perjantai 17. toukokuuta 2013

Aamukalassa

Aika vähän tullut käytyä ongella tässä keväällä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja Kokkarisen Hannun oman reissunsa innoittamana lähdin kuitenkin Kymönkoskelle, jota vähän aioin boikotoida hintakorotuksen vuoksi. No eipä näissä mun kalareissuissa ole ennenkään sen suurempaa järkeä ollut joten eipä tuo uutta. Nokisenkosken rannassa kävin edellisenä viikonloppuna ja minun makuun vettä oli aika railakkaasti ilman venettä kalastettavaksi (= ei pääsyä saareen). Nyt perjantai-aamulle oli kuitenkin odotettavissa erittäin mukavaa keliä, kalojakin pitäisi olla eikä muita kalamiehiä. Voiko sitä parempaa enää kalareissultaan toivoa. Ylipäätään tähtäimessä oli tapahtuma jossa pääsisi vaihteeksi kalojakin väsyttelemään





















No siltä reissulta jäi kuitenkin osumakeskeispiste löytämättä ja ei tuo sääennustekkaan ihan kutiaan pitänyt. Heti alussa oli niskalla mustassa streamerissa kala pari potkua kiinni ja siinäpä ne tapahtumat. En tiedä sitten vaikuttiko jälleen kova tuuli vai mikä maasäteily. Epäilen kuitenkin kalastajan taitoja myös suuresti syypääksi hiljaiseen aamuun. Vaikeaa tämä on. Tuli tarjoiltua niskalla tinseliä, mustaa streameria, punttisalakkaa, surffia, liitsiä, nymfiä ja pinturiakin. Ei vaan ei, ei sitten millään. No eteenpäin vaan taas sanoi mummo lumessa eikä jäädä tätä märehtimään. Ehkä taidon lisäksi Hannun ja kaverinsa reissuun ero oli, että en ollut veneellä niskalla upposiimojen kanssa. Sellainenkin paatti sinne on ankkureineen kalastajien riemuksi siis tuotu vuokrattavaksi. Mutta, mutta...reissun hyvää antia oli kesän "tuoksu" tuulessa eli lämpöisesti jo puhalteli sekä Wilhelmin chili-sulatejuusto makkara. Lisäksi perhorasia ei vajunut ollenkaan ja kyläkaupalta sai lähtiessä vastakeitetyt sumpit. Vähän aikaa kun pyörittelee, niin ehkä tästäkin hiljaisesta reissusta tuleekin ihan oiva tapahtuma...
















Kalustorintamalla olen tehnyt pieniä päivityksiä. Englannista tilasin edullisen peruskelan ja tarkoituksena olisi, että siihen sopisi Vissun Vibe -siima. Siitä on tulossa siis ihan perustyökalu jota ei säälitä, ei mikään jatke mihinkään housun punttiin. Samaan tilaukseen pistin halvan WF-siiman jota on tarkoitus paiskoa Viannan kivikkoon ja vaparenkaiden rapsuttelu -reissuilla. Sidontapuolella ostin uuden Danican penkin Ruodon pojilta ja se on kyllä ollut hyvä peli nyt about 300-400 perhon kokemuksella. Leuat ovat aavistuksen pehmeäkärkiset. Muuta huomautettavaa ei ole ja pikakiinnitys eritoten toimii kuin Buick. Kahluuhousujakin olen ajoittain kysellyt Vissulta, että millonkahan ne takuuvaihdokit tulevat. Eivät ole vielä tulleet. Kaipa ne joskus. Kohta kai niille vähin käyttöäkin ehkä olisi. Nuo vanhat kuitenkin aavistuksen vuotavat. Tulevana päivityksenä on etsinnässä uusi kahluutakki hyvin palvelleen vanhan Vissun Classicin tilalle vai mikä piru tuo punainen nykyään jo kova käppyrä onkaan. Sen etsintä ei vielä kovin aktiivista ole ollut, mutta ehkä se tämän kesän hankinta kuitenkin on...




Kalareissut koskille jatkuu tästä tod.näk suht harvakseltaan kesän mittaan. Haukea olisi tarkoitus kokeilla perholla jahka vihernieriän kutusembalot on ohitse. Jostain syystä kovin polte koskihommiin (kirjoitin tämän viimeisen kappaleen jo muuten ennen tätä mp-reissua toim.huom.) on vaihteeksi hieman hiipunut. Samaa oli joskus 2000-luvun puolessavälissä ja ilmeisesti joku hiljaisempi aika tekee hyvää sekin, niin jaksaa taas uudella innolla. Muuten kalastus itsessään on oikein mukavaa, kun virtaa riittää eikä selkäkään oireile. Elämäntaparemontti on tehnyt keski-ikää lähestyvälle miehelle hyvää. Täysraittius, ruokavalioremontti ja salibandyn pariin palaaminen on vienyt kropasta tähän mennessä 37kg pois. Matkaa edelleen on tavoitteeseen, mutta enää ei ole niin kiirus. Tämä muutos kyllä näkyy kalallakin parempana jaksamisena sekä henkisesti että fyysisesti. Nykyisen elämäntilanteen ja olemisen voisi kiteyttää kuten keskisuomen huutokauppakeisari Aki usein tokaisee: "ei voi muuta kuin olla tyytyväinen". Näillä eteenpäin ja kireitä kaikille!! Ja loppuun pakollinen "tuulee kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa" -video

perjantai 3. toukokuuta 2013

Lammella

Mikä helkkari tässä oikein mättää? Se kysymys oli taas huulilla aamuisen Heinäveden reissun jäljiltä. Mikan kanssa siis pyörähdettiin Mustanlampea korkkaamassa jäiden seasta kello hyvissä ajoin. Tosin tällä kertaa vakiokalapaikkamme olivat jään alla. Aiempina vuosina nämä reissut on suht hyviä menestyksiä olleet ja nytkin aivan aamusta pintomisia näkyi, mutta hiljaista oli. Mika yhden ehkä 400g sattumakirren sai väsyteltyä rantaan ja meikäläisen liitsin koukussa oli suomuja. Lammen penkka kaiken huipuksi petti ja tuli uituakin varsin lämpöisessä vedessä. Kovin perinteisesti siis meni

Eli siis mp reissua taas kerran. Se mikä lohduttaa, niin ei saa kyllä muutkaan meikäläisen mukana kalaa. En tiedä onko olosuhteet aina vastaan vai mikä ihme tässä nyt oikein on. Nyt sidoin erikseen vielä pienempiäkin liitsiä niukemmalla pidemmälle pyrstöllä, kun isot pojat vissiin semmosia uittelee. Lisäksi oli myös pienempiä nymfejä siiman päässä. Myöskin niillä perhoilla joilla ennen on saatu kalastettiin tiukasti. Toisaalta tuolla lammella kun tuulee, niin kalojen aktiivisuus on ennenkin loppunut. Niin kävi myös tänään. Ehkäpä tämän aamureissun opetus oli, että tuuliseksi luvatulla päivällä ei sinne kalaan. 



Mutta onneksi näitten reissujen antia on muukin kuin munapohjaa rantamatalikossa kroolaus ja tyhjänpyytäminen eli pitkästä aikaa tuli nähtyä Bomaniakin. Mukavahan se on makkaratulilla istua ja niitänäitä rupatella. Puitteet oli kyllä taas Mustalla tosi hyvässä kunnossa kuten aina. Toivottavasti Mikalla nakertaa jahka uusintareissun sinne piakkoin tekee. Itse taidan suunnitella Nokista ehkä seuraavaksi jollekkin aamulle. Jatketaan vanhalla kliseellä eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!