keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kumitkin puhki Viannan lahna-sirkuksessa

Viannankoskelle oli taas kalamiehen mieli. Kalaa oli laitettu edeltävänä perjantaina ja sitä oli sieltä saatukkin mukavasti puskista kuuluneiden huhujen mukaan sekä viikonloppuna, että myös alkuviikosta. Odotuksissa oli vapoja taivutteleva reissu, kun vielä parkkipaikalla oli jantteri Audillaan kertoen ambulanssi-rapalan tuoneen kiintiön täyteen ja Esakin kertoi koskivesien herrasmiehen eli Hannun soitelleen puoliltapäivin lupansa olevan täynnä. Ja hyvällehän se näytti itselläkin. Ehkä viitisen heittoa ja eka kirre kiinni. Laiska kuin pyytäjänsä. Ei paljoa vastaan potkinut. Silti onnistuin melkein haavista ryssimään, kun ehkä liian väkisin kuitenkin koetin nostaa "plaaniin".

Sittenpä alkoikin muitakin kalamiehiä tulemaan ja lahnoja myös siiman päästä löytymään. Lahnoja oli kiinni valehtelematta ainakin 30kpl 6h aikana. Kirrejä ei vaan löytynyt. Yksi virvelijantteri löysi niitä kyllä uskomattomilla painoilla padon keskipilarin luota jonne minun välineillä ja eritoten taidolla ei ollut mitään asiaa. Aikani vallia syydettyä luovutin ja lähdin alajuoksun suuntaan josta viimeksi sain luvan täyteen. Mennessä kopaisin parkkipaikan alapuoleista virtaa ja siitä oli kala about 10s kiinni. Mikälie ollut, mutta irti pääsi sekin hyväkäs, jumalauta! <- kuten Repomiehen Rauno tähän sanoisi

















No alakoskessa oli virtaus ihan liian kova mielekkääseen perhokalastukseen ja aurinko paistoi niin kuumasti, että kahluutakki päällä oli koko ukko ihan märkä hiestä. Nopean visiitin jälkeen takaisin parkkikselle. Ensimmäinen havainto siellä, että no prkl kun auton takarengas tyhjä. Alle kahden viikon vanhat kesäkumit. Eipä siinä kuin vaihtamaan vararengasta alle. Mutta kuten reissun luonteeseen sopi, niin viimeistä pulttia avatessa sanoi patongin purijoiden rengasavain sopimuksen rikki eli meni katkipoikki. Ranskalaista v#ttuilua!! Onneksi kuitenkin toisella kalamiehellä oli Peugeot parkissa ja sen avaimella sain vaihdettua vararenkaan paikoilleen. Joku kirottu tikku oli mennyt renkaaseen eli vika löytyi kyllä

















Meinasin lopettaa jo onkimiset siihen, mutta kuitenkin päätin yrittää loppuun asti. Ja loppuun asti sain lahnoja. Valtaosa tarttui kun nosti siimaa heittoon. Rasittavia epeleitä. Kirret loistivat poissaolollaan. Itse asiassa 4 kpl näin reissun aikana saavan ja niistäkin yksi virvelillä kalastaneelle rokastamalla. Itse toki sain vielä sen pakollisen about 38cm taimenen joiden suhteen joku kirous leijuu yllä. Toinen virvelijanttereista sai ehkä nippanappa mitallisen ja todella kauniisti vapautti sen saatesanoilla, että kasvahan vielä. Kala oli vedessä käytännössä koko operaation ajan ja oli hyvä osoitus joillekkin tahoille, että kyllä ne haspelin syytäjätkin homman osaavat! Muutenkin oli todella mukavaa ja asiallista porukkaa kalassa eli paikkoja sekä kuulumisia vaihdeltiin.

Mutta omalta osalta tosiaan reissu palautti mp-kantaan. Eipähän siinä. Kun ei osaa, niin ei osaa. Seuraavaksi varmaan sitten lampihommia. Vissulta tilasin muuten viimeinkin ne nepparivapaat pöksyt ja eihän sitä tiedä jos vielä syysrauhoituksen jälkeen koettaisi onnea jossain taimen-kohteessa jos vaan kelit sen sallivat ja ne Ikonit siihen saapuvat

tiistai 16. elokuuta 2011

Balsamia haavoille

Vaikeaa on ollut tänä kesänä(kin) kalantulo. No eikun uutta matosta koukkuun ja Esalle soittoa, että millekkäs se näyttää tilanne Viannalla. Vettä oli kuulemma paljon ja ajattelinkin, että eipä tarvitse sitten kahlailla joten voisi käväistä. No vesi oli vähän tippunut ja pari kahluutestiä tein silläkin uhalla, että olin juuri jalat saanut parempaan kuntoon. Oli vaan virtaa liikaa niihin hommiin meikäläisen makuun ja onneksi kuitenkin säilyin kuivana koko reissun. Nyt odottelen sitten vastausta Visionilta jolta pyysin ohjeita kuinka saisin nepparivapaat Ikonit jolloin uskaltaisi kunnolla mennä virtahepona virrassa.

Sepäs näistä ainaisista kahlauksista ja palaillaan Esan purolle. Kalamiehiä oli yksi 12h lupalainen jolla näytti olevan sekä perho että haspelivälineet, kun saavuin paikalle aavistuksen ennen kello kuuttatoista. Lupien ostot ja perinteisesti vallilta syytämään. Lahnaa ja ahventa pukkaa ja pohjatärppejä. Tätä tuli tunti testailtua ja kuten aiemmin mainitsin, niin pari tunnustelua tein josko virran reunaan uskaltaisi kahlata. Ensimmäisen tunnin aikana alkoi myös satamaan vettä niin maan per..perusteellisesti. Samalla tuli myös iltaan tulevat kolme kalamiestä aloittelemaan ongintaansa. Kävin nauttimassa autolla operatiivisen oluen ja jatkoin siltamonttua kohti synkillä painoilla pupia ja kärjessä olevaa liitsiä syytäen. Ei sitten mitään ellei lasketa kirrepupan erehdyttämää "pientä" jigiä. Vähän pohdin jo, että onkohan mulla vaan liian pienet vehkeet, siis kalavehkeetkin
















Sillan alapuolella vaihtelin tarjoiluiksi parit liitsit eli kärkeen mustaa oranssilla kuulalla ja ylemmäs valkeaa. Tarkoituksena oli valita yleiskäyttöisempää settiä jos sieltä taimentakin löytyisi. No taimenia ei löytynyt, mutta sähkölinjan yläpuolelta löytyi kirre jota pitkään luulin taimeneksi. Kala haaviin ilman suurempia sähläyksiä ja pieni Yes!-muotoinen tokaisu monien todella hiljaisten reissujen jälkeen. Tästä jatkoin alaspäin teemalla 90 astetta poikkivirtaan heittoja vapaalla uitolla siiman pituutta heittojen välillä pidentäen. Vissun Vibe 85 on kyllä ihana siima tuossa. Kyllä tykkään! Ja tällä yksinkertaiselle miehelle sopivalla yksinkertaisella tekniikalla sähkölinjan alta löytyi yksi ja vähän alempaa toinen peruspötkylä. Kaikki tulivat mustalla liitsillä. Lupa täynnä 3h kalastuksen jälkeen ja maakunnan mutkaisia teitä pitkin takaisin kotiin Pihkainmäkeen
















Mukava oli saada kaloja vaikkeivat isoja olleetkaan. Viannan kaloiksi jopa vähän pieniä eli kilon molemmin puolin. Suht pirteitä kuitenkin vaikkei mitään huimia syöksyjä nähtykkään. Kuitenkin kun edellisestä istutuksesta oli kulunut jo kuukausi, niin ei voinut valittaa. Nyt on seuraavana vuorossa harrastusrintamalla sitten perinteinen sorsanmetsästyksen aloitus lauantaina Keiteleellä. Saapa nähdä onko piiput viileät. Yleensä ei kyllä ole ollut, mutta osumatarkkuus ei kyllä aivan huippua ole ollut joskin syömään on joka kerta päässyt ilman suhdetta 1 tavi - 1 sika. Ehkä pitäisi kuitenkin enemmän kuin kerran vuodessa ampua haulikolla eli käydä kiekkoja ampumassa pari kertaa treeniksi

Kalahommien jatkot on auki. Hyvin todennäköisesti nyt mennään kirre-voittoisissa hommissa syksyä eteenpäin. Ensi vuodelle jäi todella paljon petrattavaa taimenen onginnasta sekä reissujen tekemisestä ylipäätään. Mutta noistapa ei voi ketään syyttää vaan syypää laihoihin saaliisiin ja suht heikkoihin reissuihin löytyy aamulla vessassa hampaita pestessä vastapäiseltä seinältä

maanantai 8. elokuuta 2011

Mukava ahven piristi nihkeää lampi-reissua

Aloitettiin tämän kertainen kalareissu "esinäytöksellä", kun kävin sunnuntaina tytärtä noutaessa anopilta vilkaisemassa menomatkalla Varkauden Ämmänkoskea, jossa Bomanin poika kalastaa likimain jokapäivä. Oletin paikan olevan paljon pienimuotoisempi kuin se oli. Näytti kyllä sellaisella koskipätkälle, että jos patoluukut ovat sopivissa asennoissa, niin paljon on ison taimenen paikkoja ja niitä on sieltä kuulemma ajoittain saatukkin.

Mutta palataanpas tähän keikkaan eli aloiteltiin Bomanin kanssa lampihommia normaalia aiemmin kuin vuosi takaperin eli katselin juuri blogista, että silloin tuli käytyä syyskuun 8 päivä ensimmäistä kertaa. Se oli virhe se lähteä näin aikaiseen. Heinävedellä kodalla saalispäiväkirja näytti kaloja tulleen hyvin 10.7 asti (24.6-10.7 = 55kpl) ja sen jälkeen taisi olla tasan yksi kirre saatu merkintöjen mukaan. Ja samoissa tunnelmissa kalastelimme mekin (itse n. 6h ja Mika 4h). Yksi varma tärppi ja siinäpä ne mahdolliset kirre-havainnot. Ihan satavarmoja pintakäyntejäkään en ainakaan minä nähnyt vaikka vesimittaria olisi pinnassa ollut vaikka mitenkä ja paljon. Yritettiin pienillä perhoilla, isoilla perhoilla, pinnasta ja pohjasta.



Makkaratulia odotellessa reissulle tuli kuitenkin pienimuotoinen pelastus, kun oliivi liitsi erehdytti kovasti pientä kirreä muistuttavan eväkkään kiinni ja piti jo Mikalle hihkaista hätäpäissään, että haavia tänne. Lopulta sieltä paljastui kuitenkin ihan "pannukarkeaan" luokkaan kuuluva ahvenainen jolle meikäläisen digivaaka näytti painoa 535g. Eihän se mikään jättiläs ole, mutta taisi oma ennätykseni mennä uusiksi. Muistelen joskus polvenkorkuisena saaneen Utrianlahdelta kotipaikalta reilun 300g eväkkään ja pilkilläkin isommat, yllätys yllätys, ovat täkyni kiertäneet. Sinällään tämä sopi mukavasti erikoisten saaliiden tyyliin. Tälle kaudelle kiiski, simppu ja tuo ahven, pari kesää sitten made ja pari talvea sitten pilkkiliitsillä sorva. Ankeriaan kun vielä saisi...



Mutta joo...eipä jäänyt reissusta taaskaan hirveästi kertomista. Mukava oli kuitenkin ensimmäistä kertaa eläissään heittää kaksikätisellä perhovavalla ja muutaman kerran tapailla kuinka homma toimii. Varkauden ihme varta vasten otti setit mukaan joten kiitokset. Nyt pitää miettiä missä seuraavan kerran pyytäisi tyhjää. Heinävedelle on lammelle turha lähteä ennen tuoreempia eväkkäitä ja/tai vesi on viilennyt. Ehkä voisi yrittää reissun Konnekoskella käydä. Kahluupöksyjä en tälle kaudelle enää jalkaani laita joten se vähän nyt rajoittaa kalastuskohteita



Päivän huumoripläjäys oli kyllä kun ilmeisesti thaipoimijoita täynnä oleva rämisevä ja ryskävä Saab 9000 (eräät lähteet tietävät tämän kuitenkin olevan täydellinen henkilöauto) pyyhälsi ohi. Ei puuttunut kuin avoimesta takaikkunasta olisi pää työntynyt ulos saatesanoilla: "Kylä Lähtee!!!"