sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tuttuja valintoja rasiaan

Pohdiskelin, että en taida kuitenkaan ihan elukkana sitoa noita pikkuperhoja vaan mieluummin niitä malleja jotka varmasti ovat myös siiman päässä ja jättää ne pahimmat turaukset nyt tekemättä. Näihin luottomalleihin joilla ainakin isot pojat kalaa saavat kuuluvat Pietun pupasta muunnosta sekä perinteinen jänökuula. Nopeita ja helppoja sidottavia vielä ovat.


Tänään jatkoin streamer-rasian metsästystä. Totesin, että tämä Varkauden ihmeenkin hankkima ja kehuma rasia on mulle ihan liian iso eli toivoakaan sopia liivin taskuun. Hong Kongissa pyörähdin pakkaspäivän riemuksi, mutta siellä oli viety kaikki perhojutskat ilmeisesti varastoon eli hukka reissu oli se.













Viikon päästä lauantaina olisi kirrepilkkiin oiva mahdollisuus, kun Kivilammella on avajaiset. Saapa nähdä pitäisikö tuonne ampua sekaan...

torstai 6. joulukuuta 2012

Projekti starttasi

Viimeinkin sain projektin starttaamaan eli toukkarasian täyttämisen. Ensimmäiset 10kpl lämmitelty pitkän sidontatauon jälkeen ja jälki sen mukaista. Pikkaisen meni #12 Kamasaniin myös tuo oranssi 3,3mm kuula liian isoksi mustissa nymfeissä. Eli alkuun olisi tarkoitus noita nymfejä vielä ainakin pari-kolme mallia sitoa lisää. Sitten varmaan pitänee hypätä larvojen ja pupien pariin. Tuohon välilehdelliseen rasiaan sopii kyllä niin paljon pientä perhoa, että itku tulee ennenkuin se täysi on. 

Lisäksi tässä on samalla hakusessa streamer-rasia joka olisi passeli omaan käyttöön. Sitä ei ole vielä löytynyt. Kovin aktiivista ei tosin etsintäkään ole ollut. Kerran katselin Rialinnalla ja Motonetissä pyörähdin myös vilkuilemassa. Kummastakaan ei mieluista löytynyt. Pitänee noita nettikauppoja katsella ja piirrellä paperille mittoja jotta se sopiva löytyisi. Speksit on, että kanteen ja pohjaan saa perhoja sekä rasia sopisi liivin ja takin taskuun. Streamereita olisi hyvä sopia siihen 30+ kappaletta eli se suht suppea kavalkadi mitä mukana kulkee. Näissä tunnelmissa mennään eli kone lähtee yskien käyntiin. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille kalamiehille!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivänä mielessä pyörii iso urakka

Jutta Urpilaisen puheiden hengessä, niin aivan aluksi haluan kiittää eikun toivottaa oikein hyvää Isänpäivää kaikille isille ja niillekkin joilla on vähän jännäkakka, että onko jonkun isä vai ei. Blogissa on ollut hiljaista tovin, koska en ole kalassa käynyt ja sitä kautta ei oikein mitään kalastukseen liittyvää päivitettävää ole ollut

Tein kuitenkin sellaisen päätöksen, että vaihdan toukka ja streamer-rasiat sisältöineen uusiin eli möin vanhat pois. Nyt ei ole kuin muutama hassu pinturi ja liitsejä valmiina. En tainnut ihan tajuta mitä tuo urakka tarkoittaa. Ja minne on se motivaatio taas kadonnut myös. Nyt työpyödällä on ollut pari viikkoa viisi nymfikoukkua joissa on kuulat valmiina. Aikalailla on savolainen projekti tämä eli aloittamista vaille valmis.

Sidontamatskut sen sijaan sain järjesteltyä ja lahjoituksena saamani 6 laatikollista kamaa on löytäneet paikkansa. Nyt tosiaan ei puutu kuin se inspis. Ehkä se sieltä jostain vielä löytyy

Nythän sitten loppuu rauhoituskin ihan pian, mutta en ole aikeissa lähteä väsyneitä taimenia kiusaamaan. Tosin olisi paikatkin aika vähissä siihen. Lampihommiin ei enää pääse jäätilanteen vuoksi joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Viannankoski, mutta saapa nähdä tuleeko sinne vielä lähdettyä. Iiro tosin vähän jotain sen suuntaista ehdotteli jos vaan keliä vielä tulisi ja vesi laskisi...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Yllätyksellinen lampireissu

Bomanin kanssa suunniteltiin viikolla sunnuntaille lampireissua Heinävedelle. Jotenkin teki mieli lähteä Palokin sijaan Mustanlammelle yksinkertaisesti siitä syystä, että siellä on perholla paljon parempi kalastaa kuin Palokissa takaheittotilan vuoksi. Mika selvitteli lammen kalatilannetta ja samalla mahdollisia järjestävän seuran kisoja (pari kertaa sattunut reissu samaan aikaan ja ukkoa ollut rannalla kuin Elon pelissä) etukäteen. Selville tuli myös, että kalaa on laitettu viimeksi syyskuun alkupuolella. Tarkoitti suomeksi sitä, että ei ollut lupa paljoa odotella kalojen suhteen. Tämän vuoksi "alennuttiin" ottamaan myös ootto-onget ruokakalan toivossa. 

Ysin maissa oltiin Nesteellä lupien ostossa ja sitä kautta lammelle. Paikallisen seuran puuhamies ja lupavahti Tiaisen Eki siellä olikin jo kalalla kodan päädyssä lampea. Mikan kanssa suunnistettiin toiseen päätyyn ja kohta päästiinkin esittelemään lupia Ekille hänen luovutettuaan kalahommat. Siinä samalla kuultiin, että aamulla aikaisemmin oli vähän ollut elämää kodan päässä lampea ja Eki oli saanut lusikalla yhden taimenen. Kyllä taimenen. Mustalle oli istutettu kesäkuussa tapaturmaisesti toimittajan toimesta 150kg keskipainoltaan aavistuksen rapiat 1kg tanelia. Juteltiin siinä istutuksista ja kalanhinnoista sun muusta tovi. Tuli selväksi, että http://www.kalakortti.com osoitteesta saa luvat jos haluaa tulla aikaisemmin ongelle. Lisäksi tuli myös selväksi, että kaksi onkea tulkitaan = kaksi koukkua joten jouduin purkamaan oman kolmen liitsin litkani. Eipä siinä sen suurempaa dramatiikkaa ollut. Perusjargoniani pääsin taas hokemaan hyvässä hengessä, että tulkinnoilta vapaat ja selkeät säännöt säästävät monet turhat keskustelut. Tosin ko. kohteessa perhomiehet on ehdoton vähemmistö eli varmasti 95% kalastajista kalastaa tahnalla ja/tai virpalla.
















Eki poistui paikalta ja loppupäivä oltiinkin Mikan kanssa kahden. Vaihdettiin aika pian lammen toiseen päähän josta Mikan ootto-onkeen kaikki 700g painava mahtava kirjolohen vonkale tarttui melkein välittömästi. Liitsimme eivät kelvanneet kaloille. Lähempänä puoltapäivää vaihdettiin toiselle puolelle lampea laavun kupeelle makkaranpaistoon. Siellä ilmeisesti allekirjoittaneen ootto-ongen siimaa joku kuljetteli, mutta ei sen ihmeempää siitä. Liitsillä sain yhden todella oranssilla vatsalla varustetun ahvenen. Jalommista kaloista ei mitään havaintoa paitsi taimenet silloin tällöin rojauttivat ilmaan komeasti. Pinturia tuli kokeiltua laavulla, mutta ei tapahtumia.
















Palattiin kodalle ja aamun ympäri metsiä kulkeneen ilmeisesti kuuluisan "kesäkissan" eli villiintyneen kissan todella voimakas äänistä maukumista sekä taimenten hyppyjä lukuunottamatta ei tapahtumia. Itse päätin vaihtaa vielä superpupan kehiin, kun taimenia kävi harvakseltaan kuitenkin pinnassa lähinnä hyppyjen muodossa. Siihenpä melkein heti tälläsikin taimen ja hymyä oli naamalla, kun 40,5cm kalaa oli haavissa. Ei iso, mutta voitti tyhjänpyytämisen ja lammelta saatu pinturitaimen ei kuitenkaan jokapäiväistä herkkua näillä leveysasteilla ole.
















Vaihdettiin ukkoa ja Mikalle ei tapahtumia. Vaihdoin kuivan superpupasen limoittuneen tilalle ja likimain heti möyrähdys pinnassa eli toinen kala kiinni. Tämä oli vähän parempi eli 46cm. Vuoroja vaihdettiin ja Bomanille myös tärppi pinturiin jonka missasi alokasmaisesti haaveillen. Pian tämän jälkeen alkoi tuulla ja lampi hiljeni lopullisesti. Tiuku repi vähän yli klo 16:sta.
















Selvästi oli havaittavissa, että kirrejä oli todella vähän. Koko päivän oli kuitenkin ootto-onget niitä odottelemassa. Ensimmäistä kertaa niihin sorruttiin, kun tiedettiin kalaa olevan todella niukasti. Silti koko aika viskottiin perhoa myös. En tiedä onko kalanhinta noussut niin paljon ja näkyy istutusmäärissä, mutta kyllä kaukana on ne parin vuoden takaiset reissut jolloin sai melkein joka reissu sen neljä kirreä + tapahtumat liitseillä sekä pintaelämää oli runsaasti. Nyt etenkin toinen pää lammesta oli täysin kuollut.

Mutta mukava reissu oli pitkästä aikaa ja keli oli todella mainio. Bonuksena vielä, että välillä muutakin kuin munasoppaa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin vaikka reissut on varmasti nyt todella vähissä tälle vuodelle

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kahluuhousuja "testaamassa"

Sain viimeinkin kahluuhousut takaisin Visionilta ja varailinkin heti luvan Esalta Viannalle, että testaan niitä. Tiedossa oli etukäteen jo, että kalat ovat lujassa ja vettä on suht reilusti. Mutta plörinäksihän se tämäkin haarasaumojen pitävyyden testailu meni. Nimittäin Vissulla olivat liimailleet sukkaosan saumat (jotka minusta eivät edes vuotaneet) ja haaraosaan ei oltu koskettukkaan vaikka siitä erikseen alkuperäisessä sähköpostissa mainitsin ja sehän vuosi edelleen. Huomasin tilanteen vasta lähtiessä enkä ilennyt enää lupaakaan perua. Kaikkien vaikeuksien jälkeen mitä tässä on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana, niin rupesi ääneen naurattamaan huomattuani tilanteen. Sinällään asia on nyt suht ok, kun ennen liimailujen viimeistelyä lupasivat kokonaan uudet housut tilata tehtaalta veloituksetta hitsatuilla saumoilla. Jospa ne murheet olisi sitten siinä niiden kanssa. Hieman kuitenkin sisäinen pessimistini nostaa päätä asian suhteen...



Kävin kuitenkin koskella muutaman tunnin könyämässä. Aamusta oli kolme "rantamiestä" tullut kasilta ja heistä kaksi oli saaneet kirren alaosista koskea virvelillä ja kolmas oli jotain karkuuttanut. Itselläkin oli mukana virppavälineet ja lähdinkin sekakäyttäen kiviriutalle, josta ainoastaan isoimmat kivet erottuivat. Vettä oli siis reippaasti ja lyijyä kehiin sekä virppavälineissä oli painavia lippoja mukana keskipilarin juureen pääsemiseksi. Perho ja viehemenekki olikin taas melkoista. Varsinkin kun kuitusiimaa oli jäänyt muilta kalastajilta kiviin ja meikäläisen monofili ei pärjännyt köydenvedossa sille.
















Patoluukuilta ei tullut mitään. Alaosan koskea kalastin molemminpuolin. Yhden kiloisen hauen pulikan sain lipalla. Ei muuta. Patovallia syydin loppuajan josta sainkin yhden varman kalakontaktin. Olisiko taimen ollut. Muutaman potkun pysyi kiinni. Lahnat olivat kuitenkin jo tuntuneet hävinneen. Alaselkä alkoi sanoa taas sopparia irti ja 4h syytämistä riitti. Ilmeisesti edellisestä istutuksesta oli jo sen kolmisen viikkoa joten aika odotettu tulos. Ikävä on niitä parin-kolmen vuoden takaisia reissuja, kun pääsi kahlailemaan ja oli kunnolla kalatapahtumia. Tosin voihan tämä mennä kalastajan taantumankin piikkiin...

Joopas, mutta nyt väsäilemään vaihteeksi sähköpostia Visionille. Pitää katsoa kävisikö jossain lammella vielä yhden reissun nappaskengissä syksyn aikaan heittämässä. Tänä vuonna ei ole ollut sitä ongelmaa, että kirjolohi alkaisi ruokana tulla korvista ulos...

maanantai 17. syyskuuta 2012

Niitä ja näitä

Syksy etenee eikä kahluuhousuja vaan kuulu Visionin huollosta. Vähän paha maku on jäänyt suuhun etenkin yhteydenpidon suhteen sieltä suunnalta. Toisaalta eipä se sota yhtä miestä kaipaa eikä tässä vielä barrikadeille kiipeillä. Pääosin kuitenkin erittäin hyvää palvelua saanut sieltä. Kuitenkin aiemmasta postauksesta huolimatta, niin vielä tässä ehkä kuitenkin tulee yksi reissu Viannankoskelle tehtyä, kun Kiuruveden ihastuttava ja vihastuttava kalamies sinne mukaan tulevalle sunnuntaille pyysi. En muuten olisi lähtenyt selvittelemään tyhjänpyytämisen mahdollisuutta, mutta ei se Hujanenkaan saa kalaa ainakaan kuokalla repien, kun oon mukana. Siitä on jo näyttöjä aika monelta reissulta

Muutenhan tämä on ollut kuten koko kesä netissä kyttäilyä ja lueskelua muiden reissuista. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen aika mahtavan turbosalakan saaminen äskettäin, joka oli Hämeestä jollekkin allekirjoittaneelle tuntamattomalle kaverille perhoon suolaisilta vesiltä osunut. Taitaa olla niitä tekijämiehiä tämä kaveri joten varmasti meni kala oikeaan osoitteeseen. Ei ehkä meikäläisen amerikkalaisilla piilolihaksilla sellainen olisi ylös tullut jos olisi koukkuun moisen pedon saanut. Onnittelut mahtavasta kalasta!

Muusta lässytyksestä vielä loppuun, niin perhoja tuli sidottua tänä vuonna aika paljon myyntiin. Koko myyntiperhojen sitomiseen alkaminen oli sattumien suma, mutta tuli sitä läpikesän tehtyä kun ihmiset edullisia käyttöperhoja tuntuivat tarvitsevan. Jääkööt tarkemmat luvut kertomatta, mutta nelinumeroisia kappalemääriä tuli sidottua. Monelta arvostelijalta jäi muistamatta se, että perhoissakin on eroja kuten vaikkapa Volvon ja Dacian katumaastureissa ja niilläkin piruilla on kovin erilaiset hinnat. Nyt hiljenee kuitenkin ne hommat eli tämä on tältä vuodelta ainakin nähty. Jos joku haluaa liitsejä sun muita härpäkkeitä, niin vielä jotain voin sitoa eli yhteyttä ottamaan jos tarvista tuntuu olevan. Se mikä on ollut mukavaa, niin negatiivista palautetta ei käytännössä ole juuri tullut ja kalakuviakin sekä kehuja on tullut allekirjoittaneen sötöksistä.

Nyt kuitenkin jännäillään sitten, että milloin ne kahlurit oikein Visionilta tulee. Olisi nimittäin kiva käydä itse testaamassa se saumojen pitävyys ennen talvea ettei ole sama uskomaton show edessä keväällä, kun startataan toivottavasti paljon parempaa kalastuskautta ja ylipäätään vuotta elämässä kuin tämä mennyt on ollut. Lopuksi vielä omana henkilökohtaisena mielipiteenä kalakantoihin sun muuhun, niin suosittelen vaihtamaan harjuksen syyskalastuksen esim. sellaiselle lammelle jossa on pinta-aktiivisia kirjolohia. Näin ei turhaan häiritä uhanalaisen taimenen kutua koskikohteissa

perjantai 7. syyskuuta 2012

Oiskohan se tältä vuodelta tässä

Kahluuhousuja ei kuulunut huollosta vieläkään ja kun ei viimeksi kauheasti kutitellut, niin päätin varailla Esalta luvan Viannalle torstai-illaksi. Koskella oli varaushetkellä vesitilanne loistava eli yli pystyi kahlaamaan ja jopa patoluukkujen eteen lipalle pääsi. No nyt ei enää päässyt, mutta vesitilanne ei silti mahdottoman huono ollut. Kettusen Roy istuskeli tyytyväisenä kaverinsa kanssa tulilla, kun tulin luvan ostoon. Molemmat oli saaneet luvan täyteen ilmeisesti koneongin. Itse pääsin tyhjälle koskelle syytämään. Näytti hyvälle.

Heti alkuun ehkä isoin lahna jota ollut tuolla kiinni tarttui selästään ja sitä kampesin voimakkaasti vapautettavaksi. Siitä ei Visionin vapa tykännyt vaan sanoi ruksis. Ei yllättänyt ja odottelinkin vähän milloin näin käy. Käytettynä ostettu ja siihen oli muistaakseni jo pari pätkää ainakin vaihdettu. No eikun Hardya kehiiin ja jatkamaan vallille. Kahlaamaan ei siis päässyt. Vallin edestä ei vaan valitettavasti löytynyt kuin lahnoja ja ahvenia. Parhaimmillaan oli kaksikin köyhänmiehen kampelaa kiinni yhtä aikaa ja varmaan kymmenkunta jäi kiinni selästään perhoja heittoon nostaessa. Kirreistä eikä taimenista mitään havaintoa

Iltapäivästä paikalle tuli myös kevään reissulla yhtäaikaa ollut ilmeisesti lätkää linjatuomarina viheltävä jantteri työkaverinsa kanssa, joka oli maanantaina saanut matalalla vedellä luvan heti täyteen. Työkaverilleen pari päivää sitten möin muutamia liitsejä, että sinällään hassu sattuma. Ei löytynyt heillekkään kaloja siihen mennessä kun poistuin. Padon edusta oli täysin mykkä ja samoin kosken alaosa. Sieltä tosin myöhemmin tulleet nuoret jantterit saivat jotain haaviin. Tarkemmin en nähnyt mitä. Keskipilarin juuressa muutaman kalan näin pinnassa. Ehkä ne oli siellä. Sinne ei ylettänyt perholla eikä ollut virveliä mukana. Reissun parasta antia oli illalla näkynyt täysi sateenkaari, joka oli kyllä pirun komea
















Nyt alkaa tuntua, että eiköhän tämän vuoden osalta homma ole tässä. Virtavesiin tuskin ainakaan enää tulee lähdettyä. Ehkä jollain lammella voisi nappaskengissä reissun tehdä.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Vierailulla Varkaudessa

On Bomanin kanssa tässä koko kesä suunniteltu tai lähinnä Mika kutsunut käymään vieraana Varkauden Ämmänkoskella, jossa on vettä riittänyt näin runsassateisena kesänä erittäin hyvin poikkeuksellisesti läpi kauden. Kyseessähän on kerhon hallinnoima koski eli ei ole ns. korttikoskia. Kuitenkaan mistään salamyhkäisestä seurasta jonne pääsee vaan ne keillä on ruskein kieli nuotiolla laavupaikalla illan päätteeksi tai parhaimmat jutut baaarin tiskillä ei ole kyse. Seuraan voi hakea jäseneksi ja sinne pääsee varsin inhimillisellä rahalla. Mutta sepäs siitä. Tosiaan reissua on tullut lykättyä, kun nepparivapaat kahlurit on olleet Vissulla huollossa. Normaalisti nopeassa maineessa oleva paikka ja kappas kun kohta tulee 6 viikkoa täyteen haarasaumojen liimaamiseen lähetyksestä. Tasan ei käy aina nallekarkit ja lopulta usko loppui ja kaivoin vanhat kahlurit sekä vedenpitävät sukat ehkäisemään kutinoita esille kaapista kalareissua varten

Mikan juttuja kuunnellen oli odotettavissa mukavaa taimenen pinturikalastusta. Laittelin sitä varten settejä kasaan ja jotain isompaa pintaperhoa olin yrittänyt sitoa perustuen kuultuihin tarinoihin Varkauden suunnalta. Ajelin Varkauteen ja siellä sitten paljastui tilanne. Aamulla oli vesitilanne ollut hyvä, mutta ilmeisesti Viannan patomestari oli kilauttanut kaverilleen, että sieltä se Ike tulee, eikun luukkushow käyntiin ja hyvin tuntui yhteispeli heillä toimivan. 1h ennen kuin koskella, niin kaikki luukut kiinni ja koskella oli lähinnä altaita josta voi kalastaa kuin lammelta. Niistä Mika parit vajaat nelikymppiset ilmeisesti velvoiteistarit koukutti (taisi viimeinen olla ehkä vähän yli) ja itsellekkin yksi about 38cm liitsiin.
















Eikä kauaa mennyt kun kuului tuttu PIIP-PIIP ja luukkuja ylös. Palattiin lähtöruudun kautta mutka heittäen kerhon mökillä takaisin autolle ja todettiin, että eipä taaskaan mennyt kuin Strömssössä. Aina ei voi voittaa ja kuitenkin pitää olla tyytyväinen, että yhden kalan sai ylös ja yhden vastaavan kanssa pari potkua sai vääntää. Tämmöstä se on kalastus. Nyt jatketaan sitten kahluuhousujen odottelua ja mietiskellään syksyn jatkoa. Nokisellahan menee tämän vuoden osalta lappu luukulle ylihuomenna joten taitaa olla taimenen onginnat tässä. Lampihommia tai jos Viannan vesitilanne sallii, on sitten luvassa seuraaville reissuille eli kirjavien lohien parissa puurtamista lienee loppusyksyn hommat

maanantai 20. elokuuta 2012

Housuja odotellessa

Kahlurit on nyt olleet reilun kuukauden Vissulla huollossa ja nyt sain vastausta, että huomenna liimauksia koeponnistellaan. Ehkäpä tässä vielä tälle vuodelle ehtii ongelle. Saa nähdä. Vedenkorkeudethan on olleet tapissaan Pohjois-Savossa(kin) koko kesän ja en tiedä oliko sillä vaikutusta myös vesilintujen pesimisiin. Vietettiin nimittäin tänään isän kanssa hiljaisin sorsastuksen aloitus ikinä Keiteleellä. Saatiin kuitenkin onneksi parit sinikot ja tavi saaliiksi, mutta isot sorsaparvet yms. joita oltiin totuttu näkemään aikaisempina vuosina olivat kadonneet kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Kuitenkin huomenna pääsee sorsapaistin ääreen ja on hyvä tekosyy ostaa viinipullo sekä aina yhtä loistavaa mustaherukkahyytelöä, joka toimii liharuokien kanssa kuin Buick

Kalastukset jatkuvat hyvin nollassa myös lähiaikoina ja kuuleman mukaan vakiokohteista Vianta on ihan totaalisen tulvassa edelleen. Pikkuhiljaa alkaa olla siis hyvää hetkeä keskittyä nuolemaan kauden aikana tulleita henkisiä haavoja ja keskittymään tulevaan. Ainakin virtavesien kalastuksen suhteen...

torstai 9. elokuuta 2012

Hiljaista piteli Palokissa

Jos viime reissulla Heinäveden suunnalle oli röytö-hommia, johtuen toki tankkiautosta, niin nyt ei ollut. Bomanin kanssa käväistiin iltaongella Palokin-lammella. Alkuun meinattiin mennä Mustanlammelle, mutta vaihdettiin kuitenkin kohdetta. Ehkä ei olisi pitänyt...No kuitenkin meikäläisen tilapäinen kahluuhousuttomuus ajoi siihen, että ei päästy vieläkään Ämmänkoskelle lähtemään vaikka reissua on jo kovasti suunniteltu ja Mika kovasti sinne kutsunut. Ehkä ensi viikolla onnistuisi jos vaan saisi ne pöksyt

Tämän iltaisesta ei suuria tarinoita. Saatiin parit ahvenet mieheen ja sellun pilaajalla oli yksi kirre pari potkua kiinni pienellä lammella puron suulla. Lisäksi myöhemmin yksi ehkä jopa alle 500g kirre samaisella sankarilla oli kiinni kyljestään tovin. Muita havaintoja reissulta oli allekirjoittaneen koukuttama vanha rapumerta (aika Aku Ankka meininki taas) sekä aivan sairaan liukas laituri pienellä lammella. Olisi saanut hyvää kuvaa, kun kovapohjainen kenkä ei pitänyt yhtään ja laiturin kalteva osuus oli tultava konttaamalla takaisin ettei ui rantavedessä. Aivan luistinrata oli se. Eipä tässä muuten ihmeitä kerrottavia. Kahdestaan oltiin illalla ja hiljaista piteli. Perussetit siis. Nyt pitää toivoa, että pääsisi sinne Varkauden koskelle vielä tälle kaudelle ja saisi jonkun onnistumisenkin. Aika luvattoman huonoja reissuja tullut tehtyä koko kesä



PS: Palokista Tuusniemen suuntaan ehkä 10km on muuten miellyttävän mukava, valikoimiltaan yllättävän monipuolinen, hyvän palvelun omaava ja muutenkin puitteelleen hieno Tarmo-lähikauppa. Suosittelen!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Lomat loppuu, kalastuksellisesti huono kesä takana

Kesäloma loppuu sunnuntaina ja ei paljoa jäänyt kalastuksista käsiin tällä kertaa myöskään reissujen lukumäärän suhteen. Tämä viikko piti olla perheen kanssa Kuusamossa, mutta naisväki kyllästyi sateeseen & kylmään ja tultiin jo puolivälissä pois. Kävin kuitenkin vähän maastotiedustelussa Kuusingilla tulevia vuosia varten ja en näköjään samalle puolelle jokea sattunut kuin edellisellä reissulla n. 25v sitten. Hirveät poltot kuitenkin tuli, kun kävin hirvi-chili salamit ja jätskit ostamassa leirintäalueen kioskilta ja näin samalla vilauksen virtaavaa vettä sekä kalamiehiä koskelle kävelevän.

Elättelin toiveita, että pääsisin vielä loppuviikosta ongelle, mutta ei ole tulleet kahluuhousut haarojen sauman liimauksesta takaisin. Pitänee tässä pikkuhiljaa siis jo orientoitua siihen, että taimenen kalastukset tuli ja meni tälle kesälle sekä vesitilanteista johtuen loppusyksy kalastetaan pääsääntöisesti lampikohteilla (Viantakin on melkein ääriään myöten täynnä eikä asiaa sinne perhovehkeillä)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kesä-Esana Palokissa ja Karviolla

Tyttö kinusi kaverilleen käymään Kotalahteen lähelle Leppävirtaa ja pohdiskelin, että en jaksa ajella kotiin väliajaksi vaan jos ampuisin Heinävedelle päiväkalalle. Nyt oli lähtökohdat vähän rajoitetut, kun kahluuhousut eli Ikonit lähtivät Vissun huoltoon liimailtavaksi haaroista. Hienosti pelaa Visionin yhteydenpito, ei voi moittia. Mullahan on tosiaan nuo spesiaali-housut joissa ei ole neopreenia joten turha tarjoilla kommentteja "vaihda Simmssiin, niin et takuita tarvitse". Allergia on ollut täysin kurissa sen jälkeen, kun nuo ostin. No mutta ei tästä taas enempää eli suomeksi kalareissu piti kohdistaa kohteisiin joissa ei kahlureita tarvitse. Suunnittelin alkujaan, että katson Karvionkosken jos siellä on rauhallista, niin jään sinne, mutta jos ei niin ammun Mustanlammelle.

Karviossa oli niska miehitetty ja ajomatkalla hokasin, että Palokkiinhan tässä on lyhyin matka lähteä savupöntön täytettä etsimään. Sinne siis ja lupien ostoon. Kolmatta kertaa eläessäni satuin suoraan tankkiautolle ja ei ihan älyttömiä perhokalastustaiteen sankaritekoja tarvinnut tehdä jotta sai pinkillä liitsillä pikkulammelta 11e lupaan oikeuttamat kaksi kirjavaa lohta. Mikäpä siinä kun keli oli komea ja yksin sai vielä kalastella. Tapoinani ei ole vapautella lammilla kirrejä ellei säännöt niin vaadi ja uusien lupien ostoa vierastan myös, niin käänsin tunnin kalastelun jälkeen rellun nokan kohti Karviota.













Siellä ostelin 3h luvan ja kanavan puolen niskaa lähdin isolla pinturilla syytämään. Ei havaintoa kaloista. Vastapuolelta joku virvelimies ilmeisesti sai kalan, kun sitä niskan kivipankolla suolisteli. Joku perhomies siellä kanssa vatkaili ja päättelin olevan kylmäverisempää sorttia takki päällä heiluessaan. Kanavan puolella koetin myös kohotella larvoilla, mutta ei osumia. Vastapuolen niska kun tyhjeni, niin vaihdoin sinne. Siellä yritin pinturilla ja liitsillä. Oliivissa liitsissä kävi pieni taimen muutaman potkun kiinni, mutta en osannut tartuttaa, kun niskan imu vei heittosiimaa löysälle aika miehekkäällä vauhdilla.

Hetken päästä paikalle tuli edellisellä Nokisen reissulla tapaamani vanhempi herrasmies ja kohta alkoikin taimenia näkyä auringon pilkistellessä sopivasti puiden raoista ja valaistessa kivipankon reunoja. Ei vaan kelvannut niille mikään. Joku parempi about 50cm kala rojautti myös ilmassa ja otin vihjeestä vaarin hakemalla autosta streameri-rasian ja tarjoilemalla surffia. Ei kelvannut kuitenkaan se. Larvat kelpasi 2g lyijyllä höystettynä ja sain niskalta taimenen kiinni. Sain jopa pyöriteltyä nätisti kivipenkan alle "lahukan" suulle mutta siinä mulahti pinnassa näyttäytyen about 45cm kalaksi ja spurttasi siiman poikki. No vapautensa olisi saanut muutenkin, kun oli kirret jo kylmälaukussa. Ei oikeastaan edes suuremmin harmittanut, ihme kyllä. Väkäsettömistä koukuistakin pääsenee kaveri suht pian eroon.



Mukava päivän reissu oli runsailla tapahtumilla ja näitä voisi tehdä jatkossakin etenkin jahka tuo Boman kotiutuu Tenolta, niin saisi seuraakin mukaan. Karviosta ei vaan mun suosikkikohdetta saa kyllä silti millään. Todella hankala ja tympeä niska kalastaa jos oman mielipiteeni sanon. Ehkä vesitilanne vaikutti myös asiaan. Paljon siellä silti kalamiehiä tuntuu pyörivän ja kalaakin on varmasti kivasti. Ei vaan kuitenkaan ole sellainen juttu, että kahlureitten kanssa erikseen lähtisin. Pikkunättiin neppailuun nappaskengissä kiva paikka kyllä.

Nyt pitää odotella seuraavaksi kahlureita huollosta ja miettiä reissuja sitten. Nuoremman tytön kanssa voisi yrittää vihernieriää uistella tässä kodin lähistöllä ennen sitä ja lauantaina on koboltin kovat kinkerit Äyskosken kulmilla kotipaikalla, kun juhlitaan Ilpo-enon 60v päiviä rosvopaistin kera. Aika vahva veikkaus on, että sunnuntaina on kupoli aika kipeä ja monet huippujätkä on huippujätkä -jutut ovat takana

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sekakäyttöä

Hujanen kyseli, että lähdettäisiinkö viikonloppuna käymään aamukalassa Viannalla. Vesitilannekkin oli viikolla ehtinyt vähän parempana käymään. No olin varma nakki ja lähdin mukaan. Tällä kertaa patoluukku-show menosta viisastuneena lainasin enolta ul-kamat ja hommailin niihin muutaman vähemmän ul-lipan. Itsellä oli virppa-ajoilta lähinnä pikkuvaappuja. Toki perhokamatkin oli kasattuna reissua varten. Oltiin koskella vaille seiska sunnuntai-aamuna ja vettä oli taas riittävästi. Kaksi luukkua kokonaan auki. Esa kuitenkin hoki perinteistä positiivista mantraa toteamalla, että lauantaina oli illasta saatu hyvin kalaa pitkin koskea. No eikun yrittämään...


Laavunedustan kivivallille saikin kahlata varsin tarkasti, mutta sinne kuitenkin pääsi nippanappa ja niukinnaukin. Hujanen väsytteli heti alkuun alla olevan kuvan mukaisesti vapa mutkalla mitäpä muutakaan kuin lahnaa. Itsekkin kalastelin alkuun perholla ja lyijyä sai volframikuulaisten liitsien lisäksi olla 3-4g eikä pohjaa oikein tuntunut löytyvän. Yhden kuhan kuitenkin onnistuin tartuttamaan roiskaessani sartröössin eli kirkkaan vihreän väriseen liitsiin. Se tuntuu olevan kuhia miellyttävä väri se. Pudotin kuitenkin sen haavista yrittäessäni sitä tulvavedessä mittailla. Oli sellainen nippanappa-mitallinen

















Jatkettiin tyhjänpyyntiä tovi vallilla ja kirret sekä taimenet täysin hukassa. Vaihdoinkin virppa-välineisiin, mutta ihan mykkää oli koko padon edusta. Lompsin saunarantaan ja sieltä sainkin tapahtumia mukavasti lippaan. Kalastin ensin ensin kyllä perholla sen minkä pystyin, mutta vettä oli vaan niin pirusti, että ei kovin mielekästä ollut. Melkein heti ruohikon reunaan heitolla sain 45cm kuhan ja pari haukea perään sekä n. 37cm kuhan jonka laskin takaisin samoin kuin hauet. Isompi kuha on just savustettu tätä kirjoittaessa



Minne lie kirret ja taimenet menneet, kun ei aamustakaan näkynyt. Hujanenkaan ei niitä saanut, mikä oli kyllä kova yllätys. Yksi viikon parhaista jutuista oli kuitenkin tarina jossa joku jantteri oli aiemmin uinut saunarannasta keskivallille uimahousuissa ja käynyt kalat hakemassa pois kuleksimasta. Tulee mieleen Kivistön Vihtorin moporeissut Kuopiosta Nokiselle tuosta. Kantsii muuten Vikkelin hienot Kuusingin taimenet käydä bongaamassa pk.netistä, jotka on tänään sinne lisäilty: http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pid=27348

Sen verran tuli tällä reissulla jobinpostia jota tosin vähän aiemmin jo epäilinkin eli Vissun pöksyt vuotaa haaroista saumasta. Mulle tämä on vähän ongelmallinen tilanne, kun on mittatilaushousut joissa ei ole neopreeniä. Allergia on pysynyt loistavasti kurissa noilla. Pitää nyt Visionille laittaa meiliä, että mitäs vaihtoehtoja meillä olisi, kun alle vuoden vanhat pökät. Asioilla on onneksi tapana selvitä. Nyt syömään savustettua kuhaa, jota en muuten ole ikinä edes maistanut, ja mietiskelemään ensi viikon kalareissulle suuntaa. Joutuu vähän antamaan painoarvoa sille, että voisi kalastaa perholla reisisyvyydestä ettei kepekset ole kosteana koko reissua











maanantai 16. heinäkuuta 2012

Loman starttia päiväkalassa

Moninaisien vaiheiden jälkeen lähdettiin Varkauden paperitehdasmiehen kanssa päiväkalalle eli käytännössä omalta osalta klo 10-17 Nokiselle omien kesälomien starttiin. Oli muitakin vaihtoehtoja, mutta vähän meni nyt pipariksi taas kerran suunnitelmat ja kun oli lupaillut mukavan sateista, niin päivällä onkiminen oli varteenotettava vaihtoehto, koska vettä oli koskivesissä nyt paljon. Ja olihan sitä kyllä ihan riittävästi ja rannoille asti eli pikkaisen olisi ehkä kaivannut siirtymää myös saareen jossain välissä

Viime kesänä ei tullutkaan "kahluukaudella" käytyä Nokisella joten siksikin oli mukava pistäytyä koskella josta aina muistaa ensimmäisen mitallisen perhokalan. Mikalle tuli reissun alkuun takapakkia, kun kiska ei ollutkaan auki ja joutui lupansa metsästämään Laakkoselta. Itse ehdinkin jo kalaan kympiltä ja ennen Varkauden ihmeen saapumista ehdin saada remontissa olevan sillan alta kalan kiinni caddikseen. Olisiko 10-15s ollut kiinni ja tukisteli itsensä irti. Pikkuperhot oli muutenkin teemana, koska edellisenä päivänä oli, jälleen kerran, Heinosen Ville käynyt koukuttamassa taimenia urakalla joelta. Joskus pitää kyllä Heinosen ja Jokelan mukaan lähteä katsomaan miten sitä tonkoa nousee ja jättää kalavehkeetkin kotio. Sen verran on haussa vielä tuo homma

Mikan kanssa havainnot jäi päivältä meikän aamun kalaan ja matalan uoman saaresta sain pinturiin yhden potkun verran kalan kiinni. Samoilla askelmerkeillä paperboy hyppyytti yhtä pienehköä taimenta. Muuten oli hiljaista. Pari muuta kommunistikaupungin kalastajaa oli aamulla pidellyt syvässä uomassa alempana kalaa kiinni ja päivällä makkaratauolla jututettiin kaveria, joka oli pari harria ja pari alamittaista taimenta larvalla saanut. Mittakalat siis päivän osalta hukassa joskin ei mikään ihan kauhean suuri yllätys ollut, kun keli jäi kuitenkin varsin kirkkaaksi ja sadekuurot pilvineen kiersivät Nokista. Mika oli saanut harjuksen vielä kun jäi toviksi koskelle lähdettyäni haavoja nuolemaan ja Varkautelaiset yhdet mieheen. Ilmeisesti 35cm isoin. Makkaratauolla jututettu kaveri oli vielä larvoilla karvannut pari kalaa niskalta joista toinen kuulemma mukavan kokoinen istari.



Perusvarma mp Nokiselta siis ja länsi-rintamalta ei siis mitään uutta. Tosin nyt oli jo oletettavaakin näin käyvän, kun valittiin ehkä Heinäkuulle se huonoin kalastusaika joskin myös ehkä hiljaisin. Kivat hiertymät myös jalkoihin ja entistä pomoani lainaillen loppuillan hommat meni reisien rasvailuksi

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Viannalla

Soittelin lauantaina Esalle luvan alkuaikaa varmistaakseni ja samalla rupateltiin vesitilanteesta. Se oli silloin hyvä ja kuulemma kumppareissa olisi päässyt kivivallille. Noh kuinkas kävikään. Koski-isäntä odotteli sunnuntaina klo 15 maissa kulmahousut jalassa ja kravatti kaulassa, kun kurvasin koskelle. Oli sitten avattu luukkuja ja keli oli turhan lämmin ja kirkas. Sinällään muuten olisi pitänyt kai kaikki suht ok olla, kun edellisenä iltana oli seitsemän taimenta saatu ja niistä suurin 2,4kg sekä torstaina oli Tervosta saapunut hopeakylkiä. Lisämausteensa antoi tarina virran reunassa majapaikkaansa pitävästä todella vauraasta taimenesta joka oli useina iltoina näyttäytynyt.

Koskella oli sakkia jonkun verran ja aamulla oli virvelissä ollut pari kirreä kiinni, mutta eivät tulleet ylös. Lisäksi yksi kuha oli saatu. Kuitenkaan mitään tykitystä ei ollut. Eikä ollut alkuillastakaan. Sain heti luvan alkuun perus n. 35cm kirkkaan hoikan tanelin ja siinäpä ne kalahavainnot olivatkin ellei lasketa lahnoja ja ahvenia. Luukuilta ei saanut kukaan muukaan mitään ainakaan klo 20 mennessä.

Alhaalta sai poikiensa kanssa ollut isä saunarannasta arviolta parin kilon kirren ja poikansa säyneitä sekä yhden kolmivitosen taimenen. Tällä reissulla siellä myös näkyi päivystämässä veneitä. Missä lie sitten rajat menee luvalliseen touhuun, mutta lähtiessä oli ilmestynyt kuvassa pisteenä näkyvän paatin lisäksi valkoinen vene joka oli kyllä ihan kiinni loppuliu'ussa. No ei nuo minua kyllä sen kummemmin murheelliseksi tehneet.

















Perusvaikea Viannan reissu takana. Ei kerrottavaa jälkipolville muuta kuin, että perhoja saa taas kymmenkunta sitoa pohjaan jääneiden tilalle. Seuraavaksi sitten ehkä Nokiselle, ehkä jonnekkin muualle. Tiedä häntä...

torstai 28. kesäkuuta 2012

Kalalla pitkästä aikaa

Kesäkuun on pidellyt hiljaista kalareissujen suhteen, kun normaalitahti on se pisto per viikko. Mm. Huopanankoskella piti käydä yön yli juhannuksena, mutta rapea ranskatar oli eri mieltä eli oli ongelmia turbon ahtopaineitten säätöjen kanssa sekä viimeisimpänä korkkasi boorit vaihdelaatikon ja vetoakselin välisestä liitosholkista jolloin matkanteko loppui tyystin keskelle vilkasta risteystä. Nyt kuitenkin kosla taas liikkuu ja oli tarkoitus mennä Kymölle iltaongelle. Kesken matkan kuitenkin Iiro soitteli, että Kellankoski on tyhjänä peruutusten vuoksi joten vaihdettiin sinne ja saatiinkin kahdestaan kalastella

Iiro oli unohtanut pikkuperhot kotiin joten streamereilla aloitteli hän ja samoin tein itse. Niskalla olikin heti muutamat tukistukset, mutta kiinni asti ei kalat jääneet. Vesi oli onneksi laskenut sen verran, että nyt pääsi "heittokivelle" kahlaamaan ja sai niskan alueen aika tarkasti haravoitua. Streamereihin tosiaan tuli muutama selvä tärppi ja vaihdoinkin sitten valmiiksi kasatun pinturisetin. Reippaasti ylävirtaan heittoon pyörähtikin paremman oloinen taimen Nyblomin caddikseen kiinni, mutta kahden potkun jälkeen tapsi poikki. Oli näitä Freditiltä ostettuja valmisperukkeita ja en tiedä sitten oliko tuulisolmu, kun katkesi aika ylhäältä perukkeesta. Aika rehellisen terävä perkele särähti huulilta tässä kohti

Lähdin tämän jälkeen katselemaan, että mitäs Iirolle kuuluu mutkan peilien lirkinnässä. Siellä olikin ollut useita kaloja kiinni/pomppineet surffista ohi, mutta joku ihme oli kun otit olivat kovin varovaisia. Palasin itse niskalle pinturoimaan. Nyt ei noussut enää pinturiin paitsi, että nielussa viistätin uiton lopuksi caddista, niin siihen mulahti kala jäämättä kiinni. Vaihdoin skateria, mutta ei kelvannut se ollenkaan. Meinasin kahlata jo pois, mutta päätin nelosen kepukkaan vaihtaa pienen Kuusinkijoella kovassa maineessa olevan streamerin jota tuo Sonikki jaksaisi heittää ja siihenpä tälläsikin kala melkein heti. Nopea mittailu vedessä osoitti mittaa olevan 40-41cm. Veikeä homma laitella tämän kokoisia eväleikattuja

Reissun "kliimaksi" oli kuitenkin, kun niskalla alkoi perhosta vähin löytymään vedestä ja yhtä isompaa räpiköivää jäin seurailemaan. Senhän kävi taimen hakemassa. Eikun vaan äkkiä 0.20 tapsia ja caddista kehiin. Sain kalan nousemaan pärskäyksen kera, mutta ei ottanut edes leuoilleen. Alkoi tuntua, ettei nouse enää, mutta nousipas kuitenkin ja alla olevan kuvan eväkäs haaviin. Ja taas sama just +40cm. Pikkasen pienenlivakkaa istaria
















Iiro karkuutteli illan aikana pitkän rivin kaloja ja jotenkin oli outoa miten haluttomasti kalat ottivat. Mutta mukavahan tuo oli ongella käydä pitkästä aikaa ja pintaperholla saadut onnistumiset ovat aina isoa plussaa sekä pistävät suuta messingille. Nyt onkin jatkon suhteen sellainen tilanne, että seuraavaksi katsomaan Viannalle mikä on meininki sunnuntaina klo 15 alkaen

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Aika vaikeaksi vetää...

...nimittäin tämän kalastuksen. Nyt levisi nimittäin tänään rellun pimputin ja muutenkin vähän koskella vietetyn alkukesän odotetun huomisen Huopanan yöreissun vei mukanaan se. Muutenkin on ollut tyttären terveydellisten syiden myötä sekä vaimon (onneksi) täydellä höyryllä alkaneiden töiden kanssa isoja haasteita päästä koskelle. Blogi siis ei ole kuollut ja päivityksiä tulee jahka siimat taas kastuvat. Joskus kaikki ei vaan mene kuin elokuvissa

Perhoja on kuitenkin sidoskeltu tässä keväällä&alkukesästä ja mukava kuulla sekä nähdäkkin kuvien kautta, että niillä kaloja saadaan kun osataan onkia. Toivottavasti pääsen pian tämän blogin pariin myös kalajuttujen merkissä. Sitä ennen tuo minulla varmasti viimeinen ranskatar vaan pitäisi saada ajokuntoon, kun tänään sanoi sopparin irti kiihdytyksessä keskellä risteystä vaihdelaatikon ja vetoakselin kulmilta

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kellankoskella

Edellisestä kalareissusta ehtikin vierähtää pari viikkoa, kun Vuokatin lomalle suunniteltu Jormaskosken kopaisu jäi väliin kosken ollessa kiinni. Iiro oli sen sijaan varannut 1-2.6 (pe-la) väliseksi yöksi luvat Kellankoskelle. Itsellä meinasi pitää aika kiirusta, kun tultiin reissusta torstaina ja työhommat oli myös kiireisenä. Kotiinpaluu oli muutenkin näyttävä. Käytiin hakemassa Karttulasta puudelssonia hoitopaikasta kotiin, niin ensin huoltoaseman pihassa puhelin tonttiin ja lasi rikki. Seuraavaksi levisi sitten piinattu rellu eli alkoi polttelemaan hehkun valoa kesken ajon ja vedot hävisi. Kaiman suosikkiviisua oli helppo hyräillä taas. No piti sitten tyrkätä bentsiiniä vanhan Carinan tankkiin ja sillä koskelle. Sehän ei tietenkään pettänyt. Mutta joo eli meitä oli kalalla myös nykyinen oloneuvoksen virkaa hoitava isä minun ja Iiron lisäksi sekä alunperin piti myös Petrin päästä, mutta työt sotkivat kolmannen veljeksen osallistumisen tällä kertaa. Koskella oli myös vuorokausilupaa heittämässä yksi kalamies jolla oli aiemmin päivällä niskalla joku kalatapahtuma ollut sekä lopppuliu'usta oli harjuksen saanut eli loppusummana neljästään ilta ja alkuyö paiskottiin.
















Isä ei ole hirveästi perholla kalastanut joten alussa piti Iiro lyhytmuotoisen evästyksen heittämisen saloihin. Sitäkautta painuttiin sitten ongelle. Vettä oli koskessa omaan makuun ihan liikaa ja niskaa ei pystynyt niin tehokkaasti kalastamaan kuin normaalisti. Siitä kuitenkin pikku hiljaa laskua alaspäin ilman tapahtumia ja kohtahan se Iiro jo sieltä tuli kera 46cm taimenen ja parin tällin. Itsellä piteli hiljaista ja kalastus oli streamereiden paiskomista virtaan. Kummallisen hiljaista vaan piteli.
















Eipä mennyt aikaakaan, kun Iiro nappasi jo toisen taimenen niskan alta. Isäkin pääsi tässä välissä kalan makuun kun oli taimen tällännyt heittoon nostaessa. Ei vaan kovin pitkää vapaa valitettavasti puistellut. Aika haastavat kelit oli aloittelevalle kalastaa, kun virtaus oli pirullinen ja takaheittotila nollassa. Hyvinhän tuo silti pärjäili eikä ollut perhoja juurikaan puissa eikä silmissä eikä persauksissa.
















Seuraavaksi sain itse mutkan pitkistä peileistä tukevan tällin mustaan streameriin. Vapa pystyyn, no prkl eihän se noussutkaan vaan parempi kala ja kova virta yllätti kalamiehen. Uusi yritys ja samalla lipsahti ote vavasta ja siima suoraksi sekä taimen Seppo Rätymäisesti pyrstöllään näytti "v#ttuillakseni heilutin". Ja taas soi päässsä Alangon musiikki. Ihan oma moka koko karkuutus. Ei varmasti mikään jättiläinen olisi ollut, mutta mittakala kuitenkin.
















Näissä peileissä oli kalaa enemmänkin ja sieltä Iiro nappasi nelivitosen komealla hyppytärpillä surffilla ja itsekkin sain kauden ekan mitallisen tinselillä. Mittaa tosin vain 41cm eväleikatulla joten ruokakala jäi taas saamatta. Myöhemmistä tapahtumista voisi kertoilla parit selvät tukistukset perhoon ja Iiroa piinanneen taimenen niskalla joka taisi 6-7 kertaa iskeä streameriin tarttumatta ja myöhemmin vielä pärskäytti pankkisedän tarjoilemaan surffiin ihan allekirjoittaneen jaloissa tarttumatta silloinkaan. Vuorokausilupaa heittämässä ollut taisi illan aikana saada muutamia tällejä sekä yhden about mitallisen niskalta joka livahti mitatessa omille teilleen. Niin joo ja Iiro sai myös yhden hyväkokoisen harjuksen larvalla keskikoskesta. Taisi sankarille pitkälti toistakymmentä kalatapahtumaa kertyä siihen mennessä, kun lähdin kotiin aamuneloselta ja jäi vielä laskua tekemään. Isä sen sijaan jäi vetelemään hirsiä pakettiauton konttiin, kun oli pitkä matka Näätämöön vielä tänään edessä.
















Mukavahan tuo oli käydä kalalla likimain omalla porukalla ja näitä reissuja ei ole koskaan liikaa. Vettä tosin oli vähän runsaasti, mutta kalastamaan pystyi eikä nyt tuulet sun muut sotkeneet. Kaloja oli lähinnä kahdessa paikassa eli niskalla sekä mutkassa. Loppuliukua taas ihmeteltiin, että on se kumma miten siellä ei ole taimenta ikinä. Kalastettiin sekin Iiron kanssa monesti ja tätä samaa olen muiltakin kalamiehiltä kuullut. Hirveän jännä on se.

Seuraavat reissut täysin auki. En tiedä pitäisikö joku aamu käydä heittämässä mp Nokisella vai mitä tässä nyt keksisi...

PS: Iiro oli vielä jallittanut 45cm taimenen niskalta luvan loppuun

tiistai 15. toukokuuta 2012

Revanssia hakemassa

Ei ole kevään reissut menneet kuin Strömsssössä ja tähän tuli lähdettyä hakemaan revanssia Heinävedeltä. Boman oli jo maanantai-aamuna käynytkin lammella ja kahdeksan kappaletta oli kirrejä haavissa käyttänyt. Joskin syönti oli loppunut kuin seinään tuulen alettua. Jahka lammelle pääsin itse, niin sainkin siellä melkein koko ajan yksin kalastaa. Ja ylläri pylläri, skädääm sekä ananasakäämä, niin taas tuuli niin pirusti. Tänä keväänä onkin aika ikävästi tuulet ja tulvat kalamiehiä kiusanneet ja olosuhteethan on kaikille toki samat. Velipoika oli Vihalla edellisen viikonlopun aikana ja yhteen mitalliseen taimeneen jäi sielläkin kolmen saldo ja varmasti tulvavesi ei auta tilannetta nyt oikein missään. Toisaalta jospa saataisiin sitten hyvä heinä-elokuu tätä kautta

Mutta joo nopeasti takaisin lammelle. Homma lähti käyntiin kuin elokuvissa. Ensimmäinen heitto ja kuvan kala haaviin. Pinkkiliitsi on keväällä erittäin maistuva eväs talven jäljiltä olleille kaloille tummassa vedessä. Mikakin taisi kaikki kalansa ko. kamppeella saada. Sitten vähän hiljeni ja tuskailin tuulen ja laiturin raoissa olevan heittosiiman kanssa. Yksi kala kävi tukistelemassa eikä mitään sen ihmeellisempää



Käppäilin tyynenpuoleiseen päähän lampea pitkospuita pitkin ja eipä sielläkään mitään ollut paitsi sammakoita. Niitä oli ihan kivasti kyllä. Lyhyesti tyhjää sieltä ja paluu alkuperäisille pelipaikoille toi haaviin pienen kirren joka nyt tuolla tirisee savustuslaatikossa. Tuuli ei oikein tuntunut tyyntyvän ja lampi vaikutti aika kuolleelle. Eikä sieltä kyllä mitään sen kummempaa sitten löytynytkään



No kuitenkin pari kalaa tällä kertaa haaviin. Itse tykkään kohteena paljon Mustanlammesta. Siellä on nörttimäisesti sanoen infrastruktuuri kunnossa eikä tarvitse veneen kanssa pelleillä. Nyt sitten mietiskellään mitä seuraavaksi. Varmaankin tulee pieni tauko onkihommista johtuen jo noista tulvistakin. Toivottavasti sitä vettä olisi myös silloin kun allekirjoittaneen kesälomat on eli joskus heinäkuun puolesta välistä eteenpäin nelisen viikkoa. Päätän täältä tähän ja alan syömään savukalaa...

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kuravettä

Ei löydetty oikein Varkauden sellun pilaajan kanssa yhteistä aikaa Mustanlammen reissulle joten piti suunnitella jotain muuta. Tällä kertaa valinta osui viime keväiseen tapaan Kivilammelle. Vene oli vuokrattava etukäteen johtuen järjestävän seuran omista liikekuvioista ja eipä tullut sitä kysyessä huomioitua, että mitä Erkki Nysten oli lauantaille luvannut. Kappasta vaan, kun taas sitä tuulta ja vesisadetta. No eipä auttanut valittaa, kun lupa oli ostettu ja venevuokrat maksettu. Sitten pitikin alkaa metsästämään seuraa kalalle ja siinä toimii aina pk.net. Tällä kertaa mukaan ilmoittautui mr Sly nikkiä käyttävä kalamies (ei tämä sama suu vinossa oleva Brigitte Nielsenin ex kuitenkaan, joka tunnetaan suurista luonnerooleistaan mm. Rambo-elokuvissa)


Hänen kanssaan tehtiin puolille päivin treffit Kivilammelle. Kävin hakemassa airot ja veneeseen tapin seikkailupojilta ja heti rantaan tullessa oli ikävä näky. Vesi oli värjääntynyt täysin maitokahviksi sateitten ja sulamisvesien myötä. Ei hyvä, ei yhtään. Hetken päästä paikalle saapui myös kalakaverini ja siinä heitettiin Martti Servomaiset välitassut ja pikkuhiljaa lähdettiin ongelle. Painuttiin suoraan "myllylahukkaan", josta Myöhäsen Eetun kanssa viime keväänä kalat saatiin. Nyt vaan ei saatu kuin kokemusta. Paitsi toki olin unohtanut ankkurin solmun tarkastaa eli saatiin se edes jäämään lammen pohjaan. Ei paha taas. Kaveri kommentoikin osuvasti tähän "kyl me tietysti voidaan uistellakkin"
















Heiteltiin pari tuntia lammella ja ei havaintoa kaloista. Pari nuorta perhomiestä nähtiin lisäksi ja paikalle oli tulossa ponttoonilautalla tutun näköisiä kavereita talvisilta ajoilta eli jotkut Puijon Pilkin "kairan kuivattajaiset" tai miksi ikinä olivatkaan nämä zembalot nimenneet. Ei kyllä oikein napannut touhu kyllä yhtään tuulen takia ja ei oikein riittänyt muovipussista tehty laahusankkurikaan hidastamaan menoa tarpeeksi. Vesi oli tosiaan todella sameaa ja perhosiiman osuttua veteen jäi heti kuvio pinnalle siitä. Kalojahan lammessa varmasti olisi ollut, mutta nyt ei huumori eikä into riittänyt niitä etsimään. Reissun parasta antia oli ehdottomasti oppia tuntemaan uusi kalamies ja sovittiinkin mahdollisista yhteisistä tulevista reissuista jolloin voidaan näppärästi jakaa polttoainekuluja sekä pienenä miinuksena kaverille toki, että joutuu meikäläisen lässytystä kuuntelemaan




Semmosta, turhan tuttua, settiä tänään. Seuraavaksi ei ole havaintoa, että minne ongelle. Voisi yrittää kyllä jallitella haukia tuosta lähijärveltäkin perholla. Ei vaan ole kyllä mitään käsitystä milloin hauen kutu on siellä ohi...

tiistai 1. toukokuuta 2012

Kauden ensimmäinen pilkullinen haaviin

Kolmas vuosi peräkkäin tuli lähdettyä Vappu-päivänä kalalle. Viime vuonna oltiin lammella Heinävedellä ja kaksi vuotta sitten oltiin Kymöllä Iiron kanssa yhdellä oman lyhyen perhosteluajan parhailla reissuilla. Nyt oltiin lähdössä Kiuruveden paikallisen Harri "Höylä" Soikkelin kanssa jälleen Kymölle. Oma parin viikon takainen reissu sinne meni täysin reisille tuulen ja vesisateen takia. Lisäksi nyt kun aloin kamoja katsomaan, niin kasettikelani on jossain paikassa X ja tuo X ei ole minun karttoihin merkattuna. Eniten harmittaa, että siinä oli puolattuna firmalta 10v palveluksen kiitoksena saadulla lahjakortilla ostettu suht vähän käytetty Vissun Vibe. No toivottavasti kela vielä löytyisi jostain. Eikä mennyt tämäkään reissu ihan hienosti kelien suhteen. Tuuli vielä kovemmin kuin viimeksi jo aamulla ja pohdittiin reissuun lähtöä, mutta oli muitakin intressejä tavata kuin kalastus, eikä nyt oltu näiden suhteen homoeroottisilla asioilla liikkeellä, niin lähdettiin kuitenkin vaikka tiedettiin kalastuksen tulevan olemaan vaikeaa. Edellisellä viikolla, kun luvat varattiin, niin lupasi 11 astetta auringonpaisteessa. Toisaalta myös motivoi lähtemään tieto varsin messevästä taimenesta ko. vesiltä lähipäiviltä josta ei sen enempää kuin, että nyt on kuvatkin nähty eikä ole ote HTT:n sähkeuutisista

Muiden ihmetellessä aaton rientojen jäljiltä aamulla kotonaan, että mikä ovi oli auki mistä tuli se kissa joka pissi suuhun yöllä tai yrittämässä uuteen nousuun, niin oltiin jo Hujasen kanssa Kymön parkissa. Viriteltiin settejä siinä ja itse olin vähän siipirikkoinen niiden suhteen. Hyvin pian totesin, että parempi vaihdella upposetit ja Kiuruveteläinen taisi pintasiimalla syytää. Niska huusi mykkyyttään ja tuuli oikeasti aika järkyttävästi. Nyt kuitenkin tuuli "kyläkaupalta" eikä järven selältä, niin pystyi kohtuullisesti heittämään Vesannon suuntaan sekä upposiimalla kohtuu mukavasti myös vastaiseen, kun odotti mäkihyppääjämäisesti sopivia tuulirakoja. Niska kuitenkin oli aamusta täysin mykkä ellei yhtä tärpin poikasta Hujaselta lasketa
















Seuraavaksi käytiin sillan alunen kokeilemassa molemmin puolin. Opettajalle tälli siellä, mutta muuten hiljaista piteli. Palattiin niskalle ja sinne ilmestyi joku paikallinen kaveri ideanaan kyttäillä milloin kalasääski/sääksi/en minä kele ikinä muista mikä se on viralliselta nimeltään, tulisi kuvattavaksi. Siinä rupateltiin niitä ja näitä alueen menoista sekä meiningeistä. Niskalla hivenen tyyntyi toviksi ja kuin vahingossa kala kiinni allekirjoittaneelle streameriin. Sieltähän tuli tottakai perinteisellä mitalla varustettu 35cm varsin kirkas eväleikattu eväkäs. Tämä kuvattiin tällä kertaa nopeasti vaikka lasken kyllä normaalisti kaikki alamitat takaisin turhia kuvia räpsimättä
















Kansankynttilä pisti seuraavaksi indikaattorisetit läjään ja ilmestyi vierelle kalastamaan. Sanoinkin hänelle, että "siinäpä ei kauaa mene kun tuut siihen ja ongit sen vähän isomman kalan ihan vaan ärsyttääksesi, että voit kiittää jo minua etukäteen, että sain tuon yhden". No meni ehkä 5min ja 44cm taimen hänelle haaviin jota alla olevassa kuvassa väsyttää hän vetten päällä seisten kuin eräs tunnetumpi kaveri parisen tuhatta vuotta sitten kansantarinoiden mukaan. Nyt ei tarvittu kuitenkaan pyhää henkeä mukaan, vaan mustaa nymfiä puri kohon alla tämä eväleikattu
















Muuten ei sitten näkynyt mitään. Lyhyelle aikaa tuli tapahtumat. Paikalla ollut "kameramies" kertoi, että pintakäyntejä on näkynyt aiempina päivinä, kun tyynempää ollut. No nyt ei näkynyt kuin vissiin yksi joka jäi minulta kyllä huomaamatta ja tuuli oli niin kovaa ettei sokkonakaan voinut pintureita edes ajatella heittävänsä. Muutenkin kevään reissut taimenen suhteen ei hirveästi käteen jättäneet. Ei yhtään nähtyä pintakäyntiä, ehkä 5 korria bongasin vedessä. Pitäisi vaan olla mahdollisuuksia ja aikaa käydä silloin kun kelit on kohdallaan, valitettavasti vain ei ole vaan on mentävä ennakkoon sovitelluilla päivillä. Nyt ei tänä keväänä vaan oikein natsannut säät omille reissuille. Kalojahan varmasti olisi ollut vesissä, mutta mm. keväinen nymfi-kalastus on meikällä yhtä hyvin lapasessa kuin Lomanin Teuvolla laulaminen ja naisten kanssa vehtaus.

Tästä mennään nyt sitten kesää kohden. Seuraavaksi ehkä Mustanlammelle Bomanin kanssa. Taimenten jahtauskin pyörähtää käyntiin hiljalleen aktiivisemmin. Ei aavistustakaan, että missä ja milloin seuraavan kerran. Jotain kuitenkin on varmaa eli jos en kelaa löydä, niin joudun siima&kela ostoksille ja se ei hymyilytä yhtään. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...

PS: ennenkuin joku pikkunäppärä anonyymi-viäräleuka aloittaa räksytyksen, niin Kymöllä ei ole kahluukieltoja. Siellä on erikseen joku poikastuotantoalue jossa kalastus on kielletty. Sen alueen toimivuuteen en osaa sanoa juuta enkä jaata

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Typerä reissu

Oli tarkoitus lähteä Hujasen kanssa Kymölle 22.4. No pari päivää sitten tuli vähän samanlainen tunne kehiin kuin Kiimalaisella ja hoksasin, että nehän on oman nuoremman tytön 9-vuotis synttärit silloin. Piti sitten muuttaa lennosta suunnitelmia ja varasin taktisesti Kärnälle luvan lauantaille vaikka aikomus olikin Kymölle mennä. Aivan mieletön taktikko ja strategisti sekä ehkä pohjois-korean propagandaa lainaillen "nerojen nero" siis aamuisin peilistä katselee. Paitsi ettei katsele vaan ihan uskomaton tampio. Heräilin aamulla jo kutoselta ja keli näytti luvalla sanoen ihan paskalle. Vettä tuli, tuuli ja sadetutka näytti samaa koko päivälle. Päätin jo olla lähtemättä Kymön suuntaan, mutta perinteisesti taas vatkattuani päätöstä tarpeeksi olin jo ajelemassa sinne

Kymön ruokapuodilla oli taas kiva meininki ja meikäläinen tykkää kovasti näistä pienistä kaupoista joissa on ilmettä sekä tunnetta eikä sitä väkisellä opintorahojaan tienaavaa Prisman kassaa joka säikähtää jos sanoo, että Moro!. Siksipä tuleekin tuossa Pihkapuodilla oltua vakioasiakas ja ainakin vaimon mielestä liikaa menee siellä aikaa. Palataan taas kuitenkin nopeasti asiaan eli Kymöllä oli yksi kalamies eilisestä. Tapasin hänet sinne mennessä ja oli tulossa lämmittelemään kun oli kylmä ja mykkää oli aamusta ollut. Ja olihan se kylmä kuin ryssän h#lvetissä. Järveltä tuuli ja vettä tuli vaakaan. Vettä oli myös toooooooodella vähän aiempiin pariin kevääseen verraten joskin toki myöhemmin on käyty.
















Hyvin nopeasti selvisi, että pinturoinnin voi unohtaa. Koetin testailla uutta Vissun Vibe 125 #5/6 siimaa, jonka ostin varta vasten Häkkiseltä hommattuun vapaan. Jos kalamies on ylipainoinen, niin siima ei sen sijaan ollut. Menee myyntiin eli ihan liian kevyt eikä four-fouria jaksanut ladata yhtään. No vaihto Vibe 85 #6/7 ja alkoi sinne vastatuuleen jo streamerkin poistua. Keli vaan oli tympeä eikä kaloja löytynyt vaikka rannan kertaalleen aika hyvin kalastin aina likimain niemenkärkeen asti kaislikon reunaan. 2h kalastusta riitti ja eikun kotiin. Todella typerä veto oli lähteä kalalle ja jos joku joskus tietää meikäläisen tuollaisia suunnittelevan, niin hakekaa autonavaimet pois. Paljon järkevämpi olisi ollut jäädä kotiin sidontapenkin ääreen. Tuli mieleen se yksi tuulinen reissu pari vuotta sitten Nokiselle. Ihan yhtä epäonnistuneita reissuja molemmat eikä voi kuin itseä syyttää...



 


Nyt menee sitten ensi viikonloppu tytön synttereissä, wuhuuuu!!!, ja sitten alkaakin olla aika lähellä jo hetki, kun tulevaisuudessa Varkauden aikamiespoikien seuran puheenjohtajan pallin perivän Bomanin kanssa mennään jo lammelle ongelle. Ei jäänyt taas näistä kevään reissuista paljoa lapaseen. Tosin oli sitä varmaan ilmassa muillakin ja katsellaanpa sitten ensi keväänä josko sattuisi sinne kunnon hätseille koskelle. Näillä kalastusmäärillä tosin voi olla helpompi löytää Sillanpään Jarille tyttöystävä. Nyt kuitenkin päätän täältä tähän ja tilanne vaatii jallua...

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Tuulisella kotiseudulla

Kyttäilin sumarireissulle ajankohtaa Äyskoskelle ja kun näytti, että maanantaina voisi ehkä olla ihan let's go keli ja työt painaa suht pahasti niskaan eikä viikolle saane talvilomapäivää järjestettyä päädyin varaamaan luvan. Ajelin aamukasiksi Patolaan, jossa muuten joskus vuonna kypärä ja kilpi tuli majoitettua Kokkarisen Eeron pitämällä kalastusleirillä. Leirin lopuksi käytiin onkimassa kirrejä kasvatusaltaista Nilakkalohelta (nykyinen RKTL ainakin toistaiseksi) ja oikein maikkarin ( vai oliko se kolmostelevisio vielä silloin) kuvausryhmä kävi tätä ihmettä todistamassa. Piti tulla loppukevennykseen ja toki automaattisesti orkesterin naurettavinta sälliä kuvattiin eli meikäläistä. Pettymys oli kyllä melkoinen, kun ei se lopulta kuitenkaan telkkarista tullut lupauksista huolimatta. Aika räyhäkkä meriitti olisi kuitenkin CV:ssä jos voisi sanoa olleensa kymppiuutisten loppukevennyksessä. No nyt ei oltu ja mennessä kävin tuikkaamassa terveiset Perälän Timolle postilaatikkoon huomaamattomassa kirjekuoressa. Hivenen yllätyin, että kalamiehiä ei näkynyt. Kohottelin pääasiassa aamun ensimmäiset pari tuntia ja hermohan siinä vähän meinasi mennä. Vaparenkaat oli umpijäässä ja perjantaina huomasin, että mulla ei olekkaan kuin 0,16 ja 0,30+ perukkeita. Hitto kun sitä pitää olla reikäpää. Varmaan johonkin kirrepilkkionkeen olin ne laittanut. No tyhmästä päästä kärsi taas koko ruumis eli kohottelu oli suht perhoille hubaa hommaa 0,16 tapsilla



No siinä kun olin jonkun kymmenkunta sutturaa pohjaan temponut ja niskalla pinturia syytänyt paikalle saapui toinen kalamies, joka pienen tunnistelun ja jutustelun jälkeen paljastui Hiltusen Teemuksi. Oli vaan kasvattanut sellaisin himoköyrijä Gyntterin parran, että vaikeutti tunnistamista. No Teemun kanssa juteltiin siinä niitä ja näitä. Kohta paikalle tulivat myös Söde ja Masa sekä heidänkin kanssa kuulumisia vaihdeltiin ja kävi ilmi, että suht vähän oli porukkaa paikalla. Teemun kanssa jatkettiin kalastusta Patolassa laihoin tuloksin. Ei pintakäyntejä ja Teemu painuikin kosken alaosiin. Jonkun ajan päästä kyllästyin pintakäyntien sekä korrien puutteeseen ja painuin myös kalasatamaan



Siellä olikin pari kaveria loppuliu'ussa ja laiturille tepastellessani toisella heistä olikin jo vapa mutkalla. Ilmeisesti mittataimen sieltä nousi ja aiemmin kai parempikin muistaakseni 55cm kala oli käynyt haavissa. Söde kertoilikin myöhemmin, että alaosissa oli korreja vähin ollut. Laiturilla ei sen sijaan korreja näkynyt vaan lähinnä joutsenia ja tuuli todella navakasti järveltä. Tovin paiskoin synkillä painoilla liitsejä, mutta usko loppui aika nopeasti kesken ja en halunnut poikien sekaan ängätä vaan palailin Patolalle.



Patolassa oli edelleen hiljaista. Mukavaa vaihtelua toi eräkirjailija ja kosken valvoja Juha Jormanaisen pistäytyminen. Tai taisipa siinä tunti mennä turistessa. Tästä miehestä huokui kokemus sekä eritoten hillitty herrasmiesmäisyys ja oli todella mukava kuulla vinkkejä kalastukseen sekä muitakin tarinoita. Jatkoin rupattelun jälkeen kalastusta Patolassa ja hiljaista piteli. Ainoa tapahtuma oli, kun Teemu sai ilmeisesti pinturiin hetkeksi vastarannalla kalastaen kalan kiinni. Itsellä ei tärppiäkään koko päivänä ja Patola on kuulemma ollut varsin hiljainen tänä keväänä. Paitsi, että sieltä oli saatu aika messevä taimen ja näin Jormanaisen kännykästä kuvan kalasta. Jäätävän komea eväkäs ja kannattaa bongailla Äyskosken blogia, koska sinne on juttua kuulemma tulossa.



No tämä oli taas perinteisen vaikea reissu ja ei ihan kelitkään suosineet. Kalojahan varmasti oli ja ne on erikaverit ketkä niitä saa. Opettelua siis riittää ja hyvä niin. Tympeää olisi jos osaisi jo kaiken. Toisaalta olisi kiva edes jotain osata. Mukava oli kalastella ja keli oli tuulta lukuunottamatta ihan ok. Kolme korria näin vedessä ja ehkä viisi hangella enkä ainuttakaan pintakäyntiä 9 tunnin aikana jonka koskella olin. Toivottavasti tilanne paranee kelien lämmittyä ja kalamiehet saisivat mukavia elämyksiä. Sitä pintaperho-kalastustahan sitä näille reissuille lähdetään kuitenkin ensisijaisesti hakemaan. Velipoika Iiro sekä Häkkinen olivat pääsiäisen Huopanalla ja yhden päivän Keihärillä ja mitään aivan kaameaa tykitystä ei sielläkään. Kaloja kuitenkin haaviin asti. Heillä viimeisen kalastuspäivän sotki tuulen lisäksi Iiron sairastuminen
















Tulomatkalla pistäydyin pitkästä aikaa Eijan baarissa Tervossa huuhtomassa murheet tuopillisella alas. Viimeksi olen käynyt ehkä 15v sitten. Sinällään meininki ei ollut 20 vuoteen juuri muuttunut eli Pulkkisen Risto edelleen siellä päivysti kuten ennenkin. Mummon ja äidin haudalla pistäydyin myös ja kovin oli nostalginen olo ja tunsi taas sen Tervolaisuuden sydämessään hautausmaalta autolle kävellessä. Lisäksi piti käydä pankkiautomaatilla kannatuksen vuoksi, koska Tervon otto-automaattihan oli jo lopetusuhan alla. Käykäähän muutkin kalamiehet nostamassa kaljarahukat, niin säilyy palvelut pienillä kylillä.

Nyt onkin sitten auki seuraava reissu. Kymöllä pitää kerran käydä pintureita uittamassa tässä kuussa ja jahka lampi aukeaa Heinävedellä, niin sinne suuntaamme Varkauden ihmeen kanssa kuten aiempinakin vuosina.