Viimein metsällä

Kyllä on ollut vaikeaa ehtiä ja päästä metsälle, mutta nyt käytiin lauantai-aamu jahtaamassa jäniksiä Riuttalassa. Yksi ajo saatiin aikaiseksi, mutta jänis ehti mennä ennen passin virittäytymistä asemapaikoilleen. Koira pelasi keliin nähden ihan ok vaikka toki pupu repi melkoisen etumatkan lumen turvin. Makkara ja ulkoilu ylipäätään teki kyllä terää. Huonompiakin aamuja vietetty...

Näytti muuten ettei tänä talvena lunta taida juurikaan tulla, mutta kyllähän tuota nyt alkaa jo olla. Voisi sanoa, että paljoa ei tarvitse enää sataa ja on ajokoirailut taputeltu. Nyt on taas tulevana viikonloppuna salibandya luvassa, mutta jos vaan kelit ja lumitilanne sallisivat, niin kahden viikon päähän voisi yrittää Keiteleen suunnalle lähteä ristiturpien perään. Tästä metsästyskaudesta ei kyllä näytä jäävän paljon tuleville sukupolville muisteltavaa. 20.8 jälkeen ei yhtään riistalaukausta ammuttuna. Kalahommia ei ole tullut mietittyä yhtään ja veikkaan, että turha on suunnitella paljoa. Jätkänpätkä kotona takaa ettei vapaa-ajan ongelmia ole ja rouvakin alkanee työkeikkaa tekemään taas enemmän. Noh, niitä arjen pieniä haasteita...