Pintovia kaloja jahtaamassa Riistavedellä

Työelämästä tuttu Maki oli käynyt kaverinsa Niton (nimet muutettu) ja heidän seurueen kanssa Kangaslammella. Siellähän olikin muutama kirre buzzerilla noussut pintakalvosta ja liitseihinkin oli purrut pinnan alta. Tämä sai itsenikin innostumaan nimenomaan noista pintovista kaloista, koska liitsiä on tullut viskottua jo niin maan perusteellisesti kuluvalla kaudella. Näistä tietolähteistä viimeistään oli tiedossa, että nykyään Riistaveden Perhokalastajien ylläpitämä lampi tarjoaisi pitkään lammessa olleita kaloja, jotka osaavat ruokailla. Kirret ei kuulemma koollaan päätä huimaa, mutta laatu on sen sijaan hyvä. Juttelin vene-politiikasta sähköpostitse ko. kerhon puheenjohtajan kanssa ja samalla sain tietooni, että lampeen on istutettu myös siikaa männä viikolla. Talvelle on myös tulossa mahdollisesti ehkä muutoksia sääntöihin eli nykyäänhän ootto-onget on kiellettyjä (iso plussa) ja 10e hintaan saa c&r onkia ja 15e korvauksella voi kalastaa siten, että saa ruokakalan mukaan. Otin itselleni jälkimmäisen luvan. Yleisestikkään en ole kirjolohen c&r kalastuksen puolestapuhujia, mutta tämä lampi tekee poikkeuksen ainakin toistaiseksi, koska siellä on näitä pinnasta ruokailevia vaikeita veijareita kuten tuli tänäänkin huomattua

Aamusta siis juuri leiman saaneen rellun nokka kohti Riistavettä. Menomatkalla piti Haminalahdessa sanoa poliisisedälle Huugo, mutta tämä ei vielä varikolle liputtanut. Rantaan veneelle kävellessä näkyi jo ensimmäinen pintakäynti heti uimarannassa. Hyvä merkki. Suunnistin edellisen reissun, joka on parin vuoden takaa, tutuille ottipaikoille lammen vasempaan reunaan. Nyt ei ollut Iivosen Anatoli mukana ja ei ollut kirrejäkään siellä pinnassa. Olin kasaillut pari settiä jossa kevyemmässä oli #14 superpupa ja sen perässä koukunmutkasta #16 buzzer. Ei kelvannut nämä. Toisessa setissä oli hillitty musta&valkoinen liitsi-yhdistelmä intteri-siimassa, mutta ei näitäkään kalat kelpuuttaneet. Parisen tuntia viskoin niillä seuduilla ilman kalahavaintoja. Joku sattumakala näkyi pinnassa.

















Palasin uimarannalle ja siellä oli paljon lehteä lammessa rannalla olevan ison koivun pudottamana. Siellä pintoi kaloja a silloin, b tällöin, mutta ei niille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Hakattuani siellä tovin päätä seinään suunnistin uimarannalta katsoen oikealle suojaiseen lahukkaan josta sain liitsillä reissun pelastaneen pienen, mutta varsin mallikkaan kirren.

















Palasin vielä takaisin uimarannalle ja siinä pintoi kaloja suht säännöllisesti. En vaan saanut niitä ottamaan millään. Ehkä mulla oli liian paksut tapsit (0.16) ja liian isot perhot. Kirret vei tämän erän enkä pinnasta saanut kalaa toisinkuin ensimmäisessä lauseessa mainittu bambu-mies. Mutta ne on tekijät erikseen. Reissu jätti paljon mietittävää ja opittavaa pinnasta kalastukseen seisovassa vedessä. Päällimmäiset ajatukset ovat, että pitäisi olla ehdottomasti ohuemmat tapsit vieläkin eli 0.12/0.14. Pituutta oli perukkeessa minusta riittävästi eli pari vavan mittaa eli 16 jalkaa. Lisäksi oma perhoarsenaalini on hävyttömän huono pienten perhojen suhteen. Se menee täysin laiskuuden piikkiin. Lammella on aiemmin ainakin toiminut Jyhis-tyyppinen pupa ja sen kanssa kuten vähän buzzerinkin oli mulla upotusongelmia eli tuppasi perho vaan jäämään pintakalvoon kyljelleen vaikka kuinka sitä lillutteli. Etenkin tuo Jyhis, kun siinä on thorax aukiharjattua pupujussikkaa.

Mukava reissu oli silti ja pitkästä aikaa joutuu taas vähän miettimään oikeasti mitä tein väärin tai parhaimmillaankin vähemmän oikein. Kaloja oli hollilla, mutta tällä kertaa ei ollut mitään saumaa niihin. Tämä oli kuitenkin yksi parhaista syksyn reissuista. Kirjolohi on haastava kala jos on saanut olla lammessa pidempään eikä todellakaan tule kuin Manulle illallinen. Lisää tällaisia paikkoja lähistölle, kiitos nam!