Hiljaista on ollut Ismo-pojan kalastukset tänä keväänä. Viannan kauden avauskin meni tulvien takia reisille, mutta se nyt ei kauhean surulliseksi kuitenkaan tehnyt. Mukava olisi kuitenkin ollut Esan kanssa turista ja jokibroilereita jahdata, mutta katsotaanpa ensi keväänä uudellen. Töissäkin on ollut ehkä kiireisintä ja haastavinta useisiin vuosiin ja talvilomillekkin ehti vasta nyt pääsiäisen jälkeen. Nyt kun sain talvilomat viimein käyntiin, niin jokaiselle päivälle tuntui olevan jotain p#skantärkeää menoa vaimon työvuorojen sotkiessa loput. Sentään kuitenkin tiistaille löytyi aamuun vapaa-aika ja erinäisen arvontakierroksen jälkeen kohteeksi tuli valittua viime Vappuna mukavasti tapahtumia antanut Kymönkoski Viitasaaren suunnalla. Tätä ratkaisua tuki myös mystinen polvivamma, joka ei kauheista patikoinneista tykkää.
Tällä kertaa mukaan eksyi Kiuruveden nettipalstojen hellankoukku ja supersankari ilman yliluonnollisia voimia eli salaperäinen juhahujanen. Tosin aika usein on tunne tämän saman salaperäisen sankarin kanssa kalastaessa kuin Burt Reynoldisilla tässä pätkässä http://www.youtube.com/watch?v=yFW-PRNQFXk. Tämä kalareissu myös aiheutti ehkä ensimmäisen myyttisen riitin jota joutuu toistamaan. Nimittäin Klamydian levyä matkalla kuunnellessa ei ilman kaloja näköjään jäädä. Tästä jäänee nyt sitten tapa. Lisäksi tuli nähtyä muitakin luonnon eläviä eli orava, tuo metsiemme työmyyrä, meinasi jäädä alle Tervon lentokentällä, ukkometso lenteli Tervon ja Vesannon paikkeilla, kurki napotti pellolla ja joutsenia oli toki kuten nykyään kuuluu kuvaan likimain joka lammella.
No nyt menee kovin kansallisromanttiseksi eli takaisin asiaan. Uuden Seatin omistajan kanssa oltiin kosken rannalla, tällä kertaa kovin vähävetisen, suunnilleen samoilla kellonlyönneillä. Siinä hän ystävällisesti tarjosi olutta ja ensimmäisen hörpyn jälkeen kertoi päiväyksen olevan vanhaa. Jaa-a, että näinkös tämä reissu nyt menikin. Siirryttiin niskalle kalastamaan ja siellä säännöllisen epäsäännöllisesti pintoi kaloja. Itse jäin tulipaikan puolelle ja Hujanen vastarannalle. Jälkimmäinen ehti siinä melkein heti karkuuttaa yhden streamerista unissaan ja kohta perään meikäläisen sumarinymfi kelpasi pintoneelle kalalla. Kalalla tosin mittaa ehkä 30cm arviolta. Rasvaevää en muistanut tsekkailla. Näitä pintoneita kaloja ja vähemmän pintoneita tavoitettiin siten, että Hujanen pudotti kolme ja itse sain tuon 30cm ja pudotin kaksi. Kuitenkin sain vielä nousemaan yhden taimenen pinturiin ja olin jo onnessani, että nyt on parempi kala kiinni. Pyöritteli itsensä kiveen ja lopulta erinäisen shown jälkeen pikkasen yli 40cm taimen haaviin. Ainoa vika, että oli sitten tarttunut pyrstöstä nymfiin pinturista ohitärpin/hylkäyksen jälkeen. Nopsaan lähti eväleikattu kaveri takaisin uimaan.
Sitten päivä kirkastui ja hiljeni kovin. Kuitenkin niskaa pommittaessa yksi pintakäynti näkyi ja sille nopsaan luottoperho nenän eteen pinturivavan ollessa rannalla ja tämähän kuvassa olevalle 43cm eväleikatulle kelpasi. Kauden ensimmäinen taimen (yllättäen istaripötkö) ja suusta ongittuna oli tosiasia.
Pitkään näytti että Kiuruveden mies jää ilman kalaa, mutta sieltä kaiveli sillan alta 46cm varsin hyvässä lihassa olleen eväleikatun. Siinäpä ne meidän kalatapahtumat pääpiirteittään olivatkin. Toinen kalamies tuli puolisonsa kanssa yhden maissa ja kahdelta alkoi sataa sekä koko viikonlopun vaivannut flunssan tynkä tekivät lihassärkyineen ja heikkoine oloineen selväksi, että nyt on parempi lähteä tekemään kotona keskenään oleville lapsille ruokaa 5h heittelyn päätteeksi.
Ihan mukava reissu oli. Kalat pintoivat aamulla vähin ja käytännössä niskan kalat tulivat niiltä sensseiltä joissa tuikki näkyi. Itse tykästyin pinturi-nymfi yhdistelmällä kalastukseen ja tästä sain taas hyvää uutta oppia jatkoa varten. Hujanen kävi vielä lähtiessään Korpilohella, mutta siellä oli jäät estäneet täysimittaisen kalastuksen. Nyt jos tämä lentsu ei iske päälle, niin seuraava reissu on sovittu omalta osaltani Bomanin Mikan, hyvän ystäväni ja Facebook-kamuni, kanssa Heinävedelle 1.5 sunnuntaina. Eli ei olla laulamassa Työn orjat sorron yöstä nouskaa!, vaan jahtaamassa toivottavasti pirun äkäisiä talvehtineita kirjolohia