keskiviikko 29. elokuuta 2012

Vierailulla Varkaudessa

On Bomanin kanssa tässä koko kesä suunniteltu tai lähinnä Mika kutsunut käymään vieraana Varkauden Ämmänkoskella, jossa on vettä riittänyt näin runsassateisena kesänä erittäin hyvin poikkeuksellisesti läpi kauden. Kyseessähän on kerhon hallinnoima koski eli ei ole ns. korttikoskia. Kuitenkaan mistään salamyhkäisestä seurasta jonne pääsee vaan ne keillä on ruskein kieli nuotiolla laavupaikalla illan päätteeksi tai parhaimmat jutut baaarin tiskillä ei ole kyse. Seuraan voi hakea jäseneksi ja sinne pääsee varsin inhimillisellä rahalla. Mutta sepäs siitä. Tosiaan reissua on tullut lykättyä, kun nepparivapaat kahlurit on olleet Vissulla huollossa. Normaalisti nopeassa maineessa oleva paikka ja kappas kun kohta tulee 6 viikkoa täyteen haarasaumojen liimaamiseen lähetyksestä. Tasan ei käy aina nallekarkit ja lopulta usko loppui ja kaivoin vanhat kahlurit sekä vedenpitävät sukat ehkäisemään kutinoita esille kaapista kalareissua varten

Mikan juttuja kuunnellen oli odotettavissa mukavaa taimenen pinturikalastusta. Laittelin sitä varten settejä kasaan ja jotain isompaa pintaperhoa olin yrittänyt sitoa perustuen kuultuihin tarinoihin Varkauden suunnalta. Ajelin Varkauteen ja siellä sitten paljastui tilanne. Aamulla oli vesitilanne ollut hyvä, mutta ilmeisesti Viannan patomestari oli kilauttanut kaverilleen, että sieltä se Ike tulee, eikun luukkushow käyntiin ja hyvin tuntui yhteispeli heillä toimivan. 1h ennen kuin koskella, niin kaikki luukut kiinni ja koskella oli lähinnä altaita josta voi kalastaa kuin lammelta. Niistä Mika parit vajaat nelikymppiset ilmeisesti velvoiteistarit koukutti (taisi viimeinen olla ehkä vähän yli) ja itsellekkin yksi about 38cm liitsiin.
















Eikä kauaa mennyt kun kuului tuttu PIIP-PIIP ja luukkuja ylös. Palattiin lähtöruudun kautta mutka heittäen kerhon mökillä takaisin autolle ja todettiin, että eipä taaskaan mennyt kuin Strömssössä. Aina ei voi voittaa ja kuitenkin pitää olla tyytyväinen, että yhden kalan sai ylös ja yhden vastaavan kanssa pari potkua sai vääntää. Tämmöstä se on kalastus. Nyt jatketaan sitten kahluuhousujen odottelua ja mietiskellään syksyn jatkoa. Nokisellahan menee tämän vuoden osalta lappu luukulle ylihuomenna joten taitaa olla taimenen onginnat tässä. Lampihommia tai jos Viannan vesitilanne sallii, on sitten luvassa seuraaville reissuille eli kirjavien lohien parissa puurtamista lienee loppusyksyn hommat

3 kommenttia:

  1. Tähän voisi jo sanoa kuten eräs työkaverini minulle, eli: "Ike, soot mun snagari!"

    VastaaPoista
  2. Nyt ei savolaispojalle tuo murresana avautunut. Snagarista tulee lähinnä grillikioski mieleen :)

    VastaaPoista
  3. Heh, niinpä, ei tuo ole auennut minullekaan :)

    VastaaPoista