Viannalla

Soittelin lauantaina Esalle luvan alkuaikaa varmistaakseni ja samalla rupateltiin vesitilanteesta. Se oli silloin hyvä ja kuulemma kumppareissa olisi päässyt kivivallille. Noh kuinkas kävikään. Koski-isäntä odotteli sunnuntaina klo 15 maissa kulmahousut jalassa ja kravatti kaulassa, kun kurvasin koskelle. Oli sitten avattu luukkuja ja keli oli turhan lämmin ja kirkas. Sinällään muuten olisi pitänyt kai kaikki suht ok olla, kun edellisenä iltana oli seitsemän taimenta saatu ja niistä suurin 2,4kg sekä torstaina oli Tervosta saapunut hopeakylkiä. Lisämausteensa antoi tarina virran reunassa majapaikkaansa pitävästä todella vauraasta taimenesta joka oli useina iltoina näyttäytynyt.

Koskella oli sakkia jonkun verran ja aamulla oli virvelissä ollut pari kirreä kiinni, mutta eivät tulleet ylös. Lisäksi yksi kuha oli saatu. Kuitenkaan mitään tykitystä ei ollut. Eikä ollut alkuillastakaan. Sain heti luvan alkuun perus n. 35cm kirkkaan hoikan tanelin ja siinäpä ne kalahavainnot olivatkin ellei lasketa lahnoja ja ahvenia. Luukuilta ei saanut kukaan muukaan mitään ainakaan klo 20 mennessä.

Alhaalta sai poikiensa kanssa ollut isä saunarannasta arviolta parin kilon kirren ja poikansa säyneitä sekä yhden kolmivitosen taimenen. Tällä reissulla siellä myös näkyi päivystämässä veneitä. Missä lie sitten rajat menee luvalliseen touhuun, mutta lähtiessä oli ilmestynyt kuvassa pisteenä näkyvän paatin lisäksi valkoinen vene joka oli kyllä ihan kiinni loppuliu'ussa. No ei nuo minua kyllä sen kummemmin murheelliseksi tehneet.

















Perusvaikea Viannan reissu takana. Ei kerrottavaa jälkipolville muuta kuin, että perhoja saa taas kymmenkunta sitoa pohjaan jääneiden tilalle. Seuraavaksi sitten ehkä Nokiselle, ehkä jonnekkin muualle. Tiedä häntä...