Kevään toisen reissun suuntana Kymönkoski

Hiljaista on ollut Ismo-pojan kalastukset tänä keväänä. Viannan kauden avauskin meni tulvien takia reisille, mutta se nyt ei kauhean surulliseksi kuitenkaan tehnyt. Mukava olisi kuitenkin ollut Esan kanssa turista ja jokibroilereita jahdata, mutta katsotaanpa ensi keväänä uudellen. Töissäkin on ollut ehkä kiireisintä ja haastavinta useisiin vuosiin ja talvilomillekkin ehti vasta nyt pääsiäisen jälkeen. Nyt kun sain talvilomat viimein käyntiin, niin jokaiselle päivälle tuntui olevan jotain p#skantärkeää menoa vaimon työvuorojen sotkiessa loput. Sentään kuitenkin tiistaille löytyi aamuun vapaa-aika ja erinäisen arvontakierroksen jälkeen kohteeksi tuli valittua viime Vappuna mukavasti tapahtumia antanut Kymönkoski Viitasaaren suunnalla. Tätä ratkaisua tuki myös mystinen polvivamma, joka ei kauheista patikoinneista tykkää.

Tällä kertaa mukaan eksyi Kiuruveden nettipalstojen hellankoukku ja supersankari ilman yliluonnollisia voimia eli salaperäinen juhahujanen. Tosin aika usein on tunne tämän saman salaperäisen sankarin kanssa kalastaessa kuin Burt Reynoldisilla tässä pätkässä http://www.youtube.com/watch?v=yFW-PRNQFXk. Tämä kalareissu myös aiheutti ehkä ensimmäisen myyttisen riitin jota joutuu toistamaan. Nimittäin Klamydian levyä matkalla kuunnellessa ei ilman kaloja näköjään jäädä. Tästä jäänee nyt sitten tapa. Lisäksi tuli nähtyä muitakin luonnon eläviä eli orava, tuo metsiemme työmyyrä, meinasi jäädä alle Tervon lentokentällä, ukkometso lenteli Tervon ja Vesannon paikkeilla, kurki napotti pellolla ja joutsenia oli toki kuten nykyään kuuluu kuvaan likimain joka lammella.

No nyt menee kovin kansallisromanttiseksi eli takaisin asiaan. Uuden Seatin omistajan kanssa oltiin kosken rannalla, tällä kertaa kovin vähävetisen, suunnilleen samoilla kellonlyönneillä. Siinä hän ystävällisesti tarjosi olutta ja ensimmäisen hörpyn jälkeen kertoi päiväyksen olevan vanhaa. Jaa-a, että näinkös tämä reissu nyt menikin. Siirryttiin niskalle kalastamaan ja siellä säännöllisen epäsäännöllisesti pintoi kaloja. Itse jäin tulipaikan puolelle ja Hujanen vastarannalle. Jälkimmäinen ehti siinä melkein heti karkuuttaa yhden streamerista unissaan ja kohta perään meikäläisen sumarinymfi kelpasi pintoneelle kalalla. Kalalla tosin mittaa ehkä 30cm arviolta. Rasvaevää en muistanut tsekkailla. Näitä pintoneita kaloja ja vähemmän pintoneita tavoitettiin siten, että Hujanen pudotti kolme ja itse sain tuon 30cm ja pudotin kaksi. Kuitenkin sain vielä nousemaan yhden taimenen pinturiin ja olin jo onnessani, että nyt on parempi kala kiinni. Pyöritteli itsensä kiveen ja lopulta erinäisen shown jälkeen pikkasen yli 40cm taimen haaviin. Ainoa vika, että oli sitten tarttunut pyrstöstä nymfiin pinturista ohitärpin/hylkäyksen jälkeen. Nopsaan lähti eväleikattu kaveri takaisin uimaan.

Sitten päivä kirkastui ja hiljeni kovin. Kuitenkin niskaa pommittaessa yksi pintakäynti näkyi ja sille nopsaan luottoperho nenän eteen pinturivavan ollessa rannalla ja tämähän kuvassa olevalle 43cm eväleikatulle kelpasi. Kauden ensimmäinen taimen (yllättäen istaripötkö) ja suusta ongittuna oli tosiasia.

Pitkään näytti että Kiuruveden mies jää ilman kalaa, mutta sieltä kaiveli sillan alta 46cm varsin hyvässä lihassa olleen eväleikatun. Siinäpä ne meidän kalatapahtumat pääpiirteittään olivatkin. Toinen kalamies tuli puolisonsa kanssa yhden maissa ja kahdelta alkoi sataa sekä koko viikonlopun vaivannut flunssan tynkä tekivät lihassärkyineen ja heikkoine oloineen selväksi, että nyt on parempi lähteä tekemään kotona keskenään oleville lapsille ruokaa 5h heittelyn päätteeksi.

Ihan mukava reissu oli. Kalat pintoivat aamulla vähin ja käytännössä niskan kalat tulivat niiltä sensseiltä joissa tuikki näkyi. Itse tykästyin pinturi-nymfi yhdistelmällä kalastukseen ja tästä sain taas hyvää uutta oppia jatkoa varten. Hujanen kävi vielä lähtiessään Korpilohella, mutta siellä oli jäät estäneet täysimittaisen kalastuksen. Nyt jos tämä lentsu ei iske päälle, niin seuraava reissu on sovittu omalta osaltani Bomanin Mikan, hyvän ystäväni ja Facebook-kamuni, kanssa Heinävedelle 1.5 sunnuntaina. Eli ei olla laulamassa Työn orjat sorron yöstä nouskaa!, vaan jahtaamassa toivottavasti pirun äkäisiä talvehtineita kirjolohia

Kirrepilkit päätökseen

Talvinen lampikausi on nyt päätöksessä. Reissut suuntautuivat kahdelle lammelle eli kävin 5 kertaa Kivilammella Kuopiossa ja kerran Mustalammella Heinävedellä. Kauden avauksessa Kivilampi antoi yhden kirjon lätkällä ja yhden karkuutin liitsistä. Silloin ei jaksanut täyttä päivää olla, koska pakkanen piti siitä huolen. Myöhemmin lajia varten ostetut Power bootsit sitten helpottivat tarkenemisen puolesta. Tuon avauksen jälkeen tulikin todella hiljaisia reissuja. Monta reissua putkeen ilman tärpin tärppiä. Sama koski myös Tammikuun lopulla ollutta Itä-Suomen lohicupin kisaa.

Viimein kaloja alkoi tulla, kun käytiin Bomanin kanssa Heinävedellä ja sieltä napsui peltiin kiintiökalat 4 kpl. Nyt 10.4 kävin laittamassa kauden päätökseen Kivilammella. Aamun piti hiljaista, mutta ennalta tuntemattoman kalakaverin kanssa lompsittiin suojaisessa lahukassa olevan puron luokse, niin alkoi tarjoilut maistua kaloille. MA liitsi väriltään valkoinen huijasi kolme kalaa ylös ja aika villiä oli onkiminen, kun vettä oli jään alla max 50cm. Mutta näin se on tämä kausi päätöksessä onnellisesti ja jatketaan ensi talvena taas muutamien reissujen voimin. Kivilampi lienee ykköskohde silloinkin. Mutta nyt on aika keskittyä perhokalastukseen. Saapa nähdä minne seuraava reissu vie...

Kausi avattu keväisessä säässä

Kerrankin kelit lupasivat hyvää eli oltiin työtuttujen toimesta varattu luvat Äyskoskelle 5.4 eli pukkasi talvilomapäivää. Viikonloppuna jo näytti hyvälle, kun ilmatieteenlaitoksen ennusteessa jaksoi auringonmollukka pysytellä tiistain kohdalla ja asteet plussalla. Lisäksi sosiaalisten medioiden kautta löytyi uusi kalakaveri Eetu Myöhäsen muodossa ja näinpä sain oikein kyydinkin koskelle. Tällä kertaa keli pisti tuulta lukuunottamatta parastaan ja sen näki myös rakkaassa entisessä kotikunnassa, sillä Äyskosken rannoille oli löytynyt runsaasti kalamiehiä. Kaikenkaikkiaan taisi kalastajia olla likimain seuraava orkesteri: allekirjoittanut, työelämätuttavat Timo & Mika, Eetu, Kuopion Mike Tyson eli Häksy, Häksyn kaveri, Juso isänsä kanssa, Pekka Heiskanen, pari tuntematonta jantteria sekä pari niskalla nähtyä joista Pieksämäkeläisen kanssa turistiinkin sillalla tovi iltapäivästä.

Aloiteltiin Eetun kanssa hommat aamuysin maissa Patolasta. Siellä olikin Häksy jo kaverinsa kanssa ja Pekkakin saapui paikalle. Häksy oli ilmeisesti aamulla yhden kalan karkuuttanut ja kohta saikin satunnaisen epäsäännöllisesti pintovista kaloista yhden koukkuun, mutta se pirulainen karkasi varsin pian. Häkkisestä on kyllä sanottava, että armoitetun kova kalamies on kyllä. Vauhtia on kuin sukunimi-kaimallaan McLarenin  ratissa takavuosina, mutta pirun tehokkaasti se kaveri onkii. Itsekkin intouduin alakautta kahlaamaan vastarannalle mahdollsimman vähän kalamiehiä häiriten ja samalla totesin sen jota epäilin kahlureitani pelikuntoon aiemmin katsellessa eli haaroista ne pirut vuotaa. Aika mystisesti on sauma kulunut hieman "väärästä" kohtaa minusta, mutta tästä käydään hyvässä hengessä keskustelut Riaskin kanssa lähipäivinä. Vika voi olla toki minunkin eikä housujen















No sieltä vastaranannalta näkyi muutamia tuikkeja ja itse sain sumaripinturiin kalan möyrähtämään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ehdin näinkin hitaaksi kaveriksi viedä ehkä perhon kalan suusta, mutta toisella erää yllätyin kun ei jäänyt kiinni. Siinä olivatkin omalta osalta valitettavasti mahdollisuudet saada kala ko. päivän osalta aktiivisten tärppien suhteen.

Patolassa piti hiljaisempaa, niin lähdettiin Eetun kanssa kyrsän käristyksen jälkeen alaosiin ja samalla käväistiin Perälälle lyömässä euroja kouraan. Varmistelin myös, että onhan äitienpäivälounasta tarjolla jos veisi rouvaa syömään silloin ja kuulemma parit kattaukset on luvassa joista netissä vissiin myöhemmin tietoa. No takaisin asiaan eli alhaaltahan oli Häksy saanut aamulla 50cm tanelin jostain kaikkien kavereiden eli karavaanareitten alueen kupeilta. Steppailin hikipäässä laivasataman laiturille työkaverin seuraksi samalla kun Eetu pommitti loppuliukua. Timon kanssa todettiin, että korreja vähin valuu laivauomassa, kun tuuli malttaa tyyntyä. Ei vaan oikein malttanut. Yksi tuikki nähtiin sinä aikana kun olin siinä. Armoton kengittäjä tiesi kertoa, että about vuosi takaperin kun oltiin, niin silloin oli pintovia kaloja näkynyt koko ajan samoilla sensseillä. No nyt ei näkynyt ja siihen oli varmasti osasyynsä vähällä vedellä ja tuulella.

Loppuliuku vaikutti etenkin tuulen takia varsin kuolleelta, niin palattiin takaisin Patolalle. Samalla tulikin jo puhelu joka kertoi Juson saaneen 58 kalan pinturilla niskalta. Hyvä homma. Loppuaika tuli itseltä kalastettua pääsääntöisesti Patolaa. Siinä tuli todistettua Häksyn 47, Häksyn kaverin 44 ja Juson kohottelemalla saatu n. 45cm harjus. Eetu sai myös oikein mainiosti 54 taimenen haaviin ja ensimmäinen korripinturilla saatu mittakala oli tosiasia. Lopulta kuulin myös, että työtuttu Mika oli saanut 47 laivauomasta ja jonkun pienen pudotellut laivasataman laiturilta. Vaatimattomana miehenä oli vähän pettynyt kun ei kalaa tullut 15 minuutin välein ja sekin olisi kuulemma ajanut tilanteesen, ettei jaksa kalastaa kun kalaa tulee solkenaan. Vaikea mies. Itsellä tuli väsy ja pieni turhautuminenkin ehkä 8h syytämisen jälkeen ja lähdettiin Eetun kanssa kotia kohden. Todennäköisesti jonkun kalan porukka vielä illasta Patolasta koukuttaa.















No nyt on kausi auki. Oli aika perinteistä tolskaamista alku eli perukkeet sekaisin ja välillä perho selässä kiinni jne. Korreja ja aktiivisesti ruokailevia kaloja ei oikein näkynyt, mutta satunnaisia pintakäyntejä oli Patolassa kuitenkin aika mukavasti ja keli oli loistava. Omalta osalta pitänee vielä opetella sitomaan perhoja ja kalastusta harjoiteltava. Kyllä se sitten joskus kuitenkin nappaa. Äyskoski tarjosi kuitenkin hienoa ja monipuolista kalastusta joskin varsin vähällä vedellä sekä kalakaverit saivat hienoja kaloja ja pääosin pintaperhoilla. Nyt pitää selvitellä kahluuhousut kuntoon ja seuraava reissu lienee Viannalle pääsiäisenä ellei siellä ole tulva. Sieltä saa istutettuja kirjolohia. Niitä osaan kuitenkin edes jotenkuten onkia, luulisin...