Blogi on ollut kovasti hiljainen. Syy on pitkälti se, että en käynyt erällä. Tätä kirjoittaessa sorsastuksen avaus on juuri tapahtunut. Juurikin tämä 20.8 on ollut itselläni se startti metsästykseen, kun kunnollisia kyyhkypaikkoja ei ole käytettävissä. Nyt istun kotona pojan nukkuessa päiväunia ja yskiessä runsaasti taustalla. Lujille ottaa tällainen. Tämä vuosi on ollut todella vaikea ylipäätään kaikkeen harrastamiseen eikä tuonut sorsastuskaan poikkeusta. Rouva on töissä, isä ja nuorempi veli lapissa sekä vaimo yllättäen taas töissä ja poikakin kipeä. Siinäpä sellainen yhtälö, että jäi sorsastus väliin. Näitä ei montaa ole ensi vuonna 30 vuotta taskussa olleen metsästyskortin aikana sattunut. Yhden käden sormiin taivavat sopia...
Kokonaan "eräjormailu" ei ole unohtunut eikä unohdu johtuen tästä metsästysseuran puheenjohtajuudesta. Olen selvitellyt useamman vuokrasopimuksen kesän aikana ja jotain uusiin jäsenyyksiin liittyvääkin ollut. Eilen pidettiin kesäkokous jossa seuraan tuli kaksi uutta jäsentä. Joskaan eivät vakituiseen ampujarinkiin, mutta kuitenkin. Henkilökohtaisesti koen tuon pienpetopyynnin olevan todella tärkeä asia ja sinne saatiin vahvistusta. Se on hieno homma, koska muuten mm. supikannat rehottavat täysin valtoimenaan ja se taas näkyy sitten mm. metsäkanalinnuissa. Vaikka olemme hirvenmetsästykseen keskittynyt seura, niin tätä asiaa ei saa unohtaa.
Taustalla on seurassa tehty muutenkin hyvää työtä ja kesällä on saatu halkovaja sekä kaivo aikaiseksi lahtivajalle. Tästä kiitokset aktiiviselle talkooväelle. Hienosti sanottuna voisi todeta, että hirvenmetsästyksen infrastruktuuri alkaa olla kunnossa. Noh, ei ehkä sotketa tuollaisia termejä, mutta olosuhteet ovat siis hyvällä mallilla. Ja kaadettavaakin on, kun jahti alkaa 14.8. Alkuvaiheen lupia on 3+4 eli passissa saa taas istua ja koiramiehet kävellä.
Näillä näkymin seuran hirvipeijaiset pidetään lauantaina 18.11 Lohimaassa. Siellä on "teemana" seuran 50v juhlavuosi. Se on ihan kunnioitettava taival pienellä kylällä. Siihen on moni kylänmies ja etenpääkin käynyt tehnyt isot tunnit arvokasta työtä. Luvassa on seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan ja taannoin pohjois-savon vuoden erämieheksi valitun enoni Urpon puhe. Hän on varmasti oikea ihminen nitomaan seuran pitkää historiaa yhteen ja muistaa tapahtumia alkumetreiltä lähtien.