tiistai 28. syyskuuta 2010

Olipas taas outo reissu

Se oli 34-vuotis syntymäpäivät, kun aamulla klo 04 nostin pään tyynystä ja rauhallisen aamupalan jälkeen ajelin Viannalle. Alunperin oli tarkoitus käydä torstai-iltana, mutta suunnitelmiin tuli taas muutos. Nyt reissu alkoi jo sillä tavalla perinteisesti etten oikein ollut perillä miten pitkälle syksy oli ehtinyt. Oli nimittäin aamukutoselta vielä aivan sairaan pimeää. Esa toki siellä jo päivysti odottelemassa pakkasaamussa ja sitä kautta sitten kalalle. Minulla oli suunnitelmia käydä lammella kalassa, mutta päädyin kuitenkin Viannalle, koska luukkuja oli avattu eli ei tarvitsisi aivan höperönä enää kahlata. Samalla oli tarkoitus testata lyhennettyä Demonin kärkeä kuinka se toimisi eli olisiko se liian raaka peli heittää saati sitten kalojen kanssa.

Aloittelinkin pimeässä kalastelemaan laavun edustalta ja aika paljon tahtoi perkeleitä lennellä, kun ei nähnyt mitään ja aika Vesku Loirimaiset rempulatkin vetäisin. Meillä on vaan Veskun kanssa se ero, että Vesku näyttää nyt samalta kuin minä kolmikymppisenä. Toivottavasti vanhoilla päivillä muutos on päinvastainen. No aamu kuitenkin pikkuhiljaa valkeni usvaisena ja pian sainkin ensimmäisen kalatapahtuman. Lahna, kappas vaan. Piakkoin myös kävi pienehkö tod.näk. taimen tukistelemassa liitsiä muutaman potkun. Sittenpä kävikin se mitä ei ikinä Viannalla toivoisi omalla luvalla käyvän eli patomestari avasi luukkuja. Nykyinen vesitilanne näkyy alla olevasta videosta (ylimmäinen kuva on ennen luukkujen avausta) eli ei sitä liikaa ole, mutta edellisestä istutuksesta oli jo tovi aikaa ja virtaus koveni, niin vähän tippui rukkaset kädestä.



Sittenpä tulikin rauhassa kahviteltua ja jututettua Esaa. Aamulla tirehtööri kertoi, että istutus tullaan tekemään tänään ja olin ensimmäistä kertaa mukana sellaisessakin tapahtumassa. Täysin sattumalta tosin. Käsittääkseni kyseessä on kauden viimeinen nousuerä. Olin auttamassa kalojen kantamisessa koskeen ja kyllähän siinä jotenkin outo fiilis tuli. Hieman aiemmin paikalle tulleet City-marketin pitkän huiskea Väiski eli Asikais Mikko sekä sählypeleissä järkijään kasetin pihalle sylkevä Nopos Pekka olivat myös todistamassa tätä tapahtumaa. Oli mukava nähdä tuttuja myös entisen harrastuksen parista. Istutuksen jälkeen tunnustan, että yhden kalan kävin onkimassa. Siihen ei varttia pidempää tainnut mennä. Enempää ei ilennyt eikä tehnyt mieli yrittää. Aika laiska eväkäs oli jos vertasi vaikkapa viikko takaperin saatuihin.

Että semmoinen reissu. Sekavat tunnelmat jäi koko touhusta. Yksi päivän oudoista tapahtumista oli, kun sain patoluukuilta virppavavan kärkiosan. Se tuntui minusta pieneltä vattuilulta. Sen sijaan aika vahva fiilis jäi Hardyn Demonista ja sen lyhennetystä kärkikappaleesta. Uuden se ostattaa, ei voi mitään. Liian repivän jäykkä se kärki on. No eipä tuo kokeilu maksanut kuin 2.5e eli kärkirenkaan verran. Esa muuten kiitteli JA kerhon junnuja, että oli viesti mennyt hyvin perille ja oli koskella käyttäydytty ja toimittu erinomaisesti. Hyvä pojat!! Vielä tässä jonkun reissun ehtisi tekemään ennen talvea. Saa nyt nähdä sitten minne...

tiistai 21. syyskuuta 2010

Sataa sataa ropisee, pili pili pom

Pari reissua oli kirrelammille takana ja Viannankoski kutsui jälleen. Lammilta oli kivasti kalaa tullut, mutta nyt oli taasen aika epäluuloinen olo reissuun lähdettäessä. Iiro-boyn kanssa oli nimittäin alunperin sunnuntaina tarkoitus käydä pitkästä aikaa yhdessä kalassa, mutta eipä Viannalle silloin sopinut kahta kalastajaa. Savonlinnan naisten märkä päiväuni onnistui omalla reissullaan saamaan yhden kirjon ja pari taisi karata joista yksi vauraampi tapaus (CSI Keitele tutkii kalan lajia vielä tänäkin päivänä). Maanantaina oli ongella olleet myös Kuopion nuoret hulttiot eli Hiltunen ja Häkkinen. Häksy perinteilleen uskollisesti veti jälleen mp Viannalta ja edellisviikolla viisi kalaa haavissa käyttänyt Hiltunen joutui myös tyytymään pariin alamittaiseen taneliin. Näitä lähtökohtia vasten ei ollut kovin hyvä reissu odotettavissa etenkin kun jouduin sen vielä keskiviikon aamureissusta tiistai-illaksi vaihtamaan. Aamu on nyt ollut kuuleman mukaan Esan purolla selkeästi parasta kalastusaikaa

Syksy on kuitenkin hienoa aikaa ja oma reissukin alkoi n.6 km "yksikaistaisella" metsäautotiellä "poekameton" bongaukseen kuten meilläpäin nuoremmasta metso-merkkisestä poikalinnusta sanottaisiin. Siitä sitten vielä eräällä pellolla paimentavien kurkien katselun kautta Viannalle. Siellä ei suurta ruuhkaa ollut, vaan ainoastaan tuttu auto oli parkissa eli ranskalaisten lahja suomen kalastajille Alexis oli siellä heittämässä. Myöhemmin hänen jutuille pääsinkin ja oli kuulemma pari kalaa saanut ja aamulla oli jotain elämää ollut myös virveli-kalastajalla. Ranskan poika on kyllä esimerkki siitä mitä perhokalastajien tulisi olla. Kohtelias, kertoo tapahtumat, hyvä huumori jne. Hieno mies!

Oman reissuni voisi lyhyesti kiteyttää näin. Sain patoluukkujen tuntumasta kaksi kirjoa 1,6kg (kuvassa) ja 1,8kg melkein peräkkäin fl.keltaisella liitsillä n. 16.30. Kovia menijöitä molemmat. Mukavia väsyteltäviä kevyellä Sonikin vavalla. Kivoja spurtteja. About tunnin päästä sain 39-40cm taimenen samoilta sijoilta samoilla vehkeillä. Yhden pienemmän tanen karkuutin. Koetin repiä nuo taimenet aika raakana ylös jotta pääsevät mahdollisimman nopeasti takaisin uimaan


Muutenhan reissu oli ihan jees, mutta vettä tuli kuin..no en sano kun oma mummo on Esteri samoin kuin vaimonkin mummo..no tuli sitä sitä kuitenkin maahan asti koko luvan ajan. Tällä reissulla oli ekaa kertaa testissä tilaamani vedenpitävät sukat ja ensimmäiset vaikutelmat on suht jees. Ainakaan vielä ei kutittele jalkoja pahemmin. Varuste-rintamalla pientä takapakkia on tullut Hardyn vavan kärkiosan vaihdossa. N. 87e kustantaisi posteineen. Aika tarkassa mietinnässä on mitä sen kanssa tekisi. Onneksi tässä ei hätä nyt ole. Talvelle on myös ädläys-listalle lisättävä uudet kahluukengät.

Nyt on sitten taas kalareissut auki. Jotenkin on takki aika tyhjä Viannan suhteen vaikka sinne vissiin isompi nousulastikin olisi tulossa niihin aikoihin, kun kaksi suomalaista suurmiestä viettää syntymäpäiviään. Toinen on Häkkisen Mika ja toista voitte arvailla. En vaan oikeasti tykkää tuosta kahlaamisesta yhtään Viannalla. Tänä vuonna kun vesi on edelleen niin vähissä ettei pääse pelkästään laavun edestä vallilta heittämään siten, että voisi oikeasti odottaa kaloja saavansa. Tai no tiedän minä yhden, joka pystyisi siitä heittämään, mutta ei lähdetä nyt siihen. Voipi lampi-hommat kutsua seuraavaksi, kun siellä pärjää kuivalla kelillä vaikka nappaskengillä

maanantai 13. syyskuuta 2010

Väärin ongittu

Perheellisen kalamiehen on ainakin omassa tapauksessa aika tarkkaan suunniteltava kalareissut vaimon epäsäännöllisen kolmivuoro-työn mukaan eli työlistat vaihtuu 3-viikon välein aika randomilla jos tällainen nörttitermi sallitaan. Nyt oli ainoastaan maanantai-ilta vapaa ja sekin vielä siten, että aloitusaika kalalle pääsyyn muuttui myöhemmin epävarmaksi. No näimpä jouduin sitten perumaan Viannalle varatun luvan ja odottelemaan ehtisinkö lampikalalle. Kalalle lähtemisen järkevyys oli vähän fifty-sixty, mutta päätin kuitenkin lähteä. Hommaa ei helpottanut reipas vesisade. Mietin, että laitanko kahluutakin päälle vai varustelekasta pari vuotta sitten ostetun ihka-aidon länsi-saksalaisen maastokuvioidun sadetakin jossa piti olla jonkinlainen kalvo mallia gore-tex olemassa. No jokainen voi arvata, että ei takki oikein toiminut...

Tutulle lammelle kalaan kuitenkin taasen n. klo 17 rapiassa vesisateessa ja oma kalusto-arsenaali oli "aika" vajaa. Käytössä oli tasan yksi #3/4 Sonik SK3 kasijalkaisena. Ja vettä tuli kuin aisaa eli eikun liitsit kehiin. Pari tärppiä sain suht nopeasti, mutta ei mitään kiinni. Yllättäen tuli pari pintomista lähellä ja sieltä "otsikkokuvana" oleva kirbeli haaviin. Oli reissun kovin menijä. Kolme kovaa spurttia otti. Lammelle täysin sopimattomalla lyhyellä ja kevyellä vavalla oli ehkä tämän kauden hienoin taistelu toistaiseksi. Jatkoin samaa väärin onkimista kahdella liitsillä pienellä painotuksella sen sijaan, että olisin käyttänyt 9/10 jalkaista 6/7 luokkaista vapaa ja vieläpä ongin pintasiimalla lyijyllä upottaen. Suht piakkoin tuli toinenkin kirre haaviin ja tämä oli enemmän Patrick Sjöberg -tyyppinen tapaus eli korkealle hypittiin ja usein.

Kolmatta piti metsästää pidempään, mutta rantamatalasta sekin löytyi. Sitten viimein tuli pientä taukoa sateeseen, mutta pintomisia oli vähän. Vaihdoin pohjolan perhokalastajasta tutun barehook-nymfin kehiin, mutta kun se oli siimassa alkoi heti taas sataa reippaasti ja kohta huomasin, että lenkki-lenkki liitokseni olivat aiheuttaneet perukkeessa aivan uskomattoman härdellin -> kartioperuke tai kiinteät solmut toimisivat varmasti paremmin näitten tosi pienten perhojen kanssa ja oikeaisi peruke moitteetta. Sotkua pätkiässäni hieman ehkä yllättäen ukkonen myös jyrähteli. Vaihdoin nopeasti jo ennakkoon perukkeeseen jättämään 0.25 kärkeen liitsiä ja sieltä 5-6 kertaa liitsin pyrstön nyppäisyn jälkeen reissun isoin about 1.2-1.4kg kirre antautui. Ukkonen alkoi olla aika pahasti päällä eikä sateeseen oikein ollut luvassa taukoja, niin päätin lopettaa kalastuksen siihen. Välillä näytti hyvälle, että tulisi pintureiden uittelukeliä, mutta kun ei niin ei. Pintakäynnitkin olivat säännöllisen epäsäännöllisiä ja ei noita oikein tumput suorina jaksanut vesisateessa odotella


Nyt on lampihommia pari reissua takana ja ehkä seuraavaksi Viannalle. Yllä olevassa kuvassa on briteistä tilaamani vedenpitävät sukat joita on tarkoitus testailla silloin. Toivon erittäin suuresti, että ne auttavat kirotussa neopreeni vaivassa. Se mikä vähän lohduttaa, niin en tosiaankaan tunnu yksin tuon ongelman kanssa painivan. Sen verran on yhteyksiä sen aiheen tiimoilta otettu. Tässä samalla on myös ollut menossa Hardyn maahantuojan kanssa keskustelut uuden kärkikappaleen toimituksesta. Ne ovat menneet hyvässä hengessä, vaikkakin prosessi on vielä kesken. Onneksi kausi alkaa olla lopuillaan. Olen ihan pihalla minkä toisen "jämäkämmän" vavan hommaan Demonin rinnalle. Ehkäpä kenties jonkun nopeamman kepin...

Loppusanoina vielä, että blogin ulkoasuun en täysin tyytyväinen ole, mutta toisaalta olen hetero-mies. Antaa sen nyt olla näin. Ilmeisesti tätä nyt pystyy ainakin suht ok lukemaan myös mobiiliselaimilla

torstai 9. syyskuuta 2010

Blogin ulkoasu elää

Sain palautetta ettei nykyinen ulkoasu pelaa mobiiliselainten kanssa joten tässä viilaillaan uutta ulkoasua kuntoon pikkuhiljaa...tässä kävi siis kuten jo aiemmin mainitsin eli ikinä ei pitäisi korjata toimivia vehkeitä

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kolme vuotta siihen meni...

Ai että mihinkäkö? No siihen, että napsahti ensimmäinen perhovapa poikki. Siitä tarkemmin myöhemmin. Olin jo siis käynyt maanantaina Äyskoskella, mutta keskiviikkona oli aivan mieletön syyssää, kun vein tyttöä aamupäivällä hammaslääkäriin eli tämä osittain ajoi ronkumaan rouvalta iltalomat. Kerrankin eivät tulleet urhomattina takaisin ja eikun lampihommiin keväältä tutuille paikoille Heinäveden suuntaan. Samoilla seteillä oli jo Bomanin Mika käynyt aiemmin ja kalaa oli mukavasti ollut pohjan tuntumassa. Paikalle ehdin joskus hieman ennen klo 17 lupien oston jälkeen ja yksi kaveri lammella ootto-onkea päivysti. Mukana oli arsenaalia perhovavan sekä myöskin virvelin muodossa. Käsittääkseni yhdet kalat oli molemmilla noista saatu. Viimeistä kalaa jo siinä odoteltiin ennen luvan täyttymistä.


Kasailin kamat ja päätin aloittaa liitsi-virityksillä, koska aiemmin ei kuulemma pintureihin ole ollut mielenkiintoa. Alku oli hiljaista ja erilaisten paikan vaihtojen jälkeen palasin takaisin lähtöruutuun yhden tärpin viisaampana, kun paikalla ollut kalamies sai lupansa täyteen. Mukava savolainen kaveri. Juttua piisasi. Ei selvästikkään Oulun suunnalta. Koetin Mikan oppien mukaisesti uitella perhoja aika pohjan tuntumassa eikä oikein mitään tapahtunut. Pintakäyntejä näkyi aika harvakseltaan. Lopulta yhden tuikin viereen ehdin liitsit heittää ja perhoja vietiin. Sieltäpä se lopulta antautui 1,3kg kirre haaviin. Haavinhan ostin päivällä maxin kodintukusta. Hieno peli. Mallia Abu. Maksoi kaikki 9e ja soiva peli näihin hommiin kun laiturilta on vattumainen kyykkiä lyhyt vartisella koskikalastukseen tarkoitetulla haavilla. Tosin Pielavedellä asustelee yksi kaveri jolla on koskivesillä haavin varren mitta samaa kuin Sergei Bubkalla oli aikanaan seiväs.


Tämän jälkeen heti napsuikin toinen kala pinkkiin liitsiin, kun ensimmäinen tykkäsi sivuperukkeen keltaisesta. Tämäkin otti aika lailla heti, kun perhot läsähti veteen. Noh edelleen jatkoin tästä mantralla, että upotellaan lähemmäksi pohjaa. Lopulta vaihdoin taktiikkaa ja sain kolmannen kalan kiinni kun strippasin perhoja aika nopeasti suht pinnassa. Kala haaviin ja kävelin kohti rantaa laiturilta. Näin, että heittosiima on mutkalla laiturin päässä, mutta laiskuus iski. Kokeilin kävellä että jos jarru antaisi periksi ja saisin kalan kuiville. No antoihan se. Jatkoin kävelyä ja kohta jokin ei enää antanut periksi ja se oli vavan kärki. Kolme vuotta perhokalastusta takana ja tuli aika jolloin se "ruks" kuului ensimmäisen kerran. Toivottavasti vähälle aikaa viimeisen. Kyrsi pirusti. Olin vähää aikaisemmin jättänyt superpupan puuhun kevyemmällä setillä ja varoin katkomasta vapaa ja vedin siiman poikki käsin.


Mietin tämän jälkeen, että lähtisiköhän sitä kotiin vaikka kiintiöön vielä yksi kala mahtuisikin. Päätin kuitenkin kasata kevyen setin uudelleen ja liitsit siihen. Sieltä vielä kala löytyi pinnasta ja oli ehkä vanhempaa istutuskertaa. Hienot kyydit tarjosi. Evien reunat olivat jo vaalenneet eikä varmasti ihan tuore istukas ollut vaikka pinkki-liitsi kaikessa ihanuudessaan maistui. Se riitti allekirjoittaneelle eli neljän kalan kiintiö oli täynnä. Päätin lähteä kotiin pohdiskelemaan vapa-ongelmaani eli nyt on ainoastaan yksi #4 käytössä syksylle. Tarvitsisin joka tapauksessa toisen #6 tai #7 vavan rinnalle näitä tapauksia varten. En vaan tykkää ädlätä ylimääräistä ja pitää vapoja nurkissa pölyyntymässä. Pitää nyt tovi sulatella tätä hommaa ja miettiä vaihtoehtoja. Demoni on saatava kuntoon kuitenkin. Sen verran mukava peli se on.

Lammelle ajaessa soittelin myös kuulumisia Kangaslammen suuntaan ja siellä oli pinnasta mukavasti saatu kalaa. Kyllähän syksy on hienoa aikaa kalastaa. Ainakin lammilta. Ikävä vaan, että pimeys laskeutuu jo likimain iltaysiltä. Kotona pistin kaloja "lihoiksi" ja hauska huomio oli, että kahdelta kirbeliltä löytyi tahnat kiduksista. Niin vaan olivat tahnamasoja kurmuuttaneet...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Taimenen kalastuskausi pakettiin Äyskoskella

Heinäkuusta eteenpäin on aika vahvasti reissut suuntautuneet Viannalle ja nyt alkoi tulla jo kiire tehdä taimenen kalastuksen osalta viimeinen reissu. Siihen sopiva ja hieno ympäristö on toki Äyskoski vaikka tarkoitus oli Konnekoskella käydäkkin. Soittelin sunnuntaina Perälän Timolle ja tilaa koskessa tuntui 6h luvalle olevan. Livahdin härskisti töistä ajoissa ja olin Lohimaassa puoli kolmosen maissa. Perälän kanssa muutama sana vaihdettiin mm. nettimarkkinoinnista ja Lohimaan sivujen kuolleisuudessa oli aika tuttu-puttu syy eli sivuja ei ollut päässyt päivittämään. No sepäs nyt ei ensimmäinen yritys ole jossa näin on käynyt ja eikä tule olemaan myöskään viimeinen, valitettavasti.

Koski oli aika tyhjä jos maantiesillalta virvelöinyttä Vladimiria ei lasketa. Lisäksi about klo 18 aikaan paikalle saapui ilmeisesti kotimaiset virveli ja perhomies. Eipä tarvinnut ruuhkassa syytää, kun virvelimieskin erittäin hienosti kalasti ko. hommaan varatulla alueella. Olin asennoitunut ja laatinut taktiikan reissulle seuraavalla tavalla: kalastan alkuillan pintureilla kevyellä setillä ja myöhemmin vaihdan streamer-hommiin. Larvastelu saa nyt luvan jäädä. Noh tällä taktiikalla aloitin kävelysillan alta ja toisella heitolla pieni harri kiinni. Kohta tuli jo parempi ja nopea vapaa vasten tehty mittaus osoitti pituutta 32,4cm. No en minä sitä oikeasti noin tarkkaan mitannut. Siellä meni jo jollain taas pullat väärään kurkkuun kuitenkin

Kalastelin kävelysillan alapuolta ja sainkin caddikseen siitä mielestäni paremman kalan, mutta eipä sekään lopulta ollut "kuin" 38-39cm taimen. Hieman alempaa sain n. 33cm kuvassa olevan harjuksen ja ottipelikin näyttäisi huulessa olevan. C&r kuvausta tarvitsisi harjoitella kyllä, että saisi räpsyn nopsaan ja olisi parempi laatuisia kuin tämä. Aika usein kun tulee oltua ilman kaveria liikkeellä.


Illemmalla tuossa n. klo 19 kantturoissa vaihdoin puhtaasti streamer-hommiin ja ronkin pitkän peilin ja tein sitten entisen ravintolan tasalla olevalle pikkusaarelle asti laskun patolan puoleista rantaa. Sen puolen rannalla olevan puskan tasalta sainkin yön timppaan kalan kiinni maukkaan oloisesta nielusta. Mutta kuten meikän tyyliin sopii niin sekin oli n. 38cm. Tiukassa on mitallinen perhotaimen Äsyltä. Loppuluvasta ei sitten enää tapahtumia ollut.

Mukava keikka oli ja keli loistava. Tapahtumia oli paljon ja harjusta tuntuu olevan kivasti pitkin koskea. Sain yhden pienemmän myös patolan yläpuolelta. Taimenet tuntuu perhot kiertävän tehokkaasti. No ensi kesänä sitten. Hieno paikka Äsy on. Sitä ei voi kiistää. Nyt on kuitenkin aika antaa taimenille kuturauha ja keskittyä lampihommiin ja varmaan tutulla ja turvallisella Viannallakin ehkä joku reissu tehtyä. Ai niin..pistin vähän bling-bling päivitystä tähän blogiinkin, vaikka inhoan periaatteesta tapaa korjata toimivia vehkeitä.