Joulu se tulla jollottaa

Tässä päässä näppäimistöä on tyttäret kasvaneet jo niin isoiksi, että enää joulupukkia ei odoteta tänä vuonna kuin ainoastaan lahjojen merkeissä. Eikä tarvitse odotella kyllä itsekkään. Seuraava "pukki" lienee kalastusmielessä Procompin toimitusjohtaja joka toivottavasti firman linjan mukaisesti jakaisi lahjakortin 10v palveluksen jälkeen läheiseen alan liikkeeseen kevättalvella, kun ko. virstanpylväs tulee täyteen helmikuun alussa. Enkä tarkoita nyt liha-alan liikkeitä vaan paikallisia kalastustarvike-kauppoja.

No olipa pukit tai toimarit miten anteliaita tahansa, niin talvi on iskenyt vanhan kunnon Korkea Jännityksen tavoin eli kuin miljoona volttia. Vaikkei nyt ollakkaan huudettu "Himmel! Sukeltakaa!", niin talvesta on tulossa sidonnan sekä myös kalastuksen osalta suht tylsä. Itse perhokalastus on voitu haudata jo taka-alalle aikaa sitten. Pari tuoretta perhomallia kehittelin sumarihommiin (kuvassa ylipitkällä häkilällä) sekä toukka-osastolle ärsykeväriin. Muuten viime kausi takasi laiskalle sitojalle sen, että uusia perhoja ei ole juuri tarvinnut sitoa, koska perhohävikki oli mitätön. Jotain simppuviritelmää olen myös sidoskellut, mutta se ei taida päivänvaloa kestää

Ensi kaudesta tulenee muutenkin aika mielenkiintoinen. Makoilin kolme päivää kuluvalla viikolla Kuopion Yliopistollisen sairaalan ihotautipolin osastolla. Se ei ole mieltä ylentävä paikka se suht nuorelle miehelle. Iho-ongelmathan on alkaneet presiis samaan aikaan kuin hengittävien kahlureiden käyttö eli pari vuotta sitten tasaisesti koko ajan pahentuen. Nyt homma on taas aisoissa, mitä se ei todellakaan loppusyksystä ollut, ja on erittäin todennäköistä, että ensi kauden tulen painottamaan lampikalastukseen antaakseni jaloille aikaa parantua ennalleen. Tästä on vielä ihotautipolin kontrollissa juteltava tarkemmin maaliskuussa erikoislääkärin kanssa. Tämä varmasti naurattaa monia turhana valituksena ja tuntuu ainakin erään vastarannalle heittävän, no en sano, no sanon, narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan etelä-suomalaisen kalamiehen mielestä akkamaiselta valitukselta, mutta se herkeää välittömästi naurattamasta kun osuu omalle kohdalle. Voin luvata tämän vaikken sitä toki faktana esitä.

Kirrepilkilläkin olen kerran ehtinyt käymään. Kivilammen avauksessa pyörähdin ja sieltä saaliina oli yksi kirbeli lätkällä ja karkuutus liitsistä avannon reunalta alokasmaisesti sekä kohtuu hyvät vapinat kelin kylmyydestä. Säät on nyt turhan jäätäviä sen homman jatkamiseen. Suunnitelmissa touhun parissa turaaminen kuitenkin on jahka Pekka Pouta lupaa lämpöisempiä olosuhteita.

Pohdintaa kaudesta 2010

Ollaan jälleen siinä pisteessä, kun talvi tekee vahvasti tuloaan, että kuten viime vuonnakin, niin pistän tähän blogiin vähän mietintöjä ehkä jopa hieman merkillisestäkin kalastuskaudesta 2010. Ajatuksia herättävä tämä vuosi on ollut etenkin perhokalastuksen suhteen. Ehkä pientä identiteetti-kriisiäkin havaittavissa.

Jaottelen homman samalla tavalla kuin vuosi takaperin eli kevät, kesä, syksy ja lopuksi yleismaallista pohdintaa asiasta jos toisestakin. Olettaisin, että näitä on kiva jallu-muki kädessä lueskella sitten talven kovilla pakkasilla ja palautella kautta mieleen.

Kevät:

Toisin kuin vuonna 2009 suhteellisen kova talvi jatkui pitkään keväälle eikä sumari-reissuille saumaa tullut omasta kalenterista. Käytännössä kalastus alkoi osaltani vasta pääsiäisenä Viannankoskella. Tällä kertaa oli Ahti armollinen ja aika nopeasti napsahti kiintiö täyteen kolmella kirjolohella. Samalla talven aikana parantuneet jalan ihottumat pahenivat välittömästi, kun kahlureita käytin ja iho-ongelmat vaivasivat koko kauden todella pahasti. Viannankosken keikan aikana olisi ollut loistava sumarikeli ja samaan aikaan oli mm. pk.netin ylläpitäjä Äsyllä ja kalaa oli kivasti tullut. Yhden ns. sumarikeikan kävin Äyskoskellakin, mutta kylmää piti silloin. Joitain yksittäisiä korreja näkyi satamassa ryömimässä, mutta vielä odotuttaa se hetki, että näkisin sumareilla ruokailevan kalan. Tuon reissun tuloksena oli yksi itselleni perinteeksi Äsyllä tullut n. 35cm taimen summassa uitettuun Caddikseen Patolasta.

Vappuna käytiin Iiron kanssa Kymöllä ja se olikin kauden paras keikka. Taimenet purivat pinturia ahnaasti vesisateesta huolimatta. Reissun isoimmaksi jäi oma ensimmäinen mitallinen pintaperholla saatu, vieläpä ehjäeväinen, 46cm kaunokainen. Kaikkiaan taimenia saatiin toistakymmentä 6h aikana. Tämän ensimmäisen mitallisen pintaperholla saadun taimenen kun sai vielä siten, että säännöllisesti pintovalle kalalle sai cdc-sumarin ohuella 0.15 tapsilla hyväksytyksi, niin valkeni jonkun verran lisää perhokalastuksen filosofiasta.

Sitten hommat jatkuivatkin Bomanin Mikan kanssa Mustalammella Heinävedellä josta muodostui suosikkikohteeni järkevän lupapolitiikan sekä hyvien heittopaikkojen takia. Äkäisiä kirjoja nousi mukavasti riitteen seasta joskin tuntui myös tippuvan luvattoman paljon. Myös Nokisen kausi korkattiin ja se oli lähes identtinen aiemman vuoden kanssa. Matalasta uomasta mustaa streameria veneestä syytäen, kiitos Artsi!, puri tällä kertaa hoikka 51cm vanha istari joka jäikin kauden isoimmaksi taimeneksi. Sen verran oppia oli tullut, että tuo sai jatkaa uintiaan, koska aika onneton ruokakala olisi ollut.

Kevään piti huipentua Huopanankosken viikonloppuun josta tuli kauden pisin yhtämittainen kalastustapahtuma. Kalat loistivat poissaolollaan ja reissulla taisi noista ainoastaan 2 tai 3 mitallista taimenta ja Vehviläisen moukarin karkuutus. Tulva ei helpottanut asiaa yhtään eikä myöskään kahluukielto. Reissu oli kuitenkin kaikinpuolin miellyttävä mukavassa seurassa.

Kesä:

Kesäkautta tuli koko veljessarjan voimin aloiteltua Kellankoskelta josta suht pienehköä istaria nousi ylös mukavasti. Kärnälläkin piipahdettiin Iiron kanssa. Sieltä saaliina ainoastaan suvannosta luvan lopussa Iiron saama nippa nappa mitallinen taimen.

Sitten tulikin käytyä kuhaa jahtaamassa Esan purolla ja Vianta viimein ensimmäisen mitallisen yksilön suostui antamaan. Sitten käväisin iltaluvan Äsyllä josta tuli saaliiksi jälleen about 35cm taimen streamerilla ja ehkä kirjolohen karkuutus tinselistä useiden hyppyjen jälkeen. Seuraavaksi olikin ajantappo keikka työreissulla eli kävin tutustumassa Lempäälän koskikohteisiin Hämeessä. Sieltä pari kirjoa sain ja sopivasti sattui kalamiehiä rinnalle jotka saivat niistä ruokapöytiinsä täytettä. Aika huisia oli kalastaa kuravedessä. Ei vastaavia onneksi kuitenkaan täällä Savossa ole vaikka moni joki/koski kovin humuspitoisia ovatkin, kiitos turvetuotannon. Juhannustakin tuli vietettyä kalalla kuten Vappuakin. Juhannus meni Nokisella Bomanin kanssa ja saaliina yksi tärppi. Perussettiä...

Heinäkuu olikin sitten aika legendaarisen helteinen ja rajoitti kalastusta paljon. Yksi reissu tuli tehtyä Kellalle ja sieltä ruokakala löytyi. Sitten tulikin pyydettyä likimain tyhjää Viannalla, Karvionkoskella sekä Nurmijoella eli painotettua reissut mahdollisimman vähän mahdollista luonnonkantaa sisältäviin kohteisiin veden lämpötilan vuoksi. Heinäkuun kalastus tuntuu olevan aika haastavaa ja tarvitsee paljon vielä oppimista sen suhteen. Karvio oli kauden uusia kohteita, mutta ei sytyttänyt eikä tule olemaan listallani jatkossa kuin korkeintaan myöhään syksyllä.

Syksy:

Elokuussa reissut olivat käytännössä Viannankoskea kolmen otannan voimin. Viimein alkoi myös joitain kaloja tulemaan. Mitallinen taimen siellä vaan kiersi edelleen omat pyynnöt vaikka jotkut suharit niitä saivat kymmenittäin. Syyskuussa sitten kävin ennen rauhoitusta vielä Äsyllä. Pinturilla joitain kaloja sain samoin kuin tutulla streamerilla. Mitallinen taimen vaan silti odotuttaa. Nyt taisi isoin olla 39cm Caddiksella kävelysillan alta.

Loput syksyn reissut olivatkin yhtä Viannan keikkaa lukuunottamatta vierailuja Mustalammella josta kalaa nousi varsin mukavasti. Osa reissuista aika lyhyitäkin kiintiön täytyttyä. Kirjolohta tuli syksyllä pyydettyä sekä syötyä aika paljon. Lampikalastus yleensäkkin on sytyttänyt ja se tulee varmasti jatkumaan kaudella 2011.

Summa summarum:

Helle sotki kalastusta kesällä aika paljon ja taimenen pyynti jäi vähiin. Saaliin puolesta mitallisia kaloja tuli samaa luokkaa kuin vuotta aiemmin. Kirjolohia sen sijaan ruokapöydästä löytyi huomattavasti enemmän kuin aiemmin, kiitos lammelle suuntautuneiden reissujen. Kalastusta häiritsi todella pahasti jalkojen ihottuma jonka tutkinta on edelleen niin sanotusti "open case". Toivottavasti jotain ratkaisua löytyisi talvella ja kaudella 2011 voisi keskittyä itse kalastukseen.

Yksi aika tärkeä pointti mikä on mietityttänyt näin loppukaudesta on ollut se, että mitä tältä harrastukselta oikein hakee. PK.netin blogi-listalta bongasin aiemmin syksyllä vastaavaa pohdintaa jossa Pope-nikin omaava käyttäjä oli samaa mietiskellyt. Eli suomeksi sitä, että miksi harrastus on muuttunut suorittamiseksi ja miksi kalaa on pakko saada. Tätä pohdintaa pitää talven pimeinä tunteina jatkaa ja miettiä, että mihin tätä omaa touhua vie. Tällä hetkellä esim. perhonsidonnassa menen sieltä mistä aita on matalin. Sidonta ei vaan ole mun juttu eikä intoa harjoitteluun oikein ole. Kalastus kyllä kiinnostaa, mutta siitä on tullut kyllä liikaa saaliskeskeistä. Se ei ole hyvä juttu se. Onneksi ensi kesälle on laadukas reissu tarjolla jos vaan rouvan lupaukset viikon mittaisesta visiitistä lappiin pitävät loppuun asti...

Ädläys-rintama tulenee olemaan yhtä hiljainen talvella kuin sidontaosastokin. Katselin, että esim. larva-rasiasta taisi mennä perhoja kaudella alle 5kpl. Ensimmäisen vapani onnistuin ryssimään poikki ja sekin on nyt kunnossa. Ehdin vielä Södeltä ostaa myös toisen #6 9' vavan. Vapa ja kela -osasto ovat ihan ok kunnossa. Pari upposiimaa tarvitsisi lampihommiin sekä kartioperukkeita. Siinäpä ne suurimmat hankinnat. Kahluriosasto on vaihdellut kauden mittaan algeeriasta johtuen ja se voi elää edelleen riippuen mikä vaikuttaa hyvälle. Kiintokengälliset hengittävät tuli kokeiltua, mutta en ainakaan testaamaani snowbeen mallia suosittele, koska kenkä on kuin kumppari -> pehmeä kenkä jossa tuntuu kaikki kivet todella ikävästi etenkin varpaissa.

Netissä on tullut aktiivisesti pyörittyä sekä kalastusohjelmia myös katsottua. Niissä on riittänyt monenlaista ihmetystä. Olen mielestäni erittäin suvaitseva persoona ja en kovin monen ihmisen kanssa riitoihin hakeudu tai heitä arvostele, mutta löytyi sieltä netistä yksi sellainen jota ei vaan voi ymmärtää. Ajoittain menee kuppi nurin ihmisen täydelliseen Minä-keskeisyyteen joka on piirre jota en vain voi sietää ellei sitä heitetä läpällä. Mutta siinäkin on hyvä tapaus itselle työstää tulevalle kaudelle talven aikana eli anger managementtia kehiin isommassa määrin.

Lopuksi vielä, että talveksi tämä blogi varmaan hiljenee perhokalastuksen suhteen ellen sitten koe jotain heräämistä ja innostumista perhonsidontaan. Jotain juttuja varmaan päivittelen sitten jahka alkaa kirren pilkinnät. Se osoittautui todella mukavaksi hommaksi viime keväänä ja tykkäsin kovasti. Tarkoitus on kairaa teroitella ja jatkaa liitsien heiluttelua. Tahnahommiin minusta ei ole. Tärppi pitää tuntea vavassa. Siinä on minusta kalastuksen suola. Tavoitteena on pilkki-rintamalla myös osallistua Kivilammella järjestettävään lohicupin-kisaankin tammikuun lopulla jos vaan aikataulut sen sallivat. Näihin kuviin ja tunnelmiin eli eikun hyvää talvikautta arvon kalastajat sekä kireitä siimoja, vähemmän kireitä naamoja, tulevalle kaudelle 2011!

Ensimmäinen mitallinen pinturilla, jebou!

Ei tiedolla, ei taidolla vaan tuurilla

Alkoi jo näyttää, että kalastukset on kalasteltu, mutta lopulta sen verran oli lämmintä, että pääsi kerran vielä lammelle. Edellisenä päivänä käytiin perheen kanssa Päivärannan marketeilla ja samalla tuli syynättyä Iso-Valkeisen veneet, että vieläkö ovat oikeinpäin jos vaikka sunnuntaina sinne. Sunnuntaina aamulla keli näytti kuitenkin sille, että tuuleksii enkä omista ankkuria veneeseen. Näimpä sitä kuitenkin tuli tehtyä nopea päätös, että käyn Heinävedellä pistämässä kauden pakettiin vaikka en ehdi kuin nelisen tuntia valoisalla kalastaa.

Koko matkan satoi ja koko ajan Leppävirtaa lähestyessä idea reissuun lähdöstä tuntui vaan huonommalle ja huonommalle. Lisäksi joku viikko sitten oli Boman käynyt onkimassa tyhjää lammella. En kuitenkaan antanut periksi vaan Heinäveden Nesteen kautta lammelle. Muita kalamiehiä ei näkynyt paikalla. Kasailin Sharpesin vavan ja löin vaihteeksi kylkeen XDP kelan. Lähinnä siksi, että siinä oli helppoheittoisempi HMT siima paikallaan. Kalastelin nopeasti "perkuupaikan" spotit, mutta todella hiljaista. Pintakäyntejä ei näkynyt, kuten ei koko päivänä. Vaihdoin vanhoille ottipaikoille lammen toiseen päähän ja reilun 30min päästä kalastuksen startista sainkin kirren kiinni. Oli ehkä 10-15s ja irtosi vavan ollessa mutkalla. Kyrsi niin maan penteleesti.

Kohta sotkin heittosiiman heittolaiturin lautojen rakoihin ja perhot laiturin vieressä vedessä. Sitten mentiinkin otsikon mukaisella teemalla eli kuvan pienehkö kirre halusi siitä nielaista mustan liitsin siimojen ollessa sekaisin ja löysällä. Tällä kertaa tuo kala oli vaan tarkoitettu tulevan ylös, koska sillä oli kaikki mahdolliset saumat karata. Mikäpä siinä. Ei mennyt kulkuset pataan. Sain pari tärppiä myös noilta spoteilta. Myöhemmin paikalle tuli myös isä-poika yhdistelmä jotka syysivät valoisan ajan peltiä lampeen tuloksetta. Mukava porukka oli ja juteltiinkin pitkät tovit mm. lammen kehittämisestä jne.

Joskus olisiko ollut kahden maissa iltapäivällä sain toisen kalan heittolaiturilta rantaviivaa mukailevalla heitolla. Hyvin tyypillinen lampikala eli ensin tärppi ja seuraavan strippauksen pysäytyksessä boobya vietiin. Ihan jees reilu kilon kala joka ainakin kolme kertaa esitti komeita hyppyjä. Siinäpä ne kalatapahtumat olivatkin. Lähdin vähän neljän jälkeen ajelemaan kotiin. Koko päivän satoi vettä ja tuuli ikävästi. Onneksi kuitenkaan kylmä ei ollut.

Nyt on 99% kalastukset tältä kaudelta ohi. Seuraavaksi odotellaan sumareita ja seuraillaan talven kehittymistä. Kirjolohia käyn varmasti etenkin kevättalvella pilkkimässä liitseillä ja lätkillä. Se on vaan jotenkin varsin mukavaa puuhaa. Loppuyhteenveto kaudesta olisi tarkoitus julkaista lähiviikkoina.

Sleep mode

Tämä aika erikoinen kausi saa näköjään myös arvoisensa päätöksen. Nyt elellään nimittäin valmiustilassa, kun syysflunssakin on pahimmoilleen päällänsä. Ilmeisesti lampikalastukset ovat mennyttä ja turha niistä haaveilla. Nyt odotellaan sopivaa keliä ja saumaa käydä vielä jossain kalassa päättämässä kausi. Jotenkin kesken se vielä on ja haluaisi siimat vielä kerran kastella

Jotain kuitenkin tuli ädlättyä eli ostin kohta eläkkeelle jäävän hienon Kuopiolaisen näyttelijän pojalta Sharpesin Gordon 2 vavan perinteisessä #6 9' luokassa ja mitassa. Hommat Hardyn kanssa nytkähtivät myös eteenpäin ja nyt on jo luottokorttia veloitettu uuden kärjen osalta. Yleisvapa-osastolla siis kaikki nyt kunnossa, ainakin toivottavasti. Lisäksi bongasin Tärppi-Japin laittaman ilmoituksen pk.netissä jossa hän möi Vissun Sprinter kahluukenkiä 12e hintaan, tosin ilman nauhoja. Perus Sulo Vilenit ja piti nakitella asiakkaan puolelta kollega hakemaan ne Tampereella. Ainakin mms perusteella ei tuo järkyttävä rahasumma todellakaan hukkaan mennyt. Kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin Orviksen ultra light kengät menivät pirun nopeasti pohjan suhteen huonoon kuntoon. "Nastat" lisäsin valitettavasti peruuntunutta Viannankosken reissua varten. Käytännössä yhdessä kaudessa meni huovat loppuun enkä paljoa edes kalasta saati kävele pitkiä matkoja. Kun kerran löytyi korvaavat kengät edullisesti, niin eipä viitsi enää noihin huopapohjia etsiä. Toivottavasti Vissun kengillä ensi kesä menisi.

Nyt tosiaan odotellaan, että vieläkö oikeasti pääsisi kerran kalalle ja eiköhän se homma sitten ala olla siinä. Omat mystisen ihosairauden vaivaamat jalat on myös aika heikolla hapella. Ihan kaikki ei mene ilmeisesti neppari-allergiankaan piikkiin. No asiaa selvitellään ja salvaa sekä nappia nautiskellaan. Onpahan tässä nyt taas talvi aikaa saada paikkoja kuntoon. En silti kyllä kellekkään näitä vaivoja toivo. On nimittäin todella hanurista. Yhteenvetoa menneestä varsin sekavasta kaudesta on luvassa jahka sleep mode vaihtuu power off -tilaan

Lepopäivän pyhitystä siimaa lypsäen

Lampihommia oli luvassa tällä kertaa. Viantaa oli sen verran jo syydetty tälle kaudelle ja syksyllä on tunnetusti vähän uupelo kalastuskohteista, että vaihtoehdot on suht vähissä. Kalalle on loppukesästä ja syksystä ollut vaikea saada kaveria, kun omat suunnitelmat muuttuu koko ajan ja velipoika Iirokin aloitti kouluhommat Savonlinnan suunnalla. Nyt kalakaverikin löytyi ja sain menot sovittua vaimon vapaan viikonlopun ansiosta ja sunnuntaina suunnattiin siis Heinävedelle Bomanin Mikan kanssa.

Oltiin likimain yhtäaikaa paikalla puoliltapäivin. Itse vielä hieman yskiskelin tietokone-asennuksista palkkioksi saadun kreikkalaisen luostariviinan tjsp. kohtuu tympeää makua, jota maistelin kalsarit jalassa edellisenä iltana, samalla kun kasailin kalavermeitä tulille parkkipaikalla. Tilanne näytti vähän pelottavalle, kun parkkipaikka oli täynnä autoja. Kuitenkin homman juju selvisi aika pian eli lammella oli ollut ilmeisesti sitä pyörittävän seuran kisat jotka onneksi loppuivat puolilta päivin. Punnitukset oli menossa, kun kyseltiin ettei nyt vaan olla huonoon aikaan paikalla. No ei onneksi oltu jos luvat vaan oli ostettu ja olihan meillä joten näinpä sitä ammuttiinkin siitä viime keväältä tutuille ottipaikoille. Tuuleskeli aika mukavasti eikä kalaa näkynyt pinnassa joten aika perinteisillä juotikas-jäljitelmillä mentiin kuten nykymuodin mukaisesti tulee liitseistä puhua. Sellaiseen erittäin vähemmän suosittuun pinkkillä värityksellä olevaan sai Mika pari kalaa varsin nopeasti laiturin edestä nappaamaan. Mikan kalastaessa 6h/1 kala lupaa nämä olivat kauniisti c&r

Itse koetin taas räiskiä liitsejä lampeen kevyellä Sonikilla ja melkoista tuskaa oli tuulenkin takia. Jonkun tovin päästä kuitenkin 1.5kg kirre erehtyi varsin rannasta maistamaan perhoa ja peli oli avattu omaltakin osalta. Sain vielä toisenkin kirren ehkä parin tunnin kalastelun jälkeen, mutta sitten piti yhtä pientä syöntipiikkiä lukuunottamatta hiljaista jossa yhden karkuutin muutaman potkun jälkeen ja yksi tärppi tuli heti perään

Tuossa n. klo 15-17 tuntui koko lampi hiljenevän ja peli tuntui menetetyltä. Kuitenkin viiden jälkeen sen verran virkosi tilanne, että sain kolmannen kalan (kuvassa komean kalastajan kanssa) ja puoli kutosen jälkeen Mika sai oman ruokakalansa. Tuossa hiljaisen sesongin aikaan saatiin Mikan kanssa yhdet hauet ja ylittäjäluonne Varkaudesta taisi hieman isomman yksilön koukuttaa

Mutta sen verran ylittäjä on oltava itsekkin, että hamusin neljättä kalaa Mikan saatua kolmannen ja tasan klo 18 se tuli haaviin rantamatalasta tärpänneenä. Tuo klo 18 oli itsellä raja jolloin olisin muutenkin lopettanut kalastuksen. Miellyttävä keikka oli ja kiva oli olla kalassa, kun oli mukavaa seuraa. Aika paljon tulee kuitenkin yksin tahkottua kalareissuilla. Mikan "Simo tässä Vaatehuoneelta hei!" hinnalla ostamaa Vissun GTFour SW #6 9' (kaipa tuo meni oikein) vapaa testailin ja hyvin tasapainoisen setin oli hän onnistunut kasaamaan. Oikein miellyttävän tuntuinen kapistus ja tykkäsin kovasti. Hinta-laatu oli varmasti siinä kohdallaan. Tulevista kalareissuista ei osaa sanoa mitään. Voi olla että tulee vähän taukoa nyt. Saa nähdä. Demonin kärkipalan uusiminen on listalla nyt aika kärkipäässä ja toivottavasti se asia selviää eteenpäin tulevalla viikolla

Olipas taas outo reissu

Se oli 34-vuotis syntymäpäivät, kun aamulla klo 04 nostin pään tyynystä ja rauhallisen aamupalan jälkeen ajelin Viannalle. Alunperin oli tarkoitus käydä torstai-iltana, mutta suunnitelmiin tuli taas muutos. Nyt reissu alkoi jo sillä tavalla perinteisesti etten oikein ollut perillä miten pitkälle syksy oli ehtinyt. Oli nimittäin aamukutoselta vielä aivan sairaan pimeää. Esa toki siellä jo päivysti odottelemassa pakkasaamussa ja sitä kautta sitten kalalle. Minulla oli suunnitelmia käydä lammella kalassa, mutta päädyin kuitenkin Viannalle, koska luukkuja oli avattu eli ei tarvitsisi aivan höperönä enää kahlata. Samalla oli tarkoitus testata lyhennettyä Demonin kärkeä kuinka se toimisi eli olisiko se liian raaka peli heittää saati sitten kalojen kanssa.

Aloittelinkin pimeässä kalastelemaan laavun edustalta ja aika paljon tahtoi perkeleitä lennellä, kun ei nähnyt mitään ja aika Vesku Loirimaiset rempulatkin vetäisin. Meillä on vaan Veskun kanssa se ero, että Vesku näyttää nyt samalta kuin minä kolmikymppisenä. Toivottavasti vanhoilla päivillä muutos on päinvastainen. No aamu kuitenkin pikkuhiljaa valkeni usvaisena ja pian sainkin ensimmäisen kalatapahtuman. Lahna, kappas vaan. Piakkoin myös kävi pienehkö tod.näk. taimen tukistelemassa liitsiä muutaman potkun. Sittenpä kävikin se mitä ei ikinä Viannalla toivoisi omalla luvalla käyvän eli patomestari avasi luukkuja. Nykyinen vesitilanne näkyy alla olevasta videosta (ylimmäinen kuva on ennen luukkujen avausta) eli ei sitä liikaa ole, mutta edellisestä istutuksesta oli jo tovi aikaa ja virtaus koveni, niin vähän tippui rukkaset kädestä.

Sittenpä tulikin rauhassa kahviteltua ja jututettua Esaa. Aamulla tirehtööri kertoi, että istutus tullaan tekemään tänään ja olin ensimmäistä kertaa mukana sellaisessakin tapahtumassa. Täysin sattumalta tosin. Käsittääkseni kyseessä on kauden viimeinen nousuerä. Olin auttamassa kalojen kantamisessa koskeen ja kyllähän siinä jotenkin outo fiilis tuli. Hieman aiemmin paikalle tulleet City-marketin pitkän huiskea Väiski eli Asikais Mikko sekä sählypeleissä järkijään kasetin pihalle sylkevä Nopos Pekka olivat myös todistamassa tätä tapahtumaa. Oli mukava nähdä tuttuja myös entisen harrastuksen parista. Istutuksen jälkeen tunnustan, että yhden kalan kävin onkimassa. Siihen ei varttia pidempää tainnut mennä. Enempää ei ilennyt eikä tehnyt mieli yrittää. Aika laiska eväkäs oli jos vertasi vaikkapa viikko takaperin saatuihin.

Että semmoinen reissu. Sekavat tunnelmat jäi koko touhusta. Yksi päivän oudoista tapahtumista oli, kun sain patoluukuilta virppavavan kärkiosan. Se tuntui minusta pieneltä vattuilulta. Sen sijaan aika vahva fiilis jäi Hardyn Demonista ja sen lyhennetystä kärkikappaleesta. Uuden se ostattaa, ei voi mitään. Liian repivän jäykkä se kärki on. No eipä tuo kokeilu maksanut kuin 2.5e eli kärkirenkaan verran. Esa muuten kiitteli JA kerhon junnuja, että oli viesti mennyt hyvin perille ja oli koskella käyttäydytty ja toimittu erinomaisesti. Hyvä pojat!! Vielä tässä jonkun reissun ehtisi tekemään ennen talvea. Saa nyt nähdä sitten minne...

Sataa sataa ropisee, pili pili pom

Pari reissua oli kirrelammille takana ja Viannankoski kutsui jälleen. Lammilta oli kivasti kalaa tullut, mutta nyt oli taasen aika epäluuloinen olo reissuun lähdettäessä. Iiro-boyn kanssa oli nimittäin alunperin sunnuntaina tarkoitus käydä pitkästä aikaa yhdessä kalassa, mutta eipä Viannalle silloin sopinut kahta kalastajaa. Savonlinnan naisten märkä päiväuni onnistui omalla reissullaan saamaan yhden kirjon ja pari taisi karata joista yksi vauraampi tapaus (CSI Keitele tutkii kalan lajia vielä tänäkin päivänä). Maanantaina oli ongella olleet myös Kuopion nuoret hulttiot eli Hiltunen ja Häkkinen. Häksy perinteilleen uskollisesti veti jälleen mp Viannalta ja edellisviikolla viisi kalaa haavissa käyttänyt Hiltunen joutui myös tyytymään pariin alamittaiseen taneliin. Näitä lähtökohtia vasten ei ollut kovin hyvä reissu odotettavissa etenkin kun jouduin sen vielä keskiviikon aamureissusta tiistai-illaksi vaihtamaan. Aamu on nyt ollut kuuleman mukaan Esan purolla selkeästi parasta kalastusaikaa

Syksy on kuitenkin hienoa aikaa ja oma reissukin alkoi n.6 km "yksikaistaisella" metsäautotiellä "poekameton" bongaukseen kuten meilläpäin nuoremmasta metso-merkkisestä poikalinnusta sanottaisiin. Siitä sitten vielä eräällä pellolla paimentavien kurkien katselun kautta Viannalle. Siellä ei suurta ruuhkaa ollut, vaan ainoastaan tuttu auto oli parkissa eli ranskalaisten lahja suomen kalastajille Alexis oli siellä heittämässä. Myöhemmin hänen jutuille pääsinkin ja oli kuulemma pari kalaa saanut ja aamulla oli jotain elämää ollut myös virveli-kalastajalla. Ranskan poika on kyllä esimerkki siitä mitä perhokalastajien tulisi olla. Kohtelias, kertoo tapahtumat, hyvä huumori jne. Hieno mies!

Oman reissuni voisi lyhyesti kiteyttää näin. Sain patoluukkujen tuntumasta kaksi kirjoa 1,6kg (kuvassa) ja 1,8kg melkein peräkkäin fl.keltaisella liitsillä n. 16.30. Kovia menijöitä molemmat. Mukavia väsyteltäviä kevyellä Sonikin vavalla. Kivoja spurtteja. About tunnin päästä sain 39-40cm taimenen samoilta sijoilta samoilla vehkeillä. Yhden pienemmän tanen karkuutin. Koetin repiä nuo taimenet aika raakana ylös jotta pääsevät mahdollisimman nopeasti takaisin uimaan

Muutenhan reissu oli ihan jees, mutta vettä tuli kuin..no en sano kun oma mummo on Esteri samoin kuin vaimonkin mummo..no tuli sitä sitä kuitenkin maahan asti koko luvan ajan. Tällä reissulla oli ekaa kertaa testissä tilaamani vedenpitävät sukat ja ensimmäiset vaikutelmat on suht jees. Ainakaan vielä ei kutittele jalkoja pahemmin. Varuste-rintamalla pientä takapakkia on tullut Hardyn vavan kärkiosan vaihdossa. N. 87e kustantaisi posteineen. Aika tarkassa mietinnässä on mitä sen kanssa tekisi. Onneksi tässä ei hätä nyt ole. Talvelle on myös ädläys-listalle lisättävä uudet kahluukengät.

Nyt on sitten taas kalareissut auki. Jotenkin on takki aika tyhjä Viannan suhteen vaikka sinne vissiin isompi nousulastikin olisi tulossa niihin aikoihin, kun kaksi suomalaista suurmiestä viettää syntymäpäiviään. Toinen on Häkkisen Mika ja toista voitte arvailla. En vaan oikeasti tykkää tuosta kahlaamisesta yhtään Viannalla. Tänä vuonna kun vesi on edelleen niin vähissä ettei pääse pelkästään laavun edestä vallilta heittämään siten, että voisi oikeasti odottaa kaloja saavansa. Tai no tiedän minä yhden, joka pystyisi siitä heittämään, mutta ei lähdetä nyt siihen. Voipi lampi-hommat kutsua seuraavaksi, kun siellä pärjää kuivalla kelillä vaikka nappaskengillä

Väärin ongittu

Perheellisen kalamiehen on ainakin omassa tapauksessa aika tarkkaan suunniteltava kalareissut vaimon epäsäännöllisen kolmivuoro-työn mukaan eli työlistat vaihtuu 3-viikon välein aika randomilla jos tällainen nörttitermi sallitaan. Nyt oli ainoastaan maanantai-ilta vapaa ja sekin vielä siten, että aloitusaika kalalle pääsyyn muuttui myöhemmin epävarmaksi. No näimpä jouduin sitten perumaan Viannalle varatun luvan ja odottelemaan ehtisinkö lampikalalle. Kalalle lähtemisen järkevyys oli vähän fifty-sixty, mutta päätin kuitenkin lähteä. Hommaa ei helpottanut reipas vesisade. Mietin, että laitanko kahluutakin päälle vai varustelekasta pari vuotta sitten ostetun ihka-aidon länsi-saksalaisen maastokuvioidun sadetakin jossa piti olla jonkinlainen kalvo mallia gore-tex olemassa. No jokainen voi arvata, että ei takki oikein toiminut...

Tutulle lammelle kalaan kuitenkin taasen n. klo 17 rapiassa vesisateessa ja oma kalusto-arsenaali oli "aika" vajaa. Käytössä oli tasan yksi #3/4 Sonik SK3 kasijalkaisena. Ja vettä tuli kuin aisaa eli eikun liitsit kehiin. Pari tärppiä sain suht nopeasti, mutta ei mitään kiinni. Yllättäen tuli pari pintomista lähellä ja sieltä "otsikkokuvana" oleva kirbeli haaviin. Oli reissun kovin menijä. Kolme kovaa spurttia otti. Lammelle täysin sopimattomalla lyhyellä ja kevyellä vavalla oli ehkä tämän kauden hienoin taistelu toistaiseksi. Jatkoin samaa väärin onkimista kahdella liitsillä pienellä painotuksella sen sijaan, että olisin käyttänyt 9/10 jalkaista 6/7 luokkaista vapaa ja vieläpä ongin pintasiimalla lyijyllä upottaen. Suht piakkoin tuli toinenkin kirre haaviin ja tämä oli enemmän Patrick Sjöberg -tyyppinen tapaus eli korkealle hypittiin ja usein.

Kolmatta piti metsästää pidempään, mutta rantamatalasta sekin löytyi. Sitten viimein tuli pientä taukoa sateeseen, mutta pintomisia oli vähän. Vaihdoin pohjolan perhokalastajasta tutun barehook-nymfin kehiin, mutta kun se oli siimassa alkoi heti taas sataa reippaasti ja kohta huomasin, että lenkki-lenkki liitokseni olivat aiheuttaneet perukkeessa aivan uskomattoman härdellin -> kartioperuke tai kiinteät solmut toimisivat varmasti paremmin näitten tosi pienten perhojen kanssa ja oikeaisi peruke moitteetta. Sotkua pätkiässäni hieman ehkä yllättäen ukkonen myös jyrähteli. Vaihdoin nopeasti jo ennakkoon perukkeeseen jättämään 0.25 kärkeen liitsiä ja sieltä 5-6 kertaa liitsin pyrstön nyppäisyn jälkeen reissun isoin about 1.2-1.4kg kirre antautui. Ukkonen alkoi olla aika pahasti päällä eikä sateeseen oikein ollut luvassa taukoja, niin päätin lopettaa kalastuksen siihen. Välillä näytti hyvälle, että tulisi pintureiden uittelukeliä, mutta kun ei niin ei. Pintakäynnitkin olivat säännöllisen epäsäännöllisiä ja ei noita oikein tumput suorina jaksanut vesisateessa odotella

Nyt on lampihommia pari reissua takana ja ehkä seuraavaksi Viannalle. Yllä olevassa kuvassa on briteistä tilaamani vedenpitävät sukat joita on tarkoitus testailla silloin. Toivon erittäin suuresti, että ne auttavat kirotussa neopreeni vaivassa. Se mikä vähän lohduttaa, niin en tosiaankaan tunnu yksin tuon ongelman kanssa painivan. Sen verran on yhteyksiä sen aiheen tiimoilta otettu. Tässä samalla on myös ollut menossa Hardyn maahantuojan kanssa keskustelut uuden kärkikappaleen toimituksesta. Ne ovat menneet hyvässä hengessä, vaikkakin prosessi on vielä kesken. Onneksi kausi alkaa olla lopuillaan. Olen ihan pihalla minkä toisen "jämäkämmän" vavan hommaan Demonin rinnalle. Ehkäpä kenties jonkun nopeamman kepin...

Loppusanoina vielä, että blogin ulkoasuun en täysin tyytyväinen ole, mutta toisaalta olen hetero-mies. Antaa sen nyt olla näin. Ilmeisesti tätä nyt pystyy ainakin suht ok lukemaan myös mobiiliselaimilla

Blogin ulkoasu elää

Sain palautetta ettei nykyinen ulkoasu pelaa mobiiliselainten kanssa joten tässä viilaillaan uutta ulkoasua kuntoon pikkuhiljaa...tässä kävi siis kuten jo aiemmin mainitsin eli ikinä ei pitäisi korjata toimivia vehkeitä

Kolme vuotta siihen meni...

Ai että mihinkäkö? No siihen, että napsahti ensimmäinen perhovapa poikki. Siitä tarkemmin myöhemmin. Olin jo siis käynyt maanantaina Äyskoskella, mutta keskiviikkona oli aivan mieletön syyssää, kun vein tyttöä aamupäivällä hammaslääkäriin eli tämä osittain ajoi ronkumaan rouvalta iltalomat. Kerrankin eivät tulleet urhomattina takaisin ja eikun lampihommiin keväältä tutuille paikoille Heinäveden suuntaan. Samoilla seteillä oli jo Bomanin Mika käynyt aiemmin ja kalaa oli mukavasti ollut pohjan tuntumassa. Paikalle ehdin joskus hieman ennen klo 17 lupien oston jälkeen ja yksi kaveri lammella ootto-onkea päivysti. Mukana oli arsenaalia perhovavan sekä myöskin virvelin muodossa. Käsittääkseni yhdet kalat oli molemmilla noista saatu. Viimeistä kalaa jo siinä odoteltiin ennen luvan täyttymistä.

Kasailin kamat ja päätin aloittaa liitsi-virityksillä, koska aiemmin ei kuulemma pintureihin ole ollut mielenkiintoa. Alku oli hiljaista ja erilaisten paikan vaihtojen jälkeen palasin takaisin lähtöruutuun yhden tärpin viisaampana, kun paikalla ollut kalamies sai lupansa täyteen. Mukava savolainen kaveri. Juttua piisasi. Ei selvästikkään Oulun suunnalta. Koetin Mikan oppien mukaisesti uitella perhoja aika pohjan tuntumassa eikä oikein mitään tapahtunut. Pintakäyntejä näkyi aika harvakseltaan. Lopulta yhden tuikin viereen ehdin liitsit heittää ja perhoja vietiin. Sieltäpä se lopulta antautui 1,3kg kirre haaviin. Haavinhan ostin päivällä maxin kodintukusta. Hieno peli. Mallia Abu. Maksoi kaikki 9e ja soiva peli näihin hommiin kun laiturilta on vattumainen kyykkiä lyhyt vartisella koskikalastukseen tarkoitetulla haavilla. Tosin Pielavedellä asustelee yksi kaveri jolla on koskivesillä haavin varren mitta samaa kuin Sergei Bubkalla oli aikanaan seiväs.

Tämän jälkeen heti napsuikin toinen kala pinkkiin liitsiin, kun ensimmäinen tykkäsi sivuperukkeen keltaisesta. Tämäkin otti aika lailla heti, kun perhot läsähti veteen. Noh edelleen jatkoin tästä mantralla, että upotellaan lähemmäksi pohjaa. Lopulta vaihdoin taktiikkaa ja sain kolmannen kalan kiinni kun strippasin perhoja aika nopeasti suht pinnassa. Kala haaviin ja kävelin kohti rantaa laiturilta. Näin, että heittosiima on mutkalla laiturin päässä, mutta laiskuus iski. Kokeilin kävellä että jos jarru antaisi periksi ja saisin kalan kuiville. No antoihan se. Jatkoin kävelyä ja kohta jokin ei enää antanut periksi ja se oli vavan kärki. Kolme vuotta perhokalastusta takana ja tuli aika jolloin se "ruks" kuului ensimmäisen kerran. Toivottavasti vähälle aikaa viimeisen. Kyrsi pirusti. Olin vähää aikaisemmin jättänyt superpupan puuhun kevyemmällä setillä ja varoin katkomasta vapaa ja vedin siiman poikki käsin.

Mietin tämän jälkeen, että lähtisiköhän sitä kotiin vaikka kiintiöön vielä yksi kala mahtuisikin. Päätin kuitenkin kasata kevyen setin uudelleen ja liitsit siihen. Sieltä vielä kala löytyi pinnasta ja oli ehkä vanhempaa istutuskertaa. Hienot kyydit tarjosi. Evien reunat olivat jo vaalenneet eikä varmasti ihan tuore istukas ollut vaikka pinkki-liitsi kaikessa ihanuudessaan maistui. Se riitti allekirjoittaneelle eli neljän kalan kiintiö oli täynnä. Päätin lähteä kotiin pohdiskelemaan vapa-ongelmaani eli nyt on ainoastaan yksi #4 käytössä syksylle. Tarvitsisin joka tapauksessa toisen #6 tai #7 vavan rinnalle näitä tapauksia varten. En vaan tykkää ädlätä ylimääräistä ja pitää vapoja nurkissa pölyyntymässä. Pitää nyt tovi sulatella tätä hommaa ja miettiä vaihtoehtoja. Demoni on saatava kuntoon kuitenkin. Sen verran mukava peli se on.

Lammelle ajaessa soittelin myös kuulumisia Kangaslammen suuntaan ja siellä oli pinnasta mukavasti saatu kalaa. Kyllähän syksy on hienoa aikaa kalastaa. Ainakin lammilta. Ikävä vaan, että pimeys laskeutuu jo likimain iltaysiltä. Kotona pistin kaloja "lihoiksi" ja hauska huomio oli, että kahdelta kirbeliltä löytyi tahnat kiduksista. Niin vaan olivat tahnamasoja kurmuuttaneet...

Taimenen kalastuskausi pakettiin Äyskoskella

Heinäkuusta eteenpäin on aika vahvasti reissut suuntautuneet Viannalle ja nyt alkoi tulla jo kiire tehdä taimenen kalastuksen osalta viimeinen reissu. Siihen sopiva ja hieno ympäristö on toki Äyskoski vaikka tarkoitus oli Konnekoskella käydäkkin. Soittelin sunnuntaina Perälän Timolle ja tilaa koskessa tuntui 6h luvalle olevan. Livahdin härskisti töistä ajoissa ja olin Lohimaassa puoli kolmosen maissa. Perälän kanssa muutama sana vaihdettiin mm. nettimarkkinoinnista ja Lohimaan sivujen kuolleisuudessa oli aika tuttu-puttu syy eli sivuja ei ollut päässyt päivittämään. No sepäs nyt ei ensimmäinen yritys ole jossa näin on käynyt ja eikä tule olemaan myöskään viimeinen, valitettavasti.

Koski oli aika tyhjä jos maantiesillalta virvelöinyttä Vladimiria ei lasketa. Lisäksi about klo 18 aikaan paikalle saapui ilmeisesti kotimaiset virveli ja perhomies. Eipä tarvinnut ruuhkassa syytää, kun virvelimieskin erittäin hienosti kalasti ko. hommaan varatulla alueella. Olin asennoitunut ja laatinut taktiikan reissulle seuraavalla tavalla: kalastan alkuillan pintureilla kevyellä setillä ja myöhemmin vaihdan streamer-hommiin. Larvastelu saa nyt luvan jäädä. Noh tällä taktiikalla aloitin kävelysillan alta ja toisella heitolla pieni harri kiinni. Kohta tuli jo parempi ja nopea vapaa vasten tehty mittaus osoitti pituutta 32,4cm. No en minä sitä oikeasti noin tarkkaan mitannut. Siellä meni jo jollain taas pullat väärään kurkkuun kuitenkin

Kalastelin kävelysillan alapuolta ja sainkin caddikseen siitä mielestäni paremman kalan, mutta eipä sekään lopulta ollut "kuin" 38-39cm taimen. Hieman alempaa sain n. 33cm kuvassa olevan harjuksen ja ottipelikin näyttäisi huulessa olevan. C&r kuvausta tarvitsisi harjoitella kyllä, että saisi räpsyn nopsaan ja olisi parempi laatuisia kuin tämä. Aika usein kun tulee oltua ilman kaveria liikkeellä.

Illemmalla tuossa n. klo 19 kantturoissa vaihdoin puhtaasti streamer-hommiin ja ronkin pitkän peilin ja tein sitten entisen ravintolan tasalla olevalle pikkusaarelle asti laskun patolan puoleista rantaa. Sen puolen rannalla olevan puskan tasalta sainkin yön timppaan kalan kiinni maukkaan oloisesta nielusta. Mutta kuten meikän tyyliin sopii niin sekin oli n. 38cm. Tiukassa on mitallinen perhotaimen Äsyltä. Loppuluvasta ei sitten enää tapahtumia ollut.

Mukava keikka oli ja keli loistava. Tapahtumia oli paljon ja harjusta tuntuu olevan kivasti pitkin koskea. Sain yhden pienemmän myös patolan yläpuolelta. Taimenet tuntuu perhot kiertävän tehokkaasti. No ensi kesänä sitten. Hieno paikka Äsy on. Sitä ei voi kiistää. Nyt on kuitenkin aika antaa taimenille kuturauha ja keskittyä lampihommiin ja varmaan tutulla ja turvallisella Viannallakin ehkä joku reissu tehtyä. Ai niin..pistin vähän bling-bling päivitystä tähän blogiinkin, vaikka inhoan periaatteesta tapaa korjata toimivia vehkeitä.

Sateenkaaren tuolla puolen

Jostain syystä huomasin taas olevani Viannankoskella vaikka piti olla jossain ihan muualla. Koetan tiivistää nyt juttua ko. kohteesta suht lyhyeen, kun näitä reissuja syksyn mittaan varmasti tulee vielä lisää. Vesitilanne oli vielä ennallaan eli aika kuivilla mennään. Taivaalta sen sijaan tuli vettä ajoittain ja legendaarisen Rainbow Islands tietokonepelin teemassa näkyi myös sateenkaari (kuvassa vasemmalla). Paikalla oli pari kalamiestä, kun aloittelin oman luvan ja toinen heistä oli jo uuden luvan ostanut eli kirre oli syönnillään vaikkei sitä ollut äskettäin lisää kipattu. Ja näimpä tämä samainen kalamies sai vielä yhden kalan, kun aloittelin omaa urakkaani.

No sitten kävi kuin Nykäselle naisasioissa eli muunnellen voisi sanoa, että se on 7s, kun meikä aloittaa kalastuksen ja loppuu se hyvän olon tunne. Nimittäin kalan tulo lakkasi täysin. Aamun röytömieskään ei enää kaloja saanut. Itsellä oli yksi ravakka tärppi patoluukulta ja yksi kala pyörähti miedossa virrassa perhoa maistamassa jäämättä kiinni. Sain parin tunnin kalastuksen jälkeen kuitenkin Pielaveden puolelta pari n. 33-38cm taimenta keltaisella liitsillä. Muilla piteli hiljaista. Paikalla oli myös pitkästä aikaa virvelikalastajia eli pariskunta oli tullut viettämään romanttista iltaa aika vahvasti lehmänlannalle tuoksuvaan iltaan. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen sain yhden about kiloisen kirren miedosta virrasta laavun edestä valkoisella liitsillä. Ei sentään mennyt pilit pataan

Sain myös pari lippaa illan aikana. Aika paljon tuntuu noita siimoja pohjassa olevan. Loppuillasta pariskunta saapui laavun edustalle syytämään virvelillä ja sieltä kauniimpi osapuoli saikin mukavan kirren kiinni. Aika villin näköistä on kun parin kilon kala nostetaan raakana ylös ilmassa vaikka haavikin oli miehellä mukana. No mies sai heti perään ilmeisesti ihan mukavan taimenen ja sama homma. Ilmeisesti havasta säästeltiin jälkipolville. Uskaltaisin väittää, että viimeisen kalan jonka näin saatavan oli reilusti alamittainen taimen, mutta en oikein ole ihmistyyppiä joka jaksaa lähteä näitten kanssa riitaa haastamaan. Ikävää touhua silti jos alamitta oli.

Aika paljon tuli Esan ja Unskin kanssa turistua. Unski onkin aika kettu, kun se uittelee rapalaa perhovavalla. Mukava mies on silti ja varmasti mukava se muutama minuutti lillutella kelluvaa vaappua perhovavalla. Ei mene multa herneet nenään vaikka kuulemma joitakin perhomiehiä kovasti häiritsee. Lisäksi paikalla kävi stealth-ambulanssipakettiautohässäkällään Häiväläis Harri jonka kanssa edellisenä iltana pitkät tovit puhelimessa maailmaa parannettiin. Sen puhelun tiimoilta sain viimein tänään tilatuksi vedenpitävät Sealskinz-sukat josta toivon löytyvän apua nepparivaivoihin. Lopuksi sitten vielä isälliset neuvot Juhani Ahon perhokerhon nuorisokaartille jotka viikonloppuna olivat kalassa Viannalla. Ei oikein Esa lämmöllä muistanut. Koskilla ja yleensä luonnossa käyttäydytään tahdikkaasti eikä siellä tarvitse elämöidä ja mekastaa. Lisäksi on syytä ilmoittaa jos ei ota sitä määrää lupia kuin on varannut. Sepäs siitä. Kuitenkin no hard feelings kuten engelsmanni tähän sanoisi

Jopas oli tapahtumia

Niin se vaan kävi, että taas siirtyi Konnekosken reissu ja Viannalle Rellun nokka osoitti. Niin jos joltain on mennyt ohi, niin Seat lähti jatkamaan maallista vaellusta mustalaiselle Tampereen suuntaan ja taivaspaikkaa koetan ateistina itselleni hommata ja mikäpäs siihen parempi valinta kuin rapea ranskalainen vuosimallia 2002 Renaultin tehtailta. Tähän kärkeen voisi muuten kertoa heti pienen kaskunkin eli miksi kutsutaan kädetöntä ja jalatonta mustalaista? melko luotettavaksi...no sepäs näistä jutuista. Tosiaan on ollut tarkoitus käydä kalassa Konnekoskella, mutta reissu vaan tuntuu siirtyvän. Toissa viikonloppuna Häksy, Iiro & co olivat siellä olleet ja monia muitakin ja mykkää ollut. Lisäksi huhut kertoivat +60cm taimenen majailevan Esan purolla, niin jopas sitä sinne oli taas helppo lähteä

Oltiin Kiuruveden mökkirakennusta rakastavan kalamiehen kanssa varattu luvat klo 16-22. Tultiin joelle suht yhtäaikaa. Vettä oli tosi vähän ja kalamiehiä näkyi koskessa. Ei oikein hyvälle vaikuttanut. Tosin yksi kalamiehistä oli lähtöä jo tekemässä. Vallilla kalaa sen sijaan väsytteli "ranskan poika" Alexis. Pinturia oli kirre purrut. Eikä ollut päivän ainoa. Lisäksi kalassa oli edesmenneiltä Savo ProTeamin sivuilta tutunnäköinen kalamies jonka nimeä en millään muista sekä Etelä-Kuopion Ilveksen salibandy-joukkueen hyökkäyspään terävämpiä nimiä eli Tiihos Lauri jonka kanssa näköjään törmätään joka paikassa. Ehkä seuraavalla kerralla varovasti jo morjestetaan.

Pelipaikat oli aika vähissä, mutta toki hujanen kahlasi taas elukkana kuohun alle äs juusual. Taisi kolmannella heitolla jo olla kirre tovin kiinni. Sitten hivenen hiljeni. Tiihosella näytti jotain tapahtumia olevan, mutta menivät minulta hieman ohi, että mitä eväkkäitä siellä pyöri. Taimenet esittivät patoluukun alla hyppyrepertuaariaan, mutta nyt näytti vanha viisaus pätevän eli hyppäävä kala ei ota. Puoli kuuden maissa tuntui kalat aktivoituvan ja itselläni oli käytössä Sonikin kevyempi #3/4 kasikinttuinen vapa. Sain kirjon kiinni kirrepupaan ja peräti haaviin. Aika pieni eväkäs tosin oli. Ei kiloakaan. Kohta perään toinen hyppykone kiinni ja jotenkin olin pihalla väsyttelystä ja koetin turhan nopsaan kalaa haaviin saada. Niimpä ryssin sen oikein alokasmaisesti haavitessa ja kirrepupa jäi kalan huuleen. Samoihin aikoihin Hujanen kantoi alhaalta saamaansa about 1.5kg kirjavaa lohta

Sitten hiljenikin aika tehokkaasti ja tapahtumat olivat tiukassa. Illalla sitten kuitenkin tuossa klo 21 maissa alkoi paukkua. Ensin meikälle kirre kiinni. Pieni löysä siima ja kohta tiukalla siimalla kala irti, toinen heti perään kiinni ja irtosi ilman että varmasti sai löysää senttiäkään. Kohta pari potkua samoilta paikoilta yksi kiinni, mutta irti. Hujanen sai myös yhden mukavan kirren kiinni ja muutamien hyppyjen jälkeen vapa mutkalla kala irti. Itse vielä sain yhden kiinni suht matalasta, mutta tämäkin irti kesken väsytyksen vapa mutkalla. Oli tiukasti tapahtumia, mutta jotenkin tuli mieleen kevään mustalammen reissu jossa kalat karkasivat ihmeellisesti vavan ollessa mutkalla. Noh..mikä lie. Mukavaa kuitenkin oli, kun ei tullut edes mulaistua nurin koskeen ja kalakontakteja tuli vaisun kesän jälkeen. Seuraava reissu on sitten jonnekkin, luoja tietää minne. Veikkaisin kuitenkin, että 150km säteelle kohta kuntakartalta häviävästä Karttulasta.

On se sitten niin pirun vaikeeta!

Hellekesä senkun jatkuu vaikka kesälomatkin loppuivat. Voin kertoa, että tämä on ollut kelien puolesta ehkä aikuisikäni (mittarissa nyt 33v) huonoin. Tosin näyttää jo viimeinkin, että ehkä loppuisi helteet. Lämpöiset kelit ajoivat itsellä tilanteen siihen, että kalastus meni täysin uusiksi siihen nähden mitä olin kesän 2010 osalta miettinyt. Nyt näyttää vähän sille, että kun kerran Viantaa on tullut jo kalastettua näinkin paljon olosuhteiden pakosta ja vielä itsestä toki riippuen heikoin tuloksin, niin syksyllä voisi miettiä ehkä enemmän lampihommia jahka taimenen rauhoitusta puskee niskaan. Mutta sepäs nyt näistä aina muuttuvista spekuloinneista eli tuli tuossa varattua jälleen Viannalle lupa ja käytyä se heittämässä tiistai-iltana. Aiemmista nihkeästi menneistä aamuyön reissuista poiketen nyt tuli varattua iltalupa. Mutta kuinkas kävikään...

Hujanen oli myös tulossa kalalle ja itse arvoin perinteisesti luvan aloitusaikaa monesti. Lopulta olin kalassa klo 15.30. Edellisenä iltana oli kalaa kuulemma mukavasti saatu. Joitakin kalamiehiä pyöri luvan alussa koskella, mutta illemmalla oli enää kolme onkimiestä. Pääsin luvan alkuun heittämään niukkavetisen Viannan kuohuja ja sain ehkä miljardi ahventa ja särkeä. Ei mitään havaintoa kuitenkaan lohikaloista. No niistä alkoi tulla havaintoja, kun Ylä-Savon kovin kahlaaja, mutta ei vaatimattomin eli Hujanen saapui paikalle. Hyvin oli miehellä kahluureitit tiedossa ja näimpä sieltä alkoikin monenlaista eväkästä pitkin iltaa nousta ylös. Parhaaksi jäi mukavan kokoinen kirre jonka pussitus näkyy alempaa löytyvästä heikohkosta videosta.

En saanut omalle kohdalle minkäänlaisia kunnollisia kalakontakteja koko illan aikana aikaiseksi. Hujanen larvasteli varsin tehokkaasti (et ehkä usko jos tätä luet, mutta vilpittömästi hyvin sää vedit) etenkin säyneitä ja sai myös pari pienempää taimenta sekä rokasteli vahingossa yhden mitallisen (c&r). Myöhemmin illalla oli myös karkuuttanut paremman kuhan. Viannalla oli pelipaikat aika vähissä nyt, mutta eipä sitä auta syyttää. Vaikea kausi tämäkin on ollut vaikka startti oli mukava. Pitää toivoa, että syksy menee paremmin.

Omaa reissua väritti myös, että kävin uimassa Viannan liukkaitten kivien ja huonojen kahluukenkien ansiosta ainakin viidesti. Esa on minuakin virtahevoksi tituleerannut joten ongelma ei liene kuitenkaan tasapainossa. Ehkä paras tilanne oli jossa lähti jalat alta kuin Aku Ankalta banaaninkuoren kanssa kaltevalla limaisella kivellä. Jossain välissä en ollut enää varma, onko vettä enemmän housujen ulko vai sisäpuolella. Jotenkin sekin sopi tähän vaikeaan kesään mainiosti. Vielä kun ei päässyt samana iltana ilmeisesti Henry's pubissa esiintynyttä Iken suosikkia (no ehkä enemmän Kanervan mieleen) Tuksua katsomaan ja kotiin ajellessa komeassa maalaismaisemassa auringon laskiessa soi äiti-vainaan suosikki Kari Tapio suomipopilta http://www.youtube.com/watch?v=fteG45pyCeE, niin lähellä oli jo kyyneleen tirauttaminen. Mutta sellaista on kalastus. Reissu ei silti hukkaan mennyt vaan tuli opittua kahluulinjoja matalalle vedelle. Nyt syksy tulee, tulethan!, ja seuraava reissu lienee sitten Nokisen- tai Konnekosken suuntaan aamuyön pisto. Vähiin jää tämän kauden taimenen kalastus. Ei vaan voi mitään.

Mukavalle Nurmijoki-reissulle ikävähkö päätös

Käväistiin "Hujasen Juhan" kanssa kopaisemassa Nurmijokea ennen joka maanantaista viikkorauhoitusta. Siellä vesi ei ollutkaan aivan niin lämmintä kuin esim. Viannankoskella, mutta eipä tuo toki kylmääkään ollut. Tarkempaa tietoa vaikea pistää, kun ei ole vesilämpömittaria. Ajelin siis suht ajoissa jo Koirakoskelle ja lirkin sen nopsaan läpi ennenkuin n. klo 16 maissa Hujanen saapui paikalle. Koirakoski oli sen ajan muutamaa särkeä lukuunottamatta mykkänä. Tosin ei mikään yllätys tämä ollut. Hujasen saavuttua vaihdettiin Mäkärälle

Mäkärällä sen sijaan sain heti 31cm harjuksen (c&r) oliivilla liitsukalla ja oli rassukka silmän vierestä kiinni. Näytti silmä ehjälle ja takaisin uimaan, koska eipä tuollaisesta kaverista tule kuin paha mieli 4-hengen taloudessa. Koluttiin koskea lisää ja sain pari pienempää lurjusta sekä +30cm tanelin. Enpä näitä sen kummemmin kuvaillut joten taas on tylsä kalakuvista vapaa blogijuttu siis luvassa. Hujanenkin sai parit pienet harjukset, mutta isompia taimenia emme löytäneet.

Joskus iltakasin maissa käytiin katsomassa Kiuruveden ihmeen mökkiprojekti ja mukavalle paikalle oli nätti torppa nousemassa. Kelpaa siellä perheineen aikaa vietellä. Käytiin sen jälkeen tekemässä lasku Päsmärillä ja sieltä tuloksena ainoastaan tärppi. Käytiin vielä perhokerhon mökille mennessä heittämässä Koirakoskea laihoin tuloksin. Hellekalastus on hellekalastusta. Varmaan mitallisen taimenen saaminen olisi ollut todennäköisintä heittämällä koko ilta helposti kalastattavaa Mäkäränkoskea.

Loppuillasta saunottiin kerhon mökillä, grillailtiin makkaraa ja maisteltiin Hujasen Kalle-viinaa sekä kehuttiin itseämme. Olin ostanut ennen tätä reissua uudet kahluuhousut (http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=77&productid=7494) miehekkäässä XXLK-koossa epäonnistuneen kiintokengällisten kaupan jälkeen. Samalla ostin viimein myös erilliset nepparisukat suojaksi jotta ei heti sukka vuotaisi. Housut olivat todella keveät ja mukavat. Sanoisin jopa ihanat. Saa nähdä miten ne kestää.

Mutta se miksi reissu sai ikävän päätöksen oli se, että menin hölmönä kokeilemaan ilman muovipusseja pelkällä allergialääkkellä. Tyhmästä päästä kärsi taas koko ruumis eli jalkoja kutittaa aivan perkeleesti ja toisesta jalasta varpaat vesikelloilla. Homman kruunasi kuumana päivänä janojuomana nautittu olut joka tunnetusti ei parasta janojuomaa ole. Tämän päivän on olleet nesteet kropassa täysin sekaisin ja sitä kautta mies samassa olotilassa vaikka oluen juontimäärät eivät suuria olleetkaan. Mutta virheistäpähän sitä ihminen oppii. Joskus voisi vaan vähän vähemmän hakata päätä savolaiseen mäntyyn...

Huh hellettä sanoi jänis pakkasella

Tätä otsikon mukaista sanontaa tuli nuorena poikana kuultua varsin paljon. Jäniksen pakkasista en osaa tarkemmin sanoa, mutta omat kesälomat on melkoisessa helteessä menneet. Se on pihahommien lisäksi sotkenut myös kalastusta aika paljon. Helteet kuitenkin hieman alkoivat hellittää, mutta sen verran lämmintä on vesi, että jätin vielä varsinaisen taimenen jahtuun sikseen ja kävin heittämässä luvan tutulla ja turvallisella Viannalla aamuyöstä. Muitakin kutsuja tuli, mutta nyt tällä kertaa näin ja jospa sitä pääsisi vielä pinturiakin syytämään ennen syysrauhoitusta.

Esalta soittelin lupia eilissä päivänä ja kertoili suoran vastauksen, kun kysyin että onko kalaa tullut. Ei ole kuulemma tullut. Viikon takaisista kirre-istukkaista ei kuulemma kovin montaa ollut ylös saatu. Sama ilmiö on ollut myös Löytynlohen sekä Lohimaan lammikoilla. Sen sijaan sillan alapuolelta oli Suonenjokelainen kaveri saanut aika vauraan 6kg kuhan jigillä. Aamuisista kalamiehistä yksi sanoi sen olleen 6.4kg, mutta olipa nyt mitä oli, isolle se kuvassa näytti. Karvan verran isompi se kuitenkin kuin valitettavasti ennen oman lupansa loppumista kotiin lähtenyt "Karttulan mies" sai viime kesänä. Olisi ollut mukava turista...

No aamulla jokatapauksessa olin taas liikkeellä ennen kuin sika pieraisee eli koskella vajaan tunnin ajon jälkeen neljältä. Hiukan säikähdin, kun parhaat paikat oli jo varattuna eli kolmen hengen seurue oli tullut puolilta öin. Nuorehko virvelimies suolisteli pienehköä kuhaa omaa kalastusta suunnitellessani. Vettä oli sen verran vähemmän, että patoluukkujen eteen betotonilipalle pääsi kahlaamaan joten sinne siis mars. Eipä aikaakaan, kun kala kiinni ja olin varma jo kirren olevan, mutta perusylläri eli lahna selkäevästä.

Yöllä tullut seurue luovutti n. 5 aikaan ja heillä oli jokunen karkuutus ollut ja käsittääkseni yksi n. 1.5kg taimen ylös. Kirjot hukassa heilläkin. Pääsin sitten heittämään spoteille virran reunaan pitkäksi toviksi yksin. Sain lukuisia ahvenia, pienen tanen jonka vedin raakana ylös ja c&r sekä chartrause liitsillä 41cm kuhan joka lähti pannulle. "Sartrööse"-vihreä liitsi tuntuu noille kelpaavan.

Myöhemmin aamulla heräili myös vrk-luvalla ollut Tampereelta oleva perhokalastaja teltastaan eli hän oli useamman kosken kiertueella. Hänkin oli edellisiltana pienempiä taimenia muutaman saanut. Rupateltiin pitkät tovit niitä ja näitä sekä todettiin veden olevan todellakin turhan lämpöistä. Aamu heiteltiin kahdestaan ja sain vielä toisen n. 35cm tanen samalla raakana ylös systeemillä. Koetin valita perhot kirrelle ja kuhalle miellyttäväksi samoin kuin teen Viannalla syysrauhoituksenkin aikaan, mutta sattumilta ei voi näköjään välttyä. Virkeinä molemmat tanet kuitenkin uimaan lähtivät.

Olen nyt kolmesti käynyt aamulla kalassa Viannalla ja sateenkaarirautuja ei tunnu silloin löytyvän millään. Tampereelta ollut kalamies sanoi myös selvästi aamun vaikuttavan hiljaisemmalle kuin illan. Mistä johtunee..Tiedä häntä. Nyt odotellaan kelien viilenemistä. En uskalla arvailla enää seuraavista kalapaikoista, koska tuntuvat kohteet vaihtuvan kuin pääministerillä morsiot.

Lopuksi vielä pari sanaa uusista snowbee kahlureista eli kiintokengällisestä hengittävästä mallista. Housut on mulle vähän pienet eikä siitä voi valittaa -> nettiostamisen varjopuolia -> minkäs teet kun ei Suomesta saa. Sen sijaan vaikka housut olisivat millaiset tahansa, niin kenkä on auttamatta huono. Pito on suht ok, mutta kumikenkämäisyys on todella huono juttu. Jokainen voi kuvitella mille tuntuu kahlata jalkapallon ja sitä isompien kivien välissä ja keskellä kumppareilla. Ei hyvä! Saapa nähdä pitääkö tässä vielä toiset kahluritkin ostaa tälle syksylle. Pitänee käydä paikallisessa kivijalka-liikkessä kokeilemassa Scierran cc3-kiintokengällistä ja toivoa ettei niissä oleva vähäinen neppari aiheuttaisi sitten ongelmia jos niihin päätyy...

Karvio kopaistu

Mukava lomareissu perheen kanssa Vuokatin Katinkultaan oli takana ja aika suunnitella uusia kalareissuja. Helle vielä tuli sotkemaan lomakuvioita eikä sille loppua näy. Perskeles! En tykkää yhtään. Kuitenkin pe-la yöksi meinattiin jo mennä Bomanin kanssa Karvioon, mutta se reissu tuli peruttua ja keskityttyä nestetankkaukseen. Sitten oli jo suunnitelmissa Konnekoski, mutta vaihdoin kuitenkin muutamilla perusteluilla kohteen viime hetkillä takaisin Karvioon. Karvionkoskihan oli itselleni käymätön paikka. Kauhean positiivisia juttuja en kohteesta ollut kuullut vaikkakin kalaa siellä tuntui olevan ja seassa isompiakin sattumamörssäreitä.

No näimpä ajelin Karviollle ja siellä ei kauheaa ruuhkaa vaikuttanut olevan. Villin Pohjolan kohdehan on kyseessä ja koskelle on olemassa mobiililupa. Siitä isot propsit. Ne saisivat yleistyä kyllä kaikille koskille joissa ei kalastajakiintiötä ole. Esim. lyhyemmältä matkalta voi ajaa rantaan ja katsoa mikä on "pössis" eli onko joki täynnä ukkoa ja päättää luvan ostosta sitten. Nyt ei ihan täynnä ollut, mutta ei yksinkään tarvinnut olla. Itseni kanssa samaan aikaan paikalle ilmestynyt kalamies (joka myöhemmin paljastui vanhaksi vastustajaksi epäonnistuneiden jääkiekkoilijoiden lajin parista) tarpoi suoraan niskalle ja sai kalan kiinni heti ensimmäisillä heitoillaan. En tilannetta päässyt näkemään, mutta oli kirkas kylki välähtänyt ja vetänyt kovaan koskeen katkottaen siiman myöhemmin kiveen. Epäilyä oli järvestä nousseesta taimenesta.

Itse tutkailin koskea ja vaikutti, että ainakin nykyisellä vedenkorkeudella larvastelukin kosken keskivaiheilla olisi vaikeaa. Alaosassa koskea oli taasen todella kova virtaus. Kävin kyllä siellä likimain 20cm tinseliä paiskomassa tovin. Katselin jonkun tovin päästä vastapuoleisen niskan olevan tyhjä ja porkkailin sillan yli sinne. Tottakai kaksi kalamiestä meni niskalle suoraan nenän edestä ja eikun takaisin mars. Tänä aikana oli pari kaverusta saanut niskalta ihan kelpo killen, joka oli hieman ehkä yllättäenkin tullut isohkolla caddiksella. Samalla nämä jantterit lähtivät ja tilalle tuli muistaakseni Outokummun suunnalta toinen kaveri ja hänen sekä niskalla kalan karkuuttaneen kanssa pyöritettiin rinkiä. Vastapuolella kolmen hengen rinki pyöri myös ja sieltä perhomies yhden kirren saikin.

Siinäpä ne kalatapahtumat sitten likimain olivatkin. Meidän rannalla kaveri sai pupalla tod.näk. aiemmin monta kertaa ilmassa käyneen n. 30cm taimenen ja toiselle kaverille yksi tärppi. Vastapuolella rinkiä pyörittänyt kolmen hengen rytmiryhmä näkyi myös tyhjää pyytävän. Yöllä keli viileni mukavasti, mutta mitään eloa niskalle ei tullut. Toisaalta ymmärtää senkin, koska paikkaa pommitettiin kahdesta suunnasta jatkuvalla syötöllä. Samalla kauden trendi josta kuulunut muualtakin jatkui eli yöllä on kovin hiljaista kalan tulo.

Karvio on nyt nähty. Ei tulene omiin suosikkikohteisiin kuulumaan vaikka varmasti kalaisa ja mukava paikka voi ollakkin. Etäisyys on jo yksi este, kun matkaa on 106km kotoa ja ei tiedä onko siellä ukkoa kuin pipoa lähtiessä. Myöskin järkevän tuntuiset kalapaikat lyhyessä koskessa rajoittuivat valitettavan harvoihin spotteihin. Harmittaa hieman, kun aamun sessiot jäi näkemättä eli vanha alaselkä vaiva ajoi kotiin siten, että lopetin kalastuksen 02.10. Sen verran siimat ehtivät kyllä kastua, että kalan olisi 5h aikana voinut saada. Ainoaksi tapahtumaksi jäi kuitenkin pienen tanelin pomppu ohi skaterista. Lisäksi uskomattoman sitkeä vamma "peliuran" lopettaneilta sählyiltä maaliskuulta ei pottuvarpaan juuressa tunnu paranevan koskaan eli nyt ollut likimain 5kk kipeä. Nooh..semmosta se on meno välillä. Nätti paikka Karvio kuitenkin oli ja kalamiehessähän se vika on jos ei vapa taivu. Nyt otetaan kuitenkin kalj...eikun happea helteiden yli ja koetetaan parannella selkää kuntoon sinä aikana. Toki tässä huomenissa kuunnellaan juhahujasen mahtisaaliit samasta paikasta, koska jos vanha tuttu trendi jatkuu, niin haavissa käynee likimain 20 kalaa. Omalta osalta seuraavaan kohteen valintaan vaikuttaa aika paljon myös vedenlämpötilat eli ehkä c&r hommat saa ainakin jäädä.

Kesän 2010 pakollinen

Joka kesä on ollut tapana tehdä yksi reissu joka on kaikinpuolin suht pyllystä. Tänään oli kesän 2010 osalta sellaisen vuoro. Viannankoskelta oli kuulunut juttuja hurjista kalasaaliista ja tarpeeksi kun alkoi viestiä tulemaan monesta suunnasta oli lupa varattava vaikka jo mielessäni vähän reissuja myöhempään syksyyn sinne suunnittelin. Näimpä sitä sitten 02.20 nousi pää tyynystä ja kohti Esan puroa. Kauniissa aamussa ajelun päätteeksi näin, että koski oli tyhjä, kun saavuin paikalle. Äkkiä settiä läjään ja heittämään vallille. Lahnaa heti selästä kiinni ja kirjolohen hotspotilta karkuutus kalasta jonka merkistä ei tietoa. Perhoja alkoi jäämään kivasti kiviin ja loppusaldo luvan päätteeksi oli about 15-20 liitsiä kivien kyljissä.

Aamunelosen jälkeen tuli edellisellä reissullani yhtä aikaa ollut oikein fiksun oloinen nuorempi virppamies kaverinsa kanssa. Hekin totesivat vallilta heittelyn olevan suht tapahtumaköyhää. Itse vielä koettelin ja kun vapauttelin selästä kiinni olleen lahnan ja kun se pudotessaan tarttui toiseen perhoon vetäen knapekin likimain juurta myöten sormeeni, niin aloin olemaan varma, että tästä reissusta ei tule kuin sanomista. Vallilta hetken jo luulin saaneeni kirren kiinni, mutta säynehän sieltä ylös nousi. Ensikertalainen virvelimiehistä sai sähkölinjan alta suht mukavan kokoisen kirren ja toiselle pienempiä taimenia. Itsekkin yhden about 35 taimenen vapauttelin.

Esa kävi lupia myymässä ja sanoi, että niin paljon on ukkoa koskessa käynyt, että loppuu lupapaperitkin. Samalla näytti kännykästään kuvan aiemmin saadusta 2.8kg taimenesta joka oli kyllä komea. Pulskakin kuin mikä. Luvan loppuun kiertelin saunarannassa ja vaikka sun missä ilman mitään suurempia kalakontakteja. Toinen virppamiehistä sai sillan alta yhden kirren. Valliakin he heittivät useamman kerran, mutta ei mitään. Omaa tekemistä alkoi haitata jo myös se, että sormessa ei perhosiimaa tunnu nahka kestävän (ei ole siima sharkskin ennen kuin joku sitä kysyy)

Luvan lopun kruunasi, kun sain paremman kalan kiinni patoluukkujen edestä about puoli kympiltä. Sieltä lopulta näkyville nousi about 1.5-2kg oikein miellyttävä kuha. No kala haaviin. Samalla ihmettely että mit vit! miksi kala ei putoa pussiin. No oli sitten havas lenkillä kehikon ympärillä ja tennismaila-tyyppinen ratkaisu ei ihan paras haavi ole. Kuha hyppäsi, putosi jalkoihin josta epäonnistunut haavitsemis yritys ja tuosta pari heittoa päälle, niin loput liitsit kiveen kiinni. Hieno päätös tälle suht epäonnistuneelle reissulle.

Oli muuten vielä ensimmäinen kala eläissäni jonka ryssin haavista. Noh, tällaista on kalastus välillä. Ei tässä nyt kuitenkaan suuremmin harmita. Muutama päivä sitten oli vesitilanne ollut myös toisenlainen Viannalla. Unski kävi jutuilla ja kertoi automaatin pienentäneen luukkuja eli oli päässyt kahlaamaan yli. Nyt en ollut niin elämääni kyllästynyt, että olisin ilman kahluusauvaa lähtenyt telkkuamaan koskeen vaikka toki sinne himokahlaaja olisi mennytkin. Valitettavasti vain taimenet näkyivät mosuavan kovan virran reunassa ja sinne ei meikäkäisen heittotaidoilla ja dt siimalla ollut lyijyjen kanssa asiaa kiviriutalta.

Nyt sitten lomailemaan Katinkultaan kolmeksi yöksi perheen kanssa. Sieltä kun palaillaan, niin sitten seuraava kohde pohdintaan.