Tyttö kinusi kaverilleen käymään Kotalahteen lähelle Leppävirtaa ja pohdiskelin, että en jaksa ajella kotiin väliajaksi vaan jos ampuisin Heinävedelle päiväkalalle. Nyt oli lähtökohdat vähän rajoitetut, kun kahluuhousut eli Ikonit lähtivät Vissun huoltoon liimailtavaksi haaroista. Hienosti pelaa Visionin yhteydenpito, ei voi moittia. Mullahan on tosiaan nuo spesiaali-housut joissa ei ole neopreenia joten turha tarjoilla kommentteja "vaihda Simmssiin, niin et takuita tarvitse". Allergia on ollut täysin kurissa sen jälkeen, kun nuo ostin. No mutta ei tästä taas enempää eli suomeksi kalareissu piti kohdistaa kohteisiin joissa ei kahlureita tarvitse. Suunnittelin alkujaan, että katson Karvionkosken jos siellä on rauhallista, niin jään sinne, mutta jos ei niin ammun Mustanlammelle.
Karviossa oli niska miehitetty ja ajomatkalla hokasin, että Palokkiinhan tässä on lyhyin matka lähteä savupöntön täytettä etsimään. Sinne siis ja lupien ostoon. Kolmatta kertaa eläessäni satuin suoraan tankkiautolle ja ei ihan älyttömiä perhokalastustaiteen sankaritekoja tarvinnut tehdä jotta sai pinkillä liitsillä pikkulammelta 11e lupaan oikeuttamat kaksi kirjavaa lohta. Mikäpä siinä kun keli oli komea ja yksin sai vielä kalastella. Tapoinani ei ole vapautella lammilla kirrejä ellei säännöt niin vaadi ja uusien lupien ostoa vierastan myös, niin käänsin tunnin kalastelun jälkeen rellun nokan kohti Karviota.
Siellä ostelin 3h luvan ja kanavan puolen niskaa lähdin isolla pinturilla syytämään. Ei havaintoa kaloista. Vastapuolelta joku virvelimies ilmeisesti sai kalan, kun sitä niskan kivipankolla suolisteli. Joku perhomies siellä kanssa vatkaili ja päättelin olevan kylmäverisempää sorttia takki päällä heiluessaan. Kanavan puolella koetin myös kohotella larvoilla, mutta ei osumia. Vastapuolen niska kun tyhjeni, niin vaihdoin sinne. Siellä yritin pinturilla ja liitsillä. Oliivissa liitsissä kävi pieni taimen muutaman potkun kiinni, mutta en osannut tartuttaa, kun niskan imu vei heittosiimaa löysälle aika miehekkäällä vauhdilla.
Hetken päästä paikalle tuli edellisellä Nokisen reissulla tapaamani vanhempi herrasmies ja kohta alkoikin taimenia näkyä auringon pilkistellessä sopivasti puiden raoista ja valaistessa kivipankon reunoja. Ei vaan kelvannut niille mikään. Joku parempi about 50cm kala rojautti myös ilmassa ja otin vihjeestä vaarin hakemalla autosta streameri-rasian ja tarjoilemalla surffia. Ei kelvannut kuitenkaan se. Larvat kelpasi 2g lyijyllä höystettynä ja sain niskalta taimenen kiinni. Sain jopa pyöriteltyä nätisti kivipenkan alle "lahukan" suulle mutta siinä mulahti pinnassa näyttäytyen about 45cm kalaksi ja spurttasi siiman poikki. No vapautensa olisi saanut muutenkin, kun oli kirret jo kylmälaukussa. Ei oikeastaan edes suuremmin harmittanut, ihme kyllä. Väkäsettömistä koukuistakin pääsenee kaveri suht pian eroon.
Mukava päivän reissu oli runsailla tapahtumilla ja näitä voisi tehdä jatkossakin etenkin jahka tuo Boman kotiutuu Tenolta, niin saisi seuraakin mukaan. Karviosta ei vaan mun suosikkikohdetta saa kyllä silti millään. Todella hankala ja tympeä niska kalastaa jos oman mielipiteeni sanon. Ehkä vesitilanne vaikutti myös asiaan. Paljon siellä silti kalamiehiä tuntuu pyörivän ja kalaakin on varmasti kivasti. Ei vaan kuitenkaan ole sellainen juttu, että kahlureitten kanssa erikseen lähtisin. Pikkunättiin neppailuun nappaskengissä kiva paikka kyllä.
Nyt pitää odotella seuraavaksi kahlureita huollosta ja miettiä reissuja sitten. Nuoremman tytön kanssa voisi yrittää vihernieriää uistella tässä kodin lähistöllä ennen sitä ja lauantaina on koboltin kovat kinkerit Äyskosken kulmilla kotipaikalla, kun juhlitaan Ilpo-enon 60v päiviä rosvopaistin kera. Aika vahva veikkaus on, että sunnuntaina on kupoli aika kipeä ja monet huippujätkä on huippujätkä -jutut ovat takana
tiistai 24. heinäkuuta 2012
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Sekakäyttöä
Laavunedustan kivivallille saikin kahlata varsin tarkasti, mutta sinne kuitenkin pääsi nippanappa ja niukinnaukin. Hujanen väsytteli heti alkuun alla olevan kuvan mukaisesti vapa mutkalla mitäpä muutakaan kuin lahnaa. Itsekkin kalastelin alkuun perholla ja lyijyä sai volframikuulaisten liitsien lisäksi olla 3-4g eikä pohjaa oikein tuntunut löytyvän. Yhden kuhan kuitenkin onnistuin tartuttamaan roiskaessani sartröössin eli kirkkaan vihreän väriseen liitsiin. Se tuntuu olevan kuhia miellyttävä väri se. Pudotin kuitenkin sen haavista yrittäessäni sitä tulvavedessä mittailla. Oli sellainen nippanappa-mitallinen
Jatkettiin tyhjänpyyntiä tovi vallilla ja kirret sekä taimenet täysin hukassa. Vaihdoinkin virppa-välineisiin, mutta ihan mykkää oli koko padon edusta. Lompsin saunarantaan ja sieltä sainkin tapahtumia mukavasti lippaan. Kalastin ensin ensin kyllä perholla sen minkä pystyin, mutta vettä oli vaan niin pirusti, että ei kovin mielekästä ollut. Melkein heti ruohikon reunaan heitolla sain 45cm kuhan ja pari haukea perään sekä n. 37cm kuhan jonka laskin takaisin samoin kuin hauet. Isompi kuha on just savustettu tätä kirjoittaessa
Sen verran tuli tällä reissulla jobinpostia jota tosin vähän aiemmin jo epäilinkin eli Vissun pöksyt vuotaa haaroista saumasta. Mulle tämä on vähän ongelmallinen tilanne, kun on mittatilaushousut joissa ei ole neopreeniä. Allergia on pysynyt loistavasti kurissa noilla. Pitää nyt Visionille laittaa meiliä, että mitäs vaihtoehtoja meillä olisi, kun alle vuoden vanhat pökät. Asioilla on onneksi tapana selvitä. Nyt syömään savustettua kuhaa, jota en muuten ole ikinä edes maistanut, ja mietiskelemään ensi viikon kalareissulle suuntaa. Joutuu vähän antamaan painoarvoa sille, että voisi kalastaa perholla reisisyvyydestä ettei kepekset ole kosteana koko reissua
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Loman starttia päiväkalassa
Moninaisien vaiheiden jälkeen lähdettiin Varkauden paperitehdasmiehen kanssa päiväkalalle eli käytännössä omalta osalta klo 10-17 Nokiselle omien kesälomien starttiin. Oli muitakin vaihtoehtoja, mutta vähän meni nyt pipariksi taas kerran suunnitelmat ja kun oli lupaillut mukavan sateista, niin päivällä onkiminen oli varteenotettava vaihtoehto, koska vettä oli koskivesissä nyt paljon. Ja olihan sitä kyllä ihan riittävästi ja rannoille asti eli pikkaisen olisi ehkä kaivannut siirtymää myös saareen jossain välissä
Viime kesänä ei tullutkaan "kahluukaudella" käytyä Nokisella joten siksikin oli mukava pistäytyä koskella josta aina muistaa ensimmäisen mitallisen perhokalan. Mikalle tuli reissun alkuun takapakkia, kun kiska ei ollutkaan auki ja joutui lupansa metsästämään Laakkoselta. Itse ehdinkin jo kalaan kympiltä ja ennen Varkauden ihmeen saapumista ehdin saada remontissa olevan sillan alta kalan kiinni caddikseen. Olisiko 10-15s ollut kiinni ja tukisteli itsensä irti. Pikkuperhot oli muutenkin teemana, koska edellisenä päivänä oli, jälleen kerran, Heinosen Ville käynyt koukuttamassa taimenia urakalla joelta. Joskus pitää kyllä Heinosen ja Jokelan mukaan lähteä katsomaan miten sitä tonkoa nousee ja jättää kalavehkeetkin kotio. Sen verran on haussa vielä tuo homma
Mikan kanssa havainnot jäi päivältä meikän aamun kalaan ja matalan uoman saaresta sain pinturiin yhden potkun verran kalan kiinni. Samoilla askelmerkeillä paperboy hyppyytti yhtä pienehköä taimenta. Muuten oli hiljaista. Pari muuta kommunistikaupungin kalastajaa oli aamulla pidellyt syvässä uomassa alempana kalaa kiinni ja päivällä makkaratauolla jututettiin kaveria, joka oli pari harria ja pari alamittaista taimenta larvalla saanut. Mittakalat siis päivän osalta hukassa joskin ei mikään ihan kauhean suuri yllätys ollut, kun keli jäi kuitenkin varsin kirkkaaksi ja sadekuurot pilvineen kiersivät Nokista. Mika oli saanut harjuksen vielä kun jäi toviksi koskelle lähdettyäni haavoja nuolemaan ja Varkautelaiset yhdet mieheen. Ilmeisesti 35cm isoin. Makkaratauolla jututettu kaveri oli vielä larvoilla karvannut pari kalaa niskalta joista toinen kuulemma mukavan kokoinen istari.
Perusvarma mp Nokiselta siis ja länsi-rintamalta ei siis mitään uutta. Tosin nyt oli jo oletettavaakin näin käyvän, kun valittiin ehkä Heinäkuulle se huonoin kalastusaika joskin myös ehkä hiljaisin. Kivat hiertymät myös jalkoihin ja entistä pomoani lainaillen loppuillan hommat meni reisien rasvailuksi
Viime kesänä ei tullutkaan "kahluukaudella" käytyä Nokisella joten siksikin oli mukava pistäytyä koskella josta aina muistaa ensimmäisen mitallisen perhokalan. Mikalle tuli reissun alkuun takapakkia, kun kiska ei ollutkaan auki ja joutui lupansa metsästämään Laakkoselta. Itse ehdinkin jo kalaan kympiltä ja ennen Varkauden ihmeen saapumista ehdin saada remontissa olevan sillan alta kalan kiinni caddikseen. Olisiko 10-15s ollut kiinni ja tukisteli itsensä irti. Pikkuperhot oli muutenkin teemana, koska edellisenä päivänä oli, jälleen kerran, Heinosen Ville käynyt koukuttamassa taimenia urakalla joelta. Joskus pitää kyllä Heinosen ja Jokelan mukaan lähteä katsomaan miten sitä tonkoa nousee ja jättää kalavehkeetkin kotio. Sen verran on haussa vielä tuo homma
Mikan kanssa havainnot jäi päivältä meikän aamun kalaan ja matalan uoman saaresta sain pinturiin yhden potkun verran kalan kiinni. Samoilla askelmerkeillä paperboy hyppyytti yhtä pienehköä taimenta. Muuten oli hiljaista. Pari muuta kommunistikaupungin kalastajaa oli aamulla pidellyt syvässä uomassa alempana kalaa kiinni ja päivällä makkaratauolla jututettiin kaveria, joka oli pari harria ja pari alamittaista taimenta larvalla saanut. Mittakalat siis päivän osalta hukassa joskin ei mikään ihan kauhean suuri yllätys ollut, kun keli jäi kuitenkin varsin kirkkaaksi ja sadekuurot pilvineen kiersivät Nokista. Mika oli saanut harjuksen vielä kun jäi toviksi koskelle lähdettyäni haavoja nuolemaan ja Varkautelaiset yhdet mieheen. Ilmeisesti 35cm isoin. Makkaratauolla jututettu kaveri oli vielä larvoilla karvannut pari kalaa niskalta joista toinen kuulemma mukavan kokoinen istari.
Perusvarma mp Nokiselta siis ja länsi-rintamalta ei siis mitään uutta. Tosin nyt oli jo oletettavaakin näin käyvän, kun valittiin ehkä Heinäkuulle se huonoin kalastusaika joskin myös ehkä hiljaisin. Kivat hiertymät myös jalkoihin ja entistä pomoani lainaillen loppuillan hommat meni reisien rasvailuksi
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Viannalla
Soittelin lauantaina Esalle luvan alkuaikaa varmistaakseni ja samalla rupateltiin vesitilanteesta. Se oli silloin hyvä ja kuulemma kumppareissa olisi päässyt kivivallille. Noh kuinkas kävikään. Koski-isäntä odotteli sunnuntaina klo 15 maissa kulmahousut jalassa ja kravatti kaulassa, kun kurvasin koskelle. Oli sitten avattu luukkuja ja keli oli turhan lämmin ja kirkas. Sinällään muuten olisi pitänyt kai kaikki suht ok olla, kun edellisenä iltana oli seitsemän taimenta saatu ja niistä suurin 2,4kg sekä torstaina oli Tervosta saapunut hopeakylkiä. Lisämausteensa antoi tarina virran reunassa majapaikkaansa pitävästä todella vauraasta taimenesta joka oli useina iltoina näyttäytynyt.
Koskella oli sakkia jonkun verran ja aamulla oli virvelissä ollut pari kirreä kiinni, mutta eivät tulleet ylös. Lisäksi yksi kuha oli saatu. Kuitenkaan mitään tykitystä ei ollut. Eikä ollut alkuillastakaan. Sain heti luvan alkuun perus n. 35cm kirkkaan hoikan tanelin ja siinäpä ne kalahavainnot olivatkin ellei lasketa lahnoja ja ahvenia. Luukuilta ei saanut kukaan muukaan mitään ainakaan klo 20 mennessä.
Alhaalta sai poikiensa kanssa ollut isä saunarannasta arviolta parin kilon kirren ja poikansa säyneitä sekä yhden kolmivitosen taimenen. Tällä reissulla siellä myös näkyi päivystämässä veneitä. Missä lie sitten rajat menee luvalliseen touhuun, mutta lähtiessä oli ilmestynyt kuvassa pisteenä näkyvän paatin lisäksi valkoinen vene joka oli kyllä ihan kiinni loppuliu'ussa. No ei nuo minua kyllä sen kummemmin murheelliseksi tehneet.
Perusvaikea Viannan reissu takana. Ei kerrottavaa jälkipolville muuta kuin, että perhoja saa taas kymmenkunta sitoa pohjaan jääneiden tilalle. Seuraavaksi sitten ehkä Nokiselle, ehkä jonnekkin muualle. Tiedä häntä...
Koskella oli sakkia jonkun verran ja aamulla oli virvelissä ollut pari kirreä kiinni, mutta eivät tulleet ylös. Lisäksi yksi kuha oli saatu. Kuitenkaan mitään tykitystä ei ollut. Eikä ollut alkuillastakaan. Sain heti luvan alkuun perus n. 35cm kirkkaan hoikan tanelin ja siinäpä ne kalahavainnot olivatkin ellei lasketa lahnoja ja ahvenia. Luukuilta ei saanut kukaan muukaan mitään ainakaan klo 20 mennessä.
Alhaalta sai poikiensa kanssa ollut isä saunarannasta arviolta parin kilon kirren ja poikansa säyneitä sekä yhden kolmivitosen taimenen. Tällä reissulla siellä myös näkyi päivystämässä veneitä. Missä lie sitten rajat menee luvalliseen touhuun, mutta lähtiessä oli ilmestynyt kuvassa pisteenä näkyvän paatin lisäksi valkoinen vene joka oli kyllä ihan kiinni loppuliu'ussa. No ei nuo minua kyllä sen kummemmin murheelliseksi tehneet.
Perusvaikea Viannan reissu takana. Ei kerrottavaa jälkipolville muuta kuin, että perhoja saa taas kymmenkunta sitoa pohjaan jääneiden tilalle. Seuraavaksi sitten ehkä Nokiselle, ehkä jonnekkin muualle. Tiedä häntä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)