torstai 4. kesäkuuta 2015

Nurmijoella

Hei nyt ihan oikeesti! Minne tämä aika menee? Muistelin, että vuosi sitten oltiin aloituksen tietämillä Nurmijoella Kauhasen ja Hujasen kanssa, mutta siitäkin on jo kaksi vuotta. Sitten kun vielä pitäisi jostain tähän kalastukseen ylipäätään repiä aikaa. Silloin kun koskihommissa vaihtui perhot uistimien tilalle taisi olla vuosi jotakuinkin 2008. Salibandyt oli jäämässä taakse ja aikaa oli mukavasti. Muita harrastuksia ei ollut, jos kaljanjuontia ja eturessun kasvatusta ei lasketa. Rouva oli kotona lasten kanssa. Oli hyvää aikaa käydä kerta viikkoon koskiongella. Nyt homma on kääntynyt ihan päälaelleen. Kolmesti viikossa salilla, kolme-neljä kertaa reikäpallon perässä, frisbeegolfia, perhoja sidoskelen myyntiin, syksyllä metsällä, rouva käy epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä ja kaljakin vaihtui 2,5 vuotta sitten vissyyn ja sillä linjalla mennään edelleen. Fakta vain on, että kun ikää on 38 vuotta ja jalka vielä liikkuu, niin ei halua karsia menoja liikunnasta. Kalalle ehtii vanhempanakin, salibandya ei kuusikymppisenä enää pelata ainakaan alasarjoissa. Ja syyskuussa syntyy vielä poika jos kaikki hyvin menee. Huh huh...on tämä melkosta menoa ja saa nähdä ehtiikö ensi kesänä kalalle ollenkaan

Mutta erinäisten vaiheiden jälkeen ensimmäistä kertaa taimenten perään tälle vuotta. Koko taimenen kalastushan on melkoisessa murroksessa ollut. Mietin Äyskoskelle iltalupaa, mutta se nyt jäi. Kermalle en ekaa reissua yksin haluaisi tehdä. Nurmijoelta tiesin kalaa saadun vaikka sieltä ei muuta nousekkaan kuin istaria tänä päivänä. Mutta kun summaili, että jos matkalla kävisi tutustumassa Nerkoon frisbeegolf-rataan ja samalla reissulla Hujasta morjestaisi pitkästä aikaa, niin ihan ok settihän se on. Etenkin kun Nurmijoki on äärimmäisen hieno paikkana. On suuri sääli, että ne vedet on pilattu eikä luonnonkalaa taida juurikaan olla. Nuo olisi huikeita kohteita jos kalakannat olisi voimissaan! Nyt ollaan täysin istareiden varassa. Saa nähdä miten siellä hommat muuttuu, koska tuo 40cm alamitta eväleikatuille on katkolla 2015 lopussa

Frisbeetä tuli siis viskottua menomatkalla vaihtelevalla menestyksellä ja siitä sitten koskelle. On muuten kiekkojen heittely siitä hieno laji, että ratoja löytyy ympärisuomen ja harrastus on halpaa sekä kierroksen voi kiertää koska lystää. Mut nyt jo asiaan eli Mäkäränkoskelle. Aikanaan virvelihommissa tämä koski jäi vieraaksi Nurmijoelta, kun kalastus painottui Haapakoskelle ja Koirakoskelle. Mutta nyt Hujasen myötä tämä koski on löytynyt ja on mielestäni ehkäpä jopa paras paikka Nurmijoella. Rauhallista ja varsin helposti kalastettavissa. Harjustakin ajottain mukavasti ja kalaa ylipäätään. Perhonahan tuolla likimain klassikon maineessa on oliivimudler ja sellainen meikäläisenkin siiman päästä löytyi ajoittain.



Jo niskalle kävellessä opettajan tarkka silmä havaitsi rannassa taimenen käyvän pinnassa. Ja kohtapa se oli jo haavissa. Vissiin n. 40cm tuore istari, heti perään vähän pienempi. Kalaa näkyi olevan, pientä, mutta kuitenkin. Tai no olisi ollut jos osasi onkia. Itse sain melko pian yhden parin potkun tällin perhoihin, mutta siinäpä ne ekalla laskulla. Hujanen kahlasi tuttuun hästäg-eijärkipäätäpaljoapakota-tyyliinsä kosken yli ja onnistui vastarannalta vielä pari istaria koukuttamaan. Itse ehdin palata niskalle alhaalta uusiksi ja sieltä 47cm talven koskessa viettäneen istarin sain haaviin. Vanhat istarit tunnisti hyvin parantuneesta rasvaevän leikkauksesta. Niin joo ja kaksin tosiaan saatiin taas koskella viskellä

Illemmasta kosken vaihto ja matkalla katselmoitiin Kiuruvetisen uusi savusauna. Hieno peli! Siitä jatkoin matkaa Haapakoskelle ja opettaja meni opettajattarensa luokse. Korkealla vedellä vetää aika nöyräksi Haapakoskella. Yhden vuorokausiluvan saisi menemään paikkoja kolutessa. Tein yhden laskun välisuvantoon asti ja yhden n. 35cm vanhan istarin sain ensimmäisen saaren alapuolelta, ei muuta. Tyhjää oli sielläkin koskella kalamiehistä. Tosiaan vettä paljon ja vähän sellainen orpo on olo, kun ei tiedä miten oikein perhoja tarjoaisi. Voin vaan arvata mille tuntuu Tenon rannalla kaksikätisen kanssa, kun leveyttä ja vettä on kuitenkin himppasen toisessa mittakaavassa. Itsellä kävisi varmaan, että kun kävelisi rantaan, niin painaisi leuan rintaan, 180 asteen käännös ja painuisi kengänkärkiä katsellen suorinta tietä sikiöasentoon auton takakonttiin mököttämään.

Semmonen reissu. Nyt pitää sitten taas esittää sama toive kuin aiempina vuosina. Ei kiitos helteitä. Mulla on kesälomat taas vasta heinäkuun puolesta välistä ja aika monta kesää on mennyt ihan pelastusarmeijalle helteessä käkkiessä. Jospa nyt olisi vaihteeksi kylmä ja viileä kesä, kiitos! Ja vanha virttä pitää sen verran veisata, että molemmat sukat kahlureissa vuotaa, voe elämä...

2 kommenttia:

  1. Uskalsitko syödä noita kaloja vai oliko cee et ärrä?

    VastaaPoista
  2. 47 meni pönttöön, sääntöjen puitteissa toki, ja en huomannut makuhaittaa. Tosin nyt mulla kiiluu silmät pimeässä, mutta pikkuvikoja ;)

    VastaaPoista