Farssiksihan se menee

Enkä tarkoita nyt Plihalin tekemää maalia Kärppiä vastaan vaan tätä rumbaa jolla halutaan taimenen alamittaa laskea. Mikähän se meille suomalaisille on niin pirun vaikeaa ymmärtää kalakantojen huonoa tilaa joidenkin lajien osalta? Tosiasioiden ymmärtäminen ja oman toimintansa sopeuttaminen ei tarkoita samaa kuin kukkahattutäteily tai puiden halailu. Järkeä käteen lähimmäiset. Näitä miettiessä voi pieni ihminen ottaa kantaa vaikkapa nettiadressissa joka tuli itsekkin äsken allekirjoitettua: http://www.adressit.com/sano_ei_jarvitaimenen_alamitan_laskemiselle

Tästäkin huolimatta, niin mukavaa viikonloppua! Salakka-aika alkaa olla kohta puoliin jo käsillä...

Mahtavaa kevätkeliä

Pukkasi hienoa keväkeliä, kun lähdettiin Bomanin Mikan kanssa käymään Viannalla. Mikalle reissu oli ensimmäinen koskelle ja piti olla luvassa tapahtumarikasta meininkiä, koska kuuleman mukaan pääsiäisen alla oli kalaa laitettu. Mutta kuten usein ennenkin, niin toisin kävi. Ukkoa oli koskella aamun ollut ja ei kalaakaan ylös. Ja oli kalamiehiä iltapäivällekkin riittävästi. Tapahtumia oli ollut aamulla ylipäätään hyvin niukasti. Vesi oli laskenut edellisestä parin viikon takaisesta pistosta ja tarina tiesi kertoa, että kaloja oli jo päivää aiemmin saatu varsin alhaalta koskea.

No eipä siinä kuin ongelle kuitenkin ja patovallin edustan tsekkaus. Ei mitään. Eikä oikein muualtakaan iltapäivän alussa. Ilmeisesti sillan alla oli yksi kala käynyt kiinni ja tämmöisestä rupattelimme klo 16 maissa, kun makkaroita lämmiteltiin.















Makkaratulilta mentiin Mikan kanssa saunarantaan ja sieltä sain yhden kalan kaivettua ylös. Särkeä oli jo myös alaosilla ja melkoista mekkalaa piti lokit niitä jahdatessaan. Lisäksi joku parempi kala siellä vettäkin pärskäytti näyttävästi. Mutta siiman päähän ei tätä yhtä lukuunottamatta muita saatu.















Siltapilarilta saatiin virvelillä samoihin aikoihin toinen kala ja siinäpä ne päivän haavitsemiset sitten olikin. Perinteinen kuvio eli kalat viihtyivät varsin vähän aikaa ennenkuin painuivat järvelle tai laittoivat suun kiinni. Mutta hieno oli keli ulkoilla, ei voi valittaa. Ei kosken rannalla Mirkku motkottanut....

Ihastus ja mietteitä taimenen alamitasta

Viannankosken reissun jälkeen ei ole tullut kalassa käytyä. Nyt pääsiäisenä vähän himottanut jo, mutta paikat suht vähissä. Heinävedellä oli lammetkin jäässä ja Mikan mukana Ämmänkoskelle ei ollut nyt järkeä lähteä vierailijaksi. Pitänee katsoa jos Esalle soittelisi josko johonkin väliin sopisi. Helpot kalat ainakin on Viannalta ongittu pois jos uusia istutuksia ei ole tehty.

Sidoskelin tässä perhoja pitkin suomi-neitoa ja törmäsin yhteen itselleni uuteen malliin. Nyblomin kirjan J.P salakkaan. Se veikin sydämen vaikka ihan oikeita materiaaleja ei minulla ollutkaan kuten jääkarhua. Ja pyrstöön ja alussiipeen olisi saanut olla bucktailia jäykempänä matskuna, mutta valkoista uupui. Ylhäällä kuvassa kuitenkin oma räpellykseni. Resepti:

- koukku: fulling mill streamer #4
- pyrstö alhaalta ylös: helmiäsfläsä, kettu, hopeafläsä
- runko: icewing dubattuna
- siipi alhaalta ylös: alla kettu, punaista fläsää muutama suikale, uv-pearl ice wing, jotain sinikeltaista maagista fläsähärdelliä (etikettiä ei tallessa)
- pää: fly-rite puppelina

Mutta mennäänpä aidasta aidan seipääseen eli varovaisen diplomaattisesti on vähin tullut otettua kantaa tuohon taimenen alamitan nostoonkin. Tarkoitus ei ole ollut nousta kukkahattutädiksi vaan herätellä hieman, että ylipäätään kalastuksessa on aika paljon ristiriitoja. Ja kuten osuvasti eräässä face-to-face keskustelussa paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä todettiin, niin lopulta kalamiehet, niin verkkomiehet, uistelijat, virppamiehet koskilla ja perhokalastajat, ajavat lopulta lähinnä vaan omia etujaan ja turvaavat omaa kalastustaan. Niin ja onko se sitten väärin? Ehkä se on jos se tehdään unohtaen kalakantojen heikko happi.

Meikäläisestä ei mitään Jasperia saa enkä sellaiseksi haluakkaan, mutta minun ajatusmaailmaan ei vaan millään uppoa sivuuttaa sitä asiaa, että c&r kohteissa uhanalaisten kalalajien kalastaminen on hyvin kyseenalaista hommaa. Mutta se lienee kuitenkin nykymenossa se ehkä paras kompromissi kalakantojen hoidon silmin, kun totaalikielto tuskin lienee vaihtoehto ainakaan kovin monella kohteessa. Tulen varmasti itsekkin käymään näillä koskilla, sillä kyllä kalastuksesta sen verran tykkään.

Sivusta seuranneena ja tilastoista yms. ymmärtämättömänä sunnuntaikalastelijana näyttäisi kuitenkin ehkä se suurista suurin ongelma olevan tuolla järvialtailla. Verkotusta ja miksipä ei uisteluakin pitäisi ehdottomasti tiukasti rajoittaa reittivesillä joissa vaeltavaa järvitaimenta on, siis jos sitä enää on. Itselläni ei vaan usko riitä, että tämä tulee kalastuskuntien toimesta koskaan onnistumaan. Tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Siksi olisi valtion otettava nyt oikeasti sitä sankarin viittaa niskaan ja hoidettava asia. Alamitan nosto oli hyvä juttu, mutta lisätoimia tarvitaan. Järkeviä sellaisia ja niihin ei kuulu esimerkiksi täyskielto verkoille. Taisi se kuuluisa jalkaväenkenraalikin jo todeta aikanaan, että suomalaisia on johdettava edestä esimerkillään ja tässä sen johtajan kypärässä lukee MMM

Lyhyesti vielä tuosta ceeärrästä loppuun, niin itse vielä tuossa vuosi sitten ajattelin vaikkapa kirjolohen c&r kalastusta huonona juttuna. Nyt jos miettii, niin ehkä se ei ole huono juttu. Parempi juttu sekin on kuin kalastaa luonnontaimenta c&r sen uhanalaisuuden takia. Toivottavasti tänne pohjois-savoon löytyisi yrittäjiä jotka voisi vaikka sivubisneksinä pyörittää suuren Kangaslammen tapaisia kirrekohteita joissa voisi olla myös taimenta ja idea ei olisi onkia heti kaikkia pois istutuksesta vaan kalat ehtisivät oppia luonnonravinnolle ja niiden onkiminen ei sitten enää olekkaan ihan niin helppo jobi. Tuon lampikulttuurin nousua toivoisi suuresti sillä se kuitenkin tarjoaa mahdollisuutta moninaiseen onkimiseen pintaperhostuksesta lähtien ja on sitä kuuluisaa kestävää kalastusta

Mutta nää on näitä ja mennäänpä kesää kohti. Taidan itse veivata kohta Esan numeron ja kysellä sopiiko sinne Viannalle nyt pyhinä vai nou....

Mukava startti

Normaalisti on tullut keväällä käytyä yksi reissu aina pääsiäisenä Viannalla. Nyt kun "avajaiset" eivät ole kiinni enää Löytynlohen avauksesta, niin tällä kertaa ongelle päästiin jo Huhtikuun alussa. Itseltä olisi saattanut kinkerit mennä ohi, mutta Hujanen kutsui mukaan ja ainahan sitä kalalle joutaa jos muut aikataulut mätsäilee.

Luvassa oli siis suht vastaistutettujen kirjolohien ongintaa. Ei elämää suurempaa jutskaa, mutta ihan okei-hommaa kauden avaukseen. Esa kertoili, että myös isompaa taimenta oli saatu nyt lähipäivinä. Siis ihan nykymitat rikkovaa ja kalat oli silti saaneet jatkaa matkaansa. Kalastuskulttuurit ainakin koskivesillä hitaasti mutta varmasti muuttuvat ja taimenten osalta näin on varmasti hyvä. Kirjolohta oli sitten ongittu tiistaina isolla kädellä ja useita lupia kalastettu. Vähän kyllä omituiselle ajatukselle ainakin itselle tuntuisi onkia kolme lupaa = 60e putkeen, mutta eihän siinä. Ja se on nähty niin monena vuonna, että istarit ei pitkään koskessa keväällä viihdy joten suurempaa vahinkoa ei taida siinä tulla
















Hujasen ja allekirjoittaneen lisäksi koskella oli parin miehen seurue lisänään poika, joka otti ensimetrejään perhokalastuksessa. Oma näkemykseni on, että Vianta ei siihen kyllä paras paikka ole vaikka kalaa onkin kivasti. Tässä harrastuksen alkuvaiheessa olisi omasta mielestäni hyvä vaihtoehto, kun olisi kirrelampia joissa kunnolliset heittolaiturit. Saisi perushommia kuntoon ilman virran sekä mahdollisimman kahlauksen tuomaa haastetta ja oppisi näin tekniikoita rauhassa kuntoon.


Mutta se siitä ja pari sanaa kalastuksesta. Omalta osalta mukava startti, kun ehkä 10min ja ensimmäinen kirjo kivivallilta paiskoen haaviin. Sitten pitelikin hiljaista ellei yhtä virppamiehen kalaa lasketa. Hujanen karvasi pitkin koskia perinteiseen tyyliin, mutta kalat oli lujassa. Parin tunnin kalastuksen jälkeen kahlailin sillan keskipilarille ja Kiuruveden ihme tuli lirkkimään siltamonttua. Saikin siitä pari kalaa ja neuvoi samalla minulle miten se kuuluu kalastaa. Puolihuolimattomasti itsellekkin kala kiinni, mutta haavin vierestä karkuun. Väkäsetön koukku oli vääntynyt kiveen aiemmin enkä moista ollut huomannut. Oma moka.















Patovallilta löysin kuitenkin parit kalat, kun pääsi heittämään lähemmäs luukkuja. Pinkillä liitsillä, milläpä sitä muulla. Patolipalla tuli käytyä ja samalla uitua. Oli muuten pojat kylmää vettä. Kolmannen kalan (12h lupa) jälkeen olikin ohjelmassa pikaiset kuittailut Hujaselle, kun kerrankin oli vähemmän kalaa siinä vaiheessa ja Corollan nokka nopeasti Pihkainmäkeä kohti ja lämppärit täysille. Olihan se opettajamieskin sitten kalan vielä saanut ja yhden pudottanut joten tasapeliksi meni

Mut mut...mukava reissu uimista lukuunottamatta. Perussähläämiset sählätty kuten tuli nähtyä taas. Pitkän kahlaamisen jälkeen huomasi perukesiimarullan olevan auton kontissa ja perhot pohjassa. Nää on näitä. Mutta nyt osimoilleen kesää kohti ja toivottavasti tuuri olisi jatkossakin kohdillaan.