Lammella

Mikä helkkari tässä oikein mättää? Se kysymys oli taas huulilla aamuisen Heinäveden reissun jäljiltä. Mikan kanssa siis pyörähdettiin Mustanlampea korkkaamassa jäiden seasta kello hyvissä ajoin. Tosin tällä kertaa vakiokalapaikkamme olivat jään alla. Aiempina vuosina nämä reissut on suht hyviä menestyksiä olleet ja nytkin aivan aamusta pintomisia näkyi, mutta hiljaista oli. Mika yhden ehkä 400g sattumakirren sai väsyteltyä rantaan ja meikäläisen liitsin koukussa oli suomuja. Lammen penkka kaiken huipuksi petti ja tuli uituakin varsin lämpöisessä vedessä. Kovin perinteisesti siis meni

Eli siis mp reissua taas kerran. Se mikä lohduttaa, niin ei saa kyllä muutkaan meikäläisen mukana kalaa. En tiedä onko olosuhteet aina vastaan vai mikä ihme tässä nyt oikein on. Nyt sidoin erikseen vielä pienempiäkin liitsiä niukemmalla pidemmälle pyrstöllä, kun isot pojat vissiin semmosia uittelee. Lisäksi oli myös pienempiä nymfejä siiman päässä. Myöskin niillä perhoilla joilla ennen on saatu kalastettiin tiukasti. Toisaalta tuolla lammella kun tuulee, niin kalojen aktiivisuus on ennenkin loppunut. Niin kävi myös tänään. Ehkäpä tämän aamureissun opetus oli, että tuuliseksi luvatulla päivällä ei sinne kalaan. 

Mutta onneksi näitten reissujen antia on muukin kuin munapohjaa rantamatalikossa kroolaus ja tyhjänpyytäminen eli pitkästä aikaa tuli nähtyä Bomaniakin. Mukavahan se on makkaratulilla istua ja niitänäitä rupatella. Puitteet oli kyllä taas Mustalla tosi hyvässä kunnossa kuten aina. Toivottavasti Mikalla nakertaa jahka uusintareissun sinne piakkoin tekee. Itse taidan suunnitella Nokista ehkä seuraavaksi jollekkin aamulle. Jatketaan vanhalla kliseellä eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!