätä sarjaa (http://www.taimen.com/mt/product_info.php?cPath=316_79&products_id=5217), koska oletan vastaavia ruuveja löytyvän ihan paikallisista kaupoista varmaankin alle eurolla. Saapahan nuo poiskin jos eivät toimi. Toki pitää katsoa, ettei ruuvaa pohjan läpi ja riko sukkaa.

Seuraava reissu on täysin auki. Taimenen rauhoituksen jälkeen vaihtoehtoina on oikeastaan kaksi paikkaa: Nurmijoki tai Vaikkojoki. Vaikko kiinnostaisi, koska sieltä voisi tavoittaa kisoihin istutettuja kaloja. Nurmijoella kalaa voisi löytyä varmemmin. Kummassakaan ei tarvitsisi kiusata kuteneita kaloja. Noh aika ja kelit näyttää minne mennään vai ei minnekkään. Tänään ensimmäistä kertaa muuten jääti jo vaparenkaitakin. Talvihan se sieltä tulee vääjäämättä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kauden viimeisiä reissuja viedään

Oli tarkoitus käydä Iiron kanssa heittämässä reissu sunnuntain ratoksi Viannalle, mutta perjantaina ilmenikin velipojalle kupittelukeikka Tampereelle -> menin sitten hyvässä seurassa eli yksin kalaan. Keli oli mukava ja tyyntäkin piteli. Kalassa oli aamun ollut neljä jamppaa ja kaikki pääsääntöisesti perholla kalastivat. Heitä kaikkia jututin ja ilmeisesti ainoa tapahtuma oli ollut laavun edessä aamulla, kun joku kala oli tovin tukistellut. Kuulin yhdeltä kalastajalta, että oli mukavasti koko kesän saanut kalaa Viannalta. Parhaana 58cm taimen, joka olisi oikein miellyttävä tuttavuus myös oman siiman päässä. Ei vaan ole näkynyt Viannan taimenia omissa perhoissa joskin toki perhovalinnat pitäisi siihen jahtiin olla hieman toiset.

Kivivalli oli miehitetty joten painuin suosiolla alas. Siellä olikin jo nyt mukavampi kalastaa, kun vesi oli noussut hiukan. Valitettavasti vain vesi on niin pirun kylmää ettei oikein kahlaus napannut. Alhaalla oli tosi hiljaista eikä mitään kontaktia kaloihin tullut. Pikku hiljaa tunnin kalastuksen jälkeen klo 14 lähtivät vallilta paiskoneet kaverit pois. Koetin padon edustalle kahlata, mutta vaikutti housujen kastuvan niin jätin väliin. Lähdin pois vallilta ja päästin pojat siihen, kun heillä oli vielä tunti lupaa jäljellä ja painuin larvastelamaan siltamonttua ja sen edessä olevaa virtaa. Eipä tullut kalaa sieltä eikä näkynyt tulevan myöskään vallilta.



Kolmen aikaan, kun pojilta loppui lupa menin heittämään vallilta ja kuten aiemmin jo mainitsin niin klo 15 on ollut hot. Näin tälläkin kertaa ja viime syksyltä tutulta ottipaikalta paukahti 1.5kg kauneinta kirjolohta mitä olen saanut Viannalta kiinni kirrepupaan (keltainenkuula, valkoinen runko). Kala ei silti kauheasti rimpuillut. Parin minuutin päästä haavissa.



Tämän jälkeen sitten hiljeni sitten taas. En malttanut olla käymättä patoluukkujen edessä ja se oli virhe. Sen verran kuitenkin vettä hörppäsi housut eikä kalojakaan näkynyt. Voin kertoa, että kun vettä valuu persvakoa alas näillä lämpötiloilla, niin se ei ole ihan top 3 juttuja mitä kalareissulta odottaa. No ahneella on se kuuluisa loppu. Iivos Antsa käväisi myös morjestamassa rannalla ja lähtiessä ennen klo 18 pyörähti myös Iiro rapulapäissään rupattelemassa.



Keli oli kiva. Kaloja jos olis enemmän väkisellä koettanut haalia, niin olisi pitänyt kahlata kivivallin edustalle virran ja vallin väliin ja käydä alhaalla kopaisemassa saunarannan kalastus. Nyt sitten alkaakin olla varmaan tälle syksylle Viannan kalastukset tässä ihan kelien sekä myöskin sen takia, että nyt pitää jo jossain muuallakin syytää. Kesällä tuli yksi ja syksyllä 11 kirjoa. Ihan kelpo saalis ja itse olen siihen tyytyväinen. Parannusta paljon edellissyksyyn. Aika monta reissua vielä tein, että en hampaat irvessä hakenut kiintiötä täyteen vaan kalastin paljon alle 6h. Mutta saapa nyt nähdä minne sitä vielä syksyn aikana ehtii vai ehtiikö talvi ensin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Rentoa meininkiä "kauden päättäjäisissä"

Oltiin sovittu poikien kanssa ikäänkuin päätösreissu samaantapaan Viannalle kuin oltiin keväällä Äyskoskella. Nyt kuitenkin illanvietto hivenen typistyi eikä porukkaa jäänyt Harrin nurkkiin yöksi notkumaan (tai näin luulisin) eikä tarjolla ollut Artsin maittavaa kookoskanakeittoa. Aamu kuitenkin alkoi siten, että kävin koppaamassa Söden ja Artsin kyytiin Kuopiosta. Menomatkalla oli Karttulan tiellä poliisitkin paikalla, kun paikallisen lemmikkihoitolan maasturi oli syvällä metsähallituksen puolella. Kelit on liukkaita joten tarkkana on syytä olla varsinkin aamuliikenteessä.

Jahka sain pojat koppastua kyytin, niin ajeltiin Siilinjärvelle ja siellä kohtaamispaikalle X saapuikin lähes yhtäaikaa toinen autokunta jossa olivat Iivos Antsa, Häiväläis Harri sekä Vehviläis Masa. Näimpä sitten suuremmin ihmettelemättä kohti Esan puroa. Esakin sattui sopivasti samaanaikaan paikalle vaikka taidettiin olla koskella jo 45min ennen luvan alkua. Olipahan vaan pirun kylmä aamu ja tätä pahensi suht navakka puhuri järveltä päin. Hyvin pian oli kaikilla rensselit läjässä ja eikun vaan nokka kohti hyistä Viannan vettä. Vesitilanteesta sen verran, että nyt oli laitettu Maaningan-puoleiset patoluukut kokonaan kiinni, mutta Pielaveden puolelta aavistus oli lisätty juoksutusta eli vettä oli ehkä 5-10cm enemmän kuin viimeksi käydessä. Porukka levittäytyi pitkin koskea ja Antsa taisi viimeisenä tulla ja suunnistaa perinteiselle laavunedus-kivivallille heittämään ja ei varmaan kymmentä kertaa heittänyt, kun ensimmäinen pieni kirre oli haavissa



Tästä ei kovin kauaa ehtinyt mennä, kun kohta taipui Hurja-Hartsalla vapa Pielaveden patoluukkujen edessä. Melkoisen haavitsemis esityksen jälkeen iso kirjo haavissa ja hymy miehellä mairea. Taisivat jotain jäädä Söden kanssa vallille juttelemaan ennen kalan tuontia autoille, niin itse vaihdoin kivivallille Antsan jalansijoille heittämään. Oletin, että kalaa varmaan tuossa aamusta olisi ennenkuin niitä on liikaa liitseillä häiritty. Parin heiton jälkeen sainkin siitä tarttumaan sateenkaariraudun kirkkaan vihreään blobbiin, joka oli kolmen litkassa ylimpänä, koska mustan piti olla päivän sana. Kala oli ilmeisesti tuoreita istareita eikä kovin ihmeellistä vastusta tarjonnut. Lähinnä omat haavitsemisasennon hölmöilyt olivat suurinta viihdettä tämän kanssa. Siitäpä sitten Harrin rinnalle toteamaan, että mitäpäs me lohenpyytäjät ja Esakin oli sopivasti paikalla. Esan puntari näytti Harrin kalalle painoa 3kg ja omalleni 1.9kg, mutta oma vaakani näytti kummallekkin 150g vähemmän. Testasin äsken insinööri-perinteille uskollisena vajaalla ämpärillisellä vettä sekä keittiövaakaa käyttäen oman vaakani luotettavuuden. Molemmat näyttivät punnukselle tasan 3040g joten taidan edelleen luottaa suht hyvin tuohon omaani. Tuo Harrin saama kala oli muuten varsin komean muotoinen eikä tuo kuva tee täyttä oikeutta. Ainoa kauneusvirhe oli pyrstön yläosassa oleva vekki evässä.



Näitten kolmen kalan jälkeen tilanne rauhoittui. Koskea kalastettiin ensimmäinen parituntia suht tehokkaasti joskin Antsa löi höntsäilyvaihteen päälle eli kalan saannin jälkeen ei kahlailu hirveästi nappaillut. Ruokatauolle ei ollut kellään mitään tapahtumia jos ei lasketa omista kahluuhousuistani näköjään vuotavaa vasenta neopreenisukkaa. Pakko on investoida uudet pöksyt. Ei voi mitään. Harmittaa myös, kun ostin tälle kaudelle uudet Orviksen kahluukengät, niin niissä on todella ohut huopapohja ja sekin alkaa olla melkein loppuun kulunut vaikken ole mitään pitkiä marsseja tehnyt.



Iltapäivästä hiljainen tahti jatkui joskaan Söden hetero- ja homoeroottisille tarinoille ei tuntunut tulevan loppua. Niitä tuntui olevan takataskussa suht ehtymätön määrä. Joskus kahden maissa oli koko orkesteri kaljalla rannassa (pois lukien kuskit eli meikä ja Antsa) ja itse virittelin punttia kasaan parkkipaikan alapuolisen pikkulirun larvasteluun. Pojat jatkoivat maailman parannusta, kun lähdin lirkkimään lirua. En ehtinyt kovin paljoa syytää, kun vapa niiasi ja siitä saatiinkin sirkushuveja koko orkesterille. Tämäkään kirjo ei mahdoton menijä ollut. Harri sen jonkun tovin jälkeen sai haaviin ja painoa otuksella muistaakseni 2.2kg. Itselläni oli jo kalaa, mutta ei tuntunut kenellekkään kelpaavan jotan otin puhelun Esalle. Sinne kala kelpasi ja hyvä näin. Ottipelinä muuten oli mustakuulainen pinkkikauluksinen ja keltavihreärunkoinen #12 kuulapää



Vähän tämän jälkeen Harri meni lipalle (yo. kuvassa keskipilarin vieressä. Tässä kuvassa siellä on Söde) heittämään ja aiemmin kun siellä käytiin, niin kertoikin minulle missä kalat siellä ovat. En saanut niitä silloin ottamaan, mutta tekijämies kyllä sai. Sieltä vaan Hartsa lirkki n. 2.6kg hopeakyljen. Tämän jälkeen ei kauheasti enää kalastettukkaan. Masa taisi testailla Söden lasikuitukeppiä ja itse testailin Artsin 11 jalkaista Vissun kepukkaa. Kalojen osalta reissu oli tässä ja ehkä se teki ihan hyvää koko kesän tamaaneja kaksin käsin repineille guideille ottaa välillä mp vaikka ei tainneet kumpikaan kovin väkinäisesti kalaa nyt jahdatakkaan.

Joskus puoli neloselta ajeltiin Harrin luo katsomaan taimen-aiheisia videoita ja syötiin isännän itsensä kauniin kätösin leipomaa oikein hyvää suklaakakkua jota koristi teksti "60". Itse olin vähän pihalla mikä tämän jutun juju oikein oli. No se selvisi pian kuitenkin eli samalla juhlistettiin Artsin ja Söden kesän maagisen 60cm rikkoutumisia taimenen kalastuksessa. Taisipa niitä Masakin useamman saada, mutta en ole varma oliko niitä saatu jo aiempina kesinä. Jospa sitä itsekkin vielä joskus.

Loppuillasta ei ole tarkkaa tietoa vaan itse poistuin paikalta pikaisen saunomisen jälkeen hieman ennen iltaseiskaa. Kiitoksia Matille luvan varailuista ja makkaroista, Harrille isännöinnistä ja eritoten kaikille oikein mukavasta seurasta. Reissulla otettiin suht legendaarisia kenkäpönöjä kaloista ja toivottavasti jotain kautta niitä saataisiin näkyviin. Nyt omat seikkailut jatkuvat vielä ainakin yhdellä Viannan-keikalla. Äsyllä kiinnostaisi myös käydä harjusta jahtaamassa ja korpilohella lammella. Mitkä sitten realisoituu niin luoja sen tietää jos hänkään.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Huonolla hapella

Nyt on vähän tylsä juttu luvassa Viannalta, kun ei ole edes kuvia laittaa. Mutta kävin tosiaan syytämässä reippaat 4h. Hieman vaan meinasi olla edellisen illan jäljiltä heikko happi ja se kyllä näkyi kalastuksessa. Melkoista puolivaloilla roiskamista. Mutta kerrotaan kuitenkin nyt parilla sanalla tästäkin reissusta...

Syksy oli saapunut ja lähempänä Viantaa oli maa valkeana ja loskaa maassa. Aamun kalastaneilla oli ollut myös myrskyä josta itse en mitään tiedä, koska heräsin vasta 11.50. Aamusta oli joku jantteri saanut kolme kalaa putkeen patoluukuilta ja kuulemma hirveällä vauhdilla aina palannut heittopaikalleen ettei vaan nyt joku muu sinne mene. Muilla oli pidellyt hiljaisempaa. Kaksi oikein mukavaa kalamiestä oli lisäkseni heittämässä 12h lupaa, mutta heillä ainut tapahtuma oli ollut pieni taimen.

Ensimmäinen tunti oli itsellä tosi hiljaista eikä mitään kosketusta kaloihin ollut. Pääsin joskus kolmen maissa viskomaan edellisen reissun ottipaikalle ja sieltähän kirbeli tälläsikin kirkkaan vihreään blobbiin. Sama perho jolla viimeksikin tuli pari kirreä. Ilmeisesti jälleen oli vanhempaa saapumiserää ja menohaluja oli kalalla tosi paljon. Suht pitkän taistelun jälkeen sain kalan kuitenkin haaviin. Ohikulkumatkalla ollut Paanasen Jani sattui sopivasti samaan aikaan rannalle ja siinä turistiin joku tovi. Veikkasin kalalle painoa 2.2kg ja vaaka näytti 2160g. Se veikkaus osui suht nappiin.

Sitten taas piti tosi hiljaista. Koetin kalastella paljon sillanalustaa, mutta en kyllä sieltä saanut mitään kosketusta kaloihin. Toiset kalamiehet menivät tulille n. klo 17 ja Esakin ilmestyi paikalle. Liityin itsekkin seuraan ja mukavat oli jutut taas. Pikkasen kyllä pitää vakavissaan alkaa miettimään dieettiä, kun Esa kauniisti totesi valitellessani olevani laiska kahlaamaan, että kyllä sinulle kahlaus tekisi hyvää. Edellisenä iltana piti käydä Sakari Kuosmasen Pieni sydän -kappale raiskaamassa, kun naapurin mielestä kovasti alkuperäisesittäjää muistutan. En todellakaan pidä karaokesta ja ei varmaan kovin moni meikän laulusta, mutta pakkohan se oli mennä kun olivat ilmoittaneet.

Tulilta lähdettyäni päätin vielä käydä parkkipaikan kohdalla olevaa lirua heittämässä, kun siitä tuntui kaikki muut paitsi itse saavan kalaa. Tällä kertaa sainkin jo sentään tärpin kivivallin juuresta. Mietin jo, että taidan lähteä kotiin, mutta päätin kuitenkin käydä vielä Pielaveden puoleisenkin virran viskomassa. Heittelin paljon siltaa kohti hiljaisempaan virtaan, mutta ajattelin kokeilla myös "kovemmasta" virrasta. Koviten virtaavasta osasta tälläsikin kala voimakkaasti kiinni. Jonkun aikaa epäilin, että onko kyseessä taimen, mutta pintakäynti paljasti kirjoksi. Tämäkin kala oli todella sähäkkä ja pahimman pulskuutensa menettänyt. Evätkin oli suht ok kunnossa kuten ensimmäiselläkin kalalla. Menohaluja oli hopeakyljellä pirusti. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen vielä repäisi paria metriä vaille pohjasiimoille. Mutta sippasihan tämäkin kala lopulta ja haavi kutsui. Eipä enää jaksanut alkaa tuon jälkeen heittämään, kun alkoi hämäräkin tulla. Toisen perhomiehen ilme oli aika paljon puhuva, kun jampat oli päivän tyhjää syytäneet. Sama ilme on ollut omalla naamalla lukemattomia kertoja.

Kelin suhteen kävi hullu munkki, kun piti olla myrskyä, mutta sain kalastaa täysin ilman vesisadetta ja tyynessä. Kun otin kahlurit veke niin silloin alkoi sataa. Mukava mutta väsynyt keikka oli. Väsymys oli kuitenkin ihan omaa tyhmyyttä hommattua. Seuraavan kerran kalalle sitten ensi viikonloppuna, kun poikien kanssa tullaan porukalla syytämään Viannan kuohuja

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kauden kovin vääntö syyskylmässä

Tarkoitus oli tiistaina käydä Viannankoskeen jälleen tutustumassa, mutta tällä kertaa siellä oli jotain ulkomaalaisia vierailijoita, niin reissu siirtyi vuorokaudella. Keli oli kylmennyt reippaasti ja kun pääsin koskelle alkoi sataa rakeita ja tuuli pirun kylmästi. Pikkasen kirosin etten ottanut kynsikkäitä mukaan. Muita kalamiehiä oli pari paikalla eli virvelimies oli ottanut paikan kuohun alta hotspoteilta sekä armoitettu suuren kuhan pyytäjä Hannu aka Karttulan mies oli myös saapunut. Molemmilla oli 12h lupa ja olivatkin jo aamukasilta saapuneet. Esa osasi kertoa, että virvelimiehellä, oikein mukavalla sellaisella, oli jo kaksi kalaa ylhäällä ja Hannukin oli yhden saanut.

Aloittelin kalastuksen menemällä patoluukulle lipan alle ja katselin, kun virvelimies nosti kolmannen kalansa (kiintiö on 4 kalaa/12h). Kohta Hannukin pääsi samoilta sijoilta väsyttämään toista kalaansa ja saikin kirjon ylös. Valkea liitsi punaisella päällä ei ottipelinä ketään varmaan yllätä. Kovasti pisti tämäkin kala vastaan. Itse pääsin samoille tulille, mutta pari puhelua sotkivat ja jouduin palaamaan takaisin autolle hoitamaan "bisneksiä". Pääsin kuitenkin samoille seteille uudelleen ja kun olin vaihtamassa paikkaa eli kelailin siimaa sisään, niin tälläsi kala kiinni. Yllättävän lujille pisti tämäkin. Kirkkaan vihreää Chartreuse-liitsiä puri. Kalan kun sain haaviin, niin paikalle tuli myös Paanasen Jani kaverinsa kanssa eli 5 jamppaa oli koskella.



Sitten pitikin itsellä hiljaisempaa tovin. Kävin kopaisemassa Pielaveden puolta vallin reunaa kahlaten sekä sillan yläpuolella olevia virtoja. Katselin myös, kun Paanasen kaveri sai kirjon "pikkulirusta" sillan yläpuolelta parkkipaikan kupeesta ja Jani koukutteli myös kalaa tehokkaasti sillan alta montusta. Virvelimies myös karkuutti ison kirren Maaningan puolelta luukkujen edestä perinteisesti juuri ennen haavia. Jahka paikkoja vähän vaihdeltiin, niin pääsin sinne itsekkin heittämään. Jonkun tovin päästä vietiin perhoa todella voimakkaasti. Selvästi oli isompi kille ja nyt sai tehdä tosissaan töitä. Kala otti kovan spurtin kohti ja onneksi pysyi knapekissa kiinni. Sitten mentiinkin taas jo toiseen suuntaan ja räikkä lauloi suloista virttään. Jokunen tovi meni ennenkuin sain kalan asettumaan haaviin ja selvästi oli vanhempaa istutuskertaa. Ei uskalla tajuttomasti lyödä painetta, kun ei tiedä aina miten hankautunut tapsi on ja pannulle on kala menossa. Taisi muuten olla meikäläisen isoin kille eli tällä painoa pikkasen rapiat 2.8kg. Alkoi olla jo kalaa omiksi tarpeiksi.



Juttelin tovit virvelimiehen kanssa ja palasin vielä edelliselle paikalle heittämään. Hannu totesi, että vaihtaa virvelin, kun ei käsi kestä enää heittää. Sanoi samalla, että yhden kalan kun saa niin lähtee kotiin. Noh, tovin ehdin syytää ja nyt tarjoilussa kelpasi litkan ylimpänä ollu valkoinen pinkkikauluksinen kuulapää. Kala olikin selvästi tuoreempaa istutuserää. Huikkasin Hannulle, että otatko tämän jos saan ylös, niin lähdetään kotiin lämmittelemään. Tuntui kelpaavan ja itsekkään en kalaa ryssinyt joten kiintiö oli täynnä. Mukavaa vaihtelua tämän kesän lukuisten mp keikkojen suhteen. Myöskin pari ekaa kalaa oli vanhempia istareita ja antoivat kelpo vastuksen. Mukava oli myös huomata, että keväällä ostamani vissun haavi toimii hyvin eli isompikin kirjo sopi helposti eikä tarvinnut käsin painaa kalan päätä haaviin kuten olen jonkun kuullut tekevän...

Hannun kanssa lähtöä tehdessä kuultiin, että kiitettävästi oli ainakin Paanasella käynyt kalaa haavissa. Kirbelit on nyt selvästi laajemmalla alueella, kun vesi on kylmennyt. Nyt kalaa saa varmasti ihan laavun edestä vallilla syytämällä eli kahlaus ei välttämätöntä. Kovaa vastusta tuntuu myös osa tarjoavan. Kylläpä siellä nyt kelpaa kalastella jos kirjojen pyyntiä ei kavahda. Niin ja saihan Hannu myös muuten n. 35cm taimenen. Mutta yksi ikävä puoli on Viannalle tullut ja se on vihreä pirun liukas limainen levä. Sitä on perhoissa koko ajan pohjakosketuksien myötä ja todella liukasta kengän alla.

Se oli semmoinen kolmen ja puolen tunnin reissu. Todella hyvät fibat jäi tuosta isomman kirren kanssa väännöstä. Muuten kalaa tuntui olevan paljon joten ei tarvitse rintaa rottingille vetää suorituksesta eikä elätellä luuloja olevansa kovakin kalamies. Nyt onkin sitten seuraava reissu auki. Näyttäisi, että se on 10.10 Viannalle Söden, Harrin, Vehviksen ja kumppaneitten kanssa ja sitä kautta käydään saunomassa kauden pölyjä Siilinjärvellä ja toivottavasti Artsikin olisi paikalla soppaa keittelemässä. Korpilohi kyllä houkuttelisi, mutta pikkasen epäilen, että se saattaa jäädä. Pitäs nimittäin hirvimetsällekkin ehtiä ja alkaa päivät olla viikolla turhan lyhyitä...

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Lampikalastus yllätti erittäin positiivisesti

Hain seuraa Kangaslammen kalareissulle pk.netistä (ei tarkoita päiväkahvit.net) ja sitäpä ei todellakaan pitkään tarvinnut odotella. Iivosen Antti Ankkalinnan Perhokalastajista pisti nopsaan viestiä, että olisi halukas lähtemään mukaan. Näinpä varmana nakkina otin tarjouksen vastaan ja sitä kautta sitten tehtiin vähän taustatutkimusta ja selvisi, että Kangaslammelta oli jo veneet käännelty mutta niitä sai käyttää. Ajelin varuilta kuitenkin maanantaina katsomaan veneiden ja airojen tilanteen sekä tapasin samalla sattumalta jälleen kerran viininpunaisella fordilla ajavan perhomiehen (mistä näitä oikein tulee) ja samalla turistiin kalapaikoista sun muista. Hän oli silloin saanut yhden kirjon Jyhis-tyyppisellä jatkoperäpupalla ja yleensäkkin kalat olivat olleet aika pinta-aktiivisia. Tarjoilu oli hyväksytty jos pupa oli aivan pintakalvon alla.



Kun nyt saavuin paikalle niin sama Ford napotti parkissa ja mies kohta rantaan soutelikin kirjon kanssa, kun olin jo sotisovassa rannalla Antsaa odottamassa. Samalla huomattiin hiekkarannan laiturin vierellä ruokaileva kirjo, joka ilmeisesti söi jotain pinnasta. Liekkö koivusta tippunut jotakin önninmönniäisiä. Antsakin saapui paikalle ja saatiin kaverilta vene käyttöön ja sitä kautta suunnattiin kohti vasemmalla olevaa lahdenpohjukkaa, koska siellä oli tuntunut olevan kaloja maanantaina ja oli ollut nytkin. Samalla katsottiin kauempaa, kun tämä tekijämies sai kirren nousemaan tod.näk. pupaansa ja otti kalan pois kuleksimasta. Kovin pirteitä kaloja. Tämäkin otti hyvän spurtin, kun huomasi kaverin haavin.



Itse olin viritellyt kaksi settiä eli #7 vavassa oli upposiima kera boobyn, liitsin ja nymfin. Demonissa taas pinturi ja pupa. Antsa taisi alusta asti viritellä superpupaa kehiin ja se kyllä pelitti todella hyvin. Itse aloitin perinteisemmillä välineillä ja en ehtinyt heittää kuin ehkä viisi heittoa, kun kala kiinni. Pieni kirjo oli hyväksynyt mustan boobyn yön timomaisilla silmillä. Edellisenä iltana sidoin elämäni ensimmäisen tämäntyyppisen kirjon surman. Samalla kokemusasteella oli itse kalastusreissu lampien osalta. Antsalla ei myös juuri sen enempää kokemusta seisovan veden touhuista. Jonkun aikaa vääntelin Gordonilla kirjoa ja Antsa sen kohta haaviin nappasi. Oli niin pieni (reippaasti alle kilon), että laskin takaisin kasvamaan. Pohdintaa tästä toiminnasta tämän jutun lopussa. Kuitenkin sähäkkä alku. Tämän jälkeen alkoikin suht näppärästi sataa. Ihan maahan asti kuten alla olevasta kuvasta selviää.



Sade onneksi taukosi ja päästiin taas tositoimiin, kun kelikin tyyntyi ja aurinko näyttäytyi. Antsa pääsi tarjoilemaan mukavasti pintakäyntiin ja näimpä kirre hyväksyi superpupan. Tämä oli selkeästi parempi kala. Valitettavasti jonkun tovin jälkeen ehkä hivenen turhan kovankin paineen takia 0.15 siima sanoi poks. Tämän jälkeen kalastus noudatti aika pitkälti sitä kaavaa, että katseltiin pintakäyntejä ja meikä tarjoili aika paljon myös booby, liitsi settiä hiljaisempina aikoina. Jonkun tovin päästä Siilinjärven Seat-mies sai superpupaan pienemmän kirjon kiinni ja ylös asti.



Käväistiin juomassa yhdet välikaljat autolla ja vielä sai Antsa yhden kalan kiinni superpupaan illan jo pikkuhiljaa hämärtyessä, mutta nyt oli tuulisolmu syyllinen siimankatkomiseen. Samalla kun ihailtiin todella reippaalla Catch a Fish-tyyppisellä lusikalla syytävää virppamiestä lähdettiin kohti "kotirantaa". Huomasin huopaillessa edessäni komean evällisen pintakäynnin ehkä vain 3-4m päässä veneestä ja löin jarrut päälle sekä huikkasin kohti keulatuhoa, että nyt sitä perhoa tuonne. Antsahan kääntyi vavan kanssa herkällä presentaatiolla kuin Jörn Donner tuolissaan ja näinpä vaan kirjo tarjoilun hyväksyi. Siitäpä sitten Iivosen perheelle ruokakala. Pirun pirteitä olivat kyllä. Kalat. Tämäkin väänsi ihan tosissaan jahka ensin tajusi, että tästähän saattaa pannulle joutua. Lopussa vielä pääsin itsekkin tarjoilemaan pinnassa käyneille kaloille, mutta meikän oliivipupa ja superpupa-tarjoilut ei kelvanneet. Näinpä sitten lähdettiin pikkuhiljaa autoille ja oltiin reissuun tyytyväisiä. Itse olin myös tyytyväinen uuteen Airflon ridge line pintasiimaan sekä eritoten siihen että Antilla on molemmat silmät vielä tallella vaikka monta tuntia huiskettiin samassa veneessä. Nopea jantteri väistelemään! Vähän kuin Keanu Reeves Matrixissa...

Loppupohdintoina voisi todeta, että syksyinen lampikalastus todella yllätti positiivisesti. Paljon tapahtumia ja pintakäyntejä oli mukavasti. Välillä vähän tuuli sotki. Ankkuri olisi syytä olla mukana, mutta noviiseina se unohdettiin. Kangaslampi paikkana oli todellakin jees. Sopivan kokoinen ja kalaakin tuntui olevan. 11e kera ruokakalan kelpaa ainakin allekirjoittaneelle hintapolitiikasta. Sääntöjä ei vaan löydetty mistään. Veneen vuokrasta ei puhelimessa mainittu mitään. Kelluntarengas tuntui olevan vieras keksintö, kun siitä tiedustelin. C&r hommista unohdin kysyä. Antsan kanssa laskettiin yhdet pienet kirret takaisin. En tiedä tehtiinkö jotain väärin. Väkäsettömillä kyllä kalastettiin ja nopeasti kalat takaisin elementtiinsä pääsivät ja voin vakuuttaa, että elossa ovat seuraaville kalamiehille. Vanhana jankkaana jälleen kerran palaan siihen, että jos olisi ollut uimarannalla kyltti kera laminoidun A4 jossa olisi kalastussäännöt, niin ei tarvitsisi arpoa ja miettiä, että onko joku sallittua jos ei ole kiellettyä tahi päinvastoin. No 22 eemeliä meiltä tuli tuloja Camp Atraimelle ja yksi ehkä tasan kilon kirjo lammesta ylös otettiin.

Todella miellyttävä kuva jäi Kangaslammesta sekä eritoten syksyisestä lampikalastuksesta. Olen oikeasti yllättynyt sillä oletin lampikalastuksen olevan mukavaa kuin keväinen kivien keruu pelloilta maatalossa. Tätä lampihommaa varmasti jatketaan. Seuraavaksi sitten kopaisemaan Korpilohi Viitasaarella jos vaan aikaa siihen löytyy.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Kaunis aamu, laiha saalis

Oli viikottaisen Viannan-reissun aika. Tällä kertaa johtuen vaimon töistä se oli ajoitettava aamulle. Se olikin kyllä todella komea. Ajelin maakunnan läpi kohti Viannankoskea ja isänmaa näytti parastaan. Auringon kajoa ja usvaisaa maalaismaisemaa. Ilma oli vaan jo syksyinen eli Seatinkin mittari näytti 2-3 astetta koko matkan. Kosken rannalla Esa vahvisti nämä lukemat. Samalla tarkistin paljonko se kotiportti-Vianta väli on kilometreissä. Taisi olla n. 64km. Paikalle oli eksynyt myös toinen kalastaja ja hän näytti olevan virvelimiehiä. Muita kalamiehiä ei ollut luvassa ja sehän sopi meikäläiselle kuin sialle otsatukka.

Tiesin, että tällä kertaa olisikin jo kalat varmasti tiukemmassa. Ja niinhän ne olivatkin. Omalta osalta reissu alkoi aika veikeästi, kun virittäessäni pelivermeitä tulille jäi kutistesukka-looppi kätöseen. Johtuiko siitä, että dt siima oli aika ohutta. Vahvistin kuitenkin kutistesukan pään kuten ennenkin pikiksellä ja kesti viimeksi kolmen kirjon kanssa meuhkata. Noh, onneksi ei mennyt kalan kanssa. Takaisin kuitenkin koskelle eli virvelimies sai tarpeekseen jo hieman aamukasin jälkeen eli itselle oli pedattu mitä parhaat kalastussessiot. Kalastinkin tosi tarkkaan vesitilanteeltaan ennallaan olevia kuohun reunoja, mutta ei kerrassa mitään. Välillä vaihtelin patoluukun edusvallille, mutta ei niin ei. Kalat tuntuivat karttavan kaikkia pyyntejäni eikä edes edellispäivänä perhorasian sivuilla keskustelua herättänyt kirrepupakaan pelittänyt. Luukkumies Luttinen käväisi myös paikalla, mutta hän ei ollut patoluukkujen aukaisu hommissa. Valitettavasti...

Lopulta sain kuitenkin kalakontaktin, kun heitin laavun edustalta kivivallilta kohti Maaningan puoleisia luukkuja. Kala jurnotti pohjassa ja kun yritin antaa painetta räikkä soi eikä jantteri osoittanut kovin suuria yhteistyöhaluja. Lahna se ei ainakaan kroppakalana ollut. Sen tunsi liikkeistä. Jonkin ajan päästä tunsin kun vapa keveni kesken lyhyen spurtin ja tuli pari nopeaa potkua. Kelailin sisään niin ylimpään liitsiin oli tarrannut ahven. Jäi kyllä mietityttämään, että mikä junnasi alhaalla. Tuskin ehkä ahven olisi tullut jos hauki olisi ollut. Vai ottiko ahven ja hauki yhtäaikaa. Oliko sitten parempi kuha. Vai oliko uhfomiesten tekosia. No oli mikä oli, mutta sinne meni...

Sain vielä yhden tärpin kuohun reunasta ja bonuksena kiisken. Kohtuu monipuolinen on repertuaari mitä Vianta tarjoilee. Mutta siis summa summarum niin kylläpä vaan meni kulkuset pataan. Mutta ei kyllä tällä kertaa harmittanut. Maltoin syytää koko luvan ja oli tosi hieno keli. Kerrankin myös pysyin pystyssä koko luvan ajan. Saisi kyllä tuota vettä tulla lisää. Meni tänäänkin pitkälti toistakymmentä perhoa.

Pistetäämpä vielä loppuun kuva, kun löysin vaapun kiveltä laavun edustalta koskesta. Olihan se kahlattava hakemaan ja tätä uitellaan hauelle tytön kanssa vielä. Tällä on ilmeisesti haettu sitä "vähän" isompaa kalaa Viannan syövereistä...

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Myrskyssä yllättävän mukavaa Viannalla

Tuolla pk.netissä jo hivenen arvostelivat synkkäsävyisistä kirjoituksista täällä blogissa ja toki ihan aiheestakin. Tänäänkin oli ainekset katastrofiin olemassa, mutta nyt oli vähän säkääkin mukana. Homma alkoi, että lähdin hakemaan postista Garry Evanssilta tilaamaani Greys GRXi+ kelaa. Pistivät Airflo Ridge Linen kanssa niin hyvän tarjouksen, että kävi Sulo Vilenit. Oli muuten brittipojat oikein valmiiksi puolanneet ja näköjään sain pohjasiiman kaupanpäälle. Varsin mallikasta toimintaa. Tällä kelan hakureissulla meinasi jo käydä kylmät, kun moottoritien ohituskaistaa ajaessani pikkasen rapiaa satasta työnsi rinnalta saabbi kylkeen. Pikkasen huusi ensin renkaat ja sen jälkeen torvi sekä valot välkkyivät. Onneksi ei pahempaa sattunut vaan about 10cm turvaväli jäi. Tulomatkalla kävin myös suomalaista kauppaa kannattamassa eli ostin Rialinnalta pohjasiiman sekä Air Cel pintasiiman dt-mallisena kutosluokkaan. Tämä oli halpa täsmähankinta Viannan likaisille ja teräväkivisille vesille. Tuntui päivän mittaan toimivan ihan hyvin.

Kotona jo rouva ihmetteli miten tuohon tuuleen voi mennä kalaan. Noh, onhan se mentävä kun olin luvan varannut. Soittelin Esalle ja kyselin illan kalastajien lukumäärää ja ikäväkseni kuulin, että viisi jantteria oli tulossa. Kysyinkin heti, että voinko tulla aiemmin kalaan. Ja se onnistuikin. Näin ollen saavuin kalalle jo hieman klo 13 jälkeen. Koski oli tyhjä eli näytti lupaavalle. Uutta kelaa kiinni ja pohjalle pientä pinkkiä liitsiä, keskelle kirrepupaa ja kärkeen Kullervo Kuulapäätä. Lähdin oitis kohti Pielaveden puoleista patovallia. Sain rauhoitettua intoa sen verran, että maltoin kalastaa kiven edustan, jolle olin aikonut heittämään. Siitäpä heti kolmannella heitolla kala kiinni ja kohtuu mukavasti oli kaverilla menohaluja. Ei mikään raketti kuitenkaan. Kirrepupan pettämä 1.8kg kirbeli avasi pelin ja Greys toimi kalan kanssa mukavasti.



Sitten pitelikin hivenen hiljaisempaa. Tuuli oli todella kova. Onneksi myötäinen. Rouvakin soitteli kotoa, että oli katolta lähtenyt savupiipun sadesuojapelti. Keskityin kalastuksessa lähinnä Pielaveden puoleiseen osioon. Jonkin ajan päästä sainkin saman kiven kupeesta mistä edellisellä reissulla tuli 2.5kg kirjo kalan kiinni. Tällä oli menohaluja ja vaikutti, että ehkä haluaaa mennä patoluukun läpikin. Kala ajautui kovaan virtaan jossa se hyvin nopeasti sippasi ja tuli kyljellään kohti. Kädet kävi kuin kattilan pesijällä, mutta en ehtinyt kelata kyllin nopeasti. Kala pyörähti virrassa kiven yli ja sanoi heippa. No näitä tulee. Ehkä olisi väkäsellisessä pysynyt. Tiedä häntä..

Sitten pitikin hiljaisempaa taas. Joitain ahvenia silloin tällöin. Ilmeisen paljon tuntuu olevan sitä lajia nyt Viannassa. Lähdin makkaranpaistoon joskus neljän maissa ja samaan aikaan tuli toinen perhomies paikalle rouvansa kanssa. Esalle maksoin luvat ja juteltiin joku tovi niitä näitä sekä nappailin makkarat huiviin. Esa kertoi, että kolme kalamiestä oli perunut tulonsa eli nyt ei ollut ruuhkaa. Yes! Virittelin uutta litkaa kehiin. Peruke muuten kuluu Viannalla aivan uskomattoman nopeasti. Liitsiä kärkeen ja pari pientä pupaa ylemmäs. Palasin vanhalle tutulle heittopaikalle, koska toinen kalamies meni Maaningan puolelle patovallin lipan alle. En kauhean montaa heittoa ehtinyt heittää, kun siima kiristyi ja alkoi räikkä huutaa. Oli pirteä kaveri. Pohjasiimoilla käytiiin ja ilmeisesti asukki oli aiempia istutuskertoja. Se noilla lötköillä on, että kun ne sippaa, niin sen jälkeen tulevat suht helposti haaviin. Niin tämäkin. Kala oli 60g pienempi kuin ensimmäinen ja puri mustakuulaiseen pinkkikauluksiseen keltavihreä runkoiseen pikkupupaan. Esakin oli vielä paikalla ja rupateltiin taas tovi ja aloin lopulta etsimään puukkoa. Olin sitten sen pudottanut jotenkin mystisesti koskeen. Onneksi halpa taittomalli prismasta. Toinen porukka lainasi ystävällisesti teräasetta jotta sai evämakkaralta suolet lokeille.



Toinen perhomies saapui lipalta ja kehottelin häntä menemään Pielaveden puoleisen kuohun alle. Sinne hän painuikin ja toivottavasti on kalaa tullut illalla. Itse totesin, että annetaampa toiselle kalamiehelle rauha, että saa kalastaa nautiskellen patovalleja yksin. Kaksi kalaa kyllä riittää meidän perheelle. Oli tarkoitus käydä myös sillan alla olevaa virtaa kokeilemassa taimenen toivossa, mutta sen teki tuuli mahdottomaksi. Kaksi tuntia jäi lupaa jäljelle, mutta katellaampa ensi viikolla uudelleen jos vaan aikaa reissuun järjestyy.

Ihan mukava reissu siis oli ja onneksi tuuli ei lopulta sotkenut, kun käytännössä tuli selän takaa. Loppuun vielä parit vinkit Viannan kalastukseen. Pienet pupat toimivat esim. tämä: http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18240. Kalat ovat Pielaveden puoleisella kuohulla ja sen rajavirroissa molemmin puolin. Kuulapäät kohti vallia ja tuntuma pitäen vapaalla uitolla. Noilla teeseillä pitäisi kalaa irrota.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Tuuli sotki Nokisenkoskella

Oli viikottaisen kalareissun aika. Nyt järjestelyt näyttivät sille, että käväisen Nokisenkoskella. Rouvan yövuoro takasi etten voisi koskella olla ilta puoli kahdeksaa pidempään. Koska aamupäivän työposti oli hiljainen ja odottelen kommentteja, jotta pääsisin hommissa eteenpäin, niin lähdinkin ihan ajoissa tuumien, että tehdään illalla tarvittaessa hommia. Edellisinä päivinä oltiin myös pk.netissä heittotekniikasta keskusteltu ja koetin päästä tällä reissulla hakemaan rentoutta heittämiseen. Toisin kuitenkin kävi.

Koskella ei juuri kalamiehiä ollut yhtä kanootilla uistinta vetävää lukuunottamatta. Vesi oli ennätysalhaalla. Ei ole tuo ylimmäisessä kuvassa oleva saaren soraikko ennen ihan noin pahasti näkyä. Tai no varmasti joku muistaa vuoden jolloin on näkynyt, mutta ihan nyt lähivuosina. Edellisenä iltana sain vinkkejä kalastaa syvää uomaa sillan kupeesta ja sitä koetinkin vähän aikaa. Oli kohtuu vaikeaa heittää, kun alajuoksulta tuuli aikuisten oikeasti kuten videolta näkyy



Kahlailin myös saareen ja kävin syvän uoman kalastelemassa sekä larvoilla että liitseillä. Ei havaintoa kaloista. Ainoa havainto oli sorsaemon ränkytys, kun ajoi pikkuhiljaa muuttokypsän poikueensa toiselle rannalle. Syykin selvisi pian eli syvänuoman kivipakalla puikkelehti minkki. Loistava otus jolle ei luontaista vihollista ole suomen luonnossa. Eikun vaan kettutytöt kaikki vaan vapaaksi luontoon...



Kävin jututtamassa kanoottimiestä, kun hän oli saaressa lippaa viskomassa matalanuoman niskalla. Kertoi kaksi 45cm taimenta aamulla saaneensa uistellen ja toisen laskeneen pois. Edellisenä iltana oli kuulemma matalassa uomassa näkynyt myös isompia kaloja. Niitä ei vaan perinteisesti ollut saatu ylös. Piakkoin sain itse tarpeekseni varsinkin kun sillanympärystöön ilmestyi virvelimiehiä ja en voinut jäädä myöhäisempää iltaa odottamaan sekä sitä kautta mahdollista tuulen tyyntymistä.

Täytyy sanoa, että harmittaa kyllä kovasti tämä reissu. Oli vähän toisenlaiset odotukset. Mutta näitä sattuu eikä tuolla tuulessa oikein ollut mitään järkeä syytää, kun ei ollut pakko. Ensi viikolla pitää harkita Viannankoskelle reissua keskiviikkona. Nokisella kyllä kalaa tuntuu olevan, mutta taidan ehkä säästää viimeisen ilmaisen reissuni sumariajalle. Tämä vuosi oli vaikea Nokisella meikäläiselle. Keväällä kolme kalaa ja siinäpä ne sitten olikin. Ei tosin nyt hirveän montaa reissua tullut tehtyä ja viime kesän tapaisia läpiyön keikkoja ei tainnut olla yhtään.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Viimeinkin muutakin kuin munasoppaa

Taas oli kuulunut kovia saaliita Viannankoskelta. Maanantaina oli Söde, velipoika sekä Hujanenkin kovasti kalaa nostaneet. Ehdin jo ennen näitä tietoja luvan varailla keskiviikolle ja näinhän sitä oli taas lähdettävä illaksi lirkkimään Viannan kuohuja. Joskin pieniä sellaisia. Menomatkalla oli jo tapahtumia, kun oikaisin Viannalle tuosta maakunnan poikki ja pätkän verran on sellaista auton leveää tietä. Eikö sieltä joku seropi meinannut alle juosta. Eipä ehtinyt mitään tehdä, mutta onneksi jäi muutaman kymmenen senttiä vajaaksi kaverin syöksy tielle. Sitten kuuntelin myös, kun kerholaisetkin olivat mukana Kiuruvedellä kalatapahtumassa ja eilen tiistaina oli lyöty 120kg kirreä virtaan. Ei sitten ollut kukaan saanut ainuttakaan ylös tänään. Harmi homma, kun olis ollu tärkeitä elämyksiä koululaisille. No onneksi oli kuulemma ahventa ja muuta kalaa edes vähän tullut.

Kun pääsin Viannalle niin siellä oli kalassa ainoastaan yksi perhomies. Kelikin vaikutti mukavalle eli aurinko malttoi pysyä poissa. Esan kanssa perinteiset turinat ja miekkonen kertoilikin, että viiden aikaan on tulossa 4 jamppaa lisää ja kaikki perhovälinein. Tämä hivenen nosti niskavilloja pystyyn, koska vesi on tosi vähissä -> hotspoteille tunku -> tunku on josta tykkään kaikista vähiten. No äkkiä kalalle, että ehtii pari tuntia syytää ennen ryysistä.

Kahlailin perinteisesti patoluukkujen alle lipalle, koska toinen perhomies oli hotspoteilla. Eipä aikaakaan, kun jantteri sieltä kirjon haaviin varsin varmanoloisesti sujautti. Kaveri tuli suolistamaan kalaa ja katselin, että lähteekö jo pois. Kun olin sitä mieltä, että lähtee niin päätin vaihtaa Pielaveden puoleisten luukkujen eteen. Jamppa kuitenkin jäi vielä kalalle, mutta itse olin jo menossa luukuille. Eipä aikaakaan, kun sain kalan kiinni. Toisen syöksyn jälkeen karkasi. Rehellisesti voin kertoa, että kuului jokunen kirosana varsinkin, kun näin että keskimmäinen pupa oli poissa ja solmun juuresta katkennut sivuperuke. Pikkasen söi miestä. Olin jo aika maani myynyt, koska kausi on tosi vaikea ollut. Vaihtelin kuitenkin uutta litkaa ja hieman pidemmällä heitolla kiven juurelle nasahtikin kunnolla pinkkiin liitsiin heti perhojen pudottua veteen. Kala pärski pinnassa koko ajan eikä kummempia syöksyjä ottanut. Pelotti, että puistaa itsensä väkäsettömästä irti. No ei puistanut ja kala haaviin. Oli Kummelin sanoin "hjuva fiilis". Viimeinkin edes jonkinlainen onnistuminen. Kala nyt ei perinteisesti kaunis ollut eli evät oli sitä ja tätä. Painoa kuitenkin rapiat 2.5kg



Kala kylmälaukkuun ja toinen kalamies ei halunnut samoille paikoille mennä vaikka annoin kyllä aikaa ja tilaa siihen. Kahlailin sinne uudelleen ja kohtapa pinkkiin tärähti taas. Nyt vietiin sitten ja kunnolla. Kala otti likimain 10 syöksyä vieden joka kerta melkein pohjasiimoille. Lopulta kuitenkin samoilta jalansijoilta kuin ensimmäinenkin kala haaviin. Rannalla huomasin, että ilmeisesti ehkä oli ollut etuevästään kiinni. Pahoittelut mahdollisesta tahattomasta rokastuksesta. Kala oli hivenen pienempi eli reilun 1.8kg

Esakin tuli myymään lupia ja uutta porukkaa saapui. Kävin vielä kerran samoilla tulilla syytämässä ilman tulosta. Tulin kuitenkin ihan tarkoituksella pois, kun näin että alkaa jampoilla olla kamat viriteltynä. Vaikutti varsinkin Opelilla saapunut porukka sellaiselle, että on ehkä ennenkin perholla kalastettu. Oma lupani ei ollut vielä puolessakaan ajallisesti. Pöyrähdin alhaalla ilman suurempia havaintoja kaloista. Takaisin tultua katselin, että eipä tuonne viitsi sekaan työntyä. Alla olevasta kuvasta selvinnee vähän, että miksi. Kalamiesten vikahan se ei ole vaan tällä vedellä mielestäni olisi paikallaan ehdottomasti kolmen kalastajan kiintiö.



Lähdin ajelemaan kuitenkin varsin tyytyväisenä kotiin ja elättelen pieniä toiveita, että lyhyt reissu palkittaisiin kotoa irtoavalla luvalla suorittaa esim. iltakeikka sunnuntaina Nokiselle. Saa nyt nähdä. Nyt kuitenkin savustetun kirbelin pariin.

lauantai 15. elokuuta 2009

Made in Viannankoski

On pojat ja miksipä ei tytötkin, niin ollut vaikea kalastuskesä. Aika hyvin on palauteltu ahdin toimesta meikäläistä maantasalle, kun on ollut hetkittäin jopa tunne, että jotain ymmärtäisin perhokalastuksesta. Heinäkuun saldo oli yksi nippanappa mitallinen taimen Huopanalta ja 31cm harri Äyskoskelta sekä pirusti alamittoja Konnekoskelta ja muutama karkuutus. Nyt oli tarkoitus hakea vähän jo onnistumisiakin Viannankoskelta, josta oli hujanen mukavasti saanut lähiaikoina kalaa ja kuuleman mukaan myös muutkin. Sen verran olin scoutannut, että sidoin pupia pienempiinkin koukkuihin reissulle valmiiksi. Tällä kertaa oltiin sotamies Anttosen kanssa liikkeellä eli medialentsu ei ollut vielä Rissalan puolisotilaalliseen lennokkikerhoon iskenyt

Kun saavuin Viannan rannalle niin ensihavainto oli, että näin vähällä vedellä en ole ennen kalassa ollutkaan. Pari kalamiestä oli valmiiksi paikalla ja heistä toinen oli yhden kirren saanut luukkujen edestä pinkillä liitsillä. Itse virittelin kolmen pupan litkan valmiiksi ja jahka Esaa oli morjesteltu, niin painuin patoluukun vallille syytämään sitä virran reunaan. Eipä aikaakaan, kun ensimmäinen lahna kiinni



Ehdittiin ehkä puoli tuntia kalastella, kun huomasinkin jo Iiron kantavan haavissa kirbeliä. Ajattelin, että tämähän vielä saattaisi iloksi muuttua. Heittelin vielä kolmen pikkuliitsin litkaa tovin ja kävin Iiron kalaa katsomassa. Aika yllärinä Iiro oli saanut sen vahingossa rokastamalla eli selästään oli kala kiinni, mutta oli kyllä Viannan kirbeliksi tosi komea kala. Evät olivat yhdet ehjimmistä mitä olen Viannalla nähnyt! Valitettavasti kuvaa en ehtinyt kalasta ottamaan ja oli jo suoletkin pellolla.



Tämän jälkeen kohta lähtikin pari kalamiestä ja saatiin pari virvelijamppaa tilalle. Varsin mukavasti kaikille löytyi kuitenkin kalastettavaa ja Esa fiksuna jamppana on koettanut pitää kalamiesten lukumäärän neljässä näin vähällä vedellä. Itse keskityin patovallin edustan kalastukseen, mutta en ymmärrä mitä teen väärin, mutta kalaa en saa millään. Tai saan kyllä ahventa, särkeä, lahnaa jne. mutta tämä reissu meni täysin ilman kontaktia kirjoihin. Meinaa vetää jo aika hiljaiseksi. Hiljaisuuden rikkoi pari kertaa ambulanssin pillit, kun isä ensin kyssille potilasta viedessään päräytti pillejä sillalla ja kyydiltä tullessaan otti Iiron kalan Keiteleelle paisteltavaksi



Vielä luvan lopuilla sain ikäänkuin jälleen Ahdin kuittina tällä kertaa pienen matikan. Näitä tuskin kovin usein saa. Ja pinkillä liitsillä suusta kiinni kala. On se vaan vaikeaa ollut tänä kesänä ja näkyy tahti jatkuvan. No turhapa mussutella. Yritellään lisää vaikka vaimon puolelta alkaa kommentit olla jo aika murhaavia reissulta palattua. Mutta kalamies ei luovuta!



Muita kommentoimisen arvoisia asioita olivat Iiron Garry Evanssilta ostaman partridgen upposiiman (mullakin on nyt sama kevään seikkailuihin) testaus ja se oli varsin mukava Göran Anderson Loopilla nopeasti testattuna sekä samaisen merkin kela #5/6. Sekin vaikutti erittäin soivalta peliltä. Olis voinut itsellekkin hommata Scierran seuraajaksi mutta ei kasva raha puissa. Testailin myös tällä reissulla tuplaunia perukesolmuna ja toimii jees. Yllätyin myös, että omissa heitoissani en saanut kolmella perholla edes takaheitoissa settejäni sekaisin. Nyt on sitten seuraavaksi ehkä koetettava käydä Nokisenkoskella. Saa nähdä milloin. Kuitenkin ensi viikon torstaina on vuorossa haulikko perhovavan sijaan ja sorsapaisti olisi mielessä Keiteleeltä. Toivottavasti sen suhteen ei käy kuten kalojen eli kotiin ei tarvitse kantaa ammuttua silkkiuikkua...