lauantai 26. kesäkuuta 2010

Toisenlainen Juhannus

Toisenlainen Juhannus on jatko-osa aiemmin keväällä täällä blogissa ilmestyneelle jutulle Toisenlainen Vappu. Kuten elokuvissakin on usein tapana, niin myös tälläkin kertaa jatko-osa floppasi pahasti. Tosiaan lähtökohtana oli käydä Nokisenkoskella Juhannusyötä viettämässä kalastuksen merkeissä. Tähän vaikutti mm. puolison lauantai-päivän 07-19 työvuoro eli mihinkään isompiin kosteisiin rientoihin ei ollut edes mahdollisuutta. Koska kalastuspainekkin on Nokisella aina melkoista, niin juhlapyhä tuki tätäkin asiaa. Vielä kun sain kalastusseuraa Varkaudesta Bomanin Mikan muodossa oli odotettavissa mukava reissu tuttuun kohteeseen.

Aloiteltiin kalastus n. klo 19 ja meidän lisäksemme oli neljän hengen seurue sekä viime kesänä nähty isä-poika setti joka tosin teki silloin jo pois lähtöä. Valittelivat, että hiljaista oli ollut kalojen suhteen. Neljän hengen seurueesta oli yksi kalamies saanut ensimmäisellä heitolla taimenen siltatolpan juurelta pellillä. No keli näytti mukavalta ja Mikan kanssa alettiin piestä virtaa erilaisilla ratkaisuilla. Sillan ympärystöstä ei tulosta tullut ja käytiin saaressa tovi. Siellä Mikalla epäonnistuneessa heitossa pyörähti muddlerissa taimen, mutta ei pysynyt. Itsellä oli hiljaista. Pinturissa kävi tod.näk pieni harjus näykkäämässä, mutta siinä kaikki. Juhannuskokkokin sai tulet alleen niskalla olevalla mökillä ja suomen suvi näytti parastaan


Tosin suvi ei kovin pitkään parastaan näyttänyt vaan n. 23.30 alkoi tulla vettä kuin aisaa. Kalasteltiin siinä silti tunnin pätkä mantereelta käsin, mutta ei havaintoakaan kaloista. Pidettiin yöllä reipakas vajaan 1,5h tauko makkaratulilla jutellen parin muun kalamiehen kanssa ja samalla odottaen sateen loppumista. Tämän tauon aikana nähtiin hauska episodi, kun etenkin toinen tulilla olleista kalastajista oli hieman ilolientä nauttinut ja tuli parin virvelivavan kanssa laavulle. Noooh...vavat nojaamaan laavuun ja tulille istuskelemaan. Kohta mies lähti jotain hakemaan, jalka tökkää laavun kehikkoon ja mies nutullaan vapojen päällä ja toinen poikki. No menee siihen legendaariseen kategoriaan "no sitä kun humalassa...". Mukavia heppuja olivat kuitenkin eikä ollut mitään ärrinmurrin-viinaksia nautittuna. Itselle meinasi käydä vielä vastaava, kun kompastuin sillan kaiteeseen hieman ennen kotiinlähtöä. Onneksi tällä kertaa vapa ja muut rensselit säilyivät ehjänä

Makkaranpaiston jälkeen painuttiin takaisin kalalle. Matalasta uomasta kävi mustaa streameria mahdollisesti taimen pikkusaaren alapuolella kopaisemassa tyyliin "tum-tum" ja siinäpä ne kalahäppeningit sitten reissulta olivatkin. Heitettiin kuitenkin jotain 8h aika monipuolisia tarjontoja. Joku ihme tuossa Nokisenkosken kesäkalastuksessa tuntuu vaan tökkivän. Mikä sitten lie. Nytkin tuli heitettyä caddista, skateria, larvoja, useaa eri streameria, surffilautaa. Ei ainakaan liian yksipuoleisesta kalastuksesta pitäisi olla kiinni. No kun ei osaa, niin ei osaa.


Nyt on vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalalle. Olisi kiva rehellisesti sanottuna käydä onkimassa joku ruokakalakin välillä. Sen suhteen on sitten paikkavalinnat suht rajalliset. Viikon päästä alkaa kesälomatkin ja pitää vähän nyt pohdiskella, että missä sitä perhoja seuraavan kerran uittelisi...

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Hotellikuolemaa karussa Lempäälässä

Tuli selvitettyä Tampereen työkeikan yhteyteen illaksi kalapaikkaa maanantai-illaksi Mansen kupeelta. Muutamia tarjokkaita tulikin, mutta lähinnä jo sijaintinsa vuoksi Lempäälän koskikohteet veivät voiton http://www.kuokkalankosket.net/. Sinne ei ollut pitkä matka töitten jälkeen Hervannasta ajella. Täytyy muuten sanoa, että jonkun verran korkealle pitää hattua nostaa kalastuskohteiden tienvarsi merkitsemisessä, rauhoitusaikojen sekä kahluukielto-alueiden esille tuonnissa, kotisivuissa ja yleensäkkin jämäkän oloisesta meininingistä kalastuskohteena joka ainakin nopealla silmäyksellä toiminnasta välittyy. Siitä voisi moni kalliimpikin koskikohde ottaa vaikkapa meillä pohjois-savossakin tiedotuksen suhteen mallia. Kohteiden miinusta sitten oli maitokahvin värinen vesi (sitäpä on nyt toki vaikea korjata millään) ja ainakin Herralankoskella suht paljon kalastajia näkyi lyhyen vierailun aikana (joka toki on myös ymmärrettävää, koska koskikohteita on kohtuullisen vähän alueella tarjolla)



Aloitin kalastuksen joskus n. 16.30 Herralankoskelta ostettuani kalaluvan ensin paikalliselta Nesteeltä. Tällöin ei vielä hyvin montaa kalastajaa koskella ollut. Hain tuntumaa kiertämällä heittopaikkoja aika nopealla rytmityksellä ja pian löysinkin itseni Ideaparkin puolelta loppuliu'usta. Sieltä "varma valinta tuntemattomille vesille" eli musta liitsi oranssilla kuulalla haksautti pikkaisen vajaan 1.5kg kirren. Kala tuntui tulevan nätisti haaviin, mutta rannasta vetikin yllättäen melkein koko kosken yli. No tulipahan hupia koko rahalla. Vastapäätä kalastaneelta vanhemmalta perhomieheltä kysäisin väsytyksen lomassa, että kelpaako hänelle ruokakala ja tuntui kelpaavan. Näin meillä oli kaksi hymyilevää kalamiestä yhdellä kalalla. Ihanan nerokasta!



Otin tämän jälkeen kalastuksen varsin lunkisti. Vanhempi perhomies jolle kalan annoin sai laavun kohdalta vielä 32cm harjuksen ja taisipa lopetella kalastuksen siihen. Ensin repi perhoa irti pohjasta ja sitten kävi perinteinen ahaa! -elämys, että minullahan on kala. Taisi tosin olla kivessä siima ensin kiinni. Reissun parasta hupia antoi nuori mies jolla oli ilmeisesti jigi kiinni pohjassa samoilla kulmilla laavun edessä. Jos meidän Iiro saa perhovavan poikki katsomalla sitä, niin täytyy ihmetellä ettei sen jokakodinkendomies-shown (meni kutakuinkin tähän tyyliin http://www.youtube.com/watch?v=BEtIoGQxqQs) jälkeen ollut vapa säpäleinä. Ei vaan ollut. Entinen ammattikouluajan luokkakaveri kävi myös juttelemassa ja siinäkin taisi yksi puolituntinen mennä rupatellessa kalastuksesta sun muusta. Hänellä oli kalastusharrastuksen aloittaminen mielessä. Käytiin niitä kuvioita siinä jokunen tovi läpi ja samalla päätin käydä katsomassa Hakkarinkosken "kotimatkalla". Siellä pari kalamiestä olikin ja toinen kertoili olevansa aloittelemassa perhohommia. Tosin ikää taisi likimain saman verran olla kuin itselläni. Niskan kopaisin nopeasti ilman saalista ja siirryin rautatiesillan alle. Suht synkillä painoilla oranssikuulaista valkoista liitsiä jontkaan ja sieltähän se tälläsi pienehkö kirre ja haaviin. Sai tämäkin perhomies kalan kotiin viemisiksi. Silminnähden oli kaveri iloinen ja siihenpä oli mukava pistää hyvillä mielin kalastus pakettiin kellon ollessa hieman vajaata iltakahdeksan

Ihan mukava ja erilainen tapa oli viettää hotelli-iltaa tämä. Tuota Herralankoskea voisi sanoa leikkisästi "hämäläiseksi Viannankoskeksi". Aika paljon samanlaiset sekalaiset ja kovat virtaukset sekä pakon sanelemat kalastustyylit voimakkaine painotuksineen muistuttavat toisiaan sekä erittäin monipuolinen kalalajisto. Katsellaampa sitten sitä seuraavaa reissua myöhemmin. Veikkaisin sen kohdistuvan Rautalammen suuntaan...

torstai 17. kesäkuuta 2010

Koijattu apina ja kolmivitosten kirous

Kummelin sketsi apinaa koijataan kuvaa aika mainiosti omaa Äyskosken kalastusta. Kalaa on koskessa vaikka kuinka ja paljon, mutta ei vaan tunnu taito riittävän saada niitä kiinni tai ylös. Tällä kertaa olin tosin suorittamassa vasta toista reissuani Äyskoskelle kesäaikaan perhovälinein iltaluvan muodossa. Tällainenkin lupavaihtoehto siis löytyy eli 18-24 ja edellyttää, että koskessa on silloin tilaa yöpymisen ja vrk kalastusluvalla olevilta kalastajilta. Hintaa luvalla 30e ja jos mielii noille luville kannattaa soitella respaan. Erikseen noita ei voi siis varailla. Mietiskelin kuitenkin, että jos 17e/6h on hinta Kymö, Kella & Kärnä akselilla ja ajomatkaa tulee 120km yhteensä enemmän, niin kovin kaukana ei tuo hinta enää Äyskoskesta ole ja onhan kyseessä kuitenkin aivan eritasoiset paikat.

Ajelin hyvissä ajoin Lohimaahan ja nautiskeltiin enon kanssa kalakiskan terassilla kupponen kahvia ja tuoppi olutta. Kumpi nautti kumman, niin sen voitte kotikatsomoissa arvailla. Eno totesi, että painu vaan jo kalalle ja eipä sitä kahta kertaa tarvinnut houkutella. Kun pääsin pienellä varaslähdöllä liikkeelle, niin päätin kopaista loppuliukua ruokakalan toivossa. Sieltä oltiin viikko pari aikaisemmin saatu kirreä ylös köytenään. Tuuli oli perkeleellisen kova, mutta jollain tavalla sai perhoja kuitenkin virtaan syydettyä. Alaosan nopeahkosta laskusta oli tuloksena yksi selvä tärppi. Siitä jatkoin sitten kävelysillalle ja kalastellahan sai aika rauhassa, koska koskessa oli ainoastaan yksi perhomies lisäkseni ja yläkoskella saunomassa ollut virvelimies-orkesteri ei juurikaan edes Patolan laiturilla näyttäytynyt.


Kävelysillan luona tarjoilin tinseliä ja sainkin pienen tällin pitkän peilin reunasta. Tein laskua alaspäin ja meinasin itseni pieneen liemeen saattaa kahlaamalla vähän turhan syvään kovassa virrassa. Virrasta itseni könyttyä ylös siirryin vastarannalle tekemään laskua. Pajupuskan kupeessa kävi ensin tinseliä tukistamassa pienempi kala ja kohta pienemmästä nielusta iski parempi kala kiinni. Kävelysillalle ilmestyneet Antsa ja Vehvis pääsivät näkemään miten kala kolmesti hyppäsi kohti meikäläistä ja kolmannella hypyllä perho irti. Eipä paljoa ehtinyt tekemään eikä vapaa alemmas painamaan. Kovasti tuntui vaan tykkäävän hypellä se kala. Väittäisin vielä, että se oli kirjolohi, koska jokaisella hypyllä erottui punertava kylkiviiva ja kala oli aika kirkkaan oloinen. Olisiko vanhat kirret sitten koskeenkin nousseet, no mene ja tiedä...

Pitkän peilin luona kokeilin myös caddista ja siihen ensin pikkutane hyppäsi ohi ja kohta perään parempi kala otti kiinni. Ilmeisesti kyseessä oli harjus ja pidin tätä 0.20 piuhalla suht tiukalla ja kohta kala irtosi. Alkoi olemaan aika koijatun apinan olo. Kävelysillan alla myöhemmin illalla oli myös jotain perhosta ilmassa niin maan perusteellisesti ja yhden nopean kalojen aktivoinnin ne aiheuttivatkin. Pari mitallista taimenta näin ilmassa likimain yhtäaikaa ja muutama pintakäynti. Se toiminta tosin loppui ihan yhtä nopeasti kuin alkoikin.



Luvan loppupuolella katsoin, kun perhomies etelä-suomesta näkyi harjusta onkivan hyvällä tuloksella kävelysillan yläpuolelta. Itse olin laskeutunut patolan rantaa pajupuskan alapuolelle ja sieltä viimein otti kala kovasta virrasta tinseliin kiinni. Ensin olin varma, että nyt on parempikin kala, mutta lopulta kyseessä oli kolmivitonen taimen. Jotain sentään ylöskin. Tosin meikän osalta on nyt ainoastaan 3 kpl taimenia Äsyltä noussut ja ne kaikki ovat tuota koko luokkaa. No minkäs teet, kun ei vaan osaa. Samaan aikaan toinen perhomies oli saanut kävelysillan yläpuolelta miellyttävän 55cm yksilön.

Se oli semmoinen reissu se. Olin ajoittain täysin hukassa kalastuksen kanssa. Etenkin kun kalat pintoivat kävelysillan alla olin ihan äimänä, että mitä helvettiä mun nyt pitäisi tuonne heittää suht suppeista pinturirasioista. Nyt isot pojat tänne ja heti kertomaan, kuinka tässä toimitaan. Olin koettanut miettiä etukäteen vähän strategiaa, mutta silti 6h lyhyen ajan vs isohko koski aiheuttama "henkinen paine" sai aikaan kouhotusta. Tuntui välillä, että piti ehtiä sinne ja tänne ja tuonne. Luulisi jo tällä iällä osaavan rauhoittua, mutta ei sitä näköjään vielä. Ikävintä reissussa oli kyllä ehdottomasti aika pahasti vuotavat vanhat kahlurit. Vesi ei edelleenkään kovin lämmintä ole. Kohta kolme viikkoa on odoteltu uusia briteistä ja mulla on sellainen kutina, että niiden housujen kotiin saapumisesta tulee vielä pitkä vääntö.

Mutta lopuksi pitää todeta, että onhan se Äyskoski vaan todella hieno ja monipuolinen paikka kalastaa. Käykäähän perhomiehet kalassa! Kalaa siellä on varmasti ihan riittämiin ja omat taidot ovat sitten rajoite kalan saannille. Omaksi tavaramerkiksi näköjään alkaa tulla näitten parin huippukohteen eli Huopanan ja Äsyn heikot saaliit. Äsylle pitää yrittää vielä tänä kesänä palata. Huopanasta en varma ole. Seuraava reissuni sitten suuntautuu 93,2% varmuudella Konnekoskelle

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kuha on kalloo!

Kirjoitin edellisen kauden yhteenvedossani 13.12.2009 vuoden 2010 tavoitteista näin: "Tulevan kauden tavoitteina voisi olla mitallinen pintaperhotaimen, läpiyön kestävät kalareissut ja ehkä ensimmäinen perhokuha Viannalta". Tästä oli ensimmäinen osa täytetty, kun sain Vappuna Kymöltä parikin mitallista taimenta pintaperholla. Nyt oli vuorossa kuhien jahtaus Viannalta. Tulvajuoksutukset olivat pikkuhiljaa loppuneet ja kalaa oli tullut koskeen mukavasti. Näin kerrottiin myös perhokalastajat.netin Viannankoski-otsikon alla. Niimpä ajattelin itsekkin varailla luvan ja koettaa sitä ensimmäistä perhokuhaa saada. Muutenkin edellisen kerran olen kuhaa syönyt joskus 2000-luvun alussa. Tuntui vaan olevan aika kortilla löytää vapaita kalastusaikoja eli ukkoa oli liikkeellä kuin meren mutaa. Taisi viime kesänäkin likimain parin viikon jonoja Viannalle olla. Sopiva rako löytyi lopulta, kun herätyskello soi klo 02.50 ja saavuin koskelle torstaina aamulla neljän maissa ja tarkoitus oli kalastella jonnekkin 08-09 ja lähteä palkkatöihin.

Autoa parkkiin laittaessa pystyi heti havaitsemaan, että vettä on edelleen aika reilusti. Ei pärjää kumppareissa ja vettäkin satelee joten muovipussien teippaukseen jalkoihin ja vanhat kahlurit niskaan. Uusien kahlureiden pitäisi myyvän liikkeen mukaan olla minä päivänä tahansa postista noudettavissa. Kysäisin niitä nimittäin edellisenä päivänä tyyliin: "Dear Sör/Mädääm. Aid laik to knou were is mai weiders bicoos there is fishing siison hot äs passipl". Toivottavasti tulisivat tällä viikolla. Tuo korkea vesi tarkoitti myös sitä, että ei tarvinnut miettiäkkään kevyen setin kasaamista. Eli eikun demonia läjään, 3 liitsiä kiinni, 3 grammaa lyijyä ylimmän sivutapsin päälle ja "nauttimaan" heittämisestä. Enpä montaa heittoa ehtinyt tekemään, kun ensimmäinen lahna oli selästään kiinni. Ja kohta toinen. Kuitenkin varttitunnin heittelyn jälkeen pinkki liitsi narautti yhden kirjolohen. Kuten pk.netin keskusteluissa oli sanottu, niin olivat hivenen pienempää kaliiberia ja painoa tällä oli n. 1kg +- 123g. Toiminee kuitenkin kohtalaisesti foliossa grillattuna kera pottusiivujen ja sipulin. Samalla paikalle saapui toinen kalamies joka jigi-virityksiään alkoi laittamaan tulille. Ehdin saada samalta paikalta kuitenkin heti perään chartrause-liitsillä kuhan ja tämä olikin ensimmäinen perhovermein saatu kuha. Kalalla pituutta 41cm ja mukaanhan se lähti vaikkei mikään jätti ollutkaan.


Sitten siinä pari tuntia kivivallilta pommitettiin ja jigillä kaveri sai siitä pari-kolme pienempää kuhaa (c&r). Itse keskityin tahtomattani lahnan pyyntiin. Kirret ja kuhat pistivät suunsa kiinni eikä niitä enää tuon jälkeen näkynytkään ainakaan aamu kahdeksaan mennessä. Hieman ennen aamukutosta paikalle saapui myös lahnan pyytämisen grand old man eli Pehkos Janne kaverinsa Seppäs Akun kanssa. Piakkoin myös Esa saapui lupia myymään ja perinteisten turinoiden jälkeen suuntasin siltamontulle. Esa kertoi sieltä edellispäivänä kirreä hyvin saadun. Itselle ei kirjot suitaan availleet vaan sain hivenen harvinaisemman saaliin Viannalla eli 31cm harjuksen (c&r). Virvelimies sai pari pienempää taimenta (c&r) sillan yläpuolisesta kovemmasta virrasta ja vallilta näkyi lahnoja ajoittain nousevan. Siinäpä ne kalatapahtumat reissulla sitten olivatkin.

No nyt on kesän osalta Vianta kalastettu ja perholla kuha saatu. Sitten on taas aika unohtaa Esan puro elokuun lopulle asti ja keskittyä pääosin taimenen kalastukseen. Seuraavan reissun suunta lienee joko Konnekoski tai Nokinen

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Kalastuksen sietämätön keveys

Tuli edellisen Kellankosken reissun jälkeen pistettyä kamaa kiertoon eli jonkinlaiseen ädläykseen sorruttua. Kahluupöksyt ja streamer-vapa keloineen ja siimoineen lähtivät perjantaina matkahuollon kautta uusiin kotiin. Kahluukengät puolestaan menivät työkaverille. Nyt tässä postista odotellaan kiintokengällä olevaa Snowbee-kahluria ja tuon kengän pitäisi olla neopreenitön. Jos nyt joltain on mennyt ohi, mitä epäilen suuresti, niin olen aika pahasti allerginen "nepparille". Saapa nyt vaan nähdä sopivatko muuten jalkaan nuo Snowbeen pökät. Streamer-setin tilalle ostin kevyemmän paketin ja valintana oli Sonik SK3 #3-4 kasijalkaisena. Kelaksi Okuma Vashon #3-4 ja siimaksi Sonikin SK 3 WF #4. Tätä settiä oli tarkoitus nyt koekalastaa, kun Iiron kanssa varailtiin sunnuntai-illaksi kalaluvat Kärnälle.

Menomatkalla piti hakea Keiteleeltä vanhat Vangenin pöksyni, koska uudet olivat vielä ties missä postin kuljetettavana. Samalla tuli nautittua vanhemman velipojan 22v synttärikahvit oikein maukkaan kakun kera. Iiron ja Peten äiti (eli siis minun äitipuoli) osaa kyllä nämä ruuanlaitto-hommat. Voin kertoa, että mm. jouluiset hirvikäristykset ovat uskomattoman hyviä! Iirohan oli silloin vielä savon taimenella syytämässä rehua mahdollisesti jossain vaiheessa siiman päässä oleville kaloille eli myöhästyisi hivenen luvan alkamisesta eli klo 17. No siitäpä sitten kahvien jälkeen kymönkosken puodille ja taas oli vanhanaikaiset eli lupia ei ollut kirjoitettuna sovitussa paikassa. No meille oli kuitenkin kalastusaika varattu ja jätin lapun, että rahat löytyy lippaasta. Onpahan jotain kättä pidempää jos tulee kyselyä, että miksi ei kalalupaa paperisena kalamiehen taskusta löydy.


Koskella aloittelin kalastuksen ylläolevan kuvan näyttämästä paikasta ja olin sitonut kevyttä settiä varten pienehkön tinselin jossa oli aavistus painoa rungossa. Kyllähän tuo Sonikki sitä jaksoi todella hyvin heittää. Kyllä mun juttu on vaan nuo kevyet vehkeet kalastuksessa. Tein laskun ja kävin kalastamassa myös niskan pinturilla samalla sitäkin testaillen eli tuota pinturointia vartenhan tuo kevyt setti tuli ostettua. Tosi mukavaa oli kyllä heittely. Ei puuttunut kuin kalat. Iirokin ehti koskelle tässä vaiheessa. Sitten voisikin tämän 6h luvan heittämisen kiteyttää aika nopeasti. Kalastettiin 5,5h virtapaikkoja eri tarjoiluilla. Vedessä kävi vaikka mitä. Heitettiin tinseliä, sputikkaa, mustaa streameria, larvojakin, surffilautaa. Ainoa tapahtuma oli Iirolla, kun taimen iski mustasta streamerista hypyn kera ohi. Joku pienempi kala kävi niskalla myös katsomassa meikäläisen Puh Nallea.



Oltiin jo aika pitkälti "me ollaan hävitty tää peli" -tunnelmissa, kun heittelin n. 22.30 niskalla tinseliä. Iiro tuli reilusti suvannon puolelle viskomaan Hardyllaan likimain vastarannalle ja sieltähän se ruoja sitten 40.5cm istarin onki salakka-streamerilla. Ilmeisesti kalat sitten olivatkin suvannossa. Tuon jälkeen ei enää kauheasti heitelty, kun alkoi lupa loppua ja oli kylmä. Toki molemmat perinteisesti kaaduttiin koskeen ja kamat osittain märkänä. Oman kalastuksen olisi kyllä kruunannut jos Hissu Hietalahti olisi jossain välissä ilmestynyt selän taakse heitellessäni tähän tyyliin: http://www.youtube.com/watch?v=5BjBr9tQpIk

No se oli sellainen reissu se. Uskomattoman hiljaista piteli virtapaikoissa. On kuitenkin hyvä palata arkeen ja muistaa ettei niitä kaloja kuokalla aina nosteta joesta. Kevyt setti oli aika lailla sitä mitä odotinkin kalastuksessa. Nyt vaan pitäisi päästä sitä pinturia enemmän viskomaan. Meikästä ei oikein millään tahdo saada streamer-kalastajaa tai ainakaan siitä suuresti nauttivaa. Se on vaan jotenkin puisevaa hommaa. Ehkä...tai no ei siihen mitään ehkää tarvita, vaan olen kai outo kummajainen. Seuraavaksi voisi pohtia reissua parin vaihtoehdon väliltä: Konnekoski & niskan pinturointia tai Viannankoski & kuhaa ja kirbeliä. Yllärivetona voisi olla Vaikko. Mutta nyt on kello sen verran paljon, että seuraavaksi nukkumaan ja kohti uutta työviikkoa...