Keli oli helmikuuksi aika mukava. Pehmeämmän lumen alla kohva, joka kantoi myös myös koiraa. Keli nollan paikkeilla eikä tuulta. Tuoreista jäljistäkin oli havainto ja eipä mennyt kuin viitisen minuuttia, kun ristiturpa oli ylhäällä Tami tiukassa vanavedessä. Meinasi vaan tulla tiukka setti, kun jänis ei suostunut tien lähistölle tulemaan ja ei osunut syvemmälle metsässä olleiden passiin. Heitti suht pientä lenkkiä hirveässä ryteikössä. Lopulta kolmen tunnin jälkeen siirryttiin Iiron kanssa ajon "keskipisteeseen" ja sieltä pari kertaa jo juossutta uraansa tuli meikäläiselle kopiksi. Huomasin puskista tulleen jäniksen vasta n. 10m päässä ja kiire tuli sekä jänikselle, että miehelle. Mutta sen verran pinkaisi pusikosta aukkoon, että pääsi sinne tälläämään ja ihme kyllä otus nurin. Haukullista ajoa kolmisen tuntia koiralle. Hyvin pelasi Tami! Ja onpahan tuo tainnut pelata muulloinkin, hyvä ja komea ajokki on...
Makkara oli maistuvaa tulilla ja huomiota herätti reissulla alueen erittäin voimakas kettukanta, kun käytiin vähän jälkiä katselemassa eväiden syönnin jälkeen. Kettuja oli juossut pitkin lääniä ja ihan yksi tai kaksi smirreä ei sitä jälkimäärää jätä. Koiraakin käytettiin vielä irti, mutta mitään valmiimpaa ei enää saatu myöhemmin iltapäivästä. Päivän kruunasi vielä kylällä lämmin ateria ja mersukyyti herroiksi kotiin. Kylläpä siihen kelpasi laittaa tältä jahtikaudelta metsästykset pakettiin!