keskiviikko 26. elokuuta 2009

Viimeinkin muutakin kuin munasoppaa

Taas oli kuulunut kovia saaliita Viannankoskelta. Maanantaina oli Söde, velipoika sekä Hujanenkin kovasti kalaa nostaneet. Ehdin jo ennen näitä tietoja luvan varailla keskiviikolle ja näinhän sitä oli taas lähdettävä illaksi lirkkimään Viannan kuohuja. Joskin pieniä sellaisia. Menomatkalla oli jo tapahtumia, kun oikaisin Viannalle tuosta maakunnan poikki ja pätkän verran on sellaista auton leveää tietä. Eikö sieltä joku seropi meinannut alle juosta. Eipä ehtinyt mitään tehdä, mutta onneksi jäi muutaman kymmenen senttiä vajaaksi kaverin syöksy tielle. Sitten kuuntelin myös, kun kerholaisetkin olivat mukana Kiuruvedellä kalatapahtumassa ja eilen tiistaina oli lyöty 120kg kirreä virtaan. Ei sitten ollut kukaan saanut ainuttakaan ylös tänään. Harmi homma, kun olis ollu tärkeitä elämyksiä koululaisille. No onneksi oli kuulemma ahventa ja muuta kalaa edes vähän tullut.

Kun pääsin Viannalle niin siellä oli kalassa ainoastaan yksi perhomies. Kelikin vaikutti mukavalle eli aurinko malttoi pysyä poissa. Esan kanssa perinteiset turinat ja miekkonen kertoilikin, että viiden aikaan on tulossa 4 jamppaa lisää ja kaikki perhovälinein. Tämä hivenen nosti niskavilloja pystyyn, koska vesi on tosi vähissä -> hotspoteille tunku -> tunku on josta tykkään kaikista vähiten. No äkkiä kalalle, että ehtii pari tuntia syytää ennen ryysistä.

Kahlailin perinteisesti patoluukkujen alle lipalle, koska toinen perhomies oli hotspoteilla. Eipä aikaakaan, kun jantteri sieltä kirjon haaviin varsin varmanoloisesti sujautti. Kaveri tuli suolistamaan kalaa ja katselin, että lähteekö jo pois. Kun olin sitä mieltä, että lähtee niin päätin vaihtaa Pielaveden puoleisten luukkujen eteen. Jamppa kuitenkin jäi vielä kalalle, mutta itse olin jo menossa luukuille. Eipä aikaakaan, kun sain kalan kiinni. Toisen syöksyn jälkeen karkasi. Rehellisesti voin kertoa, että kuului jokunen kirosana varsinkin, kun näin että keskimmäinen pupa oli poissa ja solmun juuresta katkennut sivuperuke. Pikkasen söi miestä. Olin jo aika maani myynyt, koska kausi on tosi vaikea ollut. Vaihtelin kuitenkin uutta litkaa ja hieman pidemmällä heitolla kiven juurelle nasahtikin kunnolla pinkkiin liitsiin heti perhojen pudottua veteen. Kala pärski pinnassa koko ajan eikä kummempia syöksyjä ottanut. Pelotti, että puistaa itsensä väkäsettömästä irti. No ei puistanut ja kala haaviin. Oli Kummelin sanoin "hjuva fiilis". Viimeinkin edes jonkinlainen onnistuminen. Kala nyt ei perinteisesti kaunis ollut eli evät oli sitä ja tätä. Painoa kuitenkin rapiat 2.5kg



Kala kylmälaukkuun ja toinen kalamies ei halunnut samoille paikoille mennä vaikka annoin kyllä aikaa ja tilaa siihen. Kahlailin sinne uudelleen ja kohtapa pinkkiin tärähti taas. Nyt vietiin sitten ja kunnolla. Kala otti likimain 10 syöksyä vieden joka kerta melkein pohjasiimoille. Lopulta kuitenkin samoilta jalansijoilta kuin ensimmäinenkin kala haaviin. Rannalla huomasin, että ilmeisesti ehkä oli ollut etuevästään kiinni. Pahoittelut mahdollisesta tahattomasta rokastuksesta. Kala oli hivenen pienempi eli reilun 1.8kg

Esakin tuli myymään lupia ja uutta porukkaa saapui. Kävin vielä kerran samoilla tulilla syytämässä ilman tulosta. Tulin kuitenkin ihan tarkoituksella pois, kun näin että alkaa jampoilla olla kamat viriteltynä. Vaikutti varsinkin Opelilla saapunut porukka sellaiselle, että on ehkä ennenkin perholla kalastettu. Oma lupani ei ollut vielä puolessakaan ajallisesti. Pöyrähdin alhaalla ilman suurempia havaintoja kaloista. Takaisin tultua katselin, että eipä tuonne viitsi sekaan työntyä. Alla olevasta kuvasta selvinnee vähän, että miksi. Kalamiesten vikahan se ei ole vaan tällä vedellä mielestäni olisi paikallaan ehdottomasti kolmen kalastajan kiintiö.



Lähdin ajelemaan kuitenkin varsin tyytyväisenä kotiin ja elättelen pieniä toiveita, että lyhyt reissu palkittaisiin kotoa irtoavalla luvalla suorittaa esim. iltakeikka sunnuntaina Nokiselle. Saa nyt nähdä. Nyt kuitenkin savustetun kirbelin pariin.

lauantai 15. elokuuta 2009

Made in Viannankoski

On pojat ja miksipä ei tytötkin, niin ollut vaikea kalastuskesä. Aika hyvin on palauteltu ahdin toimesta meikäläistä maantasalle, kun on ollut hetkittäin jopa tunne, että jotain ymmärtäisin perhokalastuksesta. Heinäkuun saldo oli yksi nippanappa mitallinen taimen Huopanalta ja 31cm harri Äyskoskelta sekä pirusti alamittoja Konnekoskelta ja muutama karkuutus. Nyt oli tarkoitus hakea vähän jo onnistumisiakin Viannankoskelta, josta oli hujanen mukavasti saanut lähiaikoina kalaa ja kuuleman mukaan myös muutkin. Sen verran olin scoutannut, että sidoin pupia pienempiinkin koukkuihin reissulle valmiiksi. Tällä kertaa oltiin sotamies Anttosen kanssa liikkeellä eli medialentsu ei ollut vielä Rissalan puolisotilaalliseen lennokkikerhoon iskenyt

Kun saavuin Viannan rannalle niin ensihavainto oli, että näin vähällä vedellä en ole ennen kalassa ollutkaan. Pari kalamiestä oli valmiiksi paikalla ja heistä toinen oli yhden kirren saanut luukkujen edestä pinkillä liitsillä. Itse virittelin kolmen pupan litkan valmiiksi ja jahka Esaa oli morjesteltu, niin painuin patoluukun vallille syytämään sitä virran reunaan. Eipä aikaakaan, kun ensimmäinen lahna kiinni



Ehdittiin ehkä puoli tuntia kalastella, kun huomasinkin jo Iiron kantavan haavissa kirbeliä. Ajattelin, että tämähän vielä saattaisi iloksi muuttua. Heittelin vielä kolmen pikkuliitsin litkaa tovin ja kävin Iiron kalaa katsomassa. Aika yllärinä Iiro oli saanut sen vahingossa rokastamalla eli selästään oli kala kiinni, mutta oli kyllä Viannan kirbeliksi tosi komea kala. Evät olivat yhdet ehjimmistä mitä olen Viannalla nähnyt! Valitettavasti kuvaa en ehtinyt kalasta ottamaan ja oli jo suoletkin pellolla.



Tämän jälkeen kohta lähtikin pari kalamiestä ja saatiin pari virvelijamppaa tilalle. Varsin mukavasti kaikille löytyi kuitenkin kalastettavaa ja Esa fiksuna jamppana on koettanut pitää kalamiesten lukumäärän neljässä näin vähällä vedellä. Itse keskityin patovallin edustan kalastukseen, mutta en ymmärrä mitä teen väärin, mutta kalaa en saa millään. Tai saan kyllä ahventa, särkeä, lahnaa jne. mutta tämä reissu meni täysin ilman kontaktia kirjoihin. Meinaa vetää jo aika hiljaiseksi. Hiljaisuuden rikkoi pari kertaa ambulanssin pillit, kun isä ensin kyssille potilasta viedessään päräytti pillejä sillalla ja kyydiltä tullessaan otti Iiron kalan Keiteleelle paisteltavaksi



Vielä luvan lopuilla sain ikäänkuin jälleen Ahdin kuittina tällä kertaa pienen matikan. Näitä tuskin kovin usein saa. Ja pinkillä liitsillä suusta kiinni kala. On se vaan vaikeaa ollut tänä kesänä ja näkyy tahti jatkuvan. No turhapa mussutella. Yritellään lisää vaikka vaimon puolelta alkaa kommentit olla jo aika murhaavia reissulta palattua. Mutta kalamies ei luovuta!



Muita kommentoimisen arvoisia asioita olivat Iiron Garry Evanssilta ostaman partridgen upposiiman (mullakin on nyt sama kevään seikkailuihin) testaus ja se oli varsin mukava Göran Anderson Loopilla nopeasti testattuna sekä samaisen merkin kela #5/6. Sekin vaikutti erittäin soivalta peliltä. Olis voinut itsellekkin hommata Scierran seuraajaksi mutta ei kasva raha puissa. Testailin myös tällä reissulla tuplaunia perukesolmuna ja toimii jees. Yllätyin myös, että omissa heitoissani en saanut kolmella perholla edes takaheitoissa settejäni sekaisin. Nyt on sitten seuraavaksi ehkä koetettava käydä Nokisenkoskella. Saa nähdä milloin. Kuitenkin ensi viikon torstaina on vuorossa haulikko perhovavan sijaan ja sorsapaisti olisi mielessä Keiteleeltä. Toivottavasti sen suhteen ei käy kuten kalojen eli kotiin ei tarvitse kantaa ammuttua silkkiuikkua...

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Tyhjän pyytämistä päällikkö-tasolla

Lomat on nyt sitten lusittu ja työelämäkin kutsui aina yhtä ihanalla kutsuhuudollaan. Mutta kalalle oli päästävä ja nyt sellainen mahdollisuus siunautui tiistai-illalle. Soittelin päivällä Laakkosen Laurille ja ilmoittelin, että voisin yhden luvatuista kolmesta kalastuskerrasta käyttää. Tai olisin saanut kuulemma viikon luvankin kolmeen palaseen, mutta turhapa ahnehtia. Juusokin oli sopivasti joutilaana, niin ainahan se on kaksin kaunehimpi lähteä kalareissulle. Näimpä sitä oltiin sitten klo 17 maissa Nokisen parkkipaikalla vermeitä virittelemässä kirkkaassa auringon paisteessa.

Porukkaa tuntui olevan suht mukavasti ja laskeskelin meitä olevan 10 kpl liikkeellä yhteensä. Virvelimiehiä vähänlaisesti eli taisin vain yhden nähdä. Alkuperäinen plani oli mennä saareen, mutta miehityksen sijainnista johtuen se suunnitelma sai väistyä uuden tilalta. Aloitin sillan aluksen kalastuksen larvoilla. Ei kerrassa mitään. Tai no alla olevasta kuvasta näkyvä larva tuli. Sitten syvänuoman niskaa larvoilla. Ei mitään. Siirryin sillalle katselemaan kumikaloja ja olihan siellä yksi parkissa. Sille heittämään ja välillä sillalta tarkastamaan kalan sijaintia. Kohta Juusokin tuli avuksi, mutta jälleen kerran kala fiksumpi. Vaikutti taas perinteisen vaikealta.



Seuraavaksi laskeuduin matalaan uomaan ja sähkölinjan yläpuolelta kalastin loppuliukuun asti caddiksella. Ei mitään. Vaihdoin larvat ja nousin takaisin lähtöpaikalle. Ei mitään. Juusolla sama meno ja eikä kukaan muukaan saanut mitään. Voisi äkkisestään sanoa varsin hiljaiseksi vaikka myöhemmin kuultiin, että ilmeisesti viime torstaina on kalaa laitettu. Noh, joudettiin makkaratulille.

Tulet jahka saatiin puhalleltua henkiin, niin paikalle saapuikin hyvin sosiaalisen oloinen perhomies. Siinä juteltiin niitä sekä näitä ja ilmeni miehen asuvan Tervossa. Tai siis vuoden päivät asunut entisessä kotikunnassa. Lopulta hän sanoi kysyessäni, että minkälaista hommaa puuhailet, niin "kunnanjohtajana". Onneksi jotenkin vaivoin onnistuin pitämään sisälläni normivastaukseni vastaavaan eli "parempi se on kunnanjohtajan virkakin kuin ei mitään virkaa". Samalla kellotkin viimein soittelivat kunnanjohtajan vaihtumisesta vähän aikaa sitten. Siinäpä se makkaranpaisto venyikin puolentoista tunnin sessioksi jossa puitiin Lohimaan ja Äyskosken tilannetta, Tervon väestökehitystä, hirvenmetsästystä sun muuta. Oikein mukavalle miehelle vaikutti. Hyvän johtajan ovat Tervolaiset saaneet. Hyvä näin. Oli kalassa muuten nykyisen kotikunnan Karttulan teknisen johtajan kanssa.

Viimein maltettiin lopetella rupattelu ja Juuson kanssa takaisin kalalle. Kalamiehet vähenivät olennaisesti ja kuntapäällikötkin hipsivät ilmeisesti yöpuulle seuraavaa työpäivää odottamaan. Juuson kanssa kalasteltiin vielä puolille öin, mutta ei vaan meille tunnu ahti kalaa suovan eikä tapahtumiakaan. Toki aivan lopussa piti vaihteeksi kompastua ja vedellä munapohjaa vaatteet märiksi. Jotenkin on alkanut tuntumaan, että saatan olla jopa hivenen kömpelö. Mutta summa summarum: on oikeasti todella tiukassa kalantulo ollut nyt heinäkuun alun jälkeen. Noh eipä se auta kuin uutta matoa koukkuun tai sanotaanko, että uutta larvaa litkaan. Harmittaa kun ei voi aamulla lähteä uudelleen. Juuso aikoo käydä lupaansa loppuun heittämässä. Itse päivystelen työmeiliä sekä hoidan nuorempaa tytärtä rouvan ollessa töissä