Viimeinkin

Vihdoin löytyi rakonen lähteä metsälle. Oli tarkoitus vähän, että olisi Keiteleelle lähtenyt jahtiin, kun poika oli yökyläilemässä ja olisi ollut vähän paremmin aikaa. Valitettavasti ei vaan aikataulut osuneet ja nyt sitten mentiin kotipaikalle. Toki mukava ja nostalginen vaihtoehto aina se. Jänistä siis lähdettiin jahtaamaan enon ja Torsti-beaglen kanssa. Suuntana vanha tuttu soramonttu ja pitkälti sen takia, kun oma osallistuminen oli vielä nilkkaoperaation takia enemmän pelkkää tasaisella seisoskelua. Ensi viikolla onneksi urheilukielto loppuu ja voi alkaa testailla miten jalka reagoi kovempaan liikkeeseen.

Tänään tosin liikettä ei kauheasti tarvittu. Torstilla on ollut hieman haasteita saada pitkäkorvaa ylös makuukselta. Tänään oli samaa vikaa ja lopulta ei ajoa saatu. Pientä rinkiä pyöri koira, mutta ei nyt vaan osuttu jäniksen kanssa samoille tonteille. Positiivista on kuitenkin, että hukkiakin pystyy selvittämään jahka ajon saa käyntiin sekä koira ei pyöri jaloissa. Eniten petrattavaa ymmärtääkseni tällä hetkellä on juurikin tuossa ylösotossa...



Paria yli lentänyttä teertä enempää ei siis tullut tällä reissulla nähtyä vaikka mukavaa olikin vähän haistella raitista ilmaa. Lisäksi käytiin vähän hirvihommia läpi rantapaviljongilla. Aika mukavasti on tätä työnsarkaa kuitenkin puheenjohtajana ollut tälle vuotta. Ei tämä ihan jalat pöydällä istuen mene jos aikoo tehtävänsä hoitaa hyvin. Eikä myöskään pienimuotoisesta synnynnäisestä valtakunnansovittelijan roolin omaamisesta haittaa ole..joskin sen oppii väkisellä pitkässä parisuhteessa...

Nyt seuraavaksi olisi varmaan lähellä jo hirvenmetsästyksen aloitus. Kalenteri näyttää yhtä vapaata päivää viikonlopuille lokakuulle vaimon töiltä ja sählyhommilta. Siitä päivästä varmaan käydään keskusteluja onko se family time vai mikä...