tiistai 16. kesäkuuta 2015

Pitkin maakuntia

Kyllä sitä vaan ihminen on tohelo. Ainakin meikäläinen. Maanantai oli jo aamusta näyttänyt huonot puolensa, kun kaaduin fillarilla kaupungissa, mutta todellinen puukonisku tuli illalla kahluukamoja etsiessä. Paikat pengottua alkoi hiljalleen totuus valjeta, että sinne ne jäi kaksi kertaa jalassa olleet kengät Nurmijoelle. Kerrankin kun vähän panostin parempiin kahluukenkiin. Onneksi on netti ja tiistaina ja kun Viannalle tein lähtöä aamulla nelosen jälkeen oli mainioon pk.nettiin ilmestynyt tieto, että kengurut on nostettu Haapakoskella kodalle. No jäin pohdiskelemaan miten ne sieltä saan, kun lähdin ajelemaan Esalle

Viannan vesitilanteesta kuulin yhdeltä nuorelta kalamieheltä, että siellä pystyy onkimaan. Ja näin Esakin puhelimessa kertoili. Porukkaa käy kovasti ja illat täysiä. Onneksi aamuun sopii, kun menee ihmisten aikaan. Joskin opettaja Risto oli jo ongella ja ensimmäisen kirren saanut, kun koskelle ehdin klo 05. Vettä virtasi keskeltä aika kovaa eikä kahlaamaan ollut asiaa. No onneksi vallilta yletti virran reunaan vaikka tuuli taas kerran häiritsi heittämistä jo heti aamusta.



Ja siellä laavun edessä tuntui virran reunassa kalat olevan. Sieltä pari kirreä sain mustalla liitsillä ja yhden hyppykoneen karkuutin. Kovia nuo muutkin oli hyppimään. Myös eläköityvä kalakaveri ehti toisen kirren saamaan ja keskittyi kuhajahtiin. Ei vaan tuntunut kuha olevan otillaan patoluukuilla vaikka koski-isäntä kertoi tälle kautta jo 4kg kalan saadun. Taimenta ei ole tullut kuulemma koko keväänä. Joitain pieniä, mutta ei yhtään parempia. Missä lie ne. Mutta ystävämme lahnat olivat kuitenkin "onneksi" koskeen löytäneet sekä ahventa oli todella paljon. Taisi tuplatkin ajottain olla kiinni.



Kun lupa tuli suht nopeasti täyteen, niin päätin maksaa oppirahat kenkien hukkaamisesta ja hakea ne Haapakoskelta. Siellähän ne olivat. Melkoinen mutka tuli, mutta jospa se opettaisi huolellisuutta. Tosin samalla pääsin yhden radan taas viskomaan frisbeegolfiakin samalla reissulla. Nyt sitten äsken kävi kutsu Varkauteenkin koskihommiin. En vaan oikein tiedä mistä näihin aikaa repisi. Harmi kun tuosta ei tietoa ollut vielä aamulla. Saa nähdä tuleeko sinne lähdettyä. Kahlureiden paikkailua ainakin pitää jatkaa. Nyt näytti toinen sukka vielä tihkuvan hieman läpi, toinen taisi jo pitää...

torstai 4. kesäkuuta 2015

Nurmijoella

Hei nyt ihan oikeesti! Minne tämä aika menee? Muistelin, että vuosi sitten oltiin aloituksen tietämillä Nurmijoella Kauhasen ja Hujasen kanssa, mutta siitäkin on jo kaksi vuotta. Sitten kun vielä pitäisi jostain tähän kalastukseen ylipäätään repiä aikaa. Silloin kun koskihommissa vaihtui perhot uistimien tilalle taisi olla vuosi jotakuinkin 2008. Salibandyt oli jäämässä taakse ja aikaa oli mukavasti. Muita harrastuksia ei ollut, jos kaljanjuontia ja eturessun kasvatusta ei lasketa. Rouva oli kotona lasten kanssa. Oli hyvää aikaa käydä kerta viikkoon koskiongella. Nyt homma on kääntynyt ihan päälaelleen. Kolmesti viikossa salilla, kolme-neljä kertaa reikäpallon perässä, frisbeegolfia, perhoja sidoskelen myyntiin, syksyllä metsällä, rouva käy epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä ja kaljakin vaihtui 2,5 vuotta sitten vissyyn ja sillä linjalla mennään edelleen. Fakta vain on, että kun ikää on 38 vuotta ja jalka vielä liikkuu, niin ei halua karsia menoja liikunnasta. Kalalle ehtii vanhempanakin, salibandya ei kuusikymppisenä enää pelata ainakaan alasarjoissa. Ja syyskuussa syntyy vielä poika jos kaikki hyvin menee. Huh huh...on tämä melkosta menoa ja saa nähdä ehtiikö ensi kesänä kalalle ollenkaan

Mutta erinäisten vaiheiden jälkeen ensimmäistä kertaa taimenten perään tälle vuotta. Koko taimenen kalastushan on melkoisessa murroksessa ollut. Mietin Äyskoskelle iltalupaa, mutta se nyt jäi. Kermalle en ekaa reissua yksin haluaisi tehdä. Nurmijoelta tiesin kalaa saadun vaikka sieltä ei muuta nousekkaan kuin istaria tänä päivänä. Mutta kun summaili, että jos matkalla kävisi tutustumassa Nerkoon frisbeegolf-rataan ja samalla reissulla Hujasta morjestaisi pitkästä aikaa, niin ihan ok settihän se on. Etenkin kun Nurmijoki on äärimmäisen hieno paikkana. On suuri sääli, että ne vedet on pilattu eikä luonnonkalaa taida juurikaan olla. Nuo olisi huikeita kohteita jos kalakannat olisi voimissaan! Nyt ollaan täysin istareiden varassa. Saa nähdä miten siellä hommat muuttuu, koska tuo 40cm alamitta eväleikatuille on katkolla 2015 lopussa

Frisbeetä tuli siis viskottua menomatkalla vaihtelevalla menestyksellä ja siitä sitten koskelle. On muuten kiekkojen heittely siitä hieno laji, että ratoja löytyy ympärisuomen ja harrastus on halpaa sekä kierroksen voi kiertää koska lystää. Mut nyt jo asiaan eli Mäkäränkoskelle. Aikanaan virvelihommissa tämä koski jäi vieraaksi Nurmijoelta, kun kalastus painottui Haapakoskelle ja Koirakoskelle. Mutta nyt Hujasen myötä tämä koski on löytynyt ja on mielestäni ehkäpä jopa paras paikka Nurmijoella. Rauhallista ja varsin helposti kalastettavissa. Harjustakin ajottain mukavasti ja kalaa ylipäätään. Perhonahan tuolla likimain klassikon maineessa on oliivimudler ja sellainen meikäläisenkin siiman päästä löytyi ajoittain.



Jo niskalle kävellessä opettajan tarkka silmä havaitsi rannassa taimenen käyvän pinnassa. Ja kohtapa se oli jo haavissa. Vissiin n. 40cm tuore istari, heti perään vähän pienempi. Kalaa näkyi olevan, pientä, mutta kuitenkin. Tai no olisi ollut jos osasi onkia. Itse sain melko pian yhden parin potkun tällin perhoihin, mutta siinäpä ne ekalla laskulla. Hujanen kahlasi tuttuun hästäg-eijärkipäätäpaljoapakota-tyyliinsä kosken yli ja onnistui vastarannalta vielä pari istaria koukuttamaan. Itse ehdin palata niskalle alhaalta uusiksi ja sieltä 47cm talven koskessa viettäneen istarin sain haaviin. Vanhat istarit tunnisti hyvin parantuneesta rasvaevän leikkauksesta. Niin joo ja kaksin tosiaan saatiin taas koskella viskellä

Illemmasta kosken vaihto ja matkalla katselmoitiin Kiuruvetisen uusi savusauna. Hieno peli! Siitä jatkoin matkaa Haapakoskelle ja opettaja meni opettajattarensa luokse. Korkealla vedellä vetää aika nöyräksi Haapakoskella. Yhden vuorokausiluvan saisi menemään paikkoja kolutessa. Tein yhden laskun välisuvantoon asti ja yhden n. 35cm vanhan istarin sain ensimmäisen saaren alapuolelta, ei muuta. Tyhjää oli sielläkin koskella kalamiehistä. Tosiaan vettä paljon ja vähän sellainen orpo on olo, kun ei tiedä miten oikein perhoja tarjoaisi. Voin vaan arvata mille tuntuu Tenon rannalla kaksikätisen kanssa, kun leveyttä ja vettä on kuitenkin himppasen toisessa mittakaavassa. Itsellä kävisi varmaan, että kun kävelisi rantaan, niin painaisi leuan rintaan, 180 asteen käännös ja painuisi kengänkärkiä katsellen suorinta tietä sikiöasentoon auton takakonttiin mököttämään.

Semmonen reissu. Nyt pitää sitten taas esittää sama toive kuin aiempina vuosina. Ei kiitos helteitä. Mulla on kesälomat taas vasta heinäkuun puolesta välistä ja aika monta kesää on mennyt ihan pelastusarmeijalle helteessä käkkiessä. Jospa nyt olisi vaihteeksi kylmä ja viileä kesä, kiitos! Ja vanha virttä pitää sen verran veisata, että molemmat sukat kahlureissa vuotaa, voe elämä...