keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Paluu Nokisenkoskelle

Nokisenkoskella tuli käytyä aikanaan varsin paljon. Silloin kun aloittelin perholla kalastamisen n. 10v sitten, niin ensimmäinen reissu kohdistui sinne ja ensimmäisellä reissulla heti älyttömällä munkilla taimenen sainkin. Siihen aikaan Nokinen oli hyvin pitkälti pienin varauksin istuta ja ongi -kohde. Porukkaa kävi pirusti ja pyyntikokoista taimenta istutettiin koskeen. Jotkut tosin kritisoi, että lupamääriin nähden varsin vähän laitettiin pötikkää virtaan. Tiedä sitten. Harjuksiahan koskessa on ollut aina mukavasti ja niin ymmärtääkseni edelleen. Ja tietty ehdoton suosikki monelle ovat ns. kioskin kumikalat jotka makailevat niskalla asennossaan ja niitä voi kirkkaalla ilmalla sillalta ihailla. Kirkas vesi tietystikkin myös yksi paikan valtti.

No miksi ei ole tullut käytyä vuosiin? Aika pitkälti siksi, että ei ole tullut käytyä paljon missään muuallakaan. Eihän Nokisessa itsessään mitään vikaa ole. Mutta nyt tuli lähdettyä ja kävin 4h heittämässä vähän ex-tempore. Tarkoitus oli testiä 40v lahjaksi ostamaani Hardyn 9''6' Shadow #7 kepukkaa eli mukana oli käytännössä pelkät streamer-välineet vaikka maksimaaliseen saalismäärään ne ei ehkä oikea ratkaisu olekkaan. Mullahan ei kyllä kauheasti ole kokemusta noista streamer-vavoista. Sharpes of Aberdeen Gordon 2 oli joskus ja sillä heittäminen tuntui kovasti raskaalle. Tämä Shadow tuntui ainakin luokkaa keveämmän vanhan sotaratsu Demonin jäljiltä erittäin mukavaksi ja kevyeksi kalastaa. Omilla hyvin vajavaisilla heittotaidoilla siima oikeini varsin nätisti.

Mutta itse kalastuksesta, niin tosiaan ensin kiersin likimain koko kosken surffia heitellen. Yhtä pientä kalaa lukuunottamatta havainnot nollassa. Sitten heittelin tinseliä ja siihen tälläsikin kala sillan alta matalalta puolelta. Nopean väsyttelyn jälkeen haavissa kävi n. 43cm vapaa vasten nopeasti mitattu nätti taimen. Eväleikattu. Imaisi vaan tinselin todella syvään ja saapa nähdä jäikö henkiin. Muuten ei itsellä kalahavaintoja ollut

Yksi Nokisen isoimmista ongelmista on väkimäärä. Se ymmärtääkseni oli aika hillitty vielä pari vuotta sitten, mutta nyt tarinat on kertoneet vähän toista. Kymmenisen kalastajaa jos ei ylikin oli nyt arki-iltana. Siitä kun iso osa kalastaa matalaa uomaa kahlaten ristiin rastiin, niin onhan se vähän...no vähän on. Mutta sopi tuonne sekaan ja mukavia poikia oli kalassa. Kalojakin olivat saaneet ja taisi isoin olla 48cm harjus ja sitten tuota pienempää taimenta. Isompia ei ollut ymmärtääkseni näkynyt ainakaan siiman päässä. Tosin saihan ranskan poika sieltä hienon 60cm kalan muutamia päiviä sitten. Ja oli siinä sillan alla nytkin näkynyt päivällä isompi otus. Toki eihän siellä kalaa ymmärtääkseni ole ihan vanhaan malliin istareiden muodossa, mutta ehkäpä se on parempikin niin.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hirviharju

Metsästysseuroissa sekä toki muissakin yhdistyksissä ja yhteisöissä on voimaa. Siitä voisi todisteena mainita meidän seuran tekemän lahtivajan eli rakennuksen jossa tapahtuu hirven nylkeminen ja paloittelu sekä kaikki siihen liittyvä toiminta. Muistelen, että aikanaan näitä asioita tehtiin Nilakkalohen tiloissa ja myöhemmin ainakin Rauhalassa sekä Hepolassa. Varmasti monessa muussakin paikassa, mutta nämä nyt nopeasti muistan. Nyt viime aikoina on tälle toiminnalla ollut oma kiinteä paikkansa ja homman kanssa ei enää ns. tarvitse arpoa.

Miksi kirjoitan tästä? No lähinnä, koska tänään vajalla oli lopputarkastus ja se meni huomautuksitta läpi. Rakennustarkastaja tuntui olevan varsin tyytyväinen saamiinsa vastauksiin. Kuten kuvasta näkyy, niin vaja ei ole mikään ihan heppoinen rakennelma vaan vaatinut suunnittelua ja rakennuspuolen osaamista. Kaiken kuitenkin seuran jäsenet on tehneet hienosti talkoilla ja ehkä erikoismaininnan ja kiitoksen voisi antaa tänäänkin paikalla olleelle Porevuon Jormalle väheksymättä yhtään muiden panosta. Moni ei ehkä ymmärrä miten isoja ponnistuksia nämä ovat ja yhteistyön pitää pelata. Halutessa hommat onnistuvat hyvin ja kustannustasokin pysyy maltillisena. Ihmisiä on monelta alalta ja tavaraa saadaan suhteiden avulla halvemmalla tai mahdollisesti jopa lahjoituksena.

Itse en ole tässä projektissa ollut millään tavalla osallisena paitsi jäsenmaksujen kautta rahoittajana. Ilmeisesti myöskään meidän Ilpo ei ollut, koska rakennus on saatu valmiiksi...no vitsi vitsi ja avautuu joillekkin lukijoille. Haluan kuitenkin vielä erikseen kiittää seuran ja omasta puolestani aktiivista talkooporukkaa. Jatkosuunnitelmissa on pienen liiterin teko ja tästä keskustellaankin lisää seuran kokouksessa elokuussa.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Aamuyöstä Viannalla

Eipä ole paljoa ongelle ehtinyt. Iiro tuossa kyseli yhdelle keskisuomen reissulle juhannuksen aikoihin, mutta eipähän sitä pääse, kun rouvalla töitä just samaan aikaan. Oma aika iso mielenkiintoinen muuttuja näihin koskikalastus hommiin tuli nilkasta löytyneestä nivelrikosta. Torstaina piti hakea ensimmäistä kertaa kortisonia, kun ei oikein öisinkään saanut nukuttua vähänkään jos jalalle tuli muljuamista vaikkapa frisbeegolfin parissa. Sinällään jos jotain positiivista, niin ärtynyt olkapää on ollut parempana. Johtuen varmaan pitkälti myös siitä, että perhovapaa ei ole tullut vatkattua juurikaan. Olkapäässä joku nivelkapseli kerää nestettä ja ärtyy. Hiljalleen alkaa tuntua, että olisko parempi jos lopettaisivat kärsimästä...

Mutta nyt kuitenkin viimein puolittain ex-tempore ongelle. Mietin lähteä lauantaina aamuksi Nokiselle, mutta perjantaina kurkattuani streamer-rasiaan, niin totesin ettei asiaa. Tekisi viime kesänä ostattu Hardyn streamer-vapakin testata. Pitää se reissu nyt siirtää johonkin arkiaamuun myöhemmäksi. Sen sijaan varasin luvan Viannalle, koska liitsejä oli rasiassa kivasti. Tietoa oli, että vettä edelleen on ja kirreä ei nyt kauheasti ole noussut kalamiesten mukaan. Kuhaa sen sijaan. Sitä varten itsekkin virppavehkeet kaivoin mukaan. Ja eikun ylös vähän kahden jälkeen ja koskelle....



Vettähän huilasi jonkin verran yhden luukun ollessa kokonaan auki. Koskella olikin valmiiksi pari mopopoikaa tulilla ja yöllä oli sekalaista settiä kalaa tullut, mutta ei taimenia eikä kirrejä. Taimenia oli näkynyt kuitenkin hypyissä. Siitä perhosetit kehiin ja kylläpä tulikin tapahtumaa alkuun paljon neljän maissa aamuyöllä. Likimain koko ajan oli vapamutkalla. Merkittävimpänä 45cm kuha kirkkaan vihreällä liitsillä. Yksi isompi kala tälläsi virran reunasta ja pysyi varsin pitkään, mutta irtosi lopulta. Se jäi vähän kaivelemaan mikä oli. Yksi epävarma kirren karkuutus myös päävirran reunasta joskin saattoi olla säynekkin. Niitä oli paljon ja yhden sain varmasti about 1,5kg painavan eli varsin kookkaan. Lisäksi erikoista oli lahnat jotka oli suusta kiinni. Niitä tuli yllättävän paljon ja niitäkin ihan kovan virran reunasta. Isoja ahvenia myös. Pojilla taisi isoin olla +500g ja iso kala olikin, kun sitä paistoivat koskelle tullessa

Mutta tosiaan ei oikein muuta merkittävää. Virvelillä sain lipat kiviin ja yhden ehkä nippanappa mitallisen kuhan jonka päästin pois. Porukkaa tuolla tuntui olevan ja kuusi kalastajaa on liikaa tuolla vedellä. Lisäksi kritisoisin aika kovasti saunarannan rauhoitusta eli yksi varsin hyvä pelipaikka tällä vedellä oli pois pelistä. Seuraavista reissuista ei tietoa, mutta ilmeisesti tuon aiemmin mainitun Nokisenkin on taas kalamiehet löytäneet jos koskella kuullut huhut 14 autoa parkissa pitivät paikkansa...