Kuravettä

Ei löydetty oikein Varkauden sellun pilaajan kanssa yhteistä aikaa Mustanlammen reissulle joten piti suunnitella jotain muuta. Tällä kertaa valinta osui viime keväiseen tapaan Kivilammelle. Vene oli vuokrattava etukäteen johtuen järjestävän seuran omista liikekuvioista ja eipä tullut sitä kysyessä huomioitua, että mitä Erkki Nysten oli lauantaille luvannut. Kappasta vaan, kun taas sitä tuulta ja vesisadetta. No eipä auttanut valittaa, kun lupa oli ostettu ja venevuokrat maksettu. Sitten pitikin alkaa metsästämään seuraa kalalle ja siinä toimii aina pk.net. Tällä kertaa mukaan ilmoittautui mr Sly nikkiä käyttävä kalamies (ei tämä sama suu vinossa oleva Brigitte Nielsenin ex kuitenkaan, joka tunnetaan suurista luonnerooleistaan mm. Rambo-elokuvissa)

Hänen kanssaan tehtiin puolille päivin treffit Kivilammelle. Kävin hakemassa airot ja veneeseen tapin seikkailupojilta ja heti rantaan tullessa oli ikävä näky. Vesi oli värjääntynyt täysin maitokahviksi sateitten ja sulamisvesien myötä. Ei hyvä, ei yhtään. Hetken päästä paikalle saapui myös kalakaverini ja siinä heitettiin Martti Servomaiset välitassut ja pikkuhiljaa lähdettiin ongelle. Painuttiin suoraan "myllylahukkaan", josta Myöhäsen Eetun kanssa viime keväänä kalat saatiin. Nyt vaan ei saatu kuin kokemusta. Paitsi toki olin unohtanut ankkurin solmun tarkastaa eli saatiin se edes jäämään lammen pohjaan. Ei paha taas. Kaveri kommentoikin osuvasti tähän "kyl me tietysti voidaan uistellakkin"

Heiteltiin pari tuntia lammella ja ei havaintoa kaloista. Pari nuorta perhomiestä nähtiin lisäksi ja paikalle oli tulossa ponttoonilautalla tutun näköisiä kavereita talvisilta ajoilta eli jotkut Puijon Pilkin "kairan kuivattajaiset" tai miksi ikinä olivatkaan nämä zembalot nimenneet. Ei kyllä oikein napannut touhu kyllä yhtään tuulen takia ja ei oikein riittänyt muovipussista tehty laahusankkurikaan hidastamaan menoa tarpeeksi. Vesi oli tosiaan todella sameaa ja perhosiiman osuttua veteen jäi heti kuvio pinnalle siitä. Kalojahan lammessa varmasti olisi ollut, mutta nyt ei huumori eikä into riittänyt niitä etsimään. Reissun parasta antia oli ehdottomasti oppia tuntemaan uusi kalamies ja sovittiinkin mahdollisista yhteisistä tulevista reissuista jolloin voidaan näppärästi jakaa polttoainekuluja sekä pienenä miinuksena kaverille toki, että joutuu meikäläisen lässytystä kuuntelemaan

Semmosta, turhan tuttua, settiä tänään. Seuraavaksi ei ole havaintoa, että minne ongelle. Voisi yrittää kyllä jallitella haukia tuosta lähijärveltäkin perholla. Ei vaan ole kyllä mitään käsitystä milloin hauen kutu on siellä ohi...