Maanantaina oli vuorossa sen sijaan perinteinen sorsareissu Keiteleelle. Petrin ja isän kanssa oltiin tänä vuonna menossa Iiron ollessa töissä. Tosin ehkä hän kesti, kun alla oli hieno reissu Varzinaan itänaapuriin lohien perään. Kantsii muuten lukea hänen juttu täältä hänen blogistaan (ikävä myöntää, mutta kirjoittaa paremmin kuin itse)
https://iiroanttonen.wixsite.com/streamerfisher/single-post/2018/08/17/Viikko-Varzinalla
https://iiroanttonen.wixsite.com/streamerfisher/single-post/2018/08/17/Viikko-Varzinalla
Jahka saatiin vene vesille ja parit kohmeloiset jututettua havaittiin, että lintuja oli todella reilusti, vähän kuin joskus takavuosina. Sinikoita nähtiin erilaisissa parvissa n. 100 ennen aloitusta. Mutta mutta...ne hävisi eikä päästy kojusta sinikoita ampumaan ollenkaan. Muutama haapana ja tavi missattiin suht huolella. Itselle jäi peiliin katsomista sekä ammunnasta, että siitä miten tuli lauottua liian pitkälle matkalle. Ei älyttömästi, mutta riittävästi. Tässä jäi kyllä parantamista. Kuten siinäkin, että tuo oma haulikko olisi viimein saatava kuntoon. Siinä on mystinen vika mikä palauttaa ajoittain varmistimen takaisin päälle ensimmäisen laukauksen jälkeen. Ei ole toistunut jäniksessä eikä radalla, mutta sorsassa toistuu usein.
Noh lopulta saatiin kaksi tavia ja yksi heinäri hävisi. Oli heikoin saalis ikinä. Jotenkin pikkaisen haisi isoon nenään sorsien ruokinta etenkin iltalennolla milloin tietyistä lahdista kävi jäätävä räiske vs miten hiljaista oli muualla. Ensi vuonna varmaan suunnitellaan jotain toisenlaista lähestymistä jahtiin. Tosin niin on suunniteltu usein muulloinkin ja lopulta samalta lahdelta aina löydytty...
Mutta mukava päivä oli ja näissä on tämä sosiaalinen juttu se isoin juttu. Aika kaunis oli myös auringonlasku josta jonkinlaista kuvaa yllä. Päivän huipensi hyvät ruuat mökillä. Nyt seuraavaksi ehkä jänishommia ja hirvimerkki on pakko käydä ampumassa jossain välissä ennen jahtia....