tiistai 31. elokuuta 2010

Sateenkaaren tuolla puolen

Jostain syystä huomasin taas olevani Viannankoskella vaikka piti olla jossain ihan muualla. Koetan tiivistää nyt juttua ko. kohteesta suht lyhyeen, kun näitä reissuja syksyn mittaan varmasti tulee vielä lisää. Vesitilanne oli vielä ennallaan eli aika kuivilla mennään. Taivaalta sen sijaan tuli vettä ajoittain ja legendaarisen Rainbow Islands tietokonepelin teemassa näkyi myös sateenkaari (kuvassa vasemmalla). Paikalla oli pari kalamiestä, kun aloittelin oman luvan ja toinen heistä oli jo uuden luvan ostanut eli kirre oli syönnillään vaikkei sitä ollut äskettäin lisää kipattu. Ja näimpä tämä samainen kalamies sai vielä yhden kalan, kun aloittelin omaa urakkaani.

No sitten kävi kuin Nykäselle naisasioissa eli muunnellen voisi sanoa, että se on 7s, kun meikä aloittaa kalastuksen ja loppuu se hyvän olon tunne. Nimittäin kalan tulo lakkasi täysin. Aamun röytömieskään ei enää kaloja saanut. Itsellä oli yksi ravakka tärppi patoluukulta ja yksi kala pyörähti miedossa virrassa perhoa maistamassa jäämättä kiinni. Sain parin tunnin kalastuksen jälkeen kuitenkin Pielaveden puolelta pari n. 33-38cm taimenta keltaisella liitsillä. Muilla piteli hiljaista. Paikalla oli myös pitkästä aikaa virvelikalastajia eli pariskunta oli tullut viettämään romanttista iltaa aika vahvasti lehmänlannalle tuoksuvaan iltaan. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen sain yhden about kiloisen kirren miedosta virrasta laavun edestä valkoisella liitsillä. Ei sentään mennyt pilit pataan


Sain myös pari lippaa illan aikana. Aika paljon tuntuu noita siimoja pohjassa olevan. Loppuillasta pariskunta saapui laavun edustalle syytämään virvelillä ja sieltä kauniimpi osapuoli saikin mukavan kirren kiinni. Aika villin näköistä on kun parin kilon kala nostetaan raakana ylös ilmassa vaikka haavikin oli miehellä mukana. No mies sai heti perään ilmeisesti ihan mukavan taimenen ja sama homma. Ilmeisesti havasta säästeltiin jälkipolville. Uskaltaisin väittää, että viimeisen kalan jonka näin saatavan oli reilusti alamittainen taimen, mutta en oikein ole ihmistyyppiä joka jaksaa lähteä näitten kanssa riitaa haastamaan. Ikävää touhua silti jos alamitta oli.


Aika paljon tuli Esan ja Unskin kanssa turistua. Unski onkin aika kettu, kun se uittelee rapalaa perhovavalla. Mukava mies on silti ja varmasti mukava se muutama minuutti lillutella kelluvaa vaappua perhovavalla. Ei mene multa herneet nenään vaikka kuulemma joitakin perhomiehiä kovasti häiritsee. Lisäksi paikalla kävi stealth-ambulanssipakettiautohässäkällään Häiväläis Harri jonka kanssa edellisenä iltana pitkät tovit puhelimessa maailmaa parannettiin. Sen puhelun tiimoilta sain viimein tänään tilatuksi vedenpitävät Sealskinz-sukat josta toivon löytyvän apua nepparivaivoihin. Lopuksi sitten vielä isälliset neuvot Juhani Ahon perhokerhon nuorisokaartille jotka viikonloppuna olivat kalassa Viannalla. Ei oikein Esa lämmöllä muistanut. Koskilla ja yleensä luonnossa käyttäydytään tahdikkaasti eikä siellä tarvitse elämöidä ja mekastaa. Lisäksi on syytä ilmoittaa jos ei ota sitä määrää lupia kuin on varannut. Sepäs siitä. Kuitenkin no hard feelings kuten engelsmanni tähän sanoisi

tiistai 24. elokuuta 2010

Jopas oli tapahtumia

Niin se vaan kävi, että taas siirtyi Konnekosken reissu ja Viannalle Rellun nokka osoitti. Niin jos joltain on mennyt ohi, niin Seat lähti jatkamaan maallista vaellusta mustalaiselle Tampereen suuntaan ja taivaspaikkaa koetan ateistina itselleni hommata ja mikäpäs siihen parempi valinta kuin rapea ranskalainen vuosimallia 2002 Renaultin tehtailta. Tähän kärkeen voisi muuten kertoa heti pienen kaskunkin eli miksi kutsutaan kädetöntä ja jalatonta mustalaista? melko luotettavaksi...no sepäs näistä jutuista. Tosiaan on ollut tarkoitus käydä kalassa Konnekoskella, mutta reissu vaan tuntuu siirtyvän. Toissa viikonloppuna Häksy, Iiro & co olivat siellä olleet ja monia muitakin ja mykkää ollut. Lisäksi huhut kertoivat +60cm taimenen majailevan Esan purolla, niin jopas sitä sinne oli taas helppo lähteä

Oltiin Kiuruveden mökkirakennusta rakastavan kalamiehen kanssa varattu luvat klo 16-22. Tultiin joelle suht yhtäaikaa. Vettä oli tosi vähän ja kalamiehiä näkyi koskessa. Ei oikein hyvälle vaikuttanut. Tosin yksi kalamiehistä oli lähtöä jo tekemässä. Vallilla kalaa sen sijaan väsytteli "ranskan poika" Alexis. Pinturia oli kirre purrut. Eikä ollut päivän ainoa. Lisäksi kalassa oli edesmenneiltä Savo ProTeamin sivuilta tutunnäköinen kalamies jonka nimeä en millään muista sekä Etelä-Kuopion Ilveksen salibandy-joukkueen hyökkäyspään terävämpiä nimiä eli Tiihos Lauri jonka kanssa näköjään törmätään joka paikassa. Ehkä seuraavalla kerralla varovasti jo morjestetaan.

Pelipaikat oli aika vähissä, mutta toki hujanen kahlasi taas elukkana kuohun alle äs juusual. Taisi kolmannella heitolla jo olla kirre tovin kiinni. Sitten hivenen hiljeni. Tiihosella näytti jotain tapahtumia olevan, mutta menivät minulta hieman ohi, että mitä eväkkäitä siellä pyöri. Taimenet esittivät patoluukun alla hyppyrepertuaariaan, mutta nyt näytti vanha viisaus pätevän eli hyppäävä kala ei ota. Puoli kuuden maissa tuntui kalat aktivoituvan ja itselläni oli käytössä Sonikin kevyempi #3/4 kasikinttuinen vapa. Sain kirjon kiinni kirrepupaan ja peräti haaviin. Aika pieni eväkäs tosin oli. Ei kiloakaan. Kohta perään toinen hyppykone kiinni ja jotenkin olin pihalla väsyttelystä ja koetin turhan nopsaan kalaa haaviin saada. Niimpä ryssin sen oikein alokasmaisesti haavitessa ja kirrepupa jäi kalan huuleen. Samoihin aikoihin Hujanen kantoi alhaalta saamaansa about 1.5kg kirjavaa lohta


Sitten hiljenikin aika tehokkaasti ja tapahtumat olivat tiukassa. Illalla sitten kuitenkin tuossa klo 21 maissa alkoi paukkua. Ensin meikälle kirre kiinni. Pieni löysä siima ja kohta tiukalla siimalla kala irti, toinen heti perään kiinni ja irtosi ilman että varmasti sai löysää senttiäkään. Kohta pari potkua samoilta paikoilta yksi kiinni, mutta irti. Hujanen sai myös yhden mukavan kirren kiinni ja muutamien hyppyjen jälkeen vapa mutkalla kala irti. Itse vielä sain yhden kiinni suht matalasta, mutta tämäkin irti kesken väsytyksen vapa mutkalla. Oli tiukasti tapahtumia, mutta jotenkin tuli mieleen kevään mustalammen reissu jossa kalat karkasivat ihmeellisesti vavan ollessa mutkalla. Noh..mikä lie. Mukavaa kuitenkin oli, kun ei tullut edes mulaistua nurin koskeen ja kalakontakteja tuli vaisun kesän jälkeen. Seuraava reissu on sitten jonnekkin, luoja tietää minne. Veikkaisin kuitenkin, että 150km säteelle kohta kuntakartalta häviävästä Karttulasta.

tiistai 10. elokuuta 2010

On se sitten niin pirun vaikeeta!

Hellekesä senkun jatkuu vaikka kesälomatkin loppuivat. Voin kertoa, että tämä on ollut kelien puolesta ehkä aikuisikäni (mittarissa nyt 33v) huonoin. Tosin näyttää jo viimeinkin, että ehkä loppuisi helteet. Lämpöiset kelit ajoivat itsellä tilanteen siihen, että kalastus meni täysin uusiksi siihen nähden mitä olin kesän 2010 osalta miettinyt. Nyt näyttää vähän sille, että kun kerran Viantaa on tullut jo kalastettua näinkin paljon olosuhteiden pakosta ja vielä itsestä toki riippuen heikoin tuloksin, niin syksyllä voisi miettiä ehkä enemmän lampihommia jahka taimenen rauhoitusta puskee niskaan. Mutta sepäs nyt näistä aina muuttuvista spekuloinneista eli tuli tuossa varattua jälleen Viannalle lupa ja käytyä se heittämässä tiistai-iltana. Aiemmista nihkeästi menneistä aamuyön reissuista poiketen nyt tuli varattua iltalupa. Mutta kuinkas kävikään...

Hujanen oli myös tulossa kalalle ja itse arvoin perinteisesti luvan aloitusaikaa monesti. Lopulta olin kalassa klo 15.30. Edellisenä iltana oli kalaa kuulemma mukavasti saatu. Joitakin kalamiehiä pyöri luvan alussa koskella, mutta illemmalla oli enää kolme onkimiestä. Pääsin luvan alkuun heittämään niukkavetisen Viannan kuohuja ja sain ehkä miljardi ahventa ja särkeä. Ei mitään havaintoa kuitenkaan lohikaloista. No niistä alkoi tulla havaintoja, kun Ylä-Savon kovin kahlaaja, mutta ei vaatimattomin eli Hujanen saapui paikalle. Hyvin oli miehellä kahluureitit tiedossa ja näimpä sieltä alkoikin monenlaista eväkästä pitkin iltaa nousta ylös. Parhaaksi jäi mukavan kokoinen kirre jonka pussitus näkyy alempaa löytyvästä heikohkosta videosta.

En saanut omalle kohdalle minkäänlaisia kunnollisia kalakontakteja koko illan aikana aikaiseksi. Hujanen larvasteli varsin tehokkaasti (et ehkä usko jos tätä luet, mutta vilpittömästi hyvin sää vedit) etenkin säyneitä ja sai myös pari pienempää taimenta sekä rokasteli vahingossa yhden mitallisen (c&r). Myöhemmin illalla oli myös karkuuttanut paremman kuhan. Viannalla oli pelipaikat aika vähissä nyt, mutta eipä sitä auta syyttää. Vaikea kausi tämäkin on ollut vaikka startti oli mukava. Pitää toivoa, että syksy menee paremmin.


Omaa reissua väritti myös, että kävin uimassa Viannan liukkaitten kivien ja huonojen kahluukenkien ansiosta ainakin viidesti. Esa on minuakin virtahevoksi tituleerannut joten ongelma ei liene kuitenkaan tasapainossa. Ehkä paras tilanne oli jossa lähti jalat alta kuin Aku Ankalta banaaninkuoren kanssa kaltevalla limaisella kivellä. Jossain välissä en ollut enää varma, onko vettä enemmän housujen ulko vai sisäpuolella. Jotenkin sekin sopi tähän vaikeaan kesään mainiosti. Vielä kun ei päässyt samana iltana ilmeisesti Henry's pubissa esiintynyttä Iken suosikkia (no ehkä enemmän Kanervan mieleen) Tuksua katsomaan ja kotiin ajellessa komeassa maalaismaisemassa auringon laskiessa soi äiti-vainaan suosikki Kari Tapio suomipopilta http://www.youtube.com/watch?v=fteG45pyCeE, niin lähellä oli jo kyyneleen tirauttaminen. Mutta sellaista on kalastus. Reissu ei silti hukkaan mennyt vaan tuli opittua kahluulinjoja matalalle vedelle. Nyt syksy tulee, tulethan!, ja seuraava reissu lienee sitten Nokisen- tai Konnekosken suuntaan aamuyön pisto. Vähiin jää tämän kauden taimenen kalastus. Ei vaan voi mitään.