Siimat kasteltu, kalat lujassa

Perinteistä Viannan pääsiäisreissua puski niskaan kiirastorstaina aamuysiltä. Oltiin liikkeellä koko veljessarjan voimin ja tilanne vaikutti aamulla hyvälle. Aurinko helli ajoittain ja vesitilanne oli varsin mukava. Edellisenä päivänä oli saatu myös kaloja ja päivä saatiin kolmestaan kalastaa eli odotuksia mittaavan mittarin neula oli jälleen kerran vahvasti kaakossa. Kuvioihin oli tullut sen verran uutta, että saalispalautelomake on jatkossa täyteltävänä ja palautettava Esan postilaatikkoon. Optimistisesti otettiin 12h luvat ja silmissä kiilui täyte uuteen savustuslaatikkoon. Mutta kuinkas taas kävikään...

Iiron kanssa paukuteltiin päivä vaihtelevassa kelissä perhovälinein ja Petri syyti lippaa virvelillä kuohun reunaan. Kalasteltiin valtaosa ajasta patoluukkujen edustaa ja parkkipaikan alapuolen Iiro lirkki tarkkaan. Kalat vaan oli laittaneet suut kiinni tai tehneet vaelluksen järvelle. Tai sitten ei vaan osattu kuten luvan jälkeen Esan kanssa yksissä tuumin totesimme. Patoluukkujen eteen pääsi nippanappa kahlaamaan siten, että aavistus lorisi vettä kahlureiden sisään sinne mennessä. Mutta eipähän tuo kylmää tähän aikaan vuodesta ole kuten Iiro sai huomata. Itse kävin siellä kolme eri kertaa virran reunaa uittelemassa ja sen ympäristöä liitseillä, boobyllakin ja pikkuperhoilla. Ei vaan kerrassa vetoakaan.



Lopulta iltapäivällä Iiro sai tiukan työn jälkeen keskelle kahlaamalla indikaattorivirityksillä yhden kirren, joka puri aivan uskomattoman hienoon pinkkiin liitsiin. Kenen sitoma lie sitten ollut. Mutta tosiaan aikamoinen työvoitto tarvittiin, kun kalaa oli laitettu tiistaina. No ei toki eka kerta Viannalla näin mennyt etenkään keväällä. Virtausta oli sen verran, että yli 25kg:lla vähentynyt kaljamaha tuntui lähtevän kahlatessa lentoon eikä uskaltanut kipeällä jalalla keskelle kahlata. Selkä sen sijaan toimii hyvin ja oli tosi mukava kalastaa, kun ei koskenut sinne kuten aiempina vuosina.



Mulla menee vanha Viannalle ostettu Aircell DT#6 siima nyt vaihtoon liian kevyenä ja muutenkin se oli testiksi ostettu naru aikanaan. Taidan ostaa jäihin ja kiviin rapsittavaksi siimaksi WF7 saman merkin edustajan. Tämmöset setit siis tällä kertaa ja kausi on auki. Toivottavasti saaliin muodossa kehitystä tapahtuu kesää kohti. Nyt on mielessä ahvenpilkit jossain vaiheessa Pääsiäistä eikä passaisi vissiin noita muikkuja unohtaa sinne savustuslaatikkoon jossa nyt piti kirren lepäillä...