torstai 28. kesäkuuta 2012

Kalalla pitkästä aikaa

Kesäkuun on pidellyt hiljaista kalareissujen suhteen, kun normaalitahti on se pisto per viikko. Mm. Huopanankoskella piti käydä yön yli juhannuksena, mutta rapea ranskatar oli eri mieltä eli oli ongelmia turbon ahtopaineitten säätöjen kanssa sekä viimeisimpänä korkkasi boorit vaihdelaatikon ja vetoakselin välisestä liitosholkista jolloin matkanteko loppui tyystin keskelle vilkasta risteystä. Nyt kuitenkin kosla taas liikkuu ja oli tarkoitus mennä Kymölle iltaongelle. Kesken matkan kuitenkin Iiro soitteli, että Kellankoski on tyhjänä peruutusten vuoksi joten vaihdettiin sinne ja saatiinkin kahdestaan kalastella

Iiro oli unohtanut pikkuperhot kotiin joten streamereilla aloitteli hän ja samoin tein itse. Niskalla olikin heti muutamat tukistukset, mutta kiinni asti ei kalat jääneet. Vesi oli onneksi laskenut sen verran, että nyt pääsi "heittokivelle" kahlaamaan ja sai niskan alueen aika tarkasti haravoitua. Streamereihin tosiaan tuli muutama selvä tärppi ja vaihdoinkin sitten valmiiksi kasatun pinturisetin. Reippaasti ylävirtaan heittoon pyörähtikin paremman oloinen taimen Nyblomin caddikseen kiinni, mutta kahden potkun jälkeen tapsi poikki. Oli näitä Freditiltä ostettuja valmisperukkeita ja en tiedä sitten oliko tuulisolmu, kun katkesi aika ylhäältä perukkeesta. Aika rehellisen terävä perkele särähti huulilta tässä kohti

Lähdin tämän jälkeen katselemaan, että mitäs Iirolle kuuluu mutkan peilien lirkinnässä. Siellä olikin ollut useita kaloja kiinni/pomppineet surffista ohi, mutta joku ihme oli kun otit olivat kovin varovaisia. Palasin itse niskalle pinturoimaan. Nyt ei noussut enää pinturiin paitsi, että nielussa viistätin uiton lopuksi caddista, niin siihen mulahti kala jäämättä kiinni. Vaihdoin skateria, mutta ei kelvannut se ollenkaan. Meinasin kahlata jo pois, mutta päätin nelosen kepukkaan vaihtaa pienen Kuusinkijoella kovassa maineessa olevan streamerin jota tuo Sonikki jaksaisi heittää ja siihenpä tälläsikin kala melkein heti. Nopea mittailu vedessä osoitti mittaa olevan 40-41cm. Veikeä homma laitella tämän kokoisia eväleikattuja

Reissun "kliimaksi" oli kuitenkin, kun niskalla alkoi perhosta vähin löytymään vedestä ja yhtä isompaa räpiköivää jäin seurailemaan. Senhän kävi taimen hakemassa. Eikun vaan äkkiä 0.20 tapsia ja caddista kehiin. Sain kalan nousemaan pärskäyksen kera, mutta ei ottanut edes leuoilleen. Alkoi tuntua, ettei nouse enää, mutta nousipas kuitenkin ja alla olevan kuvan eväkäs haaviin. Ja taas sama just +40cm. Pikkasen pienenlivakkaa istaria
















Iiro karkuutteli illan aikana pitkän rivin kaloja ja jotenkin oli outoa miten haluttomasti kalat ottivat. Mutta mukavahan tuo oli ongella käydä pitkästä aikaa ja pintaperholla saadut onnistumiset ovat aina isoa plussaa sekä pistävät suuta messingille. Nyt onkin jatkon suhteen sellainen tilanne, että seuraavaksi katsomaan Viannalle mikä on meininki sunnuntaina klo 15 alkaen

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Aika vaikeaksi vetää...

...nimittäin tämän kalastuksen. Nyt levisi nimittäin tänään rellun pimputin ja muutenkin vähän koskella vietetyn alkukesän odotetun huomisen Huopanan yöreissun vei mukanaan se. Muutenkin on ollut tyttären terveydellisten syiden myötä sekä vaimon (onneksi) täydellä höyryllä alkaneiden töiden kanssa isoja haasteita päästä koskelle. Blogi siis ei ole kuollut ja päivityksiä tulee jahka siimat taas kastuvat. Joskus kaikki ei vaan mene kuin elokuvissa

Perhoja on kuitenkin sidoskeltu tässä keväällä&alkukesästä ja mukava kuulla sekä nähdäkkin kuvien kautta, että niillä kaloja saadaan kun osataan onkia. Toivottavasti pääsen pian tämän blogin pariin myös kalajuttujen merkissä. Sitä ennen tuo minulla varmasti viimeinen ranskatar vaan pitäisi saada ajokuntoon, kun tänään sanoi sopparin irti kiihdytyksessä keskellä risteystä vaihdelaatikon ja vetoakselin kulmilta

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kellankoskella

Edellisestä kalareissusta ehtikin vierähtää pari viikkoa, kun Vuokatin lomalle suunniteltu Jormaskosken kopaisu jäi väliin kosken ollessa kiinni. Iiro oli sen sijaan varannut 1-2.6 (pe-la) väliseksi yöksi luvat Kellankoskelle. Itsellä meinasi pitää aika kiirusta, kun tultiin reissusta torstaina ja työhommat oli myös kiireisenä. Kotiinpaluu oli muutenkin näyttävä. Käytiin hakemassa Karttulasta puudelssonia hoitopaikasta kotiin, niin ensin huoltoaseman pihassa puhelin tonttiin ja lasi rikki. Seuraavaksi levisi sitten piinattu rellu eli alkoi polttelemaan hehkun valoa kesken ajon ja vedot hävisi. Kaiman suosikkiviisua oli helppo hyräillä taas. No piti sitten tyrkätä bentsiiniä vanhan Carinan tankkiin ja sillä koskelle. Sehän ei tietenkään pettänyt. Mutta joo eli meitä oli kalalla myös nykyinen oloneuvoksen virkaa hoitava isä minun ja Iiron lisäksi sekä alunperin piti myös Petrin päästä, mutta työt sotkivat kolmannen veljeksen osallistumisen tällä kertaa. Koskella oli myös vuorokausilupaa heittämässä yksi kalamies jolla oli aiemmin päivällä niskalla joku kalatapahtuma ollut sekä lopppuliu'usta oli harjuksen saanut eli loppusummana neljästään ilta ja alkuyö paiskottiin.
















Isä ei ole hirveästi perholla kalastanut joten alussa piti Iiro lyhytmuotoisen evästyksen heittämisen saloihin. Sitäkautta painuttiin sitten ongelle. Vettä oli koskessa omaan makuun ihan liikaa ja niskaa ei pystynyt niin tehokkaasti kalastamaan kuin normaalisti. Siitä kuitenkin pikku hiljaa laskua alaspäin ilman tapahtumia ja kohtahan se Iiro jo sieltä tuli kera 46cm taimenen ja parin tällin. Itsellä piteli hiljaista ja kalastus oli streamereiden paiskomista virtaan. Kummallisen hiljaista vaan piteli.
















Eipä mennyt aikaakaan, kun Iiro nappasi jo toisen taimenen niskan alta. Isäkin pääsi tässä välissä kalan makuun kun oli taimen tällännyt heittoon nostaessa. Ei vaan kovin pitkää vapaa valitettavasti puistellut. Aika haastavat kelit oli aloittelevalle kalastaa, kun virtaus oli pirullinen ja takaheittotila nollassa. Hyvinhän tuo silti pärjäili eikä ollut perhoja juurikaan puissa eikä silmissä eikä persauksissa.
















Seuraavaksi sain itse mutkan pitkistä peileistä tukevan tällin mustaan streameriin. Vapa pystyyn, no prkl eihän se noussutkaan vaan parempi kala ja kova virta yllätti kalamiehen. Uusi yritys ja samalla lipsahti ote vavasta ja siima suoraksi sekä taimen Seppo Rätymäisesti pyrstöllään näytti "v#ttuillakseni heilutin". Ja taas soi päässsä Alangon musiikki. Ihan oma moka koko karkuutus. Ei varmasti mikään jättiläinen olisi ollut, mutta mittakala kuitenkin.
















Näissä peileissä oli kalaa enemmänkin ja sieltä Iiro nappasi nelivitosen komealla hyppytärpillä surffilla ja itsekkin sain kauden ekan mitallisen tinselillä. Mittaa tosin vain 41cm eväleikatulla joten ruokakala jäi taas saamatta. Myöhemmistä tapahtumista voisi kertoilla parit selvät tukistukset perhoon ja Iiroa piinanneen taimenen niskalla joka taisi 6-7 kertaa iskeä streameriin tarttumatta ja myöhemmin vielä pärskäytti pankkisedän tarjoilemaan surffiin ihan allekirjoittaneen jaloissa tarttumatta silloinkaan. Vuorokausilupaa heittämässä ollut taisi illan aikana saada muutamia tällejä sekä yhden about mitallisen niskalta joka livahti mitatessa omille teilleen. Niin joo ja Iiro sai myös yhden hyväkokoisen harjuksen larvalla keskikoskesta. Taisi sankarille pitkälti toistakymmentä kalatapahtumaa kertyä siihen mennessä, kun lähdin kotiin aamuneloselta ja jäi vielä laskua tekemään. Isä sen sijaan jäi vetelemään hirsiä pakettiauton konttiin, kun oli pitkä matka Näätämöön vielä tänään edessä.
















Mukavahan tuo oli käydä kalalla likimain omalla porukalla ja näitä reissuja ei ole koskaan liikaa. Vettä tosin oli vähän runsaasti, mutta kalastamaan pystyi eikä nyt tuulet sun muut sotkeneet. Kaloja oli lähinnä kahdessa paikassa eli niskalla sekä mutkassa. Loppuliukua taas ihmeteltiin, että on se kumma miten siellä ei ole taimenta ikinä. Kalastettiin sekin Iiron kanssa monesti ja tätä samaa olen muiltakin kalamiehiltä kuullut. Hirveän jännä on se.

Seuraavat reissut täysin auki. En tiedä pitäisikö joku aamu käydä heittämässä mp Nokisella vai mitä tässä nyt keksisi...

PS: Iiro oli vielä jallittanut 45cm taimenen niskalta luvan loppuun