keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kahluukamoja testailemassa

Taas kävi niin, että oli suunnitelmia ja suunnitelman muutoksia. Kohtuullisen normaalia meikäläisellä ja kaikki ketkä on vähänkään enemmän käyneet kalassa allekirjoittaneen kanssa tietävät tämän perinteisen vatuloinnin. Kaikkihan oikeastaan alkoi siitä, kun sain uudet kahluukamat kotiin viime viikolla. Samalla kyllä sitten menetin kaikki keräämäni pisteet, kun en ollut tilauksesta rouvalle maininnut. Ostin siis taimen.comista housut (http://www.taimen.com/mt/product_info.php?cPath=316_77&products_id=5310) sekä kengät (http://www.taimen.com/mt/product_info.php?cPath=316_79&products_id=5301) ja näitäpä sitä oli päästävä testaamaan.

Ensin mietin, että sunnuntaina voisi käydä jossain ja ehdinkin jo Viannalle varata luvan. Sitten homma kuitenkin meni reisille Iiron mennessä Ruunaalle lauantaina Häkkisen kanssa ja ajattelin pistäytyä keskiviikkona, kun käytännössä hommat nyt työrintamalla meilin päivystystä ja speksailua. Mietin vaihtoehtoina Äyskoskeakin, mutta en pystynyt kovin montaa tuntia käymään joten oli helpointa käydä kuitenkin Viannalla ja samalla saisi kengille kunnon testin liukkailla kivillä. Myös Korpilohi kävi mielessä, mutta siellä ei olisi päässyt kunnolla kahlureita ja varsinkaan kenkiä testaamaan ja ilmeisesti lampikin on siellä jäässä.

Näinpä sitten käväisinkin muutaman tunnin keikan Esan purolla. Vesitilanne koskella ennallaan. Olin yksin kalassa eli siinä mielessä luksusta. Levää edelleen pirusti varsinkin patoluukuilla. Kaloihin en juuri kosketusta saanut. Ainoa positiivinen yllätys oli mustalla liitsillä saatu n. 36cm (nopsaan mitattu ja tunnistuksen jälkeen raakasti haaviin vedetty) suht pirteä ja kaunis taimen maantiesillan alta. Taisipa olla vasta toinen taimen itselle Viannankoskelta. Ja ennenkuin joku älähtää, niin taimenen rauhoitus on ko. paikassa kumottu ja ei siellä kutua muutenkaan tapahdu. Lisäksi syksyllä eritoten olen valinnut perhot ja kalastuspaikat siten, että ne mahdollisimman vähän taimenta kiinnostaisivat Viannallakin. Ehkä tuo musta liitsi ärsykekuulalla on niistä kovin taimen perho.

No tärkein anti reissussa oli kahluukamojen testaus. Taimenen housut olivat oikein hyvät. Täydellisen sopivat omalle päärynävartalolle. Sukkaosakin oli LK kokoisissa housuissa oikein hyvä. Eivätkä housut myöskään vuotaneet mikä oli yksi tarkoitus eli selvittää ennen ensi kevättä ettei ole valmistusvikaa. Henkselit olivat myös napakat toisin kuin vanhoissa jossa olkaimet eivät kuosissa pysyneet. Ainut pieni miinus tuli henkselien ja vyön kiinnikeklipsuista, jotka vähän ensituntumalta vaikuttivat heppoisilta. Olkaimet myös pysyivät mainiosti paikallaan kun piti heittää kepillinen vettä ja pikkaisen ihmettelen vetskarihousujen valintaa ainakaan pelkällä tyhjennyksen helpotuksen suomalla edulla. Noh ne on makuasioita.

Kengätkin olivat oikein sopivat ja kun käytin neopreenin päällä villasukkaa suojana, niin istuvuuskin oli liki täydellinen. Pohja noissa on kumia jonka materiaalista en ole varma. Pitivät suhteellisen hyvin, mutta limainen levä kivien päällä oli aika paha ko. pohjalle eli pito oli hieman heikompi kuin vanhoilla huopapohjaisilla siinä tilanteessa. Pitää harkita "nastojen" asennusta pohjaan. Ei vaan viitsinyt ostaa Taimenelta tätä sarjaa (http://www.taimen.com/mt/product_info.php?cPath=316_79&products_id=5217), koska oletan vastaavia ruuveja löytyvän ihan paikallisista kaupoista varmaankin alle eurolla. Saapahan nuo poiskin jos eivät toimi. Toki pitää katsoa, ettei ruuvaa pohjan läpi ja riko sukkaa.

Seuraava reissu on täysin auki. Taimenen rauhoituksen jälkeen vaihtoehtoina on oikeastaan kaksi paikkaa: Nurmijoki tai Vaikkojoki. Vaikko kiinnostaisi, koska sieltä voisi tavoittaa kisoihin istutettuja kaloja. Nurmijoella kalaa voisi löytyä varmemmin. Kummassakaan ei tarvitsisi kiusata kuteneita kaloja. Noh aika ja kelit näyttää minne mennään vai ei minnekkään. Tänään ensimmäistä kertaa muuten jääti jo vaparenkaitakin. Talvihan se sieltä tulee vääjäämättä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kauden viimeisiä reissuja viedään

Oli tarkoitus käydä Iiron kanssa heittämässä reissu sunnuntain ratoksi Viannalle, mutta perjantaina ilmenikin velipojalle kupittelukeikka Tampereelle -> menin sitten hyvässä seurassa eli yksin kalaan. Keli oli mukava ja tyyntäkin piteli. Kalassa oli aamun ollut neljä jamppaa ja kaikki pääsääntöisesti perholla kalastivat. Heitä kaikkia jututin ja ilmeisesti ainoa tapahtuma oli ollut laavun edessä aamulla, kun joku kala oli tovin tukistellut. Kuulin yhdeltä kalastajalta, että oli mukavasti koko kesän saanut kalaa Viannalta. Parhaana 58cm taimen, joka olisi oikein miellyttävä tuttavuus myös oman siiman päässä. Ei vaan ole näkynyt Viannan taimenia omissa perhoissa joskin toki perhovalinnat pitäisi siihen jahtiin olla hieman toiset.

Kivivalli oli miehitetty joten painuin suosiolla alas. Siellä olikin jo nyt mukavampi kalastaa, kun vesi oli noussut hiukan. Valitettavasti vain vesi on niin pirun kylmää ettei oikein kahlaus napannut. Alhaalla oli tosi hiljaista eikä mitään kontaktia kaloihin tullut. Pikku hiljaa tunnin kalastuksen jälkeen klo 14 lähtivät vallilta paiskoneet kaverit pois. Koetin padon edustalle kahlata, mutta vaikutti housujen kastuvan niin jätin väliin. Lähdin pois vallilta ja päästin pojat siihen, kun heillä oli vielä tunti lupaa jäljellä ja painuin larvastelamaan siltamonttua ja sen edessä olevaa virtaa. Eipä tullut kalaa sieltä eikä näkynyt tulevan myöskään vallilta.



Kolmen aikaan, kun pojilta loppui lupa menin heittämään vallilta ja kuten aiemmin jo mainitsin niin klo 15 on ollut hot. Näin tälläkin kertaa ja viime syksyltä tutulta ottipaikalta paukahti 1.5kg kauneinta kirjolohta mitä olen saanut Viannalta kiinni kirrepupaan (keltainenkuula, valkoinen runko). Kala ei silti kauheasti rimpuillut. Parin minuutin päästä haavissa.



Tämän jälkeen sitten hiljeni sitten taas. En malttanut olla käymättä patoluukkujen edessä ja se oli virhe. Sen verran kuitenkin vettä hörppäsi housut eikä kalojakaan näkynyt. Voin kertoa, että kun vettä valuu persvakoa alas näillä lämpötiloilla, niin se ei ole ihan top 3 juttuja mitä kalareissulta odottaa. No ahneella on se kuuluisa loppu. Iivos Antsa käväisi myös morjestamassa rannalla ja lähtiessä ennen klo 18 pyörähti myös Iiro rapulapäissään rupattelemassa.



Keli oli kiva. Kaloja jos olis enemmän väkisellä koettanut haalia, niin olisi pitänyt kahlata kivivallin edustalle virran ja vallin väliin ja käydä alhaalla kopaisemassa saunarannan kalastus. Nyt sitten alkaakin olla varmaan tälle syksylle Viannan kalastukset tässä ihan kelien sekä myöskin sen takia, että nyt pitää jo jossain muuallakin syytää. Kesällä tuli yksi ja syksyllä 11 kirjoa. Ihan kelpo saalis ja itse olen siihen tyytyväinen. Parannusta paljon edellissyksyyn. Aika monta reissua vielä tein, että en hampaat irvessä hakenut kiintiötä täyteen vaan kalastin paljon alle 6h. Mutta saapa nyt nähdä minne sitä vielä syksyn aikana ehtii vai ehtiikö talvi ensin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Rentoa meininkiä "kauden päättäjäisissä"

Oltiin sovittu poikien kanssa ikäänkuin päätösreissu samaantapaan Viannalle kuin oltiin keväällä Äyskoskella. Nyt kuitenkin illanvietto hivenen typistyi eikä porukkaa jäänyt Harrin nurkkiin yöksi notkumaan (tai näin luulisin) eikä tarjolla ollut Artsin maittavaa kookoskanakeittoa. Aamu kuitenkin alkoi siten, että kävin koppaamassa Söden ja Artsin kyytiin Kuopiosta. Menomatkalla oli Karttulan tiellä poliisitkin paikalla, kun paikallisen lemmikkihoitolan maasturi oli syvällä metsähallituksen puolella. Kelit on liukkaita joten tarkkana on syytä olla varsinkin aamuliikenteessä.

Jahka sain pojat koppastua kyytin, niin ajeltiin Siilinjärvelle ja siellä kohtaamispaikalle X saapuikin lähes yhtäaikaa toinen autokunta jossa olivat Iivos Antsa, Häiväläis Harri sekä Vehviläis Masa. Näimpä sitten suuremmin ihmettelemättä kohti Esan puroa. Esakin sattui sopivasti samaanaikaan paikalle vaikka taidettiin olla koskella jo 45min ennen luvan alkua. Olipahan vaan pirun kylmä aamu ja tätä pahensi suht navakka puhuri järveltä päin. Hyvin pian oli kaikilla rensselit läjässä ja eikun vaan nokka kohti hyistä Viannan vettä. Vesitilanteesta sen verran, että nyt oli laitettu Maaningan-puoleiset patoluukut kokonaan kiinni, mutta Pielaveden puolelta aavistus oli lisätty juoksutusta eli vettä oli ehkä 5-10cm enemmän kuin viimeksi käydessä. Porukka levittäytyi pitkin koskea ja Antsa taisi viimeisenä tulla ja suunnistaa perinteiselle laavunedus-kivivallille heittämään ja ei varmaan kymmentä kertaa heittänyt, kun ensimmäinen pieni kirre oli haavissa



Tästä ei kovin kauaa ehtinyt mennä, kun kohta taipui Hurja-Hartsalla vapa Pielaveden patoluukkujen edessä. Melkoisen haavitsemis esityksen jälkeen iso kirjo haavissa ja hymy miehellä mairea. Taisivat jotain jäädä Söden kanssa vallille juttelemaan ennen kalan tuontia autoille, niin itse vaihdoin kivivallille Antsan jalansijoille heittämään. Oletin, että kalaa varmaan tuossa aamusta olisi ennenkuin niitä on liikaa liitseillä häiritty. Parin heiton jälkeen sainkin siitä tarttumaan sateenkaariraudun kirkkaan vihreään blobbiin, joka oli kolmen litkassa ylimpänä, koska mustan piti olla päivän sana. Kala oli ilmeisesti tuoreita istareita eikä kovin ihmeellistä vastusta tarjonnut. Lähinnä omat haavitsemisasennon hölmöilyt olivat suurinta viihdettä tämän kanssa. Siitäpä sitten Harrin rinnalle toteamaan, että mitäpäs me lohenpyytäjät ja Esakin oli sopivasti paikalla. Esan puntari näytti Harrin kalalle painoa 3kg ja omalleni 1.9kg, mutta oma vaakani näytti kummallekkin 150g vähemmän. Testasin äsken insinööri-perinteille uskollisena vajaalla ämpärillisellä vettä sekä keittiövaakaa käyttäen oman vaakani luotettavuuden. Molemmat näyttivät punnukselle tasan 3040g joten taidan edelleen luottaa suht hyvin tuohon omaani. Tuo Harrin saama kala oli muuten varsin komean muotoinen eikä tuo kuva tee täyttä oikeutta. Ainoa kauneusvirhe oli pyrstön yläosassa oleva vekki evässä.



Näitten kolmen kalan jälkeen tilanne rauhoittui. Koskea kalastettiin ensimmäinen parituntia suht tehokkaasti joskin Antsa löi höntsäilyvaihteen päälle eli kalan saannin jälkeen ei kahlailu hirveästi nappaillut. Ruokatauolle ei ollut kellään mitään tapahtumia jos ei lasketa omista kahluuhousuistani näköjään vuotavaa vasenta neopreenisukkaa. Pakko on investoida uudet pöksyt. Ei voi mitään. Harmittaa myös, kun ostin tälle kaudelle uudet Orviksen kahluukengät, niin niissä on todella ohut huopapohja ja sekin alkaa olla melkein loppuun kulunut vaikken ole mitään pitkiä marsseja tehnyt.



Iltapäivästä hiljainen tahti jatkui joskaan Söden hetero- ja homoeroottisille tarinoille ei tuntunut tulevan loppua. Niitä tuntui olevan takataskussa suht ehtymätön määrä. Joskus kahden maissa oli koko orkesteri kaljalla rannassa (pois lukien kuskit eli meikä ja Antsa) ja itse virittelin punttia kasaan parkkipaikan alapuolisen pikkulirun larvasteluun. Pojat jatkoivat maailman parannusta, kun lähdin lirkkimään lirua. En ehtinyt kovin paljoa syytää, kun vapa niiasi ja siitä saatiinkin sirkushuveja koko orkesterille. Tämäkään kirjo ei mahdoton menijä ollut. Harri sen jonkun tovin jälkeen sai haaviin ja painoa otuksella muistaakseni 2.2kg. Itselläni oli jo kalaa, mutta ei tuntunut kenellekkään kelpaavan jotan otin puhelun Esalle. Sinne kala kelpasi ja hyvä näin. Ottipelinä muuten oli mustakuulainen pinkkikauluksinen ja keltavihreärunkoinen #12 kuulapää



Vähän tämän jälkeen Harri meni lipalle (yo. kuvassa keskipilarin vieressä. Tässä kuvassa siellä on Söde) heittämään ja aiemmin kun siellä käytiin, niin kertoikin minulle missä kalat siellä ovat. En saanut niitä silloin ottamaan, mutta tekijämies kyllä sai. Sieltä vaan Hartsa lirkki n. 2.6kg hopeakyljen. Tämän jälkeen ei kauheasti enää kalastettukkaan. Masa taisi testailla Söden lasikuitukeppiä ja itse testailin Artsin 11 jalkaista Vissun kepukkaa. Kalojen osalta reissu oli tässä ja ehkä se teki ihan hyvää koko kesän tamaaneja kaksin käsin repineille guideille ottaa välillä mp vaikka ei tainneet kumpikaan kovin väkinäisesti kalaa nyt jahdatakkaan.

Joskus puoli neloselta ajeltiin Harrin luo katsomaan taimen-aiheisia videoita ja syötiin isännän itsensä kauniin kätösin leipomaa oikein hyvää suklaakakkua jota koristi teksti "60". Itse olin vähän pihalla mikä tämän jutun juju oikein oli. No se selvisi pian kuitenkin eli samalla juhlistettiin Artsin ja Söden kesän maagisen 60cm rikkoutumisia taimenen kalastuksessa. Taisipa niitä Masakin useamman saada, mutta en ole varma oliko niitä saatu jo aiempina kesinä. Jospa sitä itsekkin vielä joskus.

Loppuillasta ei ole tarkkaa tietoa vaan itse poistuin paikalta pikaisen saunomisen jälkeen hieman ennen iltaseiskaa. Kiitoksia Matille luvan varailuista ja makkaroista, Harrille isännöinnistä ja eritoten kaikille oikein mukavasta seurasta. Reissulla otettiin suht legendaarisia kenkäpönöjä kaloista ja toivottavasti jotain kautta niitä saataisiin näkyviin. Nyt omat seikkailut jatkuvat vielä ainakin yhdellä Viannan-keikalla. Äsyllä kiinnostaisi myös käydä harjusta jahtaamassa ja korpilohella lammella. Mitkä sitten realisoituu niin luoja sen tietää jos hänkään.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Huonolla hapella

Nyt on vähän tylsä juttu luvassa Viannalta, kun ei ole edes kuvia laittaa. Mutta kävin tosiaan syytämässä reippaat 4h. Hieman vaan meinasi olla edellisen illan jäljiltä heikko happi ja se kyllä näkyi kalastuksessa. Melkoista puolivaloilla roiskamista. Mutta kerrotaan kuitenkin nyt parilla sanalla tästäkin reissusta...

Syksy oli saapunut ja lähempänä Viantaa oli maa valkeana ja loskaa maassa. Aamun kalastaneilla oli ollut myös myrskyä josta itse en mitään tiedä, koska heräsin vasta 11.50. Aamusta oli joku jantteri saanut kolme kalaa putkeen patoluukuilta ja kuulemma hirveällä vauhdilla aina palannut heittopaikalleen ettei vaan nyt joku muu sinne mene. Muilla oli pidellyt hiljaisempaa. Kaksi oikein mukavaa kalamiestä oli lisäkseni heittämässä 12h lupaa, mutta heillä ainut tapahtuma oli ollut pieni taimen.

Ensimmäinen tunti oli itsellä tosi hiljaista eikä mitään kosketusta kaloihin ollut. Pääsin joskus kolmen maissa viskomaan edellisen reissun ottipaikalle ja sieltähän kirbeli tälläsikin kirkkaan vihreään blobbiin. Sama perho jolla viimeksikin tuli pari kirreä. Ilmeisesti jälleen oli vanhempaa saapumiserää ja menohaluja oli kalalla tosi paljon. Suht pitkän taistelun jälkeen sain kalan kuitenkin haaviin. Ohikulkumatkalla ollut Paanasen Jani sattui sopivasti samaan aikaan rannalle ja siinä turistiin joku tovi. Veikkasin kalalle painoa 2.2kg ja vaaka näytti 2160g. Se veikkaus osui suht nappiin.

Sitten taas piti tosi hiljaista. Koetin kalastella paljon sillanalustaa, mutta en kyllä sieltä saanut mitään kosketusta kaloihin. Toiset kalamiehet menivät tulille n. klo 17 ja Esakin ilmestyi paikalle. Liityin itsekkin seuraan ja mukavat oli jutut taas. Pikkasen kyllä pitää vakavissaan alkaa miettimään dieettiä, kun Esa kauniisti totesi valitellessani olevani laiska kahlaamaan, että kyllä sinulle kahlaus tekisi hyvää. Edellisenä iltana piti käydä Sakari Kuosmasen Pieni sydän -kappale raiskaamassa, kun naapurin mielestä kovasti alkuperäisesittäjää muistutan. En todellakaan pidä karaokesta ja ei varmaan kovin moni meikän laulusta, mutta pakkohan se oli mennä kun olivat ilmoittaneet.

Tulilta lähdettyäni päätin vielä käydä parkkipaikan kohdalla olevaa lirua heittämässä, kun siitä tuntui kaikki muut paitsi itse saavan kalaa. Tällä kertaa sainkin jo sentään tärpin kivivallin juuresta. Mietin jo, että taidan lähteä kotiin, mutta päätin kuitenkin käydä vielä Pielaveden puoleisenkin virran viskomassa. Heittelin paljon siltaa kohti hiljaisempaan virtaan, mutta ajattelin kokeilla myös "kovemmasta" virrasta. Koviten virtaavasta osasta tälläsikin kala voimakkaasti kiinni. Jonkun aikaa epäilin, että onko kyseessä taimen, mutta pintakäynti paljasti kirjoksi. Tämäkin kala oli todella sähäkkä ja pahimman pulskuutensa menettänyt. Evätkin oli suht ok kunnossa kuten ensimmäiselläkin kalalla. Menohaluja oli hopeakyljellä pirusti. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen vielä repäisi paria metriä vaille pohjasiimoille. Mutta sippasihan tämäkin kala lopulta ja haavi kutsui. Eipä enää jaksanut alkaa tuon jälkeen heittämään, kun alkoi hämäräkin tulla. Toisen perhomiehen ilme oli aika paljon puhuva, kun jampat oli päivän tyhjää syytäneet. Sama ilme on ollut omalla naamalla lukemattomia kertoja.

Kelin suhteen kävi hullu munkki, kun piti olla myrskyä, mutta sain kalastaa täysin ilman vesisadetta ja tyynessä. Kun otin kahlurit veke niin silloin alkoi sataa. Mukava mutta väsynyt keikka oli. Väsymys oli kuitenkin ihan omaa tyhmyyttä hommattua. Seuraavan kerran kalalle sitten ensi viikonloppuna, kun poikien kanssa tullaan porukalla syytämään Viannan kuohuja